Miten voisin auttaa ystävääni, joka ei halua apua? Hän on todella pahasti masentunut ja minuu surettaa hänen puolestaan. Olen sanonu, niinkuin kuulemma kaikki muutkin, että hänen tarvis mennä psykiatrille jutteleen. Mutta hänpä ei suostu menemään, sanoo vaan että ei se mitään auta, hän on joskus kokeillu eikä siitä mitään tullu. Ja että kukaan ihminen ei häntä pysty auttaan, vaan Jumala voi. Joo, hän on siis todella uskovainen.
Sanoin hänelle keväällä monta kertaa että mee nyt hyvä ihminen johonki jutteleen ja hän lupas mennä syksyllä monen päivän pitkällisen taivuttelun jälkeen. No, nyt on se syksy ja tää alotti taas että en varmana mene. Että kaikki vaan masentaa häntä enemmän kun tyrkkii tollasilla jutuilla, ja jatkaa kielloista huolimatta, eli kukaan ei kuulemma välitä hänestä. Että hän ei enää luota kehenkään kun kaikki vaan tyrkkii.
Mulla meinaa loppua vähitellen järki sen kanssa! En kykene auttaan enempää täältä Porista käsin, ja vaikka olisinki Tampereella hänen kotonaan, en silti vois raahata sitä psykiatrille tai puhua sille järkee yhtään enempää. Mitä mä teen?!?!?? En tahtois jättää sitä ihan yksinkään oman onnensa nojaan.
Nyt hää on sitte keksiny, että kun Karkussa koulussa olo ei suju paniikkihäiriöiden ja masennuksen takia, että hän kävis koulua kotootaan. No eihän se onnistu. Vaikka hän on kova lukemaan ja tosi ahkera koulussa, niin se teettäis silti niin paljon lisähommaa ja stressiä. Eikä se mun mielestä muutenkaan oo hyväks sulkeutua täysin neljän seinän sisälle, niinku tää jo kesällä teki :<

Ensin luulin, että hän on vaan itte kehittäny ittelleen päänsä sisällä sellasen kuvitelman (eikä pääse siitä eroon), että hän on masentunu ja paniikkihäiriöinen, kärsii sosiaalisten tilanteiden pelosta, viiltelee itteensä ja vaikka mitä, ei kykene niinku normaaliin elämään.. Mutta nyt alkaa oikeesti tuntua että se ei oo sitä, vaan hän on oikeesti masentunu. Tai en tiiä, voihan se olla sitä kuvitelmaa edelleenki, mutta sitä ei vaan helposti huomaa, en minä saatika hän itte, ku tää on eläny siinä jo niin kauan ja vahvasti. Noh en tiiä..

Toivosin vaan voivani jotenki auttaa häntä, saamaan hänet käsittään tilanteensa ja hakeen apua. Mutta miten??!? Ich keine Ahnung :(