On se hyvä että erottii Santun kans. En olis pystyny elää sellases suhtees enempää, jossa joutuu koko ajan epäileen toista kaikista sen menemisistä ja tekemisistä, olee mustasukkanen ja kyttää sen kavereitaki. Viikonloput menee riidelles siitä, että onko se luottamuksen arvonen vai ei. Viikolla ei puhuta lainkaa tai kinataa siitä, että ku en oikee halua tehdä mitää tai ainaki hyvin vähän. Mut ei se oo mun vika. Syy siihen on se, etten mä halua tuottaa mielihyvää sellaselle ihmiselle johon en luota ja oikeesti tiedä, et onko se tosissaa vai ei. Ja miks mun pitäiskää?! Jos en halua, ku tunnen itteni vaa suunnillee hyväkskäytetyks, ni miks pitäs suostuu? Ei mulla ainakaa oo sit kivaa. Vielä vähemmän innostaa se, et mun pitäs tehä sille jotai ku et se tekis mulle. Mut joo..
  En tie millä olisin saanu itelleni rohkeutta ja itsevarmuutta niin paljo, et olisin pystyny tuottaa Santullekki mielihyvää ja ja tyydyttää sen tarpeet ja ennen kaikkee: lakannu epäilemästä sen tunteita ja sanomisia, vähentäny mustasukkasuutta. Sillä se on tosiasia, et mun mustasukkasuus, luottamuksen puute ja seksielämän vähyys tappo meidän suhteen. Ja taisin mä olla sille muutenki vähä liian erilainen. Olisin vaa halunnu olla sen vieres, viettää rauhallista koti-iltaa kattomalla telkkaa ja ryyppäämällä tai jotain sellasta, mut kuitenki, et sekstailu ei ollu mulle yhtään tärkeetä toisin ku Santulle. Se olis voinu tehdä sitä vaikka joka ilta ja koko ajan. Mut ei mua mua liiemmin kiinnostanu. Osin just siks, ku ei ollu luottamusta, osin siks ku ei vaan kiinnostanu ja osin myös siks, ku häpeen itteeni ja kroppaani.
Jos meidän seksielämä olis ollu kunnossa, ni olis kai meidän suhdekki kestäny pidempään. Niin Santtu ainaki väitti, ettei sitä toisaalta loppupeleis meidän muut eroavaisuudet haittaa. - Tiedä sit paljonko ne oikeesti todellisuudes haittas, ei vaan sanonu sitä mulle. Taas mä epäilen, hitto! En vieläkää oo päässy siitä eroo! Niinku en Santustakaa, vaikka mä itelleni niin uskottelen lähes joka päivä. Mut pakko se on, ei tästä muuten mitään tuu. Itkisin vaan sen perään joka saamarin päivä, lähettelisin viestejä eikä se edes vastais mulle ja ties mitä, mut yritän muistaa et se on jatkanu elämäänsä ja sillä on uus nainen. Ja epäilen Santtua siitäki sen kertomuksestaan kuinka se Merin tapas. Kyllä ihan varmana se on sen kans ollu jo aiemmin ku siel baaris Santun synttäreillä! Ei kukaa voi tehdä niinku Santtu väitti. Niiden pelin näki ainaki kilometrin päähän sillon aiemmin maaliskuus. Paskat ne mitää pelkkiä kavereita ollu! Mut mitäpä väliä sillä enää on, mennyttä mikä mennyttä, paitsi sitä väliä sillä on, että jos kuulen jostain Santun pettäneen mua. ****u haukkuisin sen kyllä niin maan alle ettei sen elämä riittäis nousee sieltä ylös!! Tekisin sen elämästä helvettiä!!  (Oon katkera, tiedän)