Kyllä taas tuli huomattua kuka mahtaa olla isin kulta. Noh, en minä ainakaan =)

Ne meni Sampan kans ostaan sille tänään mopoo. Eikä se maksakaan ku reilut kuussataa, melkein seittemän. :)
Henkalle myös ostettiin omaan mopoonsa varaosia ainaki kuudellakympillä. Ja mulle ku skootteria katottiin ni kolmesataaki oli liian kallis, tinkattiin kahteen sataan. Ja vielä ite jouduin maksaan.

Tulee huomattua aika selvästi ettei iskä välitä musta paskaakaan! Jossain ihmisten ilmoilla se on kyl niin mukava, siel pappan juhlissaki se oli koko ajan "Nyt minun tyttäreni lausuu runon, nyt minun tyttäreni laulaa pappalle onnittelulaulun, minun tyttäreni teki tänne juhliin kakut" ja tosiaan oli dj:nä ja hymyili koko ajan ku naantalin aurinko ja onnitteli laulujen jälkeen "hyvä tiina, hienoo tiina" Ja paskanvitut!

Thaimaasta ne toi Samille tosiaan puvun, paidan ja kravatin. Henrille uuden paidan. Molemmille sellaset leveet ruudulliset rantashortsit, jotka nyt on muotia. Ja vielä molemmille isot kasat karkkia ja kaulakorut. Mitä mä sain? Dieselin laukun, kaulakorun, käsikorusetin ja kaks hiuspantaa! Thaimaassa kun niitten omien sanojen mukaan on kerran halpaa ja Merjallekin teetettiin jakkupuku ja iltapuku - missä mun puku on?!

Varmaan vaikuttaa siltä, että mä oon vaan kateellinen, mutta en ole. En todellakaan! Se on vaan niin epäreilua kun iskä ostelee pojille ihan mitä tahansa, mutta mä oon sille ku ilmaa! Ku en käy koulussa eikä ole töitä ja oon muutenki niin epäonnistunu ihminen sen mielestä. Hän on aina täydellinen.
Oon tosissani miettiny katkasta välit siihen. Mitä mä sellasella ihmisellä teen joka aina vaan haukkuu ja moittii eikä mikään ole koskaan hyvin?!? Ja kun näyttää tosissaan olevan myös aika pitkälle Merjasta kiinni paljonko iskä pitää meihin yhteyttä tai paljonko tuliaisia tuodaan.