Enpä jaksanutkaan kirjoittaa edellistä teksiä loppuun asti vaikka piti. Itseasiassa se kävi niin, että kirjoitin kyllä, mutta koska koneeni on viittä vaille hajoamispisteessä, se sammui ylikuumennuttuaan ja tietysti tekstit katosi samalla. Enkä jaksanut alkaa uudestaan kirjoittamaan, en samana enkä seuraavanakaan päivänä.

Voisin palata astialle nyt. Masennukseeni on toivottavasti tulossa muutosta parempaan. Entinen tallituttuni tarjoutui avukseni ja varasi mulle ajan Tampereelta yksityisen puolen joltain psykiatrilta. En nyt muista mikä erikoispsykiatri se oli, selvinnee ehkä.... No kuitenkin, sain ajan maanantaille 22.11, eli nyt siihen on pari viikkoa. Siihen asti koitan selvitä jollain lailla, mutta ehkä tää tästä.

Tässä välissä on taas sattunut ja tapahtunut kaikenlaista vähemmän mukavaa, mutta koska tästä viimeisimmästä on nyt jo reilu viikko aikaa niin en jaksa sitä alkaa enää selvittää tänne, mutta ehkä se selittää teille hiukan, että siihen liittyy iskä. Joo, eli paskaa tippu niskaan taas aika reippaasti, aiheesta koulunkäynti (olen kuulemma pirun laiska ja saamaton ja jos en nyt käy koulua loppuun, en käy sitä koskaan muulloinkaan, en koskaan saa töitä ja asun lopun elämääni roskalaatikossa. Joo, iskän asenne on se, että jos ei nyt jotain niin ei sitten koskaan.) . Asiaa ei sen kummemmin ole setvitty jälkeenpäin, ehkä ennemminkin unohdettu hetkeksi. Kyllä se sieltä taas nousee kun en tee niin kuin herra kapteeni haluaa =)

Toinenkin murhe, josta vähän aikaa sitten kerroin, taitaa olla onneksi takanapäin. Labrassa on käyty, diagnoosi saatu ja vaivat hoidettu, viikon päästä vielä kontrolliin, joten ehkäpä tämä asia menee tällä ohi. Vaivaa en kertonut silloinkaan, enkä kerro nytkään (tosin taisin silloin sanoa että kerron), menee jo vähän liian henk. koht. :) Vaikka tämä henk.koht  "päiväkirja" onkin, mutta en nyt silti taida...

Olenkohan muistanut mainita, että vähän aikaa sitten mietin koulun lopettamista? Ja että myös päätin lopettaa? Tällä viikolla maanantain jälkeen mun sitten piti se lopettaa, mutta linjanjohtajan kanssa käydyn keskustelun jälkeen päädyinkin siihen, että suoritan koulun ilman työssäoppimisia ja näyttöjä, mutta jos haluan niin saan suorittaa ne ensi keväänä. Jos en suorita, niin tästä tulee vaan sitten sellanen valmistava koulutus, enkä saa pph:n pätevyyttä. Toisaalta se on mulle ihan sama, koska alunperinhän mä lähdin tonne kouluun vaan lähipiirin ja työkkärin mieliks, että ei iske karenssia. Jotenkin mä lakkasin ressaamasta tota koulunkäyntiä sen jälkeen kun päätettiin linjanjohtajan kanssa tästä asiasta ja musta tuntuu, että ehkä jaksaisin käydä sen loppuun näin. Ainakin käyn koulua ja saan jonkinlaisen todistuksen, se on mulle pääasia, sanoo muut mitä sanoo.

Baarissa on tullut taas oltua, viime viikolla torstaina ja lauantaina, mutta en mä jaksa alkaa niistä vieläkään raportoimaan.... Niin teinimäistä touhua jotenkin. Torstain jälkeen vaan tuli Tiinan kanssa riita ja päätin, että en mene sen kanssa baariin vähään aikaan, kun ei siihen voi luottaa. Lauantaina kuitenkin lähdin 92:sta sen matkaan ensin Tulliin ja sitten DU:hun. Piti vaan käydä yksillä ja mennä takasin laulamaan 92:een, mutta toisin kävi. Reissulta lyöttäyty seuraan 2 jätkääkin, toinen Tiinalle ja toinen mulle. Jälkeenpäin ajateltuna eipä olisi kannattanut, jälleen kerran tuli todistettua, että mitä komeempi jätkä sen kusipäisempi. Erittäin hyviä kusettamaan ovat juuri nämä lajin edustajat. Mutta ompa tullut todistettua sekin, että jos on sitten ihan tavallisen näköinen, niin ne yksilöt ovat aivan pehmeitä. Tälläinen tavallisen näköinen "roikkuu" sitten matkassa juurikin, ihan vakavasti periaatteessa, mutta jotenkaan en jaksaisi katsella ihmistä, joka on oikeasti vielä pehmeempi päästään kuin minä itte. Anteeksi vaan :/ Noh, saa nyt nähdä mitä tapahtuu....

Nyt mua alko ärsyttää kirjakielellä kirjotus, toi edellinen pätkä nyt tuli jo puoliks puhekielellä, mutta nyt tulee kunnolla :D Olis kiva osata oikeesti kirjottaa järkevää kirjakieltä, mutta en mä osaa.

Isänpäivä lähestyy ja tänä vuonna päätin, että teen ne kakut pappalle, iskälle ja Timolle. Kun piti siis jo viime vuonna tehdä, mutta jostain syystä se sit jäi... Kuulinpa lauantaina, että iskä on kutsunu vanhukset ja meidät (lapset siis) niille syömään, joten mäpä sitte soitin iskälle kysyäkseni että saanko tuoda kakun mukanani. Ensin se oli vähän sitä vastaan jotenki, sano että "ei meillä oo sillon ikinä ollu kakkua, mutta ei kai se mitään haittaa, kysyn Merjalta." Mutta suostu sitte. Mulla on päässä idea, että teen sokerimassasta traktorin ja sitte sen "lautakopin", josta joskus puhuin että näin sellasen Edinalla. Iskä ja pappa kun on nykyään molemmat traktorimiehiä ja se uus traktori-suulikin on mummulaan rakenteilla, niin sopis teemaan hyvin. Sitte jotain kukkia reunoille, voin yrittää ruusuja mutta tuskin niistä mitään tulee edelleenkään, niin sitte liljoja. Niitäkin kukkia, mitä Timon kakussa oli, on vielä jäljellä mutta jotenkin musta tuntuu että on vähän liian pliisuja tähän kakkuun. Toisaalta taas ei niitä oo kiva Timonkaan kakkuun laittaa kun juuri synttärikakussa oli, mutta säilyyhän ne... En kyllä tosiaan ymmärrä, miksen nykyään saa ruusuja tehtyä. Silloin Henkan rippikakkuunhan toissakesänä sain niiiin komeita, vaikka en ollu ikinä ennen tehny. Viime kesänä yritin Samin rippikakkuun mutta ei niistä tullu minkäänlaisia, ei auennu ollenkaan. Sempä takia oon nykyään sillä liljalinjalla. Onhan nekin tosi kauniita kyllä, ittee vaan alkaa ehkä kyllästyttää jo... Ja saa nyt nähdä tuleeko siitä traktoristakaan mitään kun en oo ikinä ennen tehny, mutta yritetään :D Varmaan parasta tehdä pyörät erikseen ja yhdistää coktailtikuilla ja sitte laskee se hyttiosa niiden tikkujen varaan... Piti tänään alottaa jo kokeilu, mutta ylläripylläri: tomusokeria luki tän viikon kauppalistassa. Pääsen siis koristeiden pariin vasta, kun tomusokeri kulkee tiensä kaupasta kaappiin.

Jokohan sitä olis taas tarpeeksi jorinoita yhdelle illalle? Näköjään se menee niin, että moneen päivään-viikkoon ei huvita kirjottaa yhtään mutta sitte ku vaan alkaa niin sitä tekstiä alkaa tulla pilvin pimein. Ja näin kävi taas :D Se olis kyllä kiva löytää se entinen kirjotusinto jostain, kirjottaa joka päivä tai edes joka viikko. Ei välttämättä tulis niin pitkiä postauksia ja ehkä mun elämässä joku pysyis jotenkuten perässäkin kun kirjottasin useemmin.

Noh mutta, palaan astialle taas joku päivä... Ei parane enää nykyään kirjottaa että huomenna tai parin päivän päästä, kun ei sitä tiedä koska seuraavan kerran innostuu taas kirjottaan.

Ihanaa, eilen sato LUNTA<3