On tässä pitäny jo pari päivää kirjottaa, mutta jotenkaan en oo saanu aikaseksi. Keskiviikkona sanoin Jannelle lopullisesti kiitos näkemiin hei (samaan syssyyn päätin myös lakata kyselemästä Tonin perään, Rikua ehkä pari kertaa vielä tapaan mutta Karin jätän laskuista myös - vaikka hää onkin ollu kaikista mukavin miekkonen tähän asti). Syy tähän on yksinkertasesti se, että meille jälleen kerran tuli keskiviikkona riitaa ja en jaksa enää. Sen temppuja ja satuja on nyt kateltu ja kuunneltu ihan tarpeeks. Nyt loppu ihan oikeesti! Päätös tuntu ja tuntuu edelleen toisaalta helpottavalta ja todellakin oikeelta, mutta koska oon läheisriippuvainen ihminen ja kuitenkin tosi pahasti "kiintyny" ja tykästyny siihen kusipäähän edelleen (ei ne tunteet mihinkään katoo vaikka kuinka yrittäis), mua ahdistaa, masentaa ja surettaa niin paljon että en tiiä mitä tekisin. Eli torstai-aamusta asti oon ollu tosi herkillä.

Ja kuten arvata saattaa, oon itkeny joka päivä tosi paljon. Ja jopa tosi kummallisista asioista. Ja varmasti olisin itkeny vielä paljon enemmänkin, mutta on ollu ihmisiä ympärillä, joten oon jotenki pystyny pidättelee kyyneleitä. Mua alko itkettää torstaina mm. se, kun yhteen tänne blogiin jota seuraan, oli tullu tosi ikäviä kommentteja ja ihan aiheetta. Bloginpitäjällä on tosi vaikee elämäntilanne menossa, joten ei varmasti kaipaa yhtään ikävää kommenttia. No, kukapa kaipais vaikka menis hyvinkin....
Arinalta saadussa haasteessahan kerroin, että oon tai ainakin haluaisin olla isin tyttö. Jotenkin mulle sen seura on tosi tärkeetä vaikka tosi usein paskaa sieltä suunnalta tuleekin. Eli toinen asia, mikä pukkas kyyneleet silmiin torstaina oli se, kun iskä lupas maksaa mulle bussikorttiin koulumatkoja varten lisää rahaa, ja käytiin sitten lataamassa se. No siis ei se itkettäny, vaan se, kun kävelin iskän kans sinne matkahuoltoon... Jotenki mulle tuli tosi outo tunne siellä... En osaa edes selittää sitä. Mutta koska tosiaan oltiin matkahuollossa, sain jotenkin pidettyä silmät suurinpiirtein kuivina. Haukottelin siinä sitten, että jos joku (kassaneiti esim) jotain sattui näkemäänkin niin luuli johtuvan haukottelusta...
Illemmalla torstaina Tiina ilmotti, että on lähdössä kavereittensa kanssa laivalle lauantaina eli tänään. Tai ainakin näin oli suunnitelmisaa, perjantaina saa tietää sitten toteutuuko. Leikiks pistin tietysti, sanoin että "no mee sitte sinne ja jätä mut tänne yksin tylsistyy ja suree". Vaikka oikeesti oli totta, mutta en mä sitä nyt sille voinu sanoo. Sen jälkeen kun Tiina heitti mut kotiin kun oltiin ajelemassa, kyyneleet meinas tulla mutta jostain syystä ei tullu. Masensi kuitenkin.
Perjantaina ei oo sitte ollu todellakaan enää sitäkään vähää hyviä fiiliksiä, olin ihan maassa koko päivän ja sen varmaan huomas etenki koulussa kaikki koska en hymyilly juurikaan ja laahustelin vaan eteenpäin. Noh, ihan sama. Muutamat luokkakaverit ja opettaja tietää mun tilanteen ja se riittää, muut ihmetelkööt. Tiina pisti viestiä aamupäivällä kun koulussa olin että laivallelähtö varmistu ja samantien nousi kyyneleet silmiin. Koko päivän ku mietin asiaa niin pari kyyneltä tipahteli, mutta jostain syystä en saanu itkettyä vaikka yritinkin.
Illalla lähdin yksin baariin, Tiina ei jaksanu lähtee. Olin laulamassa karaokee 92:ssa ja törmäsin siellä Hannaan ja yhteen Esaan. Oon sen kyllä ennenkin nähny siellä mutta koskaan ennen ei olla vaihdettu sanaakaan. Se Esa on kyllä tosi mukava ja erittäin hyvä ihmistuntija (osas munkin luonteen "analysoida" täysin nappiin varttin höpöttelyn jälkeen), mutta myös erittäin ahdistava tyyppi. Ainakin mulle tässä tilassa... Se halus että pääsisin tästä ujoudestani eroon ainaki hiukan, ja alko sitte höpöttää että haluanko mä että hän esittelee mut Porin Rakastajat teatterin näyttelijälle Kai Tannerille. Että saisin tavata julkkiksen, se Tanner kun on kuulemma ihan valtakunnallisestikin tunnettu. No haloo, mä en oo enää mikään viis vee joka pakahtuu onnesta saadessaan silittää pörröstä koiranpentua! Mutta vastasin myöntävästi kuitenki ja oli se Kai ihan mukavakin :) 

92:sta lähdin Hannan ja  Esan kanssa PK:hon yrittämään.. Sinne kun on K22 aina. Ja sinnehän mentiin ihan heittämällä, poke ei kattonu päinkään :D Mutta sisälle kun päästiin, mua alko ahdistaa saman tien. Todellakin huomas että siellä oli vanhempaa väkee mihin oli tottunu. "Kaikki" aivan kaatokännissä ja kun Hanna ja Esa meni tanssiin (Maarit Peltoniemi esiinty siellä) ja jätti mun yksin ja näin sitte kuinka yhtä univormupukusta kapteenia oli samaanaikaan pistämässä 5 pokee pakettiin ja viemässä ulos, meinas kyyneleet nousta silmiin. Esalle siitä sanoin ja se ymmärsi asian niin, että luulin että mut laitettais samanlaiseen pakettiin siinä tilassa, mutta en lähteny korjaamaan ja annoin asian olla. Tosiasiassa mua vaan ahdisti ne känniläiset. Ja tosiaan siellä oli niitä kapteeneja enemmänkin, Timo jotain tänään selitti että ne on tullu jollain laivoilla Mäntyluotoon, että siellä on joku juttu. En jaksanu kauheesti kuunnella sen selvitystä kun katoin telkkaria samalla... Mutta juu... Esa alko mua raahata joka paikkaan mukanaan että tutustuisin uusiin ihmisiin ja juttelisin niitten kanssa, mutta mä en todellakaan halua enkä uskalla puhua tuntemattomille. Se on mitä ilmeisemmin alunperin lähtösin kasvatuksesta: tuntemattomille ei puhuta - ja se on jääny päälle, toisinaan tulee esiin vähä liianki kanssa eli just tälleen. Eli ahdistuin tästä sosiaalistamisyrityksestä tosi paljon ja loppuillan olin aika lukossa. Hannan kanssa mentiin tanssiin mutta ei siitä sitte mitään tullu... Ja vielä vähemmän sitte ku Esaki tuli mukaan.
Esasta sen verran että se on 20 vuotta toiminu pokena eri baareissa, sit se on karaokeisäntänäki ollu ties kuinka kauan. Juu en muista :D Ja tuli sitte huomattua erittäin hyvin se poke"rooli" tai miksikä vois sanoa... Kuitenki ku oltiin tupakalla ja sinne sitte tuli joku jätkä juttelee Esan kanssa ja sit se niinku vahingossa otti vähä liian "rajusti" Esaa olkapäästä, ei nyt siis oikeesti rajusti vaan silleen miten miehet ny yleensä toisiaan koskee.... Esalla napsahti välittömästi ja se karjas sille jätkälle että ÄLÄ KOSKE! "Jutella voidaan tässä ihan hyvin mutta älä koske!" Sit se laski mielessään kymmeneen ja alko selittää vähä rauhallisemmin että se oli refleksi, hän ei siedä sitä että häntä tartutaan sillain ku hän on ollu pokena ja jotain muuta mutta en sitte kuullu, lähdin hyvin nopeesti paikalta pois. Vaikka se tilanne oli siinä, alko ja loppu yhtä nopeesti, mutta mua rupes niin paljo ahdistaa että en voinu jäädä siihen. Vaikka siinä ei ees ollu mitään väkivallan tai muutakaan uhkaa, mutta mulla nousee se väkivallanpelko samantien. Juoksin vessaan niin että Hannaki joka oli tullu jo tupakkikopista pois ja menny istuun pöytään, ihmetteli että mihin mä nyt meen. Hetken mä siel vessas olin ja yritin rauhottua, kyyneleitäkin pukkas taas. Muistin sitte että en mä voi täällä alkaa itkee kun meikit leviää eikä oo mitään mukanakaan ja sit kasasin itteni. Esakin oli siinä välissä jo tullu takas pöytään. Loppuilta meni ihan rauhallisissa merkeissä mutta tanssia ei tehny mieli yhtään vaikka Esa meidät tanssiin käskikin taas...

Tänään heräsin varttia vaille 1 siihen ku ovikello soi. Se oli äiti joka oli ihan sekasin huolesta, kun en ollu vastannu puhelimeen. Se oli soittanu mulle viimesen tunnin sisään 4 kertaa ja laittanu 3 viestiä, mutta mä olin yöllä kotiintullessani unohtanu puhelimen äänettömälle enkä mä sit tietenkään ollu heränny äitin soittoihin. Se alko selittää että ku ei hän tiiä mihin oon yöks menny ja kenen kans ylipäänsä oon baarissa ollu ja sit että ku hän ei millään pysty unohtaa sitä mitä viime keväänä tapahtu. Kun yritin juoda itteni hengiltä. Tai siis edelleen sanon että tietoisesti en yrittäny tietenkään, siinä vaan olis voinu käydä niin jos olis huono tuuri käyny.
No mutta joo, mä sit tosi kiukkusesti äitille vaan selitin että mä en todellakaan ole niin tyhmä että sellasta tekisin uudestaan ja harvemmin myöskään lähden tuntemattomien matkaan. Tiinallekki se oli sit soittanu ja kysyny et tietääkö se missä oon, mut ei tietenkää sekää osannu mitään sanoo sen tarkemmin, oletti että kotona oon ku niin on puhuttu yöllä ennenku se on alkanu nukkuun että yksin kotiin meen ja Hannan kyydillä. Ja näin tapahtukin :))
Olin tosi väsyny ja vaikka kuinka yritin niin sen jälkeen ku äiti lähti en enää unta saanu, kaikki ikävä palas taas mieleen, etenki Tiinan laivamatka. Tunnin verran siinä sitte pyörin sängyssä ennenku nousin. Mulla oli henkisesti tosi paha olo ja teki mieli käydä oksentamassa, onneks ei sit kuitenkaan niin pahaks menny.
Tiinalle tekstailin iltapäivästä ja olisin halunnu nähdä sen ennenku se lähtee, mutta se ei kerinny näkee kun sillä tietysti oli pakkaamista ja sellasta... Toisaalta en kyllä tiiä olisko se ollu sit hyväkään idea nähdä... Ihan varmasti olisin vaan itkeny koko ajan. On tääkin naurettavaa, itkee nyt sitä kun toinen lähtee laivalle yhdeks yöks, mutta en voi sille mitään. Olen siis erittäin vahvasti läheisriippuvainen. :/ (No, pelkään kyllä koko ajan sitä jos sille tapahtuu jotain sielä, se kun tunnetusti on kännissä melkonen sekopää ja nyt vielä laivalla....)

Täällä on taas Porin päivät... Eilen oli Taavin tulet -tapahtuma Kirjurissa ja mä olin sitte mukana yhden tulitaideteoksen teossa, Nuorten työpajan kanssa. Tänään oli ilotulitus samassa rannassa. Ja nyt täytyy vuodattaa muutama rivi siitä, kuinka ihmiset on tyhmiä! Siellä ilotulitusta kattomassa oli ihmisillä tosi monilla mukana koiria! Ja kaikki mun näkemät vieläpä erittäin paukkuarkoja, ykskin sheltti sekos saman tien kun se kuuli ensimmäisen pamauksen. Ja akka vaan otti koiraa kuonosta kiinni ja huusi että hiljaa! Teki "pikkusen" mieli käydä sanomassa että ootko sä niin saatanan tyhmä oikeesti että tuot tollasen koiran kattoon ilotulitteita ja vieläpä rankaset sitä sen käytöksestä?! Oma on kuule vikas että koitappa ottaa se koira kainaloos ja painella pois täältä! Oikeesti olin menossakin mutta äiti esti.
Aivan järjenköyhää touhua sellanen!
Eilen siellä Taavin tulet -tapahtumassa oli sellanen Markus, jonka tapasin ekaa kertaa viime viikolla kun oltiin tekemässä meidän taideteosta, tuulimyllyä. Markus sit kysy multa, kun tuli puheeks että mitä koiria mulla on, että olisko mulla mahdollisuutta tulla maanantaina koirien kanssa Herttuan koululle. Ilmeisesti Nuorten työpaja järjestää siellä jonkun lemmikkitapahtuman ja se Markus oli kysyny sinne kahta jotain muuta koiraihmistä, mutta ne olikin sitte joutunu perumaan tulonsa ja nyt siellä ei sit olis ollu yhtään koiraa. Minä suostuin ilomielin, sanoin Markukselle että jos vaan kirjotat mulle poissaolotodistuksen joka kelpaa meidän tiukkisopettajalle niin tulen! :D Lupas kirjottaa ;D
Tästäpä syystä sitte nypin Hipan turkkia jonkun 1,5 tuntia ja vielä jäi jalat ja häntä ihan koskematta, päätäkin pitää vielä ottaa jonkun verran huomenna. Ladylla nyt on ihan erilainen karvanlaatu että sen nyppimiseen en käyttäny varttia kauempaa. En viittiny enempää kiusata kerralla kumpaakaan, Lady kun on niin arka että ahdistuu samantien kun jotain tekee ja Hipalle tai ylipäänsä koiralle puoltoista tuntia kiltisti paikallaan trimmattavana on pitkä aika. Molemmat on siihen kyllä tottunu mutta kun ei usein jakseta nyppiä niin ne ei siitä tykkää oikein... Ja Lady tosiaan tärisee samantien...
Siellä koululla pitäis sit olla maanantaiaamuna klo 9. Loppumisajankin Markus varmaan sano mutten mä mitään muista :D Mutta ei se nyt ainakaan kolmee pitempään kestä kun tosiaan koulusta on kysymys ja käsittääkseni vielä ala-asteesta. Hippa tykkää kun pääsee rapsuteltavaks, Ladysta en oo ihan niin varma.... Tai kyllä sekin tykkää rapsutuksista, mutta en tiiä siitä ihmismäärästä kuinka paljon se ahdistaa Leiskua... Noh, sen näkee sitten. Ainakin ovat kaksin menossa että on edes jotain seuraa Leiskulla, ja ehkä vähä vähemmän stressattavaa :)

Nyt tää painelee nukkuun, kello on 2.20. Enkä edes ihan kaikkee kirjottanu mitä aiemmin ajattelin....

Mennään huomenna Henkan kummeille kylään..... Sen jälkeen jatkuu koiran nypintäoperaatio ja niiiiiiin odotan et Tiina tulee takas kotiin! <3 ....sanoin sille että jos unohdat mun tuliaisen niin saat lähtee takas! ;) Tilasin siis Pisang Ambon -pullon, kun se on niin paljon halvempi laivalta ostettuna kun maista.

Timon synttärit olis 9. päivä, eli pikkuhiljaa tässä yritän alkaa kehittelee että mitähän koristetta sitä keksis kakun päälle... Edinan intohimot- blogissa oli jokin aika sitte koirankoppikakkua, ja ajatus vähän kytee, että jos tekisin kans jonkun lautakasan ja työkaluja, kun Timo on oikeesti ammatiltaan puuseppä ja todella kätevä käsistään ja aina värkkäämässä kaikkee. Päivääkään se ei oo niitä hommia tehny, vaan se painaa lehtiä - mutta siitä en osaa kyllä keksiä mitään koristetta.... Sen rakas "harrastus" olis kyllä VPK, mutta en mä osaa mitään paloautoja maalata :D