Tänään sitte arvottiin Tanskaan lähtijät. Mun nimi tuli ekaks. Ensin olin tosi onnellinen, mutta sitte ku kuulin keitä muita onnetar suosi, innostus lopahti täysin. Ramona, A-P ja Ville. No ei Rampes mitään vikaa oo, mutta noi pojat.. Ihan tyhmiä. Ja muutenki, mitä me siä Tanskas ees tehtäis. Mennään viikoks johonki koululle tutustuun sinne ja nukuttais jossain hikisellä koulun lattialla. Ei kiitos. Että se siitä sitte.. Sanoin jo Mertsillekki etten halua lähtee. Se vaan sano että miks en muka ja että pitäis miettiä vielä. Mutta en vaan haluu. Senkään takia, että ku äiti ei pääse mukaan. En haluu mennä sinne ilman äitiä. En oo missään matkalla ollu ilman sitä, enkä halua nytkään. Siks toisekseen en ees osaa nukkua vieraassa paikassa - ja nyt vielä vieraitten ihmisten kans. Ainoo juttu, miks sinne haluaisin, on se, että kun siihen aikaan on jo tosi lämmintä ja varsinki "niin" etelässä, niin olis varmaan tosi ihanaa menää biitsille ottaan arskaa ja ettiin simpukoita jne. Ja shoppaan! Mutta toisaalta, ei mulla olis kuitenkaa ees rahaa ostaa sieltä yhtään mitään. Ääh, angst! Otsan rypistys
 Olis ees ollu jotku toiset jätkät! Paitsi Santeri. Sitä mä pelkäsin, että sen nimi kumminki mun tuurilla nousee sieltä. Sillon olisin ainaki ihan heti sanonu että en oo lähdös. En jaksa kattella sitä viittä päivää 24h. Vaikka joudunhan mä täälläki, mutta en sentään ihan koko aikaa. Ja täällä mun ei tarvii puhua sille jos ei huvita.

Mutta joo, se Santusta sitte.. Tänään on muuten ollu ihan kiva päivä ku on ulkonaki niin lämmin ja aurinko paistaa. Kaks koetta oli tänään, yhteiskuntaoppi ja matikan uusintakoe.