Luin Jantan blogista äsken heidän dalmatialaisensa viimeisistä kuukausista. Oli koiravanhus kuollessaan kunnioitettavat 11 vuotta 9 kk.

Tuli tuossa lukiessa niin ikävä meidän omia rakkaita kuolleita haukkuja. Samojedit Ujo ja Nalle<3 Iskä ja äiti hankki Nallen muistaakseni vuonna -90, Ujo tuli -94. Nallesta en niin kauheesti muista mitään, kun olin niin pieni sillon. Nalle siis kuoli -02. Ujosta muistan, kun se oli iskällä vielä sillon kun alettiin iskää taas nähdä vuonna -03. Ujo oli mulle niin rakas, se rakasti maksalaatikkoo niinku mäkin ja tykkäs käydä mun kans lenkillä. Aina kun oltiin iskällä ja se oli juuri syöny iltaruokansa ja mä istuin vaikka sohvalla niin se tuli pyytään mua viemään sen ulos. Katto mua pyytävästi ja jos en heti älynny niin haukahti. Se oli mentävä sitten :)

Ujolla oli viimesinä vuosinaan sokeritauti ja se ei sen takia saanu syödä ihan mitä tahansa. Esimerkis sen lempiherkkua maksalaatikkoo ei voinu antaa kun joskus ja jouluna. Luitakin sai antaa vaan harvoin ja piti tarkkaan kattoo rasvamäärät ja muut. Lisäks sitä pistettiin joka päivä ainakin iltaruuan jälkeen, en muista pistettiinkö aamullakin.

Muistan vieläkin elävästi ne Ujon viimeset päivät, kun oltiin sovittu iskän kans et iskä vie meidät Niinisaloon laavulle paistaan makkaraa. Sovittiin asia sunnuntaina, maanantaina mennään laavulle. Iskä soitti maanantaina iltapäivällä että Ujo on menny aika huonoon kuntoon, se ei juurikaan kävele eikä ruoka maistu ja ulisee vaan. Ei oltu tiedetty mikä sillä on, kun edellisestä ell. käynnistä vissiin pari vuotta.. Päätettiin silti mennä.
Iskä soitti mulle tiistaina iltapäivällä itku kurkussa että oli vieny Ujon eläinlääkäriin ja ell. oli vieny Ujon suoraan leikkaussaliin. Siis iskä soitti sieltä sillon odottaessaan... Ei menny kun pari tuntia ja iskä soitti taas, tällä kertaa se itki kunnolla ja se sano ne sanat, joita olin pelänny koko ajan. Eläinlääkäri oli löytäny Ujon mahasta jalkapallon kokosen kasvaimen ja oli yrittäny leikata sitä, mutta oliki sitte alkanu vuotaa verta niin paljon ettei sitä voinu pysäyttää. Eli Ujo kuoli leikkauspöydälle verenhukkaan  

MIKS????! MIKS UJON PITI KUOLLA NIIN?!!! En saanu edes hyvästellä rakasta lemmikkiäni, kun en ollu sillon käyny iskällä pitkään aikaan. Uutena vuotena kävin, mutta sen jälkeen en ja siitä oli kulunu jo muutama kuukausi. Pojat oli tossa välissä käyny useempaan kertaan ja jopa edellisviikonloppuna, mutta mulla oli just sillon jotain menoo niin en päässy. Jälkeenpäin soimasin siitä itteeni moneen kertaan että miks en menny, olis pitäny mennä!

Mummun mulle rippilahjaks tekemästä leikekansiosta poimittu: Tiinan sattuvia sanontoja
".....n perheeseen oli hankittu Nallen kaveriksi toinenkin samojedi, Ujo. Kun Tiinalta kysyttiin, mikä Ujo on, Tiina vastasi: hylje." (Tiina 2 vuotta)

Nallesta en muista melkein mitään, sen tiedän että se oli tosi viisas ja kiltti, kuin ihmisen mieli. Mummu usein kertoilee tarinoita Nallesta ja vähintään yhtä usein meistä pieninä. Tälläsen muistan: Äiti ja Nalle oli lähteny kävelylle mummulan peltoja pitkin. Yhden pellon keskellä on pieni metsä. Nalle oli juoskennellu tietysti edeltä ja kun se oli päässy sen metikön laitaan, se alko haukkua. Äiti kiirehti paikalle kun ihmetteli mitä se Nalle nyt meinaa. Metsän laidalla ison kiven juurella oli kanipoikue. Emoo ei missään. Äiti sano Nallelle että se jää vahtiin. No Nalle teki työtä käskettyä, seiso kiven juurella ku mikäki vartija ja jos joku poikanen liikahti, se työnsi äkkiä kuonollaan poikasen takasin paikalleen. Äiti lähti juokseen pellon poikki takas mummulaan. Kun äiti tuli takas pahvilaatikko kädessään, Nalle tanas edelleen samassa asennossa ja kanit myös tiiviisti yhdessä. Nalle tiesi hyvin mitä tapahtuu ja nosti kaninpoikaset hellästi yksitellen laatikkoon. Kai se tiesi että ihminen ei voi niihin koskee ettei emo hylkää. Äiti kanto laatikon ja Nalle seuras tiiviisti vierellä.
Enempää en tosta muista, jälkeenpäin äiti ja Nalle kuitenkin vei kanit tismalleen takas löytöpaikkaansa.

Nalle on myös kuulemma monet kerrat vahtinu mun vaunuja pihalla niin kotona kuin mummulassakin ja ruvennu haukkuun kun oon alkanu itkee. Kai se ajatteli ettei äiti muuten kuule että tytöllä on hätä.

Nallella ei ollut mitään sairautta kuollessaan, se kuoli vanhuuteen ollessaan lähes 15-vuotias. Se, kuten Ujokin, eli onnellisen ja hyvän elämän, ilman kipuja. <3

Äiti on joskus meille sanonu, että IKÄVÄ ON SITÄ ETTÄ TYKKÄÄ.

R.I.P. Nalle ja Ujo <3