Niinpä se sitten käytiin tänään keskustelu, jossa päätettiin, että työharjottelusuhteeni Café Nuokkarilla ei jatku. Perjantaina on viimenen päivä.
Mutta uutta tilalle, soitin heti aamusella yhdeksän aikaan päiväkoti Pörriäiseen ja sovittiin että menen käymään siellä heti. Parinkymmenen minuutin päästä olinkin päiväkodin ulkopuolella ja etsin pääsyä sisälle. Menin sitten ihan väärästä ovesta sisään, nimittäin 5-6 vuotiaiden kurakaapista!  No ei se mitään  Mun mielestä se haastattelu meni jokseenkin mönkään, kun en osannut selvästi kertoa mitä haluan yms. Ja änkytin. Mutta kai se sitten jotenkuten selväksi tuli, että haluan mielummin leikkiä niiden lasten kanssa kuin keittää ruokaa. Ja sanoi se johtaja kylläkin että keittiöpuolelle ei nyt pääse.
Jotain reilu puoli tuntia haastatteluun meni, kierrettiin kattomassa paikkoja ja lähdin sitte kotiin. Perjantaina sieltä päiväkodista on just lopettamassa samanlaisessa harjottelussa oleva tyttö niinku mäkin. Tai ilmeisesti pitäis lopettaa, ei tyttö ollu vielä varmaks päättäny. Toivotaan että lopettaa niin voisin päästä sinne! :) Olis niin lähelläkin : )

Juu ton reissun jälkeen tulin kotiin ja lähdin sitte töihin. Päivä meni tosi kivasti, ei ollu rankka yhtään! Leena sanokin meille kaikille kiitoksia moneen kertaan että oli ihana päivä olla töissä, ei ollu kiire eikä ollu ressiä, kaikki vaan meni niinku ittestään. Siltä mustaki tuntu, päivä meni tosi äkkiä! : >

Niin ja se työkeskustelu. Leena jo eilen varotteli mulle, että Anu tarvii sitte pätevät perustelut miks mun pitäis saada jäädä ja kaikkee. Se ei kuulemma ollu pätevä syy, että jossain on pakko olla että tulee rahaa. No eihän mulla mitään päteviä syitä ollu, kun en kerran tykkää olla siellä. Päivät on niin kamalan raskaita olla kuus tuntia kuumassa, ahtaassa ja rasvankärysessä keittiössä, höystettynä kiireellä ennen lounasta ja lounasaikaan. Anu sano mulle että Leenakin on ihmetelly miks oikeen oon sielä. Kun sen kuulemma on nähny musta etten tykkää. Tykkäisin vaan koko ajan leipoo. Ruokaa en oo laittanu muka kertaakaan, vaikka laitoin kyllä kaks kertaa. (Tämä siitä syystä, että tuun "aina" myöhempään töihin [9 tai 10], niin ne tehtävät on jaettu jo sillon ja lounas jo hyvällä alulla.) Salaattia kyllä oon tehny ja sämpylöitä leiponu senkin edestä.
Niin, että empä sitten saanu jatkaa. Jotain Anu höpötti mulle siitä, että työkkäri ei antais mulle sitä kolmatta kuukautta kovin mielellään ja muutenki työharjottelukuukausia on vaan 12 käytettävissä. Ihmettelen tätä suuresti, sillä mua ennen sielä Nuokkarilla ollu Minna oli ollu sielä 13 kuukautta. Mutta empä vaivautunu kysymään asiasta...ihan sama.

Seuraava keskustelu käytiin vuokrakämpästä ensin asunnonnäyttäjän kanssa, sitte äiteen kanssa. Ensinnä odoteltiin vuokravälittäjää vartin verran, siis mä, äiti ja se joka sielä asunnossa tällä hetkellä asu. Sitte aukasin suuni, että mulle sanottiin puhelimessa ettei se välittäjä aiokaan tulla, vaan että mun pitää sitte soittaa sille mitä tykkäsin. En tietenkään heti aluks sanonu mitään, kun ajattelin et jos se onki soittanu tolle asujalle jälkeenpäin ja sopinu että välittäjä tulee sittenki paikalle. No, turhaan odotettiin vartti, ei siinä mitään...
Mun mielestä se kämppä oli ihan loistava! Se olis just passeli mulle! Sehän on siis yksiö, mutta siinä on melkein kaikki huoneet erikseen, eli eteinen, keittiö ja makkari & olkkari on vaan samassa. Se makuupaikkakin on sillain syvennettynä, ettei nyt ihan samassa tilassa tarvi nukkua. Ja meinaan vielä pistää siihen verhot eteen :)
Keittiö oli oikein retrokeittiö, kirkkaankeltaset kaapinovet!  Aluks pisti hirveesti silmään mutta kai siihenki tottuu : ) Ihan siisti se oli, siellä nyt asuu tällä hetkellä kaks aikusta ja kolme koiraa ja ei ihan eilen oltu siivottu mutta sillain muuten siisti se oli. Kylppäri oli tilava, suihku eristetty ovilla, eli niinku suihkukaappi. Tupakka siellä kyllä haisi hiukan, mutta ei niin paljoo, etteikö se lähtis tuulettamalla ja katoohan se sieltä sillonkin aika paljon kun sieltä lähtee ne niiden tupakanhajuset tavarat pois.
"Mulla" on oma sisäänkäynti sivupihalta ja pieni maaplänttikin siinä on, takapihaa en nähny kun oli niin pimeetä. Mutta en usko että sinne saa mennä kun se on varmaan sen isäntäperheen aluetta eikä oo rajattu millään kahtia.. (paritalo nääs) Joten ajattelin sitten että kyhään itte sinne talon päätyyn jonkun aitasysteemin, ei noi koirat kovin kummosta aitaa tartte kun oon ite koko ajan vahtimassa. Tai ei välttämättä tarvis aitaa ollenkaan, eihän meillä Kankaanpäässäkään ollu ja silti pysy hyvin pihassa yksinään monta tuntiakin, kun välillä kurkittiin ikkunasta. Tosin se oli isompi alue...
Pitää mainita sekin, että siinä oli oikein iso vaatehuone ja lisäks eteisessä kolme isoo vaatekaappia. Yks niistä varmaan kyllä uhrautuu siivouskaapiks, mutta kaks riittää hyvin :) Äiti naureskelikin, että sinnehän mahtuu sitte mun koko omaisuus eikä tarvi jättää kotiin mitään, saa vielä mummulastakin haettua kaikki kesällä sinne viedyt kamat

Se olis kyllä oikeesti ihan unelmakämppä: paljon tilaa, halpa vuokra, saa ottaa lemmikit, oma piha, oma sisäänkäynti, lähellä "kotia" : )

Mutta tosiaan sinne ei pääse muuttaan ainakaan ennen tammikuuta, voi mennä pitemmällekkin. Sillä perheellä, joka siinä nyt on, on oma koti vesivahingon turmelema ja siis korjauksessa, eli ne on evakossa tossa.. Perheeseen kuuluu lisäks kaks poikaa, mutta ne on kuulemma jossain muualla. Rakennusmestarit oli sanonu, että ne pääsis jouluks muuttaan takasin omaan kotiin, mutta toi nainen sano että tuskin pääsevät ku sielä nyt vasta laattapintoja kuivatetaan. Aika paska homma niille, vakuutus ei kuulemma korvaa senttiäkään, joten ne joutuu ottaa 300 tuhannen euron lainan. Ne asuu rivarissa.

Tälläsiä höpinöitä tällä kertaa, toivottavasti hommat edistyy pian : )
Huomenna olis iltavuoro töissä, ei kyllä jaksais kiinnostaa yhtään  No pakko se on mennä, viimenen ilta.