Paljon on taas ehtinyt tapahtua muutamassa päivässä, tällä kertaa harmi vain kaikkea ikävää.

Ryppyjä rakkaudessa. Lauantaina viiden aikaan olin lähdössä äiteen ja koirien kanssa lenkille ja Janne, joka oli kipeenä, ilmotti sit menevänsä lepäämään siks aikaa. Tulin kuudelta takas kotiin ja pyysin Jannee takas koneelle, jos jaksais tulla. Ei kuulunu vastausta. Joskus klo 19.30 laitoin Jannelle viestin että onko se suuttunu mulle jostain vai mikä on kun ei kuulu vastausta. Ei vastannu. Klo 21 laitoin viestin että niin olis tosi kiva jos se kertois mistä on suuttunu. Ei vastannu. Klo 22.30 laitoin viestin, että koittas nyt jo vastata. No ei vastannu. Klo 00.30 laitoin viimesen viestin ja sanoin että rakastan sitä ja että soittaa mulle heti ku saa nää viestit, vaikka kello olis neljä yöllä niin silti!
Vaistomaisesti sitten heräsinki neljältä yöllä ja tarkistin puhelimen, no ei ollu tullu viestiä. Varttin odotin ennenku jatkoin uniani. Sunnuntaina heräsin klo 10 ja pistin viestin Jannelle että ei kukaan ihminen voi näin kauaa nukkua, että koittas vittu vastata jo! Kello oli puol yks kun käytiin äiteen kanssa Kodin Terrasta hakemassa mummuille äitienpäiväkukiks orvokkiamppelit ja sillon Jannelta tuli viesti että "en ole suuttunu. oon selityksen velkaa. soitan sulle." En ehtiny sit ees vastata tohon viestiin kun se jo soitti, mutten voinu puhua silloin ku oltiin just sit äiten kans autossa tulos kotiin. Varttin päästä oltiin Periksellä ja Janne soitti uusiks.

Arvatkaapa huviksenne missä jätkä oli ollu!!!!

Ei, ei ollu nukkumassa.

Se oli ollu BAARISSA!!!

Puhelin oli kyllä ollu päällä ja mukana koko ajan, mutta herra vaan ei ollu tarkotuksella kattonu puhelintaan koko aikana, koska oli niin paha morkkis. En juuri saanu sanaa suustani sen puhelun aikana, nieleskelin vaa kyyneleitä ja välillä olin vaan silleen "jaa, joo, jaa". Tai no ensin kyllä huusin sille että "No se on kiva että meet baariin mielummin ku tyttöystäväs luo, vieläpä kipeenä! Kertoo aika paljon siitä paljonko sä sitte oikeesti välitätkään musta!" (Näimpä, antibootit päällänsä ja baariin juomaan - mikä älynväläys!) Pyysi kyllä anteeks kauniisti ja sano että "kadun helvetisti" mutta sillä hetkellä se oli ihan yhtä tyhjän kanssa. Kysyin sitte että oliko edes ollu kiltisti ja vakuutti että oli ollu. En tiedä uskonko sitä, mutta kai se on vaan pakko.
Illalla kun oltiin lähdös mummulasta takasin kotiin päin niin pistin sit Jannelle viestiä että me ollaan nyt aikalailla taas alkupisteessä, en enää osaa luottaa siihen ja suoraansanoen en edes tiedä mitä tunnen. Kihlat peruin samaan viestiin. Janne sano ymmärtävänsä asian ja pyysi taas anteeks.

En tiedä kumpaan oon pettyny enemmän, Janneen vai itteeni. Itteeni siinä asiassa että taas mä vaan sokeesti luotin ja uskoin mitä toinen sanoo! Olis pitäny alkaa hälytyskellojen soimaan siinä kohtaa kun Janne peruuki tulonsa yhtäkkiä ja siitä parin tunnin päästä ei edes vastaa puhelimeen! Noh tää on taas helppoo jälkikäteen näin sanoo...

Mutta tosiaan niin Janne peru tulonsa sen takia ku se sano et ei oo paljo tapahtunu parannusta eiliseen (eli siis perjantaihin), kuumetta oli 37.8. En käsitä onko se senki pystyny mulle valehtelee kirkkain silmin vai vaan vetäny buranaa naamariin ja sinnikkäästi raahautunu baariin bailaamaan?! Tai no sama se kun se sinne meni joka tapauksessa!

Tää vaan sai musta taas tosi vainoharhasen. Epäilen jokasta asiaa mitä Janne sanoo ja varmistan asiat moneen kertaan. Ja mä en niin jaksais tällästä vainoharhasta epäilyä! : < Mutta en voi sille mitään, luottamus meni ja kestää kauan saada se takas.

Janne nyt on kuitenki tulossa tänne keskiviikkona illalla, ehdotti sitä itte sunnuntaina. Toivottavasti saatais sitte tää asia käsiteltyä kokonaan pois päiväjärjestyksestä.
Harmi vaan Jannella ei oo kun torstai vapaa, mulla on keskiviikko-aamupäivän jälkeen koko loppuviikko vapaata!  Olis tosi ihanaa kun sais viettää Jannen kans 4½ päivää kaksin! Mutta ei voi mitään, näillä on mentävä. Kai mä sitten meen viikonlopuksi Raumalle Jannen luo. Tekis mieli mennä jo silloin torstaina, saa nähdä mitä Janne sanoo ;) Mutta kai se sille käy kun mun piti mennä sinne jo silloin vappuna ja sit olla maanantaipäivä siel yksin... Nyt olis vaan perjantai yksin ja sillon Janne pääsee jopa aikasemmin töistä.. ;P

 

Toisesta surullisesta asiasta, joka tapahtu eilen illalla, en jaksa nyt samaan syssyyn puhua. Ehkäpä myöhemmin tänään...