Elämä painaa taas pahemman kerran päälle. Mä oon vaan niiiin väsyny, masentunu, ahdistunu etten tiedä miten päin olisin ja millai olis hyvä. Kun ei ole hyvä mitenkään. Mielenkiinto mihinkään on kadonnu täysin. Ärtyneisyys on kans jotain huippuluokkaa, enkä mä tykkää olla kärttynen varsinkaan ilman mitään syytä. Vaikka mä nukkusin kuinka paljon tai vähän tahansa, mä olen aina yhtä väsyny, eli nukkuminen ei auta henkiseen väsymiseen. Lisäks mä nukun tosi huonosti, uni on erittäin katkonaista ja mä näen taas melkein joka yö painajaisia. Lääkkeiden teho on siis minimaalinen jos sitäkään. Mä en jaksa tehdä mitään ja sen kyllä huomaa etenki täälä kotona. Mun veli Henkka tuli viime maanantaina tiskaan meille ihan omasta tahdostaan (rahapula) ja siivoskin hiukan ja ehkä puoltoista päivää täälä oli ihan siedettävää asua, mutta nyt me ollaan taas kaatopaikalla. Ja koska täälä on tän näköstä, en mä enää edes viitsi alkaa tekemään tälle mitään.

Onneks lopetin pajajaksoni perjantaina, en mä olis enää huomenna jaksanu herätä sinne. Omalääkäri toivonmukaan soittaa mulle huomenna ja mä saan toivomaani sairaslomaa. Saan vaan olla ja möllöttää. Kipihän siitä nosti torstaina metelin, ku raha-asiat menee taas entistä huonompaan jamaan, just ku mä aloin saamaan suht hyvää rahaa tuolta pajalta ja saatiin laskuja maksetuks jne. Siellä pajallaki muuten perjantain loppukeskustelussa sanottiin että ne olis toivonu, että mun olis pitäny näyttää vähä enemmän miltä musta tuntuu ja jaksanko mä, niin ne ohjaajat olis osannu ottaa mua vähä enemmän huomioon. Tiedämpä vaan ettei se kauaa olis mitään auttanu kun jo taas oltais vanhassa mallissa.

Tällänen valituspostaus tällä kertaa, mutta en jaksa kirjottaa enempää. No tiedättepähän ainakin että ei kovin hyvin mene taas vaihteeksi. Tällä hetkellä tää elämä on aikamoista taistelua.