Mä oon vähän miettiny ja samalla päätin yhden asian. Toteutus vaan vielä uupuu.... Mutta siis, mä mietin, että kuinka paljon sitä ihminen onkaan valmis ottaan paskaa niskaansa?? Ja vieläpä ihmiseltä, jonka on tuntenu abot 3kk?! Kuinka kauan siinä menee, että tajuaa, ettei tää homma nyt oikeesti toimi? Joo, mä päätin, etten tarvi enää yhtään osumaa (henkisesti siis) sellasilta ihmisiltä.

Mä meinaan huomasin tänään ihan oikeesti, etten mä taida olla Tiinalle minkäänlainen kaveri. Tai ei sen ainakaan niin kuulu mennä, että se hengaa mun kaa vaan siks, että mulla sattuu oleen enemmän rahaa ku sillä ja maksan sille bensat autoon ja sit kierretään kespaa joka herran ehtoo! Tuli huomattua, että se kertoo jopa parhaan ystävänsä asioita mielummin puolitutulle ex-työkaverilleen ku mulle. Ei sillä että mua sen Jennin asiat kiinnostais, mutta siltikin. Eihän niitä sais kertoo kenellekään.

Äiti on sanonu mulle jo monta viikkoo sitte, että miks mä paapon sitä. Sillon sanoin tietenki, etten mä sitä paapo. Mutta kyllä mä vähän taidan... Aloin miettii, et montako kertaa oonkaan sen eteen tehny yhtä ja toista, hakenu sitä ja tuonu tätä, käyny sen asioilla ja vaikka mitä. Ja sitä, että tekiskö se mulle saman jos mä pyytäsin? No ei todellakaan. Jos mä pyytäisin sitä nyt lähtee esim. vaikka hakeen mulle ruokaa, niin se ei todellakaan lähtis. Mutta, MINÄPÄ hain SILLE vielä kolmen aikaan yöllä ruokaa kun se pyysi. Se ei tule tänne kun mä pyydän, se tulee tänne sillon ku se ite haluaa, makaa tääl monta tuntia, syö ja lähtee sit. Mun pitäis olla aina valmis sillon ku se sanoo että nyt lähetään, mutta kun mä sanon että voitasko nyt mennä, niin hänelle ei sit millään sovi tai ainakaan se ei ole koskaan valmis silloin, "saman tien".
Tää voi kuulostaa siltä, että olisin katkera tai jotain, mutta en todellakaan ole. Mä vaan heräsin siihen todellisuuteen, kuinka paljon tanssinkaan sen pillin mukaan. Ja mä en jaksa enää. Eikä mun tarvi eikä varsinkaan kuulu. Etenkään, kun viimeistään seuraavana päivänä saan taas pelkkää shaibaa takasin.

Olis vaan tarvinnu viime riidan jälkeen kun sanoin etten jaksa sua enää, niin pysyä siinä päätöksessään. En kyllä käsitä miks annoinkin sille anteeks.. Tai en antanu oikeestaan, sanoin vaan niin. Ja nyt se kuittaa mulle niistä melkein päivittäin mitä sanoin sille. Mutta siinä se on pysyny, kun sanoin sille etten jaksa niitä meidän baariinlähtö säätöjä enkä riitoja, etten mä tule sen kans enää baariin. Eipä ole tullu. Menköön omien kavereittensa kans, mut en kyl jaksa kuunnella sit niitä juttujakaan kuinka kivaa sillä on ollu sen ja sen kans.

 

Tätä samaa vois toisenkautta soveltaa siihen yhteen miespuoliseenkin - miks otan siltä sit osumaa edelleen?? Vaikkei montaa kuukautta enempää olla tunnettu ku Tiinan kans. Edelleen sanon, että koska se on huomannu että pystyy jollain ihmeen tavalla viemään mua ihan mielensä mukaan ja saa mut muuttaan mieltäni sekunnissa, niin se käyttää sitä ihan surutta. En käsitä miks, mikä siinä vetää. En kai sit vielä ole saanu tarpeeks shaibaa niskaani siltä, vaikka niin luulinki. Ei sen tarvi ku vähä sanoo pari kaunista lausetta niin se on siinä. Mutta joo, toisaalta mua ei kyllä yhtään haittaa. Kyl tää loppuu viel. (Pitäs vaan saada takaraivoonkin se asia, että tää todellakin vielä loppuu, eikä nähdä kauniita unia siitä, kuinka meen sen luo, vaakamamboillaan ja sit se yhtäkkiä huomaakin että ah, Tiina mä rakastan sua! -.- )

Tällästä taas tänään. Ai niin muuten, pääsin sinne kouluun.

Take me back to my sweet la vida
Find my love, my dolce vita!
Show me where I need to go...
Donde esta, Mi Chico Latino!

Siinäpä sitä.
(Geri Halliwell - Mi Chico Latino <3)