Ryyppäilyistä ja "oksennustaudista" selvitty. Perjantaina ei pysyny edes vesi sisällä, kuten arvata saattaa (no en muuta kyl kokeillukaan). Maha oli ihan sikakipee ja parin tunnin välein suunnilleen kävin vessassa... Lauantaina parempi, aamupäivän hörppäilin vettä parin tunnin välein pieniä määriä ja kokeilin että josko pysyis ja pysyhän se. Iltapäivällä söin sit jo lautasellisen puuroo, alko oleen niin nälkä. Mut reilun puol tuntia siihen meni et sain lautasen tyhjäks, en viittiny kovin nopeeta syödä ettei tuu maha kipeeks, kun meinas aluks tulla... Sunnuntaina sit taas aamupalaks puuroo ja äiti käski syödä kunnon ruokaakin ja minä sit menin ottaan kalaa ja perunaa kun mamma sitä oli lounaaks laittanu. Ei kovin hyvä olo tullu, mut pääasia ettei ylös tullu silti. Iltapäivällä hörppäsin kupillisen teetä niin rauhotti mahan kyl. Eilen sit söin jo kyllä ihan kunnolla, mut edelleen aika hitaasti. Meinasin aamullakin myöhästyy koulutuksesta kun kesti puurolautasen tyhjennys niin kauan :D

Tosiaan olin perjantaista eiliseen koko ajan vaan periksellä, kun alko ahdistaa ja tuntu et seinät kaatuu päälle. Tuntu et elämä loppu siihen paikkaan. Mun koko elämä on jälleen kerran pilalla ja varsinki kesä! Kaikki suunnitelmat mitä Jannen kans tehtiin että mennään sinne ja tänne ja tehdään kaikkee yhdessä. Ts. mun elämäni oli tuhottu sekunneissa! Perjantaina se iski niin kovaa vasten kasvoja et mun oli pakko päästä täältä pois. Sunnuntaina kävin kyllä pikaseen hakemas lisää vaatteita ja tarvikkeet maanantain koulutusta varten ja jo siinä ajassa mulle iski kauhee ahdistus ja tuskanhiki tuli päälle! :/

No tilanteet muuttuu, näin meilläkin.. Sunnuntaina Janne oli taas sillä ihanalla päällä jollanen se oli aluks. Se alko ehdottelee epäsuorasti kaikenlaista ja sit sano et haluais viettää mun kans sellasen kesäkuun ku suunniteltiin ja sit hetkenpäästä sanokin et katellaan kesä ja päätetään sitte. En voinu muuta ku suostua, se oli jotain niin ihanaa! En mitään muuta toivo ku sitä, että saisin Jannen takas lähelleni edes jotenki ja nyt mä saisin! Ihanaa! Mutta niin, suhdetta tästä ei silti tullu... vaan Jannen sanojen mukaan ollaan kavereita, jotka tapailee ja tekee vähä sitä sun tätä ;) Riittää mulle, vaikka mun onkin sitä ainaki viel toistaseks vaikee hyväksyy ettei se ole muutaku kaveruutta, mutta se riittää. Kysyin kyllä Jannelta että mitäs sitte jos sillä herääki tunteet uudestaan vaikka 2 viikon tai kuukauden päästä, niin se sano että katotaan sitä sitten...
Ota siitä nyt sitte selvää, nyt musta taas tuntuu että se vaan leikkii mun kans. Mutta katsellaan.... Enää en kyllä halua että se loukkaa mua, joten pistän pelin poikki alkuunsa jos siltä näyttää! :)