28.10.2011 - 00:34

Eipä kai tällä blogilla ole enää mitään virkaa.

Vauvaa ei näy eikä kuulu ja tämä yrittäminen on henkisesti niin raskasta, että en oikeasti tiedä jaksanko enää yrittää. Miehelle olen siitä puhunut tosi paljon ja hän vain jaksaa kannustaa että "eikun yritetään nyt vain". mutta en minä tiedä.

Stalkkerit, jotka toista blogiani seuraavat, tietävät etten ole nyt muutenkaan kunnossa. Psykologini on tähän asti ollut sitä mieltä ettei raskaudelle ja vauvalle olisi estettä, mutta tänään käydessäni juttelemassa hän sanoi, että ehkä raskaushaaveita pitäisi lykätä, kunnes olisin taas henkisesti paremmassa kunnossa. Ehkä ensi kesään, ainakin ensi kevääseen. Sanoi, että jos vuoden päästä tähän aikaan olisin neljännellä tai viidennellä kuulla raskaana, olisi se tosi hyvä. Parempi ainakin, kuin nyt. Silloin tilanne melko varmasti olisi jo aivan toinen.

Pelko persiissä sitä ollaan koko kevät, kesä ja syksy menty. Odotettu plussia, tietysti pelätty miinuksia. Ja niitä miinuksiahan on tullut. Se yksi keskenmeno jäytää takaraivossa vieläkin, mitäs sitten jos tulisinkin uudestaan raskaaksi ja se menisi taas kesken? En halua kokea sellaista uudestaan. Ajatuskin siitä saa toisinaan minut toivomaan, etten tulisikaan raskaaksi. Mutta se liittyy vain niihin huonompiin päiviin, en minä hyvänä päivänä sellaista ajattelisi.

Sekavin ajatuksin tässä mennään päivästä toiseen, nyt olisi taas viikonloppuna tärppipäivät käsillä, mutta taidan jättää ne käyttämättä. Kuten sanottua, mies ne haluaisi käyttää, mutta itsestäni en ole lainkaan varma. Ehkä se olisi tosiaankin parempi saada itseni ensin kuntoon, eli siirtää haaveita vähintään ensi kevääseen.

Näitä samoja aiheita jatkan omassa blogissani sitten kun juttua ilmenee, stalkkerit lukekoon sieltä.

Kiitos, anteeks, näkemiin!! =)