Jep, eipä oikein muuta sanottavaa. Sinkkuus iski taas eilen päälle, kun Janne ilmotti ettei hän halua takertua eikä ole valmis ja vaikka mitä kaikkee, en enää edes muista. Mua vituttaa suunnattomasti sen takia, koska sain kuulla että se on valehdellu mulle koko viikon! Toissapäivänä hää vielä sano että joo nyt sitte tänä viikonloppuna tehään se vauva, hän haluaa ehdottomasti. Eilempä sitte iski sitoutumiskammo, kai se tajus että on aika helvetin lopullinen päätös siinä vaiheessa.

No, mun mielestä ton ei olis tarvinnu eroon asti johtaa, kyllä mä olisin voinu odottaa ku en itekään oo satavarma ja enkä mä varmaan oikeesti olis siihen ees ryhtyny vielä tänä viikonloppuna, kuhan puhun. Mutta Janne sano ettei ole tarpeeks hyvä mulle, ei ainakaan luottamuksen arvonen ja haluaa erota. Tota jälkimmäistä sai siltä kyllä pyytää kymmenen kertaa ennenku se sen sano. Sanoin sille että vittu sanot nyt kyllä suoraan suomeks että haluat erota, muuten mä en usko! Vastaukseks sain aina vaan että ku sitä on niin vaikee sanoo. Kysyin sitte että montakohan kertaa viimesimmistä "rakastan sua" on ollu valetta, varmaan kaikki, niin tää vastaa että ei hän valheesta tiedä mutta että sanoo ehkä vähän turhan helposti. Niimpä niin, eikö se oo sit sama asia! Vielä eilen aamullakin se pisti mulle tekstaria että huomenta kulta, rakastan sua.

Voitte arvata, että vetäsin sit eilen pään täyteen. Pullollinen Gin lemonia parin tunnin sisään, aika hyvä olo tuli. Tai sit ei.... Tänään ei ainakaa ole hyvä olo, pää on kipee ja oksensin jo vähän aikaa sitte kerran. Nyt yritän vaan pitää oloni kurissa etten oksentais toista kertaa.
Eikä se ryyppääminen tietenkään mihinkään auttanu, viina ei hukuta murheita. Mutta sillä hetkellä se tuntu hyvältä, kunnes sitten olin loppusuoralla, oksensin kahteen kertaan ja sit menin sänkyyn ja sammuin.

Tänään pitäis tulla yhdistykseltä yks ihminen hakeen gerbiilivauvat pois. Ja sit se äitin kaveri, joka lupas ottaa kaks poikasta niin tulee kans kai tänään : )