Mä oon alkanu huomaan, että alan olla levoton, varsinki iltasin. Ja mä tiedän siihen syynki. Se on se, että ku ennen oli kädentaitoharrastuksia ja sitte viä kotona harrasti kaikkee, mm. leipo tai neulo, niin ei ollu levoton olo ku sai "tyydytettyä tarpeensa" ja pysty purkaa sen levottomuuden siihen tekemisee. Nyt ku oon tuol Tampereella nii en oo ehtiny yhtään harrastaa mitään, en siel enkä kotona. Ja se turhauttaa koska oon aina tehny jotain käsilläni ja tykkään siitä tosi paljon. Se auttaa pitään ajatukset koossa ja mielen virkeenä ku välillä saa vähä nollata. (Mitäköhän ihmiset aattelee, toiset nollaa viinalla, niin mäki joskus, mut useimmiten teen käsitöitä. Noh, jokanen taablaa tyylillään) Ja se on mulle tosi tärkeetä. Muuten en kestäis. Pitäis kyllä oikeesti varmaan taas alkaa kehittää itelleen jotain iltatekemistä, että se levottomuus loppuis ja saisin nukuttua. Ku ei oo kauheesti muutenkaa siunaantunu noita unilahjoja. Minkäs sitä univaikeuksilleen mahtaa.. Olis tosin kiva saada niihin jotain avitusta että vois alkaa saada unenpäästä kiinni hiukan aikasemmin ja että öistä tulis taas kunnollisia, eikä sellasia katkonaisia. Mikäköhän muute siinäki on, ku aina tähän asti oon silti yöt nukkunu ku tukki, et se nukahtaminen on vaan se ongelma, mut nyt on ollu jo pitemmän aikaa toisin. Ei joka yö, mutta toisinaan. Joskus se saattaa olla vaan sen yhden yön ja sitte pitkä väli, joskus se voi kestää kolme-neljäki yötä ja sitte tauko. Rasittavaa. Haluaisin nukkua yöni kokonaisina. Pillerit vois auttaa siihenki. Oon meinaan lukenu jostain uniapneasta vai mikähän se oli ja että siihen on olemassa jotain lääkkeitä..

Syömishäiriööni olis kans kiva saada jotaki jelppiä. Tai siis en tiiä onko mulla sellasta ihan oikeeta, mut oon kattellu niitä selostuksia ja ainaki musta tuntuu siltä, että on vähä joka "ryhmästä" jotain oiretta. Mutta lähimpänä niistä on kyllä se BED. En nyt just muista mitä siinä niitä oireita oli, mut kumminki. Ja mä tiedän, että joku mulla on, koska tää ei oo normaalia tällänen helvetinmoinen ahmiminen eikä mulle tuu siitä ees paha olo. Esitän vaan joskus niin. Vaikka tosiasiahan on, että syön suruuni ja sillon ku surettaa (nykyään tosi usein), ei tuu sellasta pahan olon tai syyllisyyden tunnetta. Ja sitte ku saan vaan kuulla syömisestäni kaikilta, tulee lisää paha mieli ja sitte myös syön lisää koko ajan. Oma vikansa. Okei, ne ei tiedä siitä, mutta onko sekään silti oikein että kuittailee vaan toisen painosta ja syömisestä koko ajan?! Eipä taida olla. Haluaisin laihtua, mutta jostain syystä en yksinkertasesti pysty siihen. Ehkä päivän pari pystyy olee syömättä karkkia, mut sitte ku on taas mahdollisuus ostaa niitä, tulee ostettua ihan liikaa. Sama on noitten roskaruokien kans. Vaikka kuinka sanoisin, etten syö niitä, nii aina silti parin päivän päästä sortuu. No niitten kohdalla ei onneks voi sanoo että ottaa tuplasti, mutta yli nälän kyllä. Vaikkei olis ku pieni nälkä ja vois syödä vaan juustoaterian taikka vaan purilaisen, niin silti tulee ostettua se kerrosateria. Miksi? Siksi, koska siinä on niin hyviä ne majoneesit, että ne houkuttaa aina ostaa sen. Järkyttävää! Eikö ihminen vois osata elää edes hiukan terveellisemmin?! Ilmeisesti ei ja ainakaan mä en siihen pysty. Vois olla ammatti-ihminen avittamassa siinäki. Tahdonvoimaa se vaatii ja mulla ei nyt just sitä ole sattuneista syistä.