Ääh, miks oon niin idiootti, että pyöritän _kymmentä_ miestä samaan aikaan?! No okei, netistä niitä löytää, ne tulee ja menee, mutta siis siltiki. Jotkut niistä on niin mukavia ja kiinnostavia, että haluaisin tutustua niihin kunnolla. Sitte valehtelen kaikille että joo ei oo muita ja haluan vaan sut yms. Oon tosi kiva ihmisille, itte aina tolkutan joka paikas et vihaan pettämistä ja sillee, mut teenki sitä ite koko ajan. Tosin niinhän se on, että sitä yleensä vihaa just kaikkia niitä piirteitä mitä itellään on, tiedosti sen olemassaolon taikka ei. Yhdenki kans olin oikeen kaks viikkoo "suhteessa", mutta lopetin sen sitte ku huomasin ettei siitä tuu mitään. Ja tein sen kyllä toisen _miehen_ takiaki. Santerin. Ah, niin ihana ilmestys. Mutta ihastun liian helposti ja siitä tulee näköjään kerta toisensa jälkeen ongelmia. Ja sit ku viä se toinen ensin antaa vastakaikua ainaki jollain tasolla, mut sit se onki pelkkää leikkiä.

Tutustuin Santeriin ekana koulupäivänä Karkussa. Se oli eka oppilas johon törmäsin. Ja ihastuin siihen samantien. Koko viikon jopa flirttasin sille ja kuljin autuaan tietämättömänä siitä, että se oli varattu. Ei vaivautunu kertoo, vaikka tasan varmasti huomas että olin kiinnostunu. "Voinko tulla sun viereen nukkuun?" "Voi harmi, me ei nyt sitte päästä treffeille" Toi jälkimmäinen oli siitä, ku meidän piti ensin mennä kaksin leffaan, mut sit Santeri meniki pyytää kahta muuta mun luokkalaista mukaan.. Argh, ärsyttävää. Sillä noi oliki jotain pelkkää läppää. Meinasin pudota tuolilta ja saada slaakin, ku näin gallerias sen kuvissa jonku pimun pussaamas sitä ja kuvatekstin tyyliin "rakastan sua forever". Tietolaatikon viimenen kohta vahvisti järkytykseni: Siviilisääty: seurustelee. Suutuin Santulle tosta ja pidin pari tuntia mykkäkoulua. Se pisti viestiä ja vastasin niihin hyvin kiukkusesti. Salkkareitten jälkeen se tuli koputtaa ovelle ja kysy tupakille. Sen pojan hymy on niin ihana ja valloittava, et murruin täysin. Meinasin alkaa poraan siinä kohtaa. En voinu olla hymyilemättä takasin ja suotuin menee tupakille. Selvitettiin asiat ja kaikki on ny hyvin. Kai. En tiiä. Se avautu mulle sen ja Paulan seurustelumutkista ja jotenki mulle tuli sellanen olo, et säälin Santtua. Ei silläkää hyvin oo menny. Tasan ei käy (seurustelu)onnenlahjat.. Mutta siitä oon nyt ikionnellinen, et ne on eronnu ja Santeri sano mulle torstai-iltana myöhään ku menin viä käymään sen luona, et sit ku ne eroo, niin sit se tulee mun kans treffeille. Ja mehän ollaan sovittu menevämme leffaan maanantaina. Tosin sit täytyy vaan sanoo Annille ja Juulialle, että ne ei voi tulla. Noh, tuskin ne tuleekaa, ku Mira soitti et mentäs niitten kans.. 5€:n päivä.
Santeri pyörii mieles koko ajan. Ei lähe pois millään. En saanu viime yönä untakaa _ollenkaa_, siis vasta joskus ehkä lähempänä puolta kolmee nukahdin. Pyörin vaan sängyssä ympäri ja mietin ja mietin. Meillä oli niin kiva viikko ja ku loppua kohten saatiin asioita järjestykseen. Nyt vaan kauhun ja jännityksensekaisin tuntein ja miettein odotan maanantaita ja sitä, mitä tapahtuu. Niin haluaisin, et meistä tulee jotain. Ainaki vähän. Ainaki et kokeiltais miten toimii. Tosin, ellei toimi, nii sitte en tiiä miten kestän, koska oon kuitenki varmasti edelleen ihastunu siihen, enkä saa sitä pois mielestäni. Tulisin vaan mustasukkaseks kaikista sen kavereista, varsinki jostain Anskusta.. Se leffa olis just sopiva paikka mennä kaksin treffeille ja sit sen jälkee ehkä vaikka syömään johonki. Mut vitun Juulia ja Anni jos ne tunkee mukaa. Mutta joo, nyt loppuu tää pohdinta, ja yritän olla miettimättä Santtua liikaa!