Kyllä näyttää olevan kaipuuteni tai minkälie taso taas korkealla, kun alkaa näkyä toiveunia harvase yö. Tämänkin haluan tänne itelleni ylös muistoksi kirjata. Lukekoon ken tahtoo =)

En muista kaikkee enää ihan tarkkaan, onhan tän unen näkemisestä jo reilut 12 tuntia aikaa. Ja tämä kertoo Santusta nummer ett, eli ei siis Santeri-Santusta. Ja tässä eletään aikaa n. puoli vuotta meidän eron jälkeen...

 

Me oltiin jossain kauppakeskuksen tyylisessä isossa valkoisessa rakennuksessa, kaiketi ylimmässä kerroksessa koska siellä ei ollu paljon väkeä. Vain minä, Santtu ja joku talonmies. Olin kai kutsunu Santun sinne ja kun me nähtiin pitkästä aikaa, halattiin tietysti pitkään. Olin ihan ihmeissäni kuinka se on muuttunu tänä aikana niin paljon. En kyllä keksiny mikä oli muuttunu, mutta joku. Mä vaan taputtelin sen masua ja kaikkee kun en voinu uskoo sitä todeks, että Santtu tosiaan oli siinä ihan itte. Me istuttiin ja juteltiin kuulumisia ja kysyin tietysti, että onko se vielä sen saman Merin kans ja Santtu vastas että ei oo. Mä taas ihan ihmeissäni kysyin että miksei oo, mutta siihen en saanu vastausta, joten kysyin että kuinka kauan tästä on. Santtu vastas että 5 ja puol kuukautta. Nyt mä vasta ihmeissäni olinkin! Mietiskelin itekseni että Santtu oli siis ollu sen Merin kans vaan pari viikkoo (ellei oteta lukuun mun irl epäilyksiä siitä, että Santtu olis pettäny mua jo hyvän aikaa), mutta ei ollu ilmottanu mulle. No miks sen toisaalta ois kuulunukaan, mutta kun mä vielä silloin toivoin pitkään ja hartaasti, että palattais takas yhteen niin tuolloin olis ollu heti mahdollisuus siihen.
En alkanu Santulta syitä tivaamaan, halusin vaan että se on siinä eikä lähtis pois ikinä. Halasin sitä taas ja Santtu anto pusun poskelle. Sen silmistä jotenki näki, että olis voinu antaa enemmänki, mutta ei uskaltanu. No minä uskalsin nyt, ku näin että Santtu haluaa samaa. xoxo.
Hämärästi muistan, että tässä vaiheessa se kauppakeskuksen talonmies tuli tyhjentämään roskiksia siihen viereen, joten tunnelma latistu. Sitte Santun äiti soitti sille ja hetken se puheli mun vieressä mutta pakeni sitte nurkan taakse niin etten nähny enkä kuullu sitä. Sen jälkeen ku se oli lopettanu puhelun äitinsä kans, se tekstas mulle sieltä nurkan takaa. Harmi vaan en enää muista mitä niissä viesteissä luki, mutta jotain sellasta kuitenki, jota kumpikaan ei olis halunnu/uskaltanu ääneen sanoa. Siis ei mitään pahaa, mutta aika arkoja oltiin puhumaan "sellasista", varsinki minä. Hetken multa meni tajuta, että hei, Santtu tosiaan on vielä sielä nurkan takana ja menin hakemaan sitä. Otin sitä kädestä kiinni ja sanoin että tuu, mutta Santtu vetikin mut syliini ja pussailtiin taas. Jos oltais oltu  "jossain muualla", tilanne olis edistyny eteenpäin ;) Pussailutuokion jälkeen kuitenki mentiin takas sinne istumaan missä ensin oltiin ja juteltiin hiukan jotain. Se samperin talonmies tuli taas, oli vieny roskikset ulos niin nyt se tuli laittaan uudet pussit roskiksiin. Kun talonmies oli menny, jatkettiin hetken juttelua, kunnes Santulle soitti taas joku. Se taas hetken puheli mun vieressä, mutta meni sitte nurkan taa. Sieltä se taas puhelun lopetettuaan tekstaili mulle ja miä tietysti takas. En kyllä ymmärrä missä pilvissä olin, sillä me ehdittiin tekstailla monta viestiä ja multa meni taas melko kauan aikaa tajuta että hei, se ei taaskaan oo mun vieressä ja menin hakeen Santtua - tällä kertaa se tulikin saman tien :)

Tässä vaiheessa uni loppu, en oikeen tiedä mitä lopussa tapahtu. Sen muistan kuitenki että oltiin kai lähtemässä sieltä kauppakeskuksesta ja me halattiin ja mä kysyin, että miten tästä eteenpäin, mutta en ehtiny saada vastausta....

Toi oli ihan sairaan ihana ja herkkä uni <3 Mä niin toivon, että näkisin sen uudestaan jotta tietäisin, mitä Santtu vastas. Ja mä toivon edelleen joka päivä sitäkin, että Santtu kutsuis mut Tampereelle ja nähtäis ( ja tietenki sitä, että palattais yhteen! )
Mutta mä tiedän, tää on vaan pelkkää toiveajattelua ja mielenhairahdus "heikolla" hetkellä. Santtu taitaa edelleen olla Merinsä kans ja vaikkei oliskaan, meistä ei paria tuu. En tottapuhuakseni tiedä, onko se enää edes Tampereella. Vai lähtikö reilaamaan, niinku mulle joskus sano että lukion jälkeen haluais lähtee. Ja lukio sillä päätty viime keväänä.

Ikävä sitä! <3