Tänään päätin, että nyt tosta mahataudista on helppo alottaa laihis. Kun ei aluks oikeen uskaltanu syödä mitään ja nyt vaan ei oo oikein tehny mieli syödä. No okei, vedin tänään Samppalaisen synttärikakkua jostain syystä kolme palaa. Kyllä ällötti jo toisen palan kohdalla, mutten jostain syystä pystyny olee ottamatta kolmatta. Tosin onneks siinä oli pari tuntia väliä, kun ensin syötiin serkkujen kans ja sitte illemmalla Timon.

Syömisestä on tullu ällöttävä tapa mulle. En haluais syödä, ei oo välttämättä ees nälkä, mutta kun tekee vähän mieli niin on pakko syödä. Pitäis saada sellanen ajatus pois takaraivosta. On sellanen ällöttävä tapa, että jos tiedän, että mulla on jotain vähäkin hyvää vaikka jääkaapissa, niin se on pakko käydä hakemassa, vaikka just olisin syöny kunnon ruokaaki. Varsinki koululla näin taitaa tapahtua lähes joka päivä. Hyi yök!

No, nyt siihen tulee muutos. En enää syö yhtään herkkuja maanantaista lähtien. Tai no, suklaalevy, jonka annoin viime maanantaina Santulle - samasta syystä etten heti söis sitä - sen syön maanantaina, mutten sen jälkeen mitään muuta. En yhtään mitään! Ostan kilon vaikka porkkanoita ja omenoita ja aina kun alkaa tekee mieli suklaata, haenki porkkanan. Hienoo! (toimiskin vielä..) Pakko alkaa saada kiloja pois kun ihan oikeesti mulla ei enää mahdu housut jalkaan ja joka paidasta pursuaa makkarat pihalle! Se on karmee näky ku kattoo itteään peilistä. Lyhyt ja paksu. (Tai no en nyt kovin lyhyt, oon kuulemma ikäisiäni vähä normaalia pitempi, nykyään ku kaikki on sellasia tappeja. Mutta tunnen itteni kovin lyhyeks jostain syystä Päättämätön) Mutta niin. Ihan oikeesti yritän nyt saada itteeni niskasta kiinni enkä syö enää herkkuja. Ja se koskee myös Hesburgeria ja muuta paskaa. Säästyy hampaatki, mulla kun ei kovin hyvät hampaat ees oo :/ Ja terveys! Se paranee huomattavasti ku on laihempi. En halua saada mitään sydäninfarktia ja kuolla siihen vaan sen takia, etten saa pidettyä herkkujen syömistäni kurissa! Tai diabetesta. Se se vasta oliskin hankalaa, kun ei enää ikinä sais syödä kaikkia niitä herkkuja mitä haluais ja elämä muutenki olis aika rajottunutta. Herkkulakon aikana se olis vaan hetkellistä ja ehkä kestäisinki sen, mutta en todellakaan sitä, että joutuisin loppuelämäni kyttäämään mitä suklaata, keksiä taikka muuta hyvää saisin suuhuni pistää. Juu ei kiitos.
Elikkäs, asialle on aika tehdä jotain! Ja niin teenkin, maanantaista alkaen sen suklaalevyn jälkeen ei enää herkkuja. (No miksen tekis jo nyt, huomisesta alkaen?! Ei, en pystyis siihen, Samin synttärikakku on liian hyvää Itku Mutta se jää tällä kertaa siihen yhteen palaan!) Aikarajaa en tee, katon kuinka pitkään pystyn sinnitteleen, mutta tavotteet olis siellä parin kuukauden kohdalla. Sen jälkeen voisin ehkä siirtyä pieneen herkutteluun :) Siinä vaan on taas vaarana se, että siitä pienestä herkuttelusta lipsuu aika herkästi, niinku on ennenki käyny Otsan rypistys Jos sallii itelleen pienen suklaapatukan päivässä, siitä tuleeki helposti pian sellasta, että "kyllä mä ny viä toisen voin ottaa" ja niin päin pois, eikä se loppujen lopuks ees pysy sitte niissä patukoissa, vaan siirtyy taas levyihin. Sellastahan suositellaan nykyään joka paikassa, että pienen patukan voi ottaa päivittäin, ettei lakon loputtua tuu hirveetä makeen ahmimishimoo ja sillon on koko kuuri ollu turhaa työtä. Mutta meikäläisellä se vaan ei toimi niin. Mulla ei oo niin paljoo itsekuria, että pystyisin pysyyn tolla linjalla. Siksipä kiellän herkut itseltäni kokonaan. Ainaki aluks, katotaan sitte muutaman kuukauden päästä.

Ja nyt meen nukkuun. Hyvää yötä!