Niinkuin arvelinkin, en sitten saanut tänään aikaiseksi mitään. Siis en kertakaikkiaan mitään, en edes leiponut. Koirat kyllä lenkkeilytin, mutta siinäpä se sitten olikin. Aamulla väsytti niin pirun paljon, ihan kuin olisin enemmänkin valvonut - vaikka menin kyllä nukkumaan "jo" yhdeltä. Äiti kävi vähän väliä herättelemässä yhdestätoista asti, lopulta nousin sitten vähän jälkeen puoli 1. Lounaan jälkeen, eli kolmelta, oli jo hetken sellainen olo että voisin alkaa leipoa. Nostin jo kananmunatkin pöydälle lämpiämään ja ajattelin käväistä koneella sillä aikaa kun ne munat lämpiää. No tänne mä sitten vaan jäin!  Puoli kuudelta alko pää niin puuroutua, että oli pakko lähtee ulos koirien kans. Lenkillä oltiin reilu puoli tuntia, kun en jaksanukaan kiertää pitemmältä, vaikka ensin niin suunnittelin. Ei menny kun tunti niin taas alko tuntua siltä että pää räjähtää. En kuitenkaan enää jaksanu lähtee ulos, vaan kun pää tuli entistä kipeemmäksi niin päätin vaihtaa sohvalle. Lueskelin siinä lehtiä linnan juhlien alkuun asti ja sitten siis kattelin niitä.

Selostampa nyt kuitenkin, mitä mun piti leipoa... jospa huomenna huvittaisi :> Yhdestä levystä kääretorttua olisin leikannut jokaiselle kaksi palaa, pohjaksi ja kanneksi, eli siis yhteensä 10 palasta. Kostutus ja väliin mansikkahilloa ja kermavaahtoa. Kansi päälle ja vuoraus kermavaahdolla ja valkoista marsipaania päälle. Ensin ajattelin, että marsipaanikuorrutuksen päälle olisin tehnyt vielä uudella liljamuotilla liljat, mutta sitten päädyinkin siihen, että otan vain muotilla kukkaset enkä taittele muotoonsa ollenkaan, vaan olisi tullut sinällään kermavaahdon päälle koristeeksi. Ja olisin siis jättänyt myös sen koko leivoksen peittävän marsipaanikuoren pois. Mutta leivoksia ei siis syntynyt saamattomuuden vuoksi, joten ensi kertaan! :)

Ihan on menny hukkaan koko päivä, mutta ei voi mitään. Nyt tuntuu taas ettei millään malttaisi mennä nukkumaan. Vaikka kuitenkin hiukan jo väsyttää, mutta en vaan malttaisi. Jänskättää huominen, eka työpäivä päiväkodissa. Mitä jos en osaakaan tehdä yhtään mitään ja ne muut hoitajat saa musta huonon kuvan..? Tiedän että oon tosi ujo ja hiljanen uusissa tilanteissa, niin mitä jos en uskallakaan puhua koko päivänä mitään enkä oikein olla niiden lasten kanssa? Sitten mulla ei oo hajuakaan mitä pistän päälleni. Äiti sano että voisin pistää jotkut kollarit tai muut rennot housut ja jonkun trikoopaidan. Mutta tosi kiva kun kaikki mun trikoopaidat on tosi ihonmyötäsiä niin pursuaa kaikki läskit vaan. Jos laittasin sitten vielä topin siihen päälle...  Eväistäkään mulla ei oo tietookaan, no kai mä sitten jotain vaan aamulla keksin... Apuvaa!!!  Jännittää ihan hirveesti, ajatukset vaan seikkailee, kädet hiukan tärisee ja mahassa on sata kappaletta perhosia.  

Unohdin muuten tänään kuvata eiliset ostokseni. Lisäksi listasta jäi puuttumaan yksi ostos, nimittäin Arinan ylläripylläri  Pylläriä en tietenkään voi vielä täällä paljastaa, ettei mene yllätys pilalle :)

Jos jaksaisin, niin huomenna voisi töiden jälkeen aloittaa joulukorttitehtaan, nimittäin ajattelin tänä vuonna askarrella itse joulukortit niille kelle lähetän. Niitä on siis 5-10 kipaletta, että ei kovin suuri urakka

Nyt menen kyllä suihkun kautta nukkumaan, aamulla herätys klo 8 ja klo 9 pitäisi olla työpaikalla! Wish me luck ;) Toivotaan että kaikki menee hyvin!