Sunnuntaina siitä on vuosi, kun pieni nyyttimme Pihla syntyi! Apua... Paljon on kaikenlaista mahtunut tähän aikaan... Välillä tuntuu, että tekisi mieli myydä tuo kakara mustalaisille kun menee hermot, mutta sitten taas toivon että voi kun se viihtyisi vielä sylissä yhtä kauan kuin pikkuvauvana. Ja toisaalta taas haluaisin, että se olis jo niin iso, että päästäisiin Muumimaailmaan ja Puuhamaahan ja kaikkiin muihin kivoihin lastentapahtumiin! :D Ja ostamaan "isojen lasten" leluja kuten legoja ja niillä sitten rakenneltais yhdessä isoja prinsessalinnoja ja kaikkea! Ja tietysti niitä tyttöjen leluja, nukkeja ja barbeja ja kampauspäitä. :P

Mutta eipä tämä vuosi aina niin kovin hyvin ole mennyt... Alkuvuodesta kun oltiin juuri muutettu tänne uuteen kämppään niin Pihla päätti kierähtää sohvalta alas - sitä ennen ei ollut vielä kertaakaan edes hievahtanut. Ja muahan vaivas ihan sairaasti se synnytys koko kevään. Heinäkuussa jouduin tekeen raskaudenkeskeytyksen. Syksyllä meidän pesukone kärähti ja tänne pamahti lasut seuraavalla viikolla... niiden kans sit jouduttiin tahiin muutamia kertoja mut luojan kiitos päästiin niistä eroon. Ei sen enempää siitä sitten.... Muutoinkin tää syksy on menny aika vaihtelevissa tunnelmissa, oon yrittäny itteeni tsempata kun on vielä pitkä pimee talvi edessä mutta eipä se ole oikein tuottanu tulosta... Välillä on hyviä päiviä mutta useimmiten oon niin rättipoikkiväsyny et ihan valmis lataamoon olis... Pihlan hoidan kun on pakko, mutta muuta en sitte jaksakaan. Ja tietysti poden huonoo omaatuntoo siitä kun en jaksa olla sellanen ku oikeesti haluaisin olla. Enää nyt ei ihan niin huonosti mene, mutta tossa reilu kuukausi sitte olin niin loppu etten jaksanu edes kuunnella Pihlan kitinöitä lainkaan. Nostin kädet korville joka kerta kun se inahtikin ja sihahdin heti että "oo hiljaa!" En huutanu, mutta korotin ääntäni, niin että Pihla sit tosiaan oli hiljaa. Ja musta se tuntu ihan hirveeltä! Inhosin itteeni samantien sen jälkeen ja otin Pihlan syliini pitkäks aikaa, silittelin ja halin. Onneks toi vaihe meni ohi sit kun saatiin neiti yhtenä viikonloppuna yökylään mummolaan ja sain ihan vaan kaiken ajan ittelleni. 
Viikonloput nukuin ja nukun aika pitkälti vieläkin. Kipi herää Pihlan kanssa aamulla ja mä saatan nousta siinä kahdentoista pintaan, joskus myöhemminkin.

 

JATKAN MYÖHEMMIN......