Mun oli nyt ihan pakko kirjottaa tästä tänne.. Mulla on jo kauan, varmaan pari vuotta ollu vauvakuume. Tai no ehkä ei viä ihan sillon sellanen kuume, vaan se on tässä pikku hiljaa vuosien mittaan syttyny semmonen buumi.. vai milläköhän sitä kutsuis..? Ja nyt mä haluun sen. Lapsen. Olis mies ja olis halu, musta tuntuu että olis sopiva aikakin.. Kai. Mistä sitä tietää mitä tapahtuu vuoden päästä? Eikä sitä nyt voi kyllä elääkään sillai että ajattelee aina mitä tapahtuu just joskus vuoden päästä. Mun mielestä nyt olis taas viimenen mahdollisuus hetkeen.. Kaikista parashan olis ollu loka-marraskuussa, jolloin vauva syntyis kesällä ja sais joka tapauksessa olla lomalla, ettei tarvis jättää opiskeluja kesken tai muuta.. Kun meinaan jos nyt tekis, niin se menis johonkin syyskuulle ja sitten jos nyt keväällä pistän kympiltä yhteishaun ens syksyks ja sitte pääsisinki sinne kouluun, ni sit vituttaa. Ei olis järkee mennä sinne kuukaudeks. Tosin joutusin joka tapaukses jättään pari ekaa kuukautta väliin, mutta se ei olis niin suuri murhe ku se, ettei pääsis ollenkaa. Siinä menis sitte vuosi taas eteenpäin.. :S

Niin.. Oon miettiny jo "kaiken" valmiikski. Nimen. Ja oon pohtinu itteni kans sitä vastuuta, mikä siitä sitte tulee. Pystynkö ottaa vastuun? Pystynkö elättään sen? Jaksanko hoitaa sitä joka päivä? Jaksanko herätä puolen vuoden päästä joka yö monta kertaa sen itkuun? Musta tuntuu nyt, että kyllä pystyn ja kyllä jaksan.