Lääkäri sano mulle viime torstaina kun hain saikkua, että yritä joka päivä laittaa vaatteet päälle ja joka päivä täytyy yrittää lähtee ulos edes hetkeks. Nyökkäilin vaan kiltisti ja aattelin että en mä nyt sentään ihan niin sairas vielä ole. No, taidanpa olla sittenkin. Eilen mä nimittäin laahustin koko päivän yöpaidassa, vaikka tosiaan siivosinkin. Äitillekki ku lähdin niin en jaksanu vaihtaa vaatteita, laitoin vaan hupparitakin yöpaidan päälle. Ei se tietenkään mikään masentuneisuuden mittari pelkästään ole että nyt oon ihan suossa kun en jaksanu pukee vaatteita päälle, mutta kuitenki.... Niin se vaan menee että mitä myöhempään herää niin sitä suuremmalla todennäkösyydellä en saa mitään tehtyä loppupäivän aikana. Ainiin sainhan eilen... Illalla päätin että voisin tänään siivota vaatehuoneeni ja vaatekaapista ettiä kaikki loputkin vaatteet jotka vien kirppikselle. Niitä oon aina käteen sattuessa keränny yhteen muovikassiin mutta sitte ku penkoon alkaa niin ihan varmaan tulee vielä toinenkin kassillinen. Sit aattelin että voisin myydä lähes kaikki Pollux-heppakerhon kirjani, kun en oo niitä ikinä lukenu ja niitä on viiden vuoden kerhossaoloajalta kertyny ihan kivasti... Jos joku halajaa niin sähköpostilla saa lähestyä, halvalla lähtee kyllä.

Asiaan. Nyt ku oon ollu vaan kotona niin mulla on sellanen olo että olisin jotenki tyhjän päällä tai silleen... Kun ei tartte välttämättä lähtee mihinkään eikä tehdä mitään jos sinä päivänä ei jaksa. Alkuvuodesta luovuin SatEsyn sihteerinpaikastanikin joten sieltäkään suunnalta ei tuu tälle vuodelle stressiä. En valita, en todellakaan, tää on enemmän kun hyvä nyt että kaikki stressi ja vastuut poistuu ja saan olla vaan itekseni ja yrittää nousta taas ylöspäin. En kaipaa elämääni nyt yhtään mitään ylimäärästä ja sen takiahan hain sitä saikkua, että saan mustaa valkoselle kaikkien kitisijöiden varalle että todellaki oon työ- ja opiskelukyvytön ainaki toistaseks. nojoo...

Siitä Tonin kaverista Kipistä mainitsin sivulauseessa ohimennen eilen ja "paljon" on tapahtunu sen jälkeen. Soiteltiin ja tekstailtiin vielä yöllä ja sovittiin että tavataan, jos ei tänään niin lauantaina. Turkan tykönä viime viikonloppuna mä selitin sille pikkupäissäni että tykkään siitä ja voisin haluta sen kans jotain ja muistin myös mainita sen, että mä muistan tän kaiken aamulla enkä puhu paskaa. Kipi vastas mulle samoin ja n. puolet illasta me sit oltiinkin aika läheisissä tunnelmissa aina kun Tonin silmä vältti... Saatto se kerran jotain huomata mutta mulle se on ihan sama kun jätkä ei oo osottanu minkäänlaisia kiinnostuksen merkkejä koko iltana ja muutenkin sanoo että ei oo mitään "meitä" että me ollaan vaan kavereita ja että mä en juurikaan sitä kiinnosta. Että silleen... Ei me yhdessä olla todellakaan, sanoin Kipille jo perjantaina että mä en voi alkaa sun tai kenenkään muun kanssa silti just nyt vaikka susta tykkäänkin, koska mun täytyy ensin päästä eroon entisistä ja etenki Tonista. Jonkin aikaa täytyy siis liikkua ihan eri porukoissa, se ei ainakaan auta että näkisin Kipin seurassa aina Toniaki. No, Kipi ei muutenkaan vastaa mun ulkonäkö"vaatimuksia" sitte ollenkaan, mutta niinhän se on aina menny että komeus ja kiltteys (tai siis rehellisyys) ei mahdu samaan pakettiin. Vaikka ei se nyt mikään pahakaan ole mutta ei vaan ihan mun tyyppiä kuitenkaan.... Katsellaan ny kumminkin......

Jospa sitä sitten nostais sen pyrstönsä tästä sohvasta taas ja alkais tekeen jotain ruokaa... Illalla meen Henkan kans kannustaan Ässät taas voittoon! :>

 

Kiitos Katie :))