Onneks tää paska loppuu kohta! Tai siis hope so.. En jaksa enää. On menny hermot, motivaatio ja kaikki niin totaalisesti tohon Ahlmaniin että en tiiä mitä tekisin! Ehkä se oli virhe käydä tilittämäs sille psykologille mun koulusta. Se lisäs vaan lisää vettä myllyyn ja yllytti lähteen pois sieltä. No okei, ehkä se oli ihan hyvä, sillä tähän asti oon vaan harkinnu asiaa ja puhunu siitä kavereille, mut Maria sai mut puheista tekoihin ja kerroin jopa perheelle ja sukulaisille että asiat on nyt näin ja piste. Vaihdan koulua. En vaan ymmärrä mikä kaikkia vaivaa?! Ei taida taas olla äitin, iskän tai mummun elämä, koulunkäynti ja ammatti?! Tai ilmeisesti sitte on. No äiti ja iskä ehkä vastustaa tätä siks, että ne haluaa että tytär käy koulunsa loppuun, saa hyvän ammatin ja työpaikan. Mutta mummu. Se pelkää vaan "oman nahkansa puolesta", ettei julkisivu kärsi esim. sukujuhlissa. "No mikäs se Tiinan ammatti on?" "Ei mikään, jätin koulut kesken." Se on kyllä ihan se ja sama mulle mitä ihmiset ajattelee mun koulutuksesta. Se ei oo tärkein. Ja tuskin ne ajatteleekaan mitään, mummu vaan luulee niin. Toinen syy mummun käytökseen on varmasti se, että se on aina halunnu ihmisille hyvän koulutuksen ja siihen sivuun joukon "luovia harrastuksia". Muksuna se kannusti musiikinsoitossa, sitte kuvataiteessa. Ratsastusta ei oo tukenu koskaan. Eikä se olis halunnu mua amikseen vaan lukioon. Niin se on sanonu mulle jo joskus ala-asteella. Mutta eipä saanu tahtoaan läpi kummassakaan: lopetin viulunsoiton ja kuviksen ja kävin kouluni sen verran mallikkaasti että hyvä ku luokaltani pääsin ja sitte amikseen. Ja nyt mummu ei oo sitte päästämäs mua pois tuolta. Yrittää vaan keksiä kauheesti aktiviteettia vapaa-ajalle ja selittää, että kyllä olis tosi kiva jos kävisin koulut loppuun. Kyllä varmaan joo. Nii mustaki. Toi ei nyt vaan ainakaan ollu mun koulu. Ala kyllä olis mitä parhain. (Ja ihan ku ne kouluajan ulkopuoliset aktiviteetit jotenki auttas siihen koulunkäyntiin. Ei ne sitä paskaa poista mikä koulussa on, eikä myöskää millään tavalla lisää opiskelu intoo tai motivaatioo!)

Ehkä mä oon asettanu tulevaisuuteni tavotteet melko korkeelle. Tai siis olen, mutta liian korkeelle? Okei, koirahoitolan/eläinpihan voi ehkä perustaa ilman papereita, mutta tuleeko sinne sitte ketää? Suurin osa ihmisistä kuitenki haluaa että on ammattitaitosta porukkaa ja osaa asiansa. No kyllä sitä voi osata papereittakin, mut ei siihen pysty 100%:sti luottaa. Siis tuntemattomat ei luota.. Ellei oo tuttu, ja suurimmaks osaks tuskin ollaan tuttuja. Koirahoitolas etenki halutaan koirallensa taattu, hyvä hoito ja varmasti katsotaan että paperillinen henkilökunta on ammattitaidollisin ja paras. Ja paskat sanon minä! Kotieläinpihalla paperittomuus tuskin haittaa niin paljoo, eläimiähän ihmiset kattoo eikä henkilökuntaa. Mutta niin..

Mun unelmahan on sellanen, että mulla olis joko nainen tai mies, toooosi iso talo (oon tehny siitä suunnitelman isolle kartongille ja keränny lehdistä ja netistä kaikkia huonekaluja yms. ja laittanu sitte niitä sen talon pohjapiirroksen viereen ja selittäny sinne kaikenlaista..), 11 lasta (6 omia, 5 vaikka adoptoitu), sitte se koirahoitola ja "eläintarha" plus omia koiria 3-4 ja preeriakoirakin olis ihan tutustumisen arvonen kaveri varmaanki :) Tälläsen ku sais ja se jopa pysyis, olisin tosi onnellinen. Vaikka työtähän se teettäis, mut olis mulla apuvoimia. Ja koska se on mun unelma, oon valmis kestämään kaiken sen, mitä se tuo tullessaan. Rahahuolet - joo niitä on ilman tollastaki, sama se missä ja miten asut. Uupumus - seki voi tulla mistä tahansa ja onneks sitä voi ehkäistä. Ihmissuhdekriisi - seki voi tulla missä ja mistä tahansa, teit mitä työtä tahansa, miten monen lapsen kanssa tahansa. Jos on vahva sitoumus/liitto, niin kyllä se kestää. Muita juttuja en nyt just keksi, mutta kaikesta voi selvitä jos vaan haluaa.
Konkurssi tulee jos tulee, sitte ei voi mitää. Sitte me pidetään eläimiä vaan omaks iloksemme, tosin tehtäis me sillonki jokatapauksessa niin. Ja kyllä silti, vaikkei se bisnes niin kauheesti kannattais, niin aattelin silti pitää sen, koska kyllä se ihan pieniki määrä rahaa mitä siitä saa ku ihmisiä käy, niin on seki jotain. Enemmän kuitenki ku ei mitään. Ja saahan niistä kaiken maailman tukia, jos ne eläimet on Suomen alkuperäisrotuja - ja niitä mä just aattelin hankkia. Että juu.. Toistanko itseäni? Olis se ihan kiva.