Alkaa pikkuhiljaa koulu kypsyttää. Tarkemmin sanottuna meidän linjanjohtaja joka on aivan perseestä. Jaksaa joka päivä marmattaa mun poissaoloista, niitä kun on kertyny 7 viikon aikana 10 päivää. Mutta vaan 3 niistä "luvattomia", eli kerran baari-illan jälkeen en oo jaksanukaan nousta aamulla kouluun, kerran olin jostain syystä niin väsyny etten tavallaan heränny ollenkaan herätyskelloon ja heräsin vasta kolmelta iltapäivällä ja tänä maanantaina olin poissa Lemmikkitapahtuman takia. (Puhuinkohan siitä aiemmin?) Juu niin ja loput oon oikeesti ollu kipeenä. Siitäkin se ope jakso marmattaa, että mikähän on mun kipeyskynnys, että jos on vähän yskää ja nuhaa niin koulusta ei kuulu olla pois. Ei uskonu kun sanoin että en voi sille mitään että tuntuu kuumeiselta vaikkei kuumetta ookaan. Äitillekin siitä sanoin ja se kun on viittä vaille valmis sairaanhoitaja niin se sano että ei aina kuumetta tule, nyt on ollu paljon sellasta liikkeellä. Eikä sen toteamiseen kyllä sairaanhoitajan pätevyyttä tarvita, kaikkihan sen maalaisjärjellä tietää mikä tauti on milloinkin liikkeellä ja missä muodossa.
Sitte se opettaja valittaa mulle rästissä olevista tehtävistä poissaolojen takia, mutta oon kyllä sanonu monta kertaa että tehtävät silti hoidan ihan ajallaan. Ja opiskelumotivaatiosta jaksaa kanssa tivata. Ja mä en jaksa kuunnella! Alkaa mitta täyttyä tollaseen marmatukseen sit kyllä aika pikaseen! -.- Sanoin sille viime "puhuttelussa" että mä olen oikeesti tosi masentunut, se vaikuttaa mun mielialaan (ihanko tosi! :D), ihmissuhteisiin ja yleiseen jaksamiseen tosi paljon. Ja mä en voi sille mitään jos en joka päivä välttämättä jaksa nousta kuudelta aamulla kouluun sen takia, mutta yritän totta kai! Opettaja vaan vastas että joo ymmärtää tiettyyn pisteeseen asti - mutta ilmeisesti se raja on sit jo ylittyny. Ja sit se sano et hän yrittää kyl tsempata mua ja luokkakaverit yrittää kans. Mut mitenköhän ne voi mua tsempata kun ei tiiä asiasta mitään? :D Tai no pari tietää mut....

Viime viikon aikana oon tosissani miettiny sitä että jaksanko oikeesti jatkaa tota koulua. Eilen oli Eurajoen koululla Voi hyvin -messut ja meitä pyydettiin sinne pitään lapsiparkkia. No minä en osaa vieraitten lasten kanssa tehdä yhtään mitään ja sen kyllä huomaa. Mua ahdisti aivan sairaasti olla siellä pienessä tilassa niiden muksujen kanssa koko päivän. Se olis helpompaa kun ne tulee itte jutteleen tai pyytään pelaan tai jotain, ihan niinku siellä päiväkodissa ku olin alkuvuodesta. Tosin meni mulla siihenkin pari viikkoo että uskalsin paljon mitään tehdä, mutta kuitenkin.... Niin notta oon sitte aatellu että onkohan tääkään tän takia mulle se oikee ala. Ei pph voi pelätä lapsia yhtään päivää. Noh, mä veikkaan että jos vaan pääsen sinne lasten kotiin hoitamaan niin touhusta tulee luontevampaa.

Tää viikko on kyllä oman mielialan osalta ollu vähän parempi. Tuntunu jotenki paremmalta kun on pysyny päätöksessään unohtaa kaikki kusipäät ja myös sisäistäny sen asian että se on todellakin näin parempi. Maanantaina Janne kyseli että mitä teen tänään, mutta vastasin sile että mitä se sulle tekee, en muuta. Torstaina pisti meseen viestiä (olin siis unohtanu estää) että on tosi ylpee musta että oon päättäny näin, mutta mä sanoin sille vaan että en mä v**** tarvi siitä mitään pokaalia jos päätän lakata uskomasta satuja! -.- :)

Viikonloppuna olin baarissa sekä perjantaina että lauantaina ja eilisestä tulee sit varmaan postausta huomenna, nyt en jaksa.... Ei taas menny ihan putkeen! -.- Myös kakkukuvia Timon eilisestä synttärikakusta tulee lähipäivinä! :)