Asiaa asian vierestä mutta varmaan aiheestakin.

Alotetaan tärkeimmästä. Äiti ja Henkka oli eilen lääkärissä. Enää ei tarvi matkustaa TYKSiin asti, kun Henkka on jo 16. Tästä lähtien lääkärit on siis täällä Porissa. Miltä kantilta asiaa sitten katsookin, mutta mun kannaltani asiat meni paremmin kuin hyvin. Meistä kumpikaan, en minä eikä Sami, olla sopivia luuytimen luovuttajia Henkalle. Eri kudostyyppi siis. Henkan kannalta se on huonompi juttu, jos luuydintä joskus tarvitaan. Trombosyytit oli kuitenkin pysyneet ennallaan viime kerrasta, veriarvot vähän parantuneet kun Henkka on vähentäny sipsinsyöntiä (onneks!).

Aiemmin syksyllä kun tästä asiasta puhuttiin, oli niin, että ensin testataan lapset ja sitten vasta isä. No, meidät on nyt testattu ja iskää ei kuulemma tarvi tässä vaiheessa testata, kun asia ei ole ajankohtanen. Mun mielestä tää on väärin, koska mistä sitä sitte tietää millon sitä luuydintä tarvittaisiinkin. Asiaan herätään kuitenkin vasta joko liian myöhään tai viimehetkellä. Jos iskäkään ei ole sopiva - mitäs sitten tehdään??

Noh, tää nyt on tätä mun jossittelua, mutta pelottaa vaan veljen puolesta. Toivottavasti lääkärit ei sössi tätä juttua, että Henkka saa pitää henkikultansa. No kyllä kai :)

Päätös (päätökset) pysyy, suklaata en oo syöny ja kävelin tänään kaupungilta kotiin. Matkaa tosiaan on edelleen se hurjat vähän alle kolme kilometriä, mutta kävelin kuitenkin. Joka päivällehän on uus lupaus ja vanhat seuraa tietenkin perässä, ja tän päivän lupaus on, että saan unirytmin kuntoon.
Täähän on tosiaan myös ittensä testausta parhaimmillaan. Kuinka kurinalanen pystyn olemaan itelleni, eli kuinka pystyn vastustamaan kiusauksia etenkin näihin kolmeen ensimmäiseen lupaukseen. (Kuinka helppoo se oliskin jäädä vaan sohvalle suklaalevyn kanssa tai koneelle yömyöhään )

Day 1 - vähemmän suklaata
Day 2 - käyn joka päivä lenkillä
Day 3 - unirytmi kuntoon

Hurjaa ;DD Mutta niin se oli että pieni päätös päivässä (:

No sitten sitä asiaa asian vierestä. Tänään oli taas aika kynsienlaittoon. Hyvin on viikkojen aikana kasvanu, en oo pureskellu kynsiäni yhtään. No, muutamaa olin ;D Nyt on sit sellaset geelikynnet, että kärjet ja viistosti puolet kynnestä on maalattu viininpuna-liila (no ehkä enemmän liila, en tiiä ;)) värisellä lakalla ja värillisen ja vaaleen kynnen rajalla on ohuenohut hopee glitter-raja. Vaaleella puolella ei siis ole mitään väriä, pelkkä geeli. Värillisellä puolella on kaikissa kynsissä pieni hopee sydän (ei käsinmaalattu), melkein keskellä kynttä, mutta periaatteessa  ulkonurkassa. Kuvaa kynsistä otan, kun saan kameran ja äitin samaan osotteeseen ;D On aikas ihkut, tykkään!! <3