Välillä sitä pysähtyy miettiin että miks mä oon tohon ihmiseen tykästyny. MIHIN mä oon siinä tykästyny? Oikeesti siihen ihmiseen vai vaan sen ulkonäköön tai ehkä satunnaisiin mukaviin luonteenpiirteisiin?? En tiedä, en todella tiedä.

Eilen meillä oli Jannen kans mukava riita. Puhuin Jannelle mun synnytyspelosta jälleen kerran, (nyt kun äiti on tällä viikolla pistäny lisää vettä myllyyn ja kerto kun joku porilainen mun ikänen tyttö kuoli synnytyksen jälkeisiin komplikaatioihin viikko sitte) ja tää alkaa tunkeen vaan jotain vitun tilastoja ja vertauksia siitä että sitä tapahtuu tosi harvoin ja että voi hänkin saada huomenna aivoihin jonkun häiriön ja kuolla, sitä ei koskaan tiedä, mutta turhia on turha miettiä. Sanoin Jannelle että mä en tartte sun tilastojas enkä vertauksias kun ne ei auta mua pääsemään peloistani ja sitte sanoin että onko siitä kivaa kun jokasen tälläsen keskustelun kohdalla alan itkeen kun se on noin ilkee mulle ja hyökkää aina mua vastaan?! Niin sitte se vaan vastas että tästä ei tule mitään jos jokasen keskustelun kohdalla kun puhutaan meidän suhteesta meen puolustuskannalle ja alan inttää vastaan. Niimpä niin, kukahan siinä taas intti ja jankkas vaan koko ajan samaa asiaa??!! Ja se että (nauroin tätä Noorallekin) missä vitun välissä me alettiin puhua meidän suhteesta???  Tietääkseni mä puhuin vaan synnytyspelosta!  Loppujen lopuks meistä ei enää kumpikaan tainnu tietää mistä me puhuttiin ja ku sanoin siitä Jannelle niin se taas alotti et hän haluaa KESKUSTELLA meidän suhteesta. Sanoin että tää ei mun mielestä ole todellakaan mikään keskustelu, vaan riitely, mutta ei hänen mielestään vaan ihan kunnon keskustelu ja että "älä nyt taas ala inttää vastaan". Sanoin että mä en halua jatkaa tällästä keskustelua kun se saa mut itkemään eikä edes johda mihinkään, mut se vaan vastas että mun kanssa ei siis voi keskustella. Hetken aikaa jatkettiin ja sit oltiin pitkä pätkä hiljaa kunnes alettiin puhua sit mukavemmista asioista, mutta mulla oli edelleen paha mieli. Ja siitä vasta paha mieli tuli, kun se vaan ilmotti et häntä väsyttää ja häipy! Ei sanonu hyvää yötä eikä moikka eikä mitään, häipy vaan! Saatanan jätkä!! : <<

Tänään meni paremmin, tosin ensin ei oikein puhuttu mitään mut sit Janne alko oleen "sillä päällä" eli alko pervoileen yms ;) Jossain vaiheessa keskustelu alko taas kääntyy ikävämpään päin ja kysyin että mikä vittu sua vaivaa ku oot tommonen??!! No vastas tietenki että "no mä oon ihan oma itteni" -.- Ja sit oltiin taas hiljaa. Parin tunnin lenkkinsä jälkeen se sit tuli takas koneelle ja oli taas "oma ilonen ittensä" eli jatko pervoilua.

Tästä siis voi kai aika pitkälle päätellä alun kysymykseen vastauksen, en oo rakastunu Janneen itteensä vaan sen ulkonäköön. Mutta kun se on toisinaan niin ihana ja kiltti!

Kaikista hulluinta tässä on se, että vaikka me riidellään noin pahasti, mun vauvakuumeeni kasvaa kuitenkin joka hetki ja nyt mä oon päättäny että haluan sen vauvan!    Aivan, Jannen kanssa. Mutta päätin myös sen, että katon vielä jonkin aikaa miten meillä sujuu ja jos ei ala sujumaan niin sanon Jannelle kiitos näkemiin. Pärjään kyllä yksinkin! Ihminen on tehty selviytymään vaikeistakin tilanteista ja kuten mä jo yhteen blogiin täällä kirjotin: " Mutta oon sitä mieltä ollu aina, että en välttämättä tarvii miestä - haluun vaan sen lapsen! <3 Omat vanhemmat eronnu vähän mun syntymän jälkeen (sen jälkeen kyl tehny viä 2 pikkuveljee) ja oon sen omin silmin nähny et yksinki selviää. Välillä on vaikeeta mut ei elämää helpoks oo tarkotettukaan! :>" Tää tsemppaa eteenpäin joka päivä! :)

Janne on siis edelleen tulossa tänne perjantaina. Toivon, että jätkää todella haluttaa niin paljon kun sanoo ja tulee tänne silloin eikä lähde baariin niinku viime viikolla -.-