Nonniin, jospa nyt sitten päivittelis ne kuulumiset ennen kun on perjantaina taas uus neuvola ja lisää päivitettävää. Vähän kyllä tympäsee kirjottaa nytkään että tästä ei varmaan kovin pitkää postausta tule ja plus en edes muista tarkkaan mitä toissakerralla neuvolassa oli. Viime kerta nyt vielä jotenkin muistissa...

Tähän asti menny kaikki tosi hyvin, ei oo juurikaan supistellu paitsi ulkoilun jälkeen ja sit nukkumaan mennessä. Se on muutenki ollu jotenki tukalaa toi nukkuminen jo pitemmän aikaa.

Toissakerralla neukussa eli siis viikoilla 30+3 oli paino ihmeellisesti taas tippunu reilu parisataa grammaa. Itestä kyllä tuntuu että nyt sitä alkaa vaan tulla lisää kun on vihdoinki alkanu toi masu kasvaa, mutta eipä sitte näköjään. Tosin tolloin meillä oli kyllä taas rahahuolia enemmän kun tarpeeks, ehkä se vaikutti kun ei oikeen ollu ruokaa mitä syödä.... Hb kohtuullinen, oli taas noussu takas 118 ja kyllä sen olossa heti huomaa kun ei oo enää niin väsyny ja vetämätön ja toi alhanen hb teki sitäkin että oli huono olo ja huimas. Eipä siis onneks enää. Sf-mitta 30.5cm eli merkattiin taas yläkäyrälle, mutta neukku sano että eipä kerrasta kannata vielä huolestua kun se mitta riippuu täysin siitä missä asennossa vauva on, eli jos on kovin korkeella niin tottakai se kohdunpohjakin sillon on korkeella. Vauvan syke 150+ ja liikkeet ++.

(tässä välissä jouduin käymään lääkärissä mainitsemattomasta syystä ja tarkistettiin sitten varmuuden vuoksi kohdunsuun tilanne, oli kuulemma vähän kypsynyt mutta ei niin paljon että seurata tarvis. Mitä se meinaa niinku suomeks??? En kehdannu kysyä kun aina siitä kaikki puhuu ja saa lukee joka paikasta, mutta missään en oo vielä törmänny selitykseen mitä se niinku oikeesti tarkottaa...)

Ja sitten viime kerta viikoilla 32+4. Painoo tullu 140g lisää ja taas ihmettelen että kuinka voi olla niin vähän! :O Rahatilanne on ainakin parempi kun viimeks joten oon taas syönykin enemmän ja paremmin, siitä ei voi olla kiinni. Nooh toisaalta hyvä niin ettei ainakaan liikaa paino nouse. Tällä kertaa sf-mitta oli vaan 31cm, eli mitä ilmeisemmin Tiki oli edelliskerralla ollu just jotenkin niin että kohdunpohja oli korkeemmalla mitä todellisuudessa, kun oli vaan noin vähän kasvanu tässä välissä. Ja taas ollaan turvallisesti keskikäyrällä :) Tarjonta-kohtaan kirjattiin ekaa kertaa mitään, nyt siinä lukee rt. Sydänääniä kuunneltaessa neukku huomas että Tikillä on par'aikaa hikka :D Siihen laitteeseen kuulu sellanen hiljanen lisä-ääni ja kyllä sen vatsallakin huomas pieninä hyppyinä. Sit multa kysyttiin että oonko ennen tollasta huomannu niin vastasin vaan että empä ole tienny että hikottelu vois tolleen näkyä, eli oon voinu nähdäkin mutta oon luullu niitä vaan normi potkuiks, paljon hiljasemmiks vaan mutta eipä siellä nyt koko aikaa tarviikaan olla kaikista kovimmat potkunyrkkeilyharkat menossa... Verenpaine oli ihmeen korkeella, tosin mä väitän että se johtu vaan siitä kun se mitattiin melko pian mun tuloni jälkeen ja koska joudun pyöräileen terkkariin (vielä niin kauan kun se vaan on mahdollista), syke ei ollu ehtiny tasaantua tarpeeks. Kun kai siihen palautumiseen menee enemmän aikaa tälleen raskaana ollessa kuin normaalisti. No mutta onneks siitäkään ei yhden kerran takia tarvii huolestua vaan vasta sitten jos monta kertaa olis korkeella.

Jos nyt sit hiukan kertois vielä nykytilannetta. Tän kuluneen viikonlopun aikana on olo muuttunu hyvästä kohtalaiseks. Ihan ku maha olis viikonlopun aikana yhtäkkiä kasvanu niin paljon että oikeen missään asennossa ei oo enää hyvä olla. Oon tähän asti pystyny ihan suht normaalisti istuun sohvalla selkä melko suorana, siis sillain ku sohvalla nyt yleensä kuuluu istua. Mutta enää en pysty, onneks meidän sohvassa on kuitenkin divaaniosa, siihen on pakko heittää jonkinlaiseen kenoon joko taaksepäin tai sitte sivuttain. Saunassa istuminen se vasta vaikeeta oli kun on vielä kova penkkikin. Sukkien ja kenkien jalkaan laittaminen on musta kans just tänä viikonloppuna tullu entistä vaikeemmaks :D Ja nukkuminen. Mun on pakko nukkua tai ainakin nukahtaa niin päin että oon selkäpäin Kipiin eli oikeella kyljellä, mutta nyt se on alkanu tuntua tosi epämukavalta. Siis ei varmaan varttia kauempaa pysty kerrallaan oleen niin päin, mutta sitte ku käännyn niin en osaa nukahtaa (eikä sekään kovin kauaa erityisen mukavalta tunnu mutta on sentään parempi ku toisinpäin). Eli vaikeeta on. Selällään ei vissiin sais nukkua ja mua vituttaa se koska tällä hetkellä se tuntuis parhaalta asennolta. Myös heräilen tosi usein yöllä, ehkä parin tunnin välein. Kunnolla saan nukutuks vasta sitte ku Kipi lähtee töihin (7.30), sillon pystyn parhaiten nukkuun vasemmalla kyljellä eikä tarvi pyöriä. Mutta tän takia tulee sit vaan nukuttua tosi pitkään, ei ennen klo 14 tarvi suunnitellakaan nousevansa. Neuvolapäivinä ja muuten jos nyt tulee herättyä aiemmin niin sit oon iltapäivällä tosi väsyny, sit meenki joskus kuuden aikaan vetään päikkärit ja herään Salkkareiks. (Tämä siis tosin jatkunu jo pitemmän aikaa, lähinnä tätä viikonloppua tosta nukkumisesta koski toi ettei oikeella kyljellä oo enää hyvä nukkua yhtään.)
Myöskin ensimmäiset kipeet supistukset tunsin tänä viikonloppuna, tarkemmin perjantai-iltana petipuuhien jälkeen. Ja en tiedä johtuuko siitä, vai jostain muusta mutta muutenkin olo on sen jälkeen ollu toisinaan tosi epämukava. Mahaan on koskenu melkein koko ajan ja tuntuu että Tiki potkii vaan jatkuvasti. :( Siitä jo Kipille eilen mainitsin että toivottavasti tää ei nyt tarkota sitä että me ei oltais enää montaa päivää kaksin. Toivotaan ettei, sais Tiki vielä muutaman viikon kasvaa. <3 Mutta sitä ei vaan voi olla miettimättä että "laukasko" meidän perjantai-illan puuhat tän olon, kun me ei muutenkaan olla tänä aikana ihan hirveesti peittoo heiluteltu, siis oikeesti tosi vähän ja mitä pitemmällä tää on niin sitä vähemmän. On siitä pitäny joskus tänne kirjottaakin kun oon monet kerrat sitä Kipille porannu ja ollaan juteltu asiasta että mua ahdistaa meidän seksielämän vähyys nykyään. Mä haluaisin haluta mutta ei vaan haluta. Enkä tunnista itteeni sellasena, niin siks se ahdistaa. Ja harmittaa Kipin puolesta, kun en oo enää sellanen ihminen ku ennen, kunnollinen vaimo. Tuntuu ettei se saa ikinä. :( Ja sillon ku alkaa miettiä noita asioita, useimmiten nukkumaan mennessä, tulee kaikkee muutaki ikävää mieleen. Siitäkin kerran sanoin että toivottavasti se jaksaa mua vielä vähän aikaa, ehkä keväällä oon taas jo oma itteni ja meidän parisuhde palautuu normaaliks (siis tältä osin että haluan taas), ettei sen tarvi mennä ainakaan mihinkään muualle. Kyllähän mä sen tosiasiassa tiedän ettei se ikipäivänä pettäis mua, mutta tosiaan kun alkaa liikaa miettiä niin tulee kaikki pahinkin mieleen. :( Onneks Kipillä on paljon noita lohduttajan taitoja, se saa mut melko äkkiä unohtaan tollaset ikävät asiat ja sanoo että ei sitä haittaa tää tilanne, että ymmärtää mistä se johtuu ja melko varmasti kuitenki tilanne korjaantuu jonkun ajan päästä. Ja muistaa vielä sanoo ettei ikinä pettäis vaan rakastaa mua. <3 (Ehkä se onkin vaan kuvitelma mun päässäni, sillä mä olin meistä ennen se joka halus koko ajan, ei Kipillä ollu niin väliä jos joskus meni melkein viikko niin ettei petipuuhat huvittanukaan)

Nojoo, jos tää riittäis tältä erää näistä höpinöistä! :DD

Mä  t o i v o n  olevani vielä ens viikolla ja seuraavallakin yhtenä kappaleena! =))