Tätä kysyn taas itseltäni, kun äitin lauantaisia valmistujaisjuhlia ajatellen nappasin Jonnan keittiöstä Herrasväen pikkuleipien ohjeen, jota menin ja kokeilin. Joskus jo aiemminkin sitä kokeilin, mutta muistin sen vasta siinä vaiheessa kun aloin kaulita taikinaa. Hermot palo saman tien niin sillon kun nytkin, taikina otti kiinni sekä pöytään että kaulimeen vaikka lisäsin jauhoja mielestäni jo liikaakin! Ensin annoin taikinan olla jääkaapissa kymmenisen minuuttia ja yritin tehdä muutaman pikkuleivän, mutta totesin että ei tuu mitään ja laitoin taikinan takasin tunniksi. No eikä se tietenkään auttanu, taikina oli kovettunu mutta kun siitä tarvis saada levy että saa otettua pipareita niin lämpeshän se samantien. Siinä vaiheessa olin jo niin kypsä koko touhuun että annoin olla ja paistoin vaan ne 10kpl. Äiti soitti jo mummullekin että mikä avuksi, se kun on pikkuleipiä tehny joskus paljonkin. Ei osannu neuvoo enempää, kaikki konstit käytettiin jo. No äiti niitä sitte yritti vielä vääntää ja lisäs vaan jauhoo ja pikkuleipien paksuutta, tulihan niistä sitte jonkunlaisia.

Mutta voin kertoo että ei ikinä enää!! Mikä siinä on että en saa mitään uusia leivonnaisia onnistuun????!! Kakkuja voin tehdä vaikka minkälaisia, mutta mikään muu ei onnistu! Totesin sen myös viime perjantaina meidän kihlajaisia varten pullaa leipoessani, ei tullu ollenkaan maukkaita vaan aika kuivia. Vaikka siis puusteja tein, laitoin väliin voisulaa, kanelia ja sokeria ja rullasin. Ei oo ennen niin kuivia tullu

Tosiaan joo, me mentiin Kipin kanssa kihloihin viime tiistaina ja julkistettiin se lauantaina kun kutsuttiin vanhukset meidän uuden kodin tupareihin. Vanhukset pahaa aavistamatta oli tulossa siis vaan näihin kemuihin, kun kutsuissa luki vaan että teretulemast tupareihin ;)

Yleisestä olotilasta taas toisella kertaa, nyt ei jaksa. Mutta kovin kaksisesti ei mene, mieliala vaihtelee äärestä laitaan n. joka toinen minuutti.