Charles Plogman - Vanha suola janottaa

Joskus sydän tahtoo takaisin
muistot jotka piiloon lakaisin
mä silloin mietin mitä niillä teen.
Kai sen kerran vielä oivallan
kun taas vastatuuleen taivallan
en virheitäni toista uudelleen.

kertosäe:
Vanha suola janottaa itselleni viimein myönnän sen.
Vanha suola janottaa ajatusten kanssa taistelen.
Tajuan tänään vasta pelkäsin tuntemasta
ja kun sinut nään vanha suola janottaa.

Tiedän ettei palaa eilinen
silti sitä myöntää tahdo en
nyt mieli kulkee aina menneeseen.
Siitä irti jos vain päästäisin
silloin itseäni säästäisin
vaan mistä löydän lääkkeen kaipuuseen.

kertosäe

Mietin onko muistot ajan kultaa vaan
vieläkö toinen lumoaa
ja palan kurkkuun saa.

kertosäe

Ja kun sinut nään vanha suola janottaa.