Se olis sitten tän vuoden viimeinen kuukausi lähteny käyntiin. Äkkiä on vuosi menny. Ihan hirveen äkkiä. Kahdentoista päivän päästä tulee vuosi siitä kun aloin olla Santerin kans. Masentaa sellaset päivät. Tulee niin mieleen se 121208, jolloin meille tuli luokkakavereita Karkusta ja ryypättiin. Oli mahtava päivä kun koulu loppu, oltiin Santerin kaa koulun joulunäytelmäs pari ja illalla se vielä tuli meille ja meistä tuli oikeesti pari. Meillä oli tona iltana mahtavaa ja oli sen jälkeenkin niin kauan kun sitä kesti. Kuukauden päästä siitä olin tositosi tyhmä ja annoin yhen pikkuasian pilata koko jutun! Vaikka en itekään ollu mikään pulmunen kun jälkeenpäin ajattelee, poltinhan mäkin ainakin uutena vuotena ja reippaasti poltinkin. Soimaan itteeni mun tyhmyydestä joka päivä ja varsinkin nyt kun on tää aika vuodesta. Voitais hyvinkin olla edelleen yhdessä ilman mun äkkipikaisuutta ja siitä johtuvaa suutuspäissään tehtyä päätöstä. Tai enemmänkin olin loukkaantunu kuin suuttunu.

Varmaan lähenevän "surupäivän" takia Santeri on taas eksyny mun uniin useasti. Viime viikolla, edellisyönä, viime yönä, varmaan taas tänä yönä. Ja mites muutenkaan me niissä unissa ollaan ku onnellisina yhdessä sylikkäin, niinku mitään ei olis tapahtunu. Tai se edellisöinen uni oli taas sitä laatua että Santtu palas yhtäkkiä mun luo ja vanno rakkauttaan yms. ja sitte oltiin sylikkäin.

Edellisestäkin Santusta oon parina yönä nähny unta. Ja päivisin kun ei oo mitään tekemistä, löydän itteni haaveilemasta siitä ja meidän ihanista yhteisistä hetkistä. Ja sitten myös niistä hetkistä, jotka olis voinu olla ihania, jos mä en olis pilannu niitä silkalla tyhmyydelläni. Tyhmyyttä on monenlaista, on ajattelemattomuutta ja asioiden vastaanpanemista yms. ja sitten on sellasta silkkaa blondi-tyhmyyttä, ettei tajua mitään. Näitä molempia mahtuu mun tyhmyyden kaartiin. Ja sitä tyhmyyttä, että jos joku asia on pielessä, niin teen siitä sitten vielä enemmän sellaisen. Noh, hiukan hankala sitä on selittää...

Kaikenlaista sitä saa kuumehouruissaan muistilohkoihinsa. No ei mulla kyllä kuumetta ole kauheesti ollut, mutta enivei.

Ollaan lauantaina menossa joko junalla tai autolla äiteen kanssa Tampereelle. Äiti menee kattoon kaveriansa ja hänen mun ikäisen tyttärensä tytärtä. Synty maanantaina. Minä taas meen treffaan Ahlman-kaveriani Miiaa. Muitakin olisin halunnu nähdä mutta eipä niille taaskaan sovi. Täytyy jättää ens vuoteen sitten, en tänä vuonna enää kerkiä. Karkkulaisiakin jo viimeks kyselin miittaamaan mutta eipä niitä kiinnostanut. No ei muakaan sitten kun ei niitäkään. Treffailkoon keskenään vaan. Santeria tekis niin mieli kysyä treffaan, mutta epäilen ettei se suostuis. Yhdelle ystävälleni tätä jo eilen mesessä purin, että kun tekis niin mieli, muttei sitten kuitenkaan just sen takia, että kun se pyörii nyt mielessä "koko ajan" ja vaikka tiedän etten voi saada sitä enää itelleni niin silti koko ajan haikailen sen perään. Ja mitä puhuttavaakaan meillä olis? Onhan Santeri sitä tyyppiä että se pölöttää koko ajan, mutta jos se ei nyt keksikään mitään puhuttavaa kun ei olla nähty viime kevään jälkeen. On siinä sitten hieno olla vaivaantuneena kun mä en ainakaan keksi tikustakaan asiaa. Varsinki jos satutaan eksyyn johonkin kahvilaan.

Ihan ku olisin joku 12 vee ja menos ekaa kertaa treffeille kun niin kuumeisesti mietiskelen noita asioita!  Ja treffithän ne eivät ole. Eikö?? No ei!! Olis ihan kivaa ellei jopa suotavaakin käsittää se tälläin lähes vuoden viiveellä =)
Mun mielestä tästä johtuen vois myös olla parempi jättää "reffit" väliin ja nähdä vaan se Miia. Se mun ystävä jolle tätä purnasin, oli siltikin sitä mieltä että kannattais ees kysyy Santulta haluaisko se nähä ja jättää tyystin tollaset mietinnät että mistä puhuttais. Empä tiiä... Se olis eri asia jos olis mukana joku kolmaskin. Tai jos olis kevät kun sillonhan me nähtiin Santerin kans joka päivä ja käytiin kaksin millon Häijäässä skootterilla, millon Tampereella tai oltiin muuten vaan koulun alueella kaksin. En varmana enää osais olla sen seurassa :(

Noniin kyllä nyt on taas tullu vuodatettua tarpeeks Santerista. Katotaan nyt kysynkö sitä vai enkö. Kallistun kuitenkin mitä todennäkösemmin jälkimmäiseen. Meen nyt nukkumaan, hyvää yötä!