Nyt tulee taas tällästä yleistä höpinää, syvällistä ajattelua, joka on ehkä rinnastettavissa jollain tavalla angstiinkin.. :D (Anteeksi aiheet pomppii lampusta kukkaruukkuun ja taas kohta takasin mutta en jaksa alkaa järjestellä niitä, tässä järjestyksessä ne tulee mieleen..)

Miks ihminen on aina jotain vailla? Se on ärsyttävää, hyvin ärsyttävää. Oon kyllä puhunu tästä samasta asiasta ennenki, että vaikka mulla on kaikki hyvin, silti tuntuu että multa puuttuu jotain. Että joku osa musta tai joku asia on hukassa. Vaikka oikeesti näin ei oo, multa ei puutu mitään (PAITSI RAHAA) eikä minkään pitäis olla hukassa. Mun elämäni tässä on hukassa, vailla suuntaa harhailen ympäriinsä ilman mitään hajua suunnasta tai päämäärästä. Joo, siltä musta nyt tuntuu. Mutta miks ihminen, varsinki meikäläinen, on niin mukavuudenhalunen, että sille ei riitä mikään, koko ajan pitäis saada vaan jotain lisää?! Pitäis saada rahaa, että tulee onnelliseks. Vaikka eihän raha onnellisuutta tuo. Tosin musta tuntuu että mulle tois ainaki. Jos saisin rahaa, menisin shoppailee itelleni uusia vaatteita ja kenkiä koska kaikki on niin vanhoja ja kuluneita. Jos saisin rahaa, ostasin itelleni sen skopan että pääsisin liikkuun paikasta toiseen. Ja jos saisin rahaa, kävisin parina iltana baarissa, mutta siihen se jäis, muuten siitä menee hohto. Mutta se olis kivaa se pari kertaa. Jos saisin noi kaikki, olisin tosi onnellinen ja pitkän aikaa. Mistähän sitä rahaa sais niin paljon ku en töissäkään oo.. Päättämätön

Mä tarviin miehen. Ja mä haluun miehen. Tai sitte sen toisen, seki kävis. Mutta haluun jonkun. Jonkun, jonka kans viettää iltoja ja kattella telkkaria sylikkäin. Tai käydä shoppailemassa tai siellä baarissa. Jonkun, joka pitäis hyvänä ja lohduttais ja piristäis ku masentaa. Jonkun, joka yllättäis mut jollain kivalla tavalla ku tuun kotiin jostain. Jonkun, jolle voin kertoo kaikki asiani ja salaisuuteni. Ja jonkun, joka haluais mun kanssa vauvan. Oon ollu nyt taas liian kauan yksin ja se masentaa ja ahdistaa. Santerin kans oli kivaa, mutta tuntuu, että se edellinen Santtu on se, joka on mun viimesin exä. Ja siitä on yli vuos, kohta puoltoista, ku me ollaan erottu! Siitä on liian pitkä aika ! Haluan nyt äkkiä jonkun. Mutta mistä?! Ei sellanen ihana ihminen tosta noin vaan vastaan kävele, en usko siihen. Enkä perusta enää netissä tai baarissa tapaamisestakaan, se ihminenhän voi esittää ihan toista mitä oikeesti on. Että niin. Mitä mun pitäs tehdä? Oon ihan hukassa. Huuto

Noniin, huomaatteko, oon aina vailla jotain. Vaikka kaikki periaatteessa on hyvin. Huuli on parantunu hyvin, kotona menee taas toistaseks hyvin ja koulussakin ihan kivasti. Mutta..  (En oo ennen tätä itelleni myöntäny !) Oon huomionhakunen ja angstaava teini, joka hakee huomioo muilta ihmisiltä liikaa ja väärällä tavalla. Läski, laiska, ruma ja huomionkipee. Vääristelen ja valehtelen asioita, vaikka ei sais, mutta en voi sille mitään. Hukutan - siis yritän hukuttaa - murheeni syömiseen, useimmiten suklaaseen. Tai sitte juon. Ennen menin ulos käveleen luontoon, nykyään vaan istun koneella ja dataan, makaan sohvalla vahdaten telkkaria tai jotain muuta yhtä päätöntä. En saa aikaseks mitään, aika muka loppuu kesken. En keskity mihinkään, kaikki on vähä juosten kustu tai sinne päin. En saa unta öisin, mietin vaan kaikenmaailman asioita ja aamulla oon sen takia väsyny ku en nuku tarpeeks. Tekis mieli itkee vaan koko ajan, mutta itkua harvoin tulee. Tekis mieli vaikka viillellä, mutta en uskalla koska pelkään sitä kipua. Ihan hyvä vaan niin en viiltele. Joo nyt lakkaa tää angstaus!

Siis, summa summarum, mitä oon mielestäni sittenki vailla: Miestä, joka tekee mut onnelliseks. Haluan ihmisen vierelleni, on kylmä nukkua yksin. Ja haluan sen lapsen.