Täällä taaskin, vaikkei edelleenkään mitään asiaa olekaan. Wappu meni päin persettä suoraansanottuna, mutta en jaksa sitä enää jauhaa kun siitä nyt on jo monta päivää aikaa ja toisekseen ei se mitään hyödytä vaikka jauhaisinki. Jannen kans kyl oli taas tosi ihanaa ja se mut sai sekä lauantaina että sunnuntaina syvältä vitutuksen syövereistä ylös eli en viittaa tässä häneen millään lailla :) <3

Hmmm... taas olis jo keskiviikon puolelle kääntyny yö eikä mua nukuta tippaakaan. Väsyttää muttei nukuta. Hiukan vituttaa ja masentaa kylläkin. Syy kahteen jälkimmäiseen on äite. Lipsautin sille joku päivä, että ollaan menossa Jannen kans kihloihin ens viikonloppuna. Ensin se oli tietenki että "no ette varmana mene!" mut sit alko näyttää siltä että se alkaiski sulattaan sitä ajatusta ja kun se oli siitä menny jopa siskolleen eli mun kummitädille höpöttään. Noh, eilen se sitte sano että haluaa puhua mun kans tästä asiasta tänään vakavasti. Ja mehän puhuttiin. Äiteen jakeluun ei meinaa millään mennä se asia, että me ei Jannen kans erota viikon, kuukauden tai puolen vuoden päästä, "ikinä", vaan me rakastetaan toisiamme ja halutaan olla yhdessä "aina".  "No miten sä voit olla niin varma?" Kun mä vaan oon! Meistä molemmista ku tuntuu että tää on tässä nyt<3 "No mistä sä tiedät ettei Janne ole vaan mustasukkanen ja omistushalunen ja haluaa kihlauksella niinku omistaa sut?" Janne on ite myöntäny että on mustasukkanen ja niin olen mäki, mutta tässä kohtaa ei oo kyse mistään omistushalusta. Janne ite mulle tänäänKIN sano, että hän haluaa vaan osottaa mulle kuinka tärkee oon sille ja kuinka paljon se mua rakastaa. <3
Sitte äiti alko jauhaa siitä että kun sen voi osottaa muullaki tapaa ku että suinpäin menis kihloihin ja että kihlaushan on lupaus avioliitosta ja blaa blaa blaa. Ja hän haluaa sitte ehdottomasti kuulla Jannen version asiasta ja jutella myös Jannen vanhempien kanssa. Ja mun pitäis sitä ennen soittaa iskälle ja kysyy lupa siltä, jotain se selitti tyttären käden pyytämisestä. Ja minähän en tasan sille soita, kun ei se kuitenkaan anna lupaa eikä sitä edes kiinnosta mun asiat! Jotain muutaki se äitee viä selitti mut en muista mitä eikä kyllä kiinnostakaan.
"No miten sä ajattelit tän asian sukulaisille kertoo?" Soitan mummuille ja pappalle ja kummitukselle, se siitä. Loput lukekoot facebookista :D Yleensä pidetään joku kihlajaiskaffee ja mäki siitä tykkäisin, mutta se nyt ei oikein ole mahdollista, ei ainakaa niin että olis sekä meidän että Jannen sukulaisia paikalla yhtäaikaa. Sitäpaitsi Janne haluaa vielä pitää tän asian salassa omilta porukoiltaan. (Niin munkin PITI pitää tän sopan välttämiseks mutta möläytetty mikä möläytetty! -.-)

Noh sitte alettiin puhua vauvoista ja siitäkö äite vasta riemastu =) "Siis et todellakaan tee mitään vauvoja vielä moneen vuoteen, sulla ei ole mitään koulua käytynä, ei töitä ettekä te ole edes Jannen kans ehtiny vielä alkua pidemmälle. Jannellakaan tuskin on samantien mitään töitä kun pääsee sivarista, mitäs sitte teette? Millä te meinaatte elää? Ja missä asua? Siitä vauvasta tulee niin suuri vastuu ja sä joudut kantaan sitä seuraavat 18 vuotta!" voi huoh! -.- Ihan ku me ei oltais Jannen kans näitä mietitty moneen kertaan! Ja mä sanoin, että Janne muuttaa tänne mun luo sivarista päästyään (tammikuussa) ja ettii töitä tai sit menee kouluun Nakkilaan johonki graafiselle puolelle, se kuulemma kiinnostais. Eikä tää ole vielä ees mitenkään "lukkoonlyöty" juttu, koska mulla on niin suuri sairaala- ja synnytyspelko. Ja muutenkaan en mä OIKEESTI tiedä olenko mä ja ollaanko me valmiita siihen. "Onhan niitä pelkopoleja mutta en mä tiedä onko niistä mitään apua. Mä toivon et se sun pelkos estäis sua nyt vielä ainaki pari vuotta. Et sä vielä ole siihen valmis, odotat nyt ainaki sen pari vuotta ja käyt koulus ja hankit ammatin. Kattelette nyt ensin Jannen kans vähän aikaa miten yhteinen elo alkaa sujua, jos se muuttaa sun luo. Sitte voitte alkaa kattelee yhteistä kämppää jos haluatte. Onhan se mukavaa valkkailla yhdessä vessan ovenkahvoja ja makkarin verhoja yhteiseen kämppään mutta sitte vasta alatte miettiin vauvoja."  En nyt ihan kaikkee muista mitä se sano, mutta kutakuinki noin.

Kerroin tästä myös Jannelle ja se sano heti, ettei ole vielä valmis eikä halukas kertoon porukoilleen, että mennään salaa kihloihin niinku aluks pitikin. Noh, pelastetaan se mikä pelastettavissa on :) Janne laitto viestiin näin mulle: "Mun faija varmaan palastelee mut kilon palasiks ja sisko vetää raivarit, kun kuulee, joten en välittäs ihan hirveesti vielä kertoo. Kerron sit kun sopiva aika tulee. Joten mä pyydän, pidetään tää salassa." Ja niin me pidetäänki, enemmille ihmisille en tästä kerro enkä äitinkään kans enää aio ottaa tätä puheeks. Kerrotaan sit vaiks Sampan rippijuhlissa heinäkuussa, kun Janne on sinne tulossa. =)

Noh mutta toiseen asiaan.... Alotan maanantaina nuorten intensiivikoulutuksen. Vai kerroinko tästä jo? En kyllä muista... Mutta olin siis viime perjantaina tästä haastattelussa ja ne ihmiset tähän koulutukseen oli valittu jo ennen tota haastattelua, joten pelkoo siitä etten ois päässy mukaan ei ollu. :) Maanantaina tosiaan alkaa sit klo 9. Saas nähä miten onnistun kääntään unirytmini siihen mennessä... En oikein oo selvillä miten se koulutus menee kun ei siellä työvoimapalvelukeskuksessa jossa käyn, osattu kertoo tästä juur mitään. Mutta ekaks on kai jotain viikon mittanen "koulutusjakso", päivitetään cv:t ja muut ja harjotellaan työhakemuksen teosta lähtien kaikkee... Sitte kai jotain kuukauden mittanen työharjottelu omavalintaisessa paikassa ja lopuks vielä joku parin päivän mittanen yhteenveto koko touhusta. Sitä vaan ihmettelen et kun lapuissa lukee 10.5-4.6 ja mulle kerrottiin noin^^, niin eihän siinä ajassa ehdi tota kaikkee. Ei edes sitä kuukauden harjottelua. Noh kai tää selviää sit maanantaina :))

Nyt painun kyllä pehkuihin, vaikken sais untakaan mut silti... Huomenna ohjelmassa äitienpäiväkakun täyttöö ja koristelua, mä kun en ole viikonloppuna maisemissa (vaan Jannella ylläripylläri) niin sanoin äiteelle että teen kakun nyt jo etukäteen. Eilen siis leivoin pohjan. Tai pohjat, saa nyt nähdä käytänkö molemmat vai vaan toisen vai mitä teen...