Hmm.. Tylsää. Päättämätön Oon iskällä nytte.. Eilen lähdin Santulta ku piti tulla Poriin SATESY:n kokoukseen. Sen jälkeen bussilla kotiin, mutta jäinki sitte tänne yöks ku äiti sano että pääsisin sen kyydillä kotiin tänään, mutta se joutuuki jäämään töihin vielä illaks ja ehkä yökskin. Yllättynyt Kolme työvuoroo peräkkäin Huuto Noh ei voi mitään jos töissä on kaikki sairaana.. Meen sitte bussilla illalla. Joo..
    Mulla on taas kamala ikävä Santtua! Meillä oli niin ihana viikko - pienistä riidoista huolimatta. Aina saatiin sovittua ja kaikki oli hyvin. Musta tuntuu, että nyt tää vasta niinku alko. Alussa oli melko karua ja kivikkoista, mutta nyt "polku" vähän suoristu :) Ja hyvä niin, meinasin jo monta kertaa tässä välissä sanoo Santulle että joo kiitos, nyt riittää. Mutta onneks en sanonu! Tällä  viikolla me lähennyttiin toisiamme huomattavasti enemmän. Ei Santtu ennen oo kullitellu (Cool) tai käyttäny muita hellittelynimiä juur koskaan, nyt niitä sateli päivittäin monta kertaa. Sano mulle hyvää yötä rakas - ja mikä edistyksellisintä, ei tarvinnu ku ehkä kerran kinuta hyvänyön suukkoo! Lieneekö syynä sitte tosiaan se, että ku oon kinunu niin kauheesti, ni se ei enää jaksa kuunnella tai sitte se on vaan tajunnu, että hyvänyön suukko kuuluu antaa xD Hahah :D Santusta on muutenki tullu jotenki hellempi.. No voi tähänki syynä olla meidän kahden viikon näköetäisyys, että silläki oikeesti tuli ikävä, mutta mukava "parannus" kuitenki : ) Se vaan että ku en oo tottunu kenenkää toisten ihmisten edessä pussailee tai halimaa - varsinkaa toisen perheen - ni kavahdin sitä aluks ja olisin halunnu Santun otteesta irti. En silti siis yrittäny irrottautua, olisin halunnu vaan. Mut onneks Santtu jatko vaan ni totuin siihen Kieli ulkona Omaki itseluottamus kasvo ton viikon aikana, ennen piti aina mennä piiloon ku riisuin tai puin vaatteita, nyt saatoin loppuviikosta tehdä molemmat Santerin läsnäollessa. En silti sillai, että se suoraan katso, mut kuitenki.. Ehkä vielä joku päivä pystyn siihenki ;D (Nyt varmaan ihmettelet että no miksen pysty, mutta syy siihen on se, että itsetuntoni ei tosiaankaan oo kovin korkeella, koska koen olevani hirveen lihava. Ja olenki kyllä..)

Jahas, sitä on kohta kuukausi lusittu ja maanantaina alkais taas koulu. Blaah -.- Ei huvituttas yhtään! Onneks tein jo ennen ku koulu loppu ne etätehtävät mitkä saatiin, ettei tarvi niitä nyt alkaa vääntää. Vois jäädä tekemättä... : DD No, on siinä koulun alkamisessa hyvätki puolensa: saa tutut rutiinit takas eikä voi enää elää, mennä nukkuun ja herätä miten sattuu; säännölliset ruoka-ajat (olis ne kotonaki, mutta en nyt juurikaa oo kotona ehtiny olla - eikä äitikää); ja mikä parasta, näkee kavereita ja Santerin joka päivä! <33 Huono puoli koulun asuntolaelämässä on se, etten saa mennä nukkuun Santerin viereen enkä nähdä sitä enää 11 jälkeen. Jälkimmäistä tuskin kukaan pari tuol koulus noudattaa.. : D

Noniin, nyt loppuu tää postaus tähän ja yritän pysyy nahoissani viel kaks päivää ennenku nään Santerin taas maanantaina aamulla. Kirjottelen varmaanki viel huomenna, saa nähdä ehtiikö.. Mut ellen, maanantaina palaan astialle Nauru