Eipä ole kauheasti täällä päässä mitään tapahtunut, jotta siksi taas muutama päivä hiljaiseloa. Tai no on nyt muutaman päivän ajalle sattunu "paljon" kaikkee vähemmän mukavaa...

Tämä postaus käsittelee paljon muitakin aiheita kuin otsikossa, mutta empä keksinyt parempaakaan.

Käytiin eilen kattomassa taas yhtä kämppää kun pääsin töistä. Äiti ja Timo tykkäs siitä melkolailla saman tien, mutta mä en. A) se on liian pieni, vaan 26 neliöö. koirat ei viihtyis enkä kyllä mäkään. B) siellä haisee tupakka. C) se talo on kauheen sokkeloinen, eksyn varmaan 500 000 kertaa ennenkun löydän esim. pyykkitupaan tai saunaan. D) ei omaa partsia, joka käytävässä on yhteinen PIENI tuuletusparveke. E) kuudennes kerrokses. on hissi mutta mua hirvittää kattoo ikkunasta alas

Mutta olis siinä kyllä hyvääkin: A) pieni vuokra ja pieni vuokratakuu. B) vuokratakuun saa takas kun on asunu siinä vähintään 3 vuotta. C) rempattu 2005, nyt rempataan seinät ja lattia. D) enempää keskustasta ei kämppää voi saada kun torille ei myydä tontteja ;)

Äiti ja Timo olis tosiaan voinu ottaa sen kämpän vaikka heti, mutta mä en halua. Mä en mahdu elään sielä, kun haluan että sänky ja sohva on erikseen. Saa muuten koko ajan olla nostamassa patjaa takas sänkyyn kun kaikki makaa siinä. Ja muutenkin on pikkusen huono asento kattella telkkaria sängystä kun ei aina maata viitti. Se kämppä on kyllä liian pieni koiriakin ajatellen, niillä tulee tylsää täällä 180 neliöises kämpässäkin niin entäs sitten 26 neliöisessä =) Tai vaikka en ottaskaan koiria mutta niitä gerbiilejä Tiialta otan. En mä niitten häkkejä aatellu ruokapöydälle laittaa...

 

No mutta sitten toiseen asiaan. Mua alkaa pikkuhiljaa taas kypsyttää tuol töissä olo. Mä luulin että alkaisin viihtyyn sielä kun alan oppia "talon tavoille", mutta nytpä mä tosiaan alan oppia talon tavoille ja huomaan kuinka perseestä sen paikan ihmiset on! Leenaa pidin alussa tosi inhottavana ja Eevaa mukavana. Vaan nytpä onkin osat vaihtuneet oikein kunnolla! Leenasta on tullu tosi mukava, se kuuntelee ja auttaa kun on pulmia, sen kans voi mennä jutteleen toimistoon pitkäksikin aikaa jos ei oo muita hommia ja se on sellanen ilonen ja nauravainen ja vitsailee vähän väliä. Eevalle taas en puhu juurikaan mitään, kun sille ei oo mitään asiaa eikä sen kans voi mennä toimistoon istuskeleen. Se neuvoo aika nihkeesti missään asiassa, mutta moittii kyllä sitäki enemmän joka asiassa.

Perjantai varsinki oli ihan kaaospäivä ja sitä mietti koko ajan että millon kello tulee kaks ja pääsee lähteen pois! Aamuun menin mä, klo 9 tuli muut, Elisa ja Juha. Elisa on ollu meillä nyt viikon ja tekee tuplaten töitä verrattuna muhun, triplattuna verraten Juhaan. Juha on ollu meillä 3 viikkoo. Ja tää seuraava pätkä käsitteleekin just Juhaa. Se on valmistunu vuonna nakki catering-alalta kuulemma, mutta ihmettelen vaan millä! Ei ainakaan kovin korkeilla arvosanoilla.
Mäkään en ollu alussa mikään loistokokki, tai en ole vieläkään, kun ei ole mitään pohjaa kahvilatyölle tai ylipäänsä keittiöhommiin. Mutta Juhalla pitäis olla jos on valmistunu. Se ei kuitenkaan osaa tehdä yhtään mitään ilman apua ja sillä kestää joka hommassa sata vuotta ja kaks ja puoli päälle!
Perjantaina sen hommiks annettiin valmistaa salaatinkastike. Ohjetta etsitään kansiosta ensin 10 minuuttia. Käsineiden käteen laittamiseen se käytti sen ajan, minkä mä olisin käyttäny laittaessani viidet hanskat käteeni. Aineita se haki vartin, viis minuuttia se luki ohjetta ja suunnitteli missä järjestyksessä se ne aineet kippoon laittaa. Viis minuuttia sillä kestää hakea vatkain laatikosta ja laittaa ne....sekottajat  paikalleen. Johto seinään ja taas se alkaa ihmettelee ja miettii miten se ne aineet sekottaa. Ehkä kymmenen minuutin päästä se on saanu kastikkeen tehtyä ja alkaa hakeen kippoo. AARGH!! Saatiin se kastike sentään pöytään ennen klo 11.
Lounaan jälkeen Juhalle annettin tehtäväks valmistaa puolen litran sämpylätaikina. Ensin se ettii varmaan varttin kansioista ohjetta niihin, kunnes sitten muistaa että rehukylmiön ovessa on laminoituna eniten käytettyjä ohjeita, kuten sämpylöiden ohje. Sitä sitten ihmetellään taas aikansa ennenkun se muistaa että ainiin aineitakin varmaan tarvis hakea. Siinä vaiheessa poistuin paikalta, aamuinen riitti! Joten en tiedä miten se loput teki. Paitsi sitten kun taikina oli jo lähes valmista,  erehdyin kulkemaan Juhan ohi ja sillon se ihmetteli ääneen onkohan tässä nyt tarpeeksi jauhoja. En vastannu mitään, vaikka mieli teki sanoo että eikö se nyt saakeli sentään osaa edes sämpylöitä leipoa ilman ohjetta! Kai sen nyt näkee takaraivollaankin onko taikinassa tarpeeks jauhoja öljyn laittamisen jälkeen! Jos taikina irtoo kiposta eikä kiillä sillain että olis öljyä pinnassa niin sillon se on valmis!! Eeva sitä sitten tuli ohjeistamaan varsin ilosella äänellä, eikä sillä edes ollut taikinassaan öljyä vielä.

Juha ei oo kyllä mikään kiireapulainen todellakaan! Se ei osaa kulkee ripeesti paikasta toiseen ja on AINA tiellä. Kaikki hommat saa aina tehdä ite. Kun mä oon tiskinurkassa tiskaamassa, se tuo sinne tiskejä varsin hitaalla tahdilla ja jää aina palloileen sinne tiskinurkkaan kun on tuonu yhden korillisen tavaraa. Se laahustaa vaan ympäri keittiöö eikä osaa väistää vaikka näkee että sen takaa tai edestä tulee ihmisiä kädet täynnä tavaraa tai on kiireellä menos hakeen jotain!

Onneks tähän puuttu Eeva perjantaina ja sano Juhalle lounaalla että se vois pikkusen ripeentää tahtiaan eikä aina vaan ihmetellä kaikkee. No samaisella kerralla sain sitte myös minäki noottia ihan tarpeeks. Eeva sano että kun on lounasaika ja kiire, niin ei voi kuulemma vaan paeta tiskinurkkaan hoitaan tiskejä, vaan pitää kattoo mitä vois jonkun asian hyväks tehdä. En vastannu Eevalle mitään, vaikka mieli teki. Meinasin sanoo että rouva on hyvä vaan ja menee sitten itse tiskaamaan tiskit lounaan jälkeen, minä en sitä tiskivuorta kattele! Perjantainakin kun meillä oli pitsapäivä ja isoja gn-vuokia tuli tiskiin melkosella vauhdilla. Sinnekkö ne olis pitäny sit vaan jättää ja tiskivuori olis ollu kaks metriä lounaan jälkeen?!?! Ei kiitos. Silloin kun sinne tiskinurkkaan meen, ei yleensä oo mitään muuta tekemistä ja sitäpaitsi siinä palloilee kyllä kaks tai kolme muutakin työntekijää kun minä, että kyllä varmasti yks liikenee tiskinurkkaankin!!!

En sitte puhunu Eevalle tai kenellekään muullekaan enää mitään koko päivänä, otti sen verran aivoon. Mulle ei tartte koko ajan valittaa joka asiasta, mä sentään teen jotain toisin kun Juha ja saan ainakin aikaan enemmän kun se! Viime viikollahan Eeva valitti mulle siitä kun olin Mellun kans iltavuorossa, että mun nimi oli työlistassa vaan kerran vai kaks ja Mellun nimi sitten varmaan kolme tai neljä kertaa. Että kun oli kuus tuntia aikaa enkä tehny mitään.
Mua niin kypsyttää toi ihminen nyt!! En jaksais kattella sitä sekunttiakaan ja sen vuoks toivonkin että löytäisin pian uuden harjottelupaikan tai vielä parempaa - työpaikan!

 

Okeii.... Tänään on ollu vähän tällänen löffäilypäivä, käytiin kaupungilla ja sellasta... Uuden Halpa-Hallin avajaiset oli torstaina, mut päästiin käymään vasta tänään. Ostin sieltä uuden käsilaukun, baarikokoa  Sellanen hieno ruskehtava nahkalaukku. Eikä maksanu kun 5,95€ No se varmaan hajookin sitte jostain kohtaa aika nopeeta mutta eipä tuo hinta päätä huimannut niin ei haittaa =)
Värjäsin myös hiukseni tänään. Ei oo enää juurikasvua ja hiukset on taas yksiväriset  Saunassakin käytiin ja telkkaria on tullu katottua.. Ja mua masentaa ku haluan baariin mutta en halua yksin lähtee eikä mulla oo kavereita täällä!! En oo varmaan kuukauteen päässy käymään Porin yöelämässä!

 

Huomenna me mennään, siis mä, Henkka ja Samppa, päivällä iskälle kun on Inkeri-mummun 80-vuotispäivät. Inkeri on siis Merjan äiti eli meille kuin mummupuoli  Ensin meitä ei oltu kutsuttu, mutta tulipa sitten kutsu yhtäkkiä torstai-ehtoona (Merjalta - tekstarina) että onkin kutsuttu. En ihan loppuun asti pysyny kärryillä äitin kaavailuissa, mutta varmaan se on Merjasta johtunu ettei meitä haluttu sinne. Kuitenkin kun Henkka meni viikonlopuks mummulaan ja pappa oli Henkalta kysyny että tuleeko juhliin ja oli vastannu että joo ja tää oli sit menny iskän korviin, niin sitten oli pakko ollu kutsua loputkin. Vaikee selittää tälläin... Mutta äiti vaan sano, että taitaa olla siellä päässä kova komento, kun iskä oli tällä viikolla äitille sanonu kun ne oli keskustellu mun asuntojutuista, että hän ei oo viä ehtiny Merjalle puhuun mitään että pitää kysyä siltä... Äiti oli pikkasen yllättyny tosta vastauksesta, on luullu ja ollaan kaikki luultu että iskä on perheen pää. Kuulin vaan kun äiti noita selitti puhelimessa siskolleen eli mun kummitukselle Kaarinalle... ja mullekin kyl sit jälkeenpäin. Äiti sano vielä että on varmaan sillon joskus johtunu Merjasta sekin, ettei iskä oo pitäny meihin yhteyttä niin paljoo. Ettei Merja oo antanu. (Liekö luullut että iskä palaa takasin meidän luo, kun ei kerran äiti ja iskä ollu virallisesti eronnu...) Iskähän siis kävi meillä ehkä kerran kuussa ja vielä harvemmin vei meitä mihinkään. Jos vei niin se oli sitten johonkin Niinisaloon laavulle paistaan makkaraa tyyliin. Ei juurikaan soitellu, se oli aina me kun soitettiin sille. Muistan ku monet kerrat soittelin iskälle itkien että ku on ikävä ja miksei se voi tulla tänne takas. Sami teki sitä toisinaan myös, Henkka taas ei puhellu paljon mitään ja sillonki vaan "ilosia" asioita. Tai ei ainakaan itkeny.

No nyt taas lopetan tältä erää, että pääsen huomenna ylös. Klo 14 on kutsuttu synttärijuhliin.