Viime tiistaina oli sit se eka neuvola. Jännitti ihan hirveesti mennä sinne, mutta onneks oli Kipi mukana. Se akka vaan ei ollu mun mielestä mitenkään erityisen mukava, tai siis se oli jotenki kuiva. Kyseli vaan kauheesti kaikkee mut tuntu ettei kuunnellu ollenkaan. Liikunnasta yritin selittää, mikä nyt on ollu viimesen kuukauden ajan työharjottelun takia ihan huippuluokkaa (:DD) verrattuna entiseen täys-liikkumattomuuteen ja tää vaan nyökytteli ja kirjotti mun neuvolakorttiin juttujaan. Kotona kattoin niin se oli kirjottanu "liikunta niukkaa". :DDD Pikkusen huvitti se kommentti. :DD Eipä se täti ittekään mikään huippu-urheilija ollu. Kyllä mä sen tiedän että mun pitäis liikkua enemmän, mutta eipä vaan tuu lähdettyä mihinkään sen jälkeen ku Kipi tulee töistä. Maanantait ja keskiviikot menee Kipillä sählyreeneissä niin eipä niinä päivinä ainakaan liikuta mihinkään ja välipäivät oon aatellu Kipille huilipäiviks. Yksinään mä en lähde mihinkään, se on ihan varma.

Kaikista huvittavin kommentti oli kyllä se, kun kerroin että just edellisen päivän olin viettäny sängyn pohjalla oksentaen kolme kertaa. No tää terkkari kysy, että "meinaatko että se johtuu raskaudesta?" Meinasin kysyä että no mistäs sitte, kyllä täs aika vahvasti ny paksuna ollaan! :DD (Äiti selitti myöhemmin että se tarkotti vissiin noro-virusta toisena vaihtoehtona. Olis kertonu sen sitte ettei mun tartte ihmetellä sen letkautuksia! :DD)

Äiti kehu sen terkkarin tyyliin maasta taivaaseen, ku ne "tunsi" toisensa. Ne on ollu joskus tuola keskussairaalassa töissä samalla osastolla. "Voi että, tosi ihanaa että sait just sen terkkarin! Se on tosi ihana ja mukava, osaa kyllä hommansa. Kyselee ja ottaa kaiken huomioon." Jostain syystä mä vaan en oo ihan niin ihastunu siihen. Se laski koneeltaan laskureista lasketun ajan ja ilmeisesti viikotkin millä oon, mutta ei kertonu. Vähän päästä se vaan kommentoi johonkin ajatuksissaan näin: "mitäs niitä viikkoja sulla nyt taas olikaan, ai niin 7 plus jotain" Voi vittu ku olisin mäki ehkä halunnu sen tietää!! Noi netin laskurit ku nyt on mitä on, olisin halunnu kuulla tasan tarkan ajankohdan! En oo sen jälkeen jaksanu kattella mitä noi netin laskurit nyt sanois. Sen tiedän että kasiviikko menossa.

Tosiaan viime maanantai meni maatessa ja oksentaessa, samoin torstai. Mietin sillon maanantaiehtoona että mitäs jos tää jatkuu vielä huomennaki ja mun pitäis sinne neuvolaan mennä. No onneks ei jatkunu. Keskiviikkoki ihan hyvä päivä, ei oikeestaan merkkiäkään mistään pahoinvoinnista. Torstai meniki sitte taas maatessa, kerran kävin kyökkimässä hiukan mutta onneks ei tullu pihalle mitään. Sellanen tosi etova olo oli silti koko päivän etten liikkunu mihinkään, vessassa kävin ja takastulomatkalla nappasin keittiöstä aina jonkun hedelmän tai leivän mukaani ja söin olkkarissa makuultaan. Kaukana ei silti ollu että olis tullu ylös, mutta aina ku alko tuntua siltä ni menin vaan enemmän makuulle, odotin hetken ja jatkoin syömistä. Se kyökkiminen alkaa siis aina sillon ku syön. Perjantai ja viikonloppu meni taas hyvin, Kipi on niin ihana kun se toi mulle viikonloppuna aamupalan sänkyyn niin ei ehdi tulla paha olo, kun syö heti ennenkun nousee. Arkena sen nyt ei tietenkään kannata sitä mulle vielä tuoda eikä se kyllä ehtiskään kun myöhästyy töistä muutenkin, mutta jotain pientä tuo kuitenkin. Eilen pyysin illalla ennenku nukahdettiin että tois mulle aamulla mehukeittopurkin ja Marie-keksejä ja sehän toi. <3 Anopin vinkki, että ei tuu niin paha olo aamulla jos juo lasillisen yön yli hapettunutta vettä ja syö muutaman Marie-keksin. No, mä mielummin juon lasillisen sitä mehukeittoa niiden keksien kanssa. :))
Tänään onkin ollu taas vähän heikompi päivä, ei nyt varsinaisesti oksettanut ole mutta aina välillä on tarvinnut kyökkiä. Mentiin anoppilaan syömään kun Kipi tuli töistä, ei oikein menny grillattu maissi ja herkkusienet alas kun jäi aamupala vähän heikolle. Söin siis kyllä niitä keksejä ja join mehukeittoa, mutta nukahdin sen jälkeen uudestaan moneks tunniks ja sit ku raahauduin sohvalle herättyäni, oli taas niin kaamee nälkä etten uskaltanu liikahtaa sohvalta mihinkään. Odotin vaan että Kipi tulee töistä ja se voitelee mulle leivän. No empä sitte pystyny syömään sielä anoppilassa paljookaan ja hetken päästä oli taas kauhee nälkä. Kotiin tultua vetäsin puolisen purkkia raejuustoo ja aloin keittää riisiä. Lautasellista oon täs nyt sit yrittäny toista tuntia syödä. Kun ei vaan maistu niin ei maistu. Ja nälkä olis! :((

Jos taas huomenna yrittäis paremmalla onnella! =))