Eilen alottamani laihis ei taidakaan olla kovin kauaskantonen, mua masentaa niin pirusti! Ihan varmasti jossain vaiheessa tänään sorrun keksipakettiin tai karkkipussiin.

En kyllä tajua mikä mua vaivaa! Aamulla olin vielä ihan hyväntuulinen, tuntu siltä että "pitkästä aikaa" tästä voi tulla hyvä päivä. Olin ihan energiaa täynnä, en olis malttanu edes aamupalaa syödä kun teki mieli jo tehdä jotain muuta. En meinannu osata päättää tiskaanko ensin vai vienkö matot ulos. Kone kyllä kummitteli sohvalla, olis ollu niin helppoo sortua ja istahtaa vaan tähän. En antanu periksi, vaan vein matot ulos. No sitte mä annoin periksi ja tässä mä nyt oon. Mun piti puoleksi mennä tohon lähelle parturiin kun äiti on sielä. No äitiltä tuli viesti että leikataan vaan, ei kestä kauaa. Mä sitte vastasin että no en mä sitte sinne tule ja äiti vastas että tule tule mut kysyin vaan että miks, ei kiinnosta. Siitä se sitte lähti.

En tiedä mikä tossakin oli, mutta mua kyllä jotenki ketuttaa nyt. Ja itkettää, itkinkin äsken hiukan. Jäi kyllä siivoomiset tältä päivältä. Ei kiinnosta enää yhtään! Viikon tiskit nätisti tiskipöydällä, yhtään puhdasta lusikkaakaan enää oo laatikossa. Mutta ei kiinnosta. Pesen altaasta jos tarviin.

Huoh. En jaksa. Vois taas vaan nukkua koko päivän!