Vakkarikampaajani pyysi mua taas hiusmalliks. Tällä kertaa siihen sisältyy oikein hiusten värjäyskin. :) On pitänyt sata kertaa ostaa hiusväri kaupasta, tää mun pääni kun on jo ihan jotain muuta kun punanen :DD Mutta eipä ole ollut oikein rahaa siihen. No nytpä ei onneks tarvii :) Jos sillä selviäis sitten heinäkuuhun asti. Tai pakko se on, se hääkampaus tulee varmana ihan sairaan kalliiks! :DD Mutta joo tosiaan, mä muistaisin joskus jostain lukeneeni ettei raskaana ollessa sais värjätä hiuksiaan? Pitääkö sellanen paikkaansa??? Mulle ku soitettiin perjantaina iltapäivällä ja vasta myöhemmin aloin sit miettiin että ai niin joo, meitsi on tosiaan paksuna. Mutta toisaalta tiedän myös niitä ketkä värjäs hiuksensa myös raskaana ollessaan, eli ei kai se sittenkään kiellettyä oo ?? :O

Mä niin toivon että tää paha olo loppuis jo! Mä haluan elämäni takasin! :DD Mulle tulee ihan varmaan kohta makuuhaavoja ku makaan vaan kaiket päivät. Mutta empä mä muutakaan voi kun heti alkaa oksettaa ja yritän välttää sitä parhaani mukaan. Ruoka ei maistu mutta pakko olis syödä. Mutta eipä siitä paljon iloa ole kun kaikki tulee ylös. Tai riippuu päivästä, toisena tulee ja toisena vaan etoo ja meinaa tulla. =)

Olis huomenna aamulla labra klo 10.30. Kauhulla odotan mitä siitäki aamusta tulee. Joudun vielä yksinäni pyöräilemään sinne ku Kipi on töissä. Luulin että sillä olis iltavuoroviikko, mutta niillä jatkaakin yks työntekijä saikkuaan vielä viikon eikä Kipi sillon voi tehdä iltavuoroo. En muista koska viimeks olisin joutunu menemään labraan yksinäni, siis en moneen vuoteen ainakaan! "Pikkusen" jännittää senki takia. Mä en halua mennä sinne!! Sitäpaitsi mua huijattiin, neuvolatäti ja äiti sano että enää ei tarvi mennä labraan kun sillä ekalla neuvolakerralla vaan se akka ottaa näytteet. Tietääkseni mua pistetään huomenna jo toistamiseen muutaman viikon sisään =))

Joo-o, tällästä tasasen tappavaa arkee täällä vaan. Mä tosiaan toivon ettei tää pahoinvointi jatku enää montaa viikkoa, ei esim. niinku Kipin serkun vaimolla ekat 5kk. Samainen nainen ku oon joskus täällä muutaman sanan maininnu pikku-Ronjasta <3 Voivoi, mä niin muistan ku ekoja kertoja heillä käytiin viime keväänä ja Ronja ei osannu vielä edes kävellä ja nyt ens kuussa se täyttää jo 2w, käy tarhassa ihan niinku isosiskonsakin ja puhuu jo hiukan!! :D

Ainiin, eka ultra-aika tuli tällä viikolla postissa. 1.6 pääsis sit sinne! =))

Viime tiistaina oli sit se eka neuvola. Jännitti ihan hirveesti mennä sinne, mutta onneks oli Kipi mukana. Se akka vaan ei ollu mun mielestä mitenkään erityisen mukava, tai siis se oli jotenki kuiva. Kyseli vaan kauheesti kaikkee mut tuntu ettei kuunnellu ollenkaan. Liikunnasta yritin selittää, mikä nyt on ollu viimesen kuukauden ajan työharjottelun takia ihan huippuluokkaa (:DD) verrattuna entiseen täys-liikkumattomuuteen ja tää vaan nyökytteli ja kirjotti mun neuvolakorttiin juttujaan. Kotona kattoin niin se oli kirjottanu "liikunta niukkaa". :DDD Pikkusen huvitti se kommentti. :DD Eipä se täti ittekään mikään huippu-urheilija ollu. Kyllä mä sen tiedän että mun pitäis liikkua enemmän, mutta eipä vaan tuu lähdettyä mihinkään sen jälkeen ku Kipi tulee töistä. Maanantait ja keskiviikot menee Kipillä sählyreeneissä niin eipä niinä päivinä ainakaan liikuta mihinkään ja välipäivät oon aatellu Kipille huilipäiviks. Yksinään mä en lähde mihinkään, se on ihan varma.

Kaikista huvittavin kommentti oli kyllä se, kun kerroin että just edellisen päivän olin viettäny sängyn pohjalla oksentaen kolme kertaa. No tää terkkari kysy, että "meinaatko että se johtuu raskaudesta?" Meinasin kysyä että no mistäs sitte, kyllä täs aika vahvasti ny paksuna ollaan! :DD (Äiti selitti myöhemmin että se tarkotti vissiin noro-virusta toisena vaihtoehtona. Olis kertonu sen sitte ettei mun tartte ihmetellä sen letkautuksia! :DD)

Äiti kehu sen terkkarin tyyliin maasta taivaaseen, ku ne "tunsi" toisensa. Ne on ollu joskus tuola keskussairaalassa töissä samalla osastolla. "Voi että, tosi ihanaa että sait just sen terkkarin! Se on tosi ihana ja mukava, osaa kyllä hommansa. Kyselee ja ottaa kaiken huomioon." Jostain syystä mä vaan en oo ihan niin ihastunu siihen. Se laski koneeltaan laskureista lasketun ajan ja ilmeisesti viikotkin millä oon, mutta ei kertonu. Vähän päästä se vaan kommentoi johonkin ajatuksissaan näin: "mitäs niitä viikkoja sulla nyt taas olikaan, ai niin 7 plus jotain" Voi vittu ku olisin mäki ehkä halunnu sen tietää!! Noi netin laskurit ku nyt on mitä on, olisin halunnu kuulla tasan tarkan ajankohdan! En oo sen jälkeen jaksanu kattella mitä noi netin laskurit nyt sanois. Sen tiedän että kasiviikko menossa.

Tosiaan viime maanantai meni maatessa ja oksentaessa, samoin torstai. Mietin sillon maanantaiehtoona että mitäs jos tää jatkuu vielä huomennaki ja mun pitäis sinne neuvolaan mennä. No onneks ei jatkunu. Keskiviikkoki ihan hyvä päivä, ei oikeestaan merkkiäkään mistään pahoinvoinnista. Torstai meniki sitte taas maatessa, kerran kävin kyökkimässä hiukan mutta onneks ei tullu pihalle mitään. Sellanen tosi etova olo oli silti koko päivän etten liikkunu mihinkään, vessassa kävin ja takastulomatkalla nappasin keittiöstä aina jonkun hedelmän tai leivän mukaani ja söin olkkarissa makuultaan. Kaukana ei silti ollu että olis tullu ylös, mutta aina ku alko tuntua siltä ni menin vaan enemmän makuulle, odotin hetken ja jatkoin syömistä. Se kyökkiminen alkaa siis aina sillon ku syön. Perjantai ja viikonloppu meni taas hyvin, Kipi on niin ihana kun se toi mulle viikonloppuna aamupalan sänkyyn niin ei ehdi tulla paha olo, kun syö heti ennenkun nousee. Arkena sen nyt ei tietenkään kannata sitä mulle vielä tuoda eikä se kyllä ehtiskään kun myöhästyy töistä muutenkin, mutta jotain pientä tuo kuitenkin. Eilen pyysin illalla ennenku nukahdettiin että tois mulle aamulla mehukeittopurkin ja Marie-keksejä ja sehän toi. <3 Anopin vinkki, että ei tuu niin paha olo aamulla jos juo lasillisen yön yli hapettunutta vettä ja syö muutaman Marie-keksin. No, mä mielummin juon lasillisen sitä mehukeittoa niiden keksien kanssa. :))
Tänään onkin ollu taas vähän heikompi päivä, ei nyt varsinaisesti oksettanut ole mutta aina välillä on tarvinnut kyökkiä. Mentiin anoppilaan syömään kun Kipi tuli töistä, ei oikein menny grillattu maissi ja herkkusienet alas kun jäi aamupala vähän heikolle. Söin siis kyllä niitä keksejä ja join mehukeittoa, mutta nukahdin sen jälkeen uudestaan moneks tunniks ja sit ku raahauduin sohvalle herättyäni, oli taas niin kaamee nälkä etten uskaltanu liikahtaa sohvalta mihinkään. Odotin vaan että Kipi tulee töistä ja se voitelee mulle leivän. No empä sitte pystyny syömään sielä anoppilassa paljookaan ja hetken päästä oli taas kauhee nälkä. Kotiin tultua vetäsin puolisen purkkia raejuustoo ja aloin keittää riisiä. Lautasellista oon täs nyt sit yrittäny toista tuntia syödä. Kun ei vaan maistu niin ei maistu. Ja nälkä olis! :((

Jos taas huomenna yrittäis paremmalla onnella! =))

Olen kyllä tiennyt, että foolihappoa pitäisi alkaa saada tavalla tai toisella jo hyvän aikaa ennen raskautta, mutta viimeistään heti alkuraskaudesta. No, minä kävin ostamassa purkkini vasta tänään. Toivottavasti en ollut liikkeellä liian myöhään. Olen lukenut senkin, että suositeltava määrä foolihappoa olisi 400mg päivässä. Sain äiteeltä esitteen, jossa luki apteekista saatavasta Folirenista. No apteekit oli jo kiinni siinä vaiheessa kun minä olisin sinne ehtinyt (keskustan yliopiston apteekkiin ei jaksettu ajaa), joten käytiin Prisman luontaistuotehyllyllä hakemassa Fol Strongia, 800mg:sta. Epäilin sen ostamista hetken, meinasin että eipä se sitten päivästä kummene jos käväisisin huomenna apteekissa.... Mutta ostin kuitenkin ja nappasin heti tuossa illalla yhden tabletin.
Googletin foolihapon liikasaannista ja sen mahdollisista haitoista. Alkoi hiukan ärsyttää kun toisella sivulla sanottiin toista ja toisella toista!! Ensimmäisellä sivulla sanottiin että liikasaannilla voi olla niinkin vakavia vaikutuksia kuin sikiön vaurioita. Toisella sanottiin että syötpä miten paljon tahansa, ei ole vaikutusta koska B-vitamiinit (niin myös foolihappo) ovat vesiliukoisia ja ylimääräinen poistuu elimistöstä virtsan mukana. Ja toitotettiin sitä, että ruuasta foolihappoa ei edes voi saada liikaa. No, minä nyt satun ottamaan sitä purkista! Kuitenkin monella sivulla kerrottiin, että korkein määrä minkä voi päivässä ottaa turvallisesti, on 1000mg. Eli onhan tuossa 800:ssa vielä matkaa tuhanteen, mutta kuitenkin. Ja sitten sanottiin, että jos foolihappoa saa vain lyhyen aikaa liikaa (muutama kk) niin sillä ei ole vaikutusta. Ota tuosta nyt sitten selvää että mikä on oikeaa tietoa ja mikä ei! :<

Kaupassa ollessa ajattelin myöskin niin, että voin puolittaa tabletin mikäli löydän kotona netistä sellaista tietoa, että foolihapon liikasaannilla olisi haittavaikutuksia. No, eipä siinä mitään jakoviivaa ole, ei sitä silloin saa puolittaa! (th-opiskelija äitini sanoi joskus niin) Perhana sentään että meni vaikeeksi :( Taitaa vielä käydä niin että käyn huomenna siellä apteekissa niin saanpahan ainakin täsmälleen oikean määrän sitä mitä tarvitsen.
Mutta mikähän mahtaisi olla asian laita teidän muiden ihmisten mielestä?? Erityisesti tietysti äitien näkökulmia kaipailen. =)

Myöskin se ärsyttää, kuinka erilaista tietoa nuo netin eri paikoista löytyvät raskaslaskurit antavat! Liberon raskauslaskurin mukaan nyt olisi viikko 5+4 ja sen mukaan olen elänytkin. Kommentteihini tulleen linkin takaa löytyy Nutricia Muksu-lastenruuan laskuri ja sen mukaan olisin jo viikolla 6+2! Miten tuo voi heittää noin paljon, kai niissä nyt täytyy sama laskukaava kaikissa olla??? Erittäin kummallista ja erittäin ärsyttävää! Myöskin lasketun päivän ajankohta vaihtelee noilla sivuilla, mutta sillä nyt ei ihan niin suurta merkitystä ole. Kai ne tarkat viikot sitten neuvolassa ensi viikolla selviää, mutta ärsyttää vaan kun haluaisin sen tietää jo nyt.

Ihan uskomatonta! Meitsi on RASKAANA! Heti testin tehtyäni alko ilmaantua kaikenlaisia oireita, ensimmäisenä nyt pahoinvointi. Se tosin ei tule heti aamulla, vaan tuossa puolenpäivän aikaan ja kun nälkä on suurimmillaan niin olo ei todellakaan ole ollut kovin kehuttava. Yritä siinä sitten sinnitellä kun vielä pitäisi jonkun aikaa jaksaa vilkkaiden (=yliväsyneiden) muksujen kanssa ennenkuin pääsee itse syömään. Etenkin se päiväruuan jälkeinen pottakierros on jo melkein hermoja raastava kun väsyneet muksut alkavat kitistä ja kiukutella. Ja silloin kun nälkä pääsee oikein huippuunsa ja vihdoin koittaisi lounastauko ei tee enää edes mieli syödä. Hitaasti mutta varmasti se ruoka on kupuun kumminkin ahdettava.

Huomasin jo heti alussa sen, että nälkä iskee parin tunnin välein. Syön kuitenkin aamulla ennen töihin lähtöä lautasellisen puuroa - ja nyt raskaana ollessa vielä hiukan isomman - ja juon kupillisen teetä. Jos ehdin niin teen vielä voikkarin. Töissä eka kaffeteetauko on n. klo 9-9.15 välisenä aikana. Päätin haukata jotain pientä silloin, tällä viikolla se on ollut banaani. Syömään pääsen n. klo 11.10. Ja yhden ja kahden välillä on vielä toinen kaffeteetauko, silloin vetäisen jugurtin teekupposen kanssa. Kun pääsen kotiovesta sisään suunnilleen klo 14.20 on nälkä taas ihan järjetön! Useinkaan meillä vaan ei ole jääkaapissa mitään ruokaa, kun sitä "eilistä ruokaa" ei kovin usein Kipin suuren ruokahalun takia jää :D Eli sinnittelen tyyliin leivällä ja muro/jugurttikulhollisella sinne viiteen-kuuteen asti. Ei muka jaksa alkaa pelkästään itselleen vääntämään mitään sapuskaa. Tiedän, että tässä kohtaa pitäisi.

Nukkuminen on myös alkanut olla jotenkin hankalaa jo. Olen aina rakastanut nukkua mahallani, kun saan silloin parhaat unet, mutta jo alkuviikosta huomasin, että ei oikein tunnu löytyvän minkäänlaista hyvää nukkuma-asentoa mahallaan/ puoliksi mahallaan ja puoliksi kyljellään. Ruho painaa jotenkin ikävästi johonkin ettei tunnu hyvältä. :( Mitähän sitten kun maha on oikeasti iso eikä taida oikein kyljelläänkään nukkuminen enää olla mukavaa??

Meidän vauva näyttää jo tältä:
Pituus 0,5-1mm. On se pieni! <3

Höpötetäänpäs taas välillä vauvoista. Kuten varmaan tiedätte niin mehän ollaan Kipin kanssa koko vuoden toivottu ja yritetty vauvaa. Tähän asti takana siis yksi heti alkuvaiheessa keskenmennyt raskaus viime talvena, muutoin ei ole tulosta tullut.

Mutta NYT, NYT TÄHÄN ON TULLUT MUUTOS!!!!

Tänä aamuna nimittäin tikuttelin ja testi näytti vahvaa plussaa!!! =)) <3

Tämä ei periaatteessa tullut yllätyksenä, sillä olin vahvasti sitä mieltä koko pääsiäisen, että jotain on nyt tapahtumassa. Menkkoja ei kuulunut, niitä odottelin jo torstaista asti ja tähän mennessä ne on tulleet korkeintaan päivän-pari viiveellä. Viikonloppu meni itkiessä, mielialat vaihteli niin paljon. Eniten silti mielessä pelko siitä, että olen väärässä ja me joudutaan taas pettymään. Vaikka silti joku osa mun päässä sanoi että kaikki on hyvin ja tällä kertaa tärppää! Ja niinhän siinä sitten kävi!

Me ollaan tietysti molemmat onnesta sekasin vaikka toisaalta ollaankin vielä aika hämmentyneitä eikä millään meinata uskoa mitä se testi aamulla näytti. Ehkä se tässä jossain vaiheessa iskostuu takaraivoon asti että mä todella olen RASKAANA!! :DD <3 Viimeistään varmaan parin viikon päästä kun on eka neuvola, eli 24.4.

Löysin eilen Libero-kerhon sivuilta raskausviikkolaskurin ja se näytti, että olis menossa rv 4+4. Tänään tietty päivä enemmän. Ja lasketun ajan se laski, 11.12.2012. Että jos kaikki nyt sitten todella menee hyvin, niin meille tulee jouluvauva! Ihanaa!! =) <3<3<3

Vauvarintamalla ei mitään uutta. Gynetäti soitti viime viikolla kun pyynnöstä varasin soittoajan. Ei kuulemma vaikuta tämänhetkiseen tilanteeseen eikä mihinkään muuhunkaan, mutta papa-kokeen yhteydessä oli selvinny että mulla on joku hyvänlaatunen tulehdus alapäässä (ei kuitenkaan hiiva). Sitä en tiedä koska se on tullut eikä varmaan lääkärikään tiedä, kerta en koskaan aiemmin ole gynellä käynyt, mutta eipä sillä tuntunut olevan väliä. Reseptiä lääkkeeseen nyt postissa odottelen. Sen jälkeen pitää ottaa uusi papa puhtaan tuloksen varmistamiseksi. Gynetäti myöskin oli niin ihana, kun kysyi että olenko tyytyväinen tämänhetkiseen tilanteeseen vai haluaisinko asialle tehtävän jotain muutakin. Vastasin että tietysti jos jotain vain tehtävissä on, niin kaikkeen suostutaan ja täti lupasi laittaa lähetteen julkisen puolen lääkärillemme, sille samalle joka silloin meidät testeihin määräsi. Kumma kun julkisen puolen lääkärit ei tartu tähän asiaan kunnolla, että yksärit sitten joutuvat laittamaan lähetteitä ja viemään asiaa eteenpäin.

Mutta aiheisiin, joista oikeastaan tänne tulin alunperin kertomaan.

Yleensä on jopa Porin messut olleet hyvätasoisia (ainakin mun mielestäni), mutta tällä kertaa petyin ja suuresti. Sunnuntaina oli nimittäin Porin Hää -ja Juhlamessut Pripolissa. Netin mukaan paikalla oli 44 näytteilleasettajaa, mutta en mä ymmärrä mihin ne kaikki sinne sitten hukkui, kun tuntui ettei siellä ollut kuin ehkä 20 esittelijää. Kaikki samassa tilassa, pienet pöydät vierivieressä ja kulkuväylät niin ahtaat ettei siellä edes nähnyt toisten uteliaiden joukosta juuri sitä juttua mikä olisi kiinnostanut. 

Ja muutenkin aivan turhat messut, eipä siellä ollut oikein mitään. Tietysti sitten jos kaikki suunnitelmat on vasta aivan alussa eikä mitään ole vielä varattuna, niin tokkopa sieltä sai hyviä tarjouksia pitopalveluyrityksiltä ja kampaajilta ja sai halvalla kauniin hääpuvun, mutta näin kun kaikki on jo varattuna ja suunniteltuna, niin eipä sieltä jäänyt yhtään mitään käteen. Ja tästä olemattomasta lystistä maksettiin vielä 7€ per nokka. Erityisesti Kipiä se ketutti oikein kunnolla, kun se nyt ei olisi alunperinkään halunnut edes tulla koko messuille, mutta pakotin. :DD

No, eipä tarvii enää ens vuonna mennä xDD

Tässä muutaman päivän olen hiukan ihmetellyt, kun Pilvin toinen silmä näyttää jotenkin oudolta ja samealta. Pilvi kun ei tykkää käsittelystä yhtään, ei anna ottaa syliin eikä varsinkaan pysy sylissä sekuntiakaan, niin en ole viitsinyt mennä neitiä häiritsemään kun mitään enempää ei näy. Mutta senkin laitoin merkille, että se on muutaman päivän ollut vain omissa oloissaan, ruoka ei ole maittanut niin paljon kuin yleensä ja se nukkunut paljon. Uloskaan se ei ole juurikaan pyytänyt ja jos pyytää niin menee max. puoli tuntia kun se jo taas kököttää oven vieressä. Mutta se nyt kaiketi johtuu ennemmin tästä hyytävän kylmästä ilmasta kuin mistään muusta.
No, eilen aamupäivällä kissaneiti sitten tuli tuohon sohvanpäätyyn katselemaan maailmaa tapansa mukaan ja huomasin että nyt näyttää kyllä vasen silmä jotenkin tosi oudolta, ja päätin että nyt kyllä otan tuon katin lähempään tarkasteluun. Silmä oli samea kaikesta paskamäärästä ja puoliksi kiinnikin. Rähmää ja kyynelnestettä oli tietysti valunut poskellekin. Pyyhin rähmiä pois sen minkä kissan rimpuilulta pystyin ja voi kauhistus että pelästyin kun yläsilmäluomen alta tuli esiin paksu vaalea joku! :D Luulin tietysti että se on erittäin paksu rähmäkaistale, joka kohta tipahtaa luomen alta poskelle. :D Meinasin sitä ruveta ronkkimaan pois, mutta onneksi en! :D Faceen heti kyselyä että mitä mä nyt teen ja vastaukseksi sain, että se oli vilkkuluomi jonka näin! :DDD Ja yleensä kun vilkkuluomi tulee näkyviin, on se merkki siitä että olisi matokuurin paikka. No minä laiton sitten heti Kipille viestiä että Pilviskä tarvii matokuurin ja mentiinkin sitä sen jälkeen ostamaan kun Kipi tuli töistä. Ja vielä silmähuuhdetta, jolla saa silmän nopeammin paranemaan ja rähmät pois. Annettiin heti eka annos matolääkettä ja pyyhin silmän ja ympärystön huuhteella kostutetulla vanulapulla. Ja kyllä sen hetipian huomasi, että silmä oli jo paljon parempi! :) Ei enää samea ja suurinpiirtein kokonaan auki. Parin tunnin sisällä Pilvi myöskin piristyi huomattavasti, se innostui Sohvin leikkimisestä ja pian ne taas ravas ympäri kämppää niin että matot rullaantu! :D <3 Ja se tuli taas entiseen tapaansa emännän olkapäälle kerjäämään ruokaa kun me syödään! : DDD (Me siis syödään useimmiten sohvalla ja kissoilla ei ole mitään vaikeutta selkänojalta tulla olkapäälle kyttäämään ruokaa. :DD) Voi raukkaparka kun emäntä oli niin tyhmä ettei heti tajunnu tarkastaa kissaa lähemmin!! :((

Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, tänään silmä on jo täysin auki, ruoka maittaa ja se oli jopa aamulla lähteny ulos Kipin lähtiessä töihin, odotti kyllä ovella kun mä menin 12 aikaan aukasemaan ovea.

ARVONTAAN EHTII VIELÄ OSALLISTUA!! =))

 Siis oikeen tosi. Tää on mun blogi ja saan valittaa tänne mistä haluan. Jos mua nyt sattu jouluna ketuttaan se, että sain oikeesti vähemmän lahjoja kun mun veljet, niin mitä sitte?! Mulle nyt on muutenkin vaikee tää asia, koska oon lapsuudesta asti kokenu jääväni vähemmälle ja saavani vähemmän (iskän takia lähtösin)! Ja sitä terapiassa juuri käsittelen äitini kanssa.

Tänään käytin Kipiltä saamani lahjakortin vakikampaajallani. Se tuli kyllä todella tarpeeseen, edellisestä hiustenleikkuusta on jo luvattoman pitkä aika! Ja päähierontaa en ollut saanut ikinä ennen. =) Kuitenkaan paljoa ei pystynyt lyhentämään ensi kesää ajatellen, koska sillon pitää saada hiukset jotenkin nätisti kiinni. Pidennyksiä täytyy silti joka tapauksessa laittaa. Alustavasti jo suunniteltiin ja katottiin kirjasta malleja millasen kampauksen haluan ja siis mikä on toteutettavissa. Sanoin että haluan sellasen pitkän kiharan tukan, joka kiinnitetään tohon takaraivon ja vasemman korvan väliin sillain löyhästi ja loput hiukset saa vapaasti laskeutua vasemmalle olkapäälle. Tulee kaunis!! =)

Vauvatouhuja. Gynellä on käyty, papa ok, mutta silti täytyy soittoaika vielä varata, jotain juttua vissiin oli. Veriarvot myös ok ja se oli prolaktiini jonka nimee en viimeks muistanu. Ok myös. Kipi kävi spermatestissä ja 5% oli tulos eli oikein hyvä! =) Lääkäri soitti (sama jolta lähetteet saatiin) ja sano että kaikki näyttäs nyt sit olevan kunnossa ja toivotaan että jossain vaiheessa tärppää. Jos ei, niin kun vuosi on kulunu alotuspäivästä, niin sit uudestaan varattava aikaa lääkärille. Elikkäs maaliskuun puoleenväliin suunnilleen nyt sit toivotaan ja odotellaan.

Kahdet rattaat ja turvaistuin ollaan tähän mennessä hankittu muutamien vaatteiden lisäks. :D Ei mitenkään tarkotuksella, vaan rattaat saatiin Kipin serkulta ilmaseks kun niillä oli neljät rattaat + vaunut ja vaan 2 lastakin. :D Turvaistuinkin saatiin ilmaseks yhdeltä puolitutulta, kun ei ole enää tarvetta. Pari mekkoa olen ostanut kun on olleet niin söpöjä että oli pakko saada ne! :D

Pikapikapostaus - anteeks kiitos moi.

Viime torstain lääkärikäynti tuottikin sitten odotettua enemmän tulosta. Kipi kun oli ainakin ihan satavarma ettei siellä tapahtuisi mitään mullistavaa, vaan lääkäri kehottaisi vaan jatkamaan yritystä. Kuitenkin toisin kävi ja se määräsi minut labraan ja gynelle. Labrassa katotaan huvinvuoksi sokerit ja otetaan virtsakoe, josta selviää jonkin aineen pitoisuus, joka voi vaikuttaa raskaaksi tulemiseen. Nimeä sille en tosiaankaan muista. Ja gynelle ihan vain perustarkastukseen. Kipi sai lähetteen myös labraan, sperma-analyysiin. Homman saa onneksi suorittaa kotona ja toimittaa sitten vain purkki labraan. Saatiin kaikki nämä järkättyä huomisaamulle. Klo 9 Kipin labra, klo 9.50 minun labra ja klo 11 gyne.

Nyt jänskättää ihan hirveästi molempia!!  Emme ole antaneet sille ajatukselle valtaa, että jommalla kummalla olisi jokin vikana. Kipiä se mietityttää enemmän kuin minua, tai siis jos se vika olisi hänessä niin se söisi miestä aika paljon tietysti. Puhuttiin tuossa viikonloppuna asiasta ja Kipi vatvoo suurimmaksi osaksi päässään sitä, että miten se itse suhtautuisi siihen jos ei pystyisikään saamaan lapsia. Sekin ajatus kuulemma kävi mielessä, että miten mä suhtautuisin asiaan ja jättäisinkö sen tän takia. Sanoin että en todellakaan jättäisi, mä rakastan sitä ja jos me ei pystyttäis Kipin takia saamaan lapsia niin sitten keksitään vaan joku muu keino. Itse ajattelen että vika on minussa, siitä sairastamastani klamydiasta tämä johtuu. Mutta toivottavasti jo huomenna oltaisiin hieman viisaampia, no ainakin loppuviikosta viimeistään tulosten pitäisi tulla. Ja toivon totisesti että kaikki olisi molemmilla kunnossa, menee joulu pilalle jos tulisikin huonoja uutisia! :(

Ja joulusta puheenollen, jää nähtäväksi lähdenkö sittenkään mummulaan Henkan ja Samin kanssa joulunviettoon. Äiti nimittäin kerto mulle viikonloppuna, että oli jutellu muutama päivä sitten mummun kanssa puhelimessa ja se kerto olevansa tosi väsyny, niin en mä sitten halua sinne tupata veljien kanssa vaivoiksi jos ei jo muutenkaan jaksa. Tampereelta oltiin Taussista soitettu viime viikolla että äkkiä verikokeisiin, kuulemma jotkut arvot olivat heittäneet ihan päälaelleen ja tästä johtuen mummun olokin on heikentyny. Tyhmää ja surullista että tuo arvojen huonontuminen tapahtuu aina näin joulun alla! :( Tai kai se siitä joulustressistä johtuu... :( Silloinhan kun olin vielä Karkussa koulussa -08, mummu joutu ensimmäisen (ja ainoon toistaseks) kerran sairaalaan kun se ihosairaus ja diabetes oli puhjennu ja kaikista pahimmillaan. Mä toivon, että vaikka me ei päästäiskään mummulaan jouluksi, niin ettei silti mummun ja pappan joulunvietto menisi ihan pilalle sen takia ettei mummu jaksa tehdä mitään. Soittelen mummulle huomenna ja kyselen vointia, varmasti tässäkin asiassa ollaan sit taas paljon viisaampia! :)

Vi ses!

Löysinpä eilen uuden nettisivuston, siis mulle uuden, joka antaa tähän mennessä löytämistäni sivustoista tietoa kaikista eniten. Ja aiheena mikäpäs muu kuin vauvat. Kyseessä siis www.vau.fi.

Siellä sanottiin, että jos nainen on sairastanut joskus klamydian (on se sitten hoidettu tai ei), niin munanjohtimet saattavat olla tukossa, eikä raskaaksi tuleminen sen takia onnistu. No voi hitsale! Kyllä mä sen tiesin että klamydia saattaa vaikuttaa _hoitamattomana_ raskautumiseen, mutta että voi se vaikuttaa hoidettunakin! Sitä siellä ei kerrottu, millä ne munanjohtimet sitten aukastaan... Soitin meinaan tänään lääkärille ja sain torstaiaamuksi ajan. Kipi tulee mun tueksi. En mä usko että tälle asialle vielä mitään tehdään, mutta ennen kun tehdään niin haluan ehdottomasti tietää että mitä ja miten. Eniten sen takia että mun täytyy "kipupelkoisena" tietää sattuuko se, jotta osaan henkisesti valmistautua siihen.

Oliskos täällä ketään asiasta hiukankaan tietäviä ???? Anybody????

En tiedä tekeekö tää lähestyvä joulu sen, vai mikä, mutta oon mitä enenevissä määrin herkistymässä koko ajan lisää. Kaipaan enemmän hellyyttä ja läheisyyttä Kipiltä, ja harmistun, jos se ei huomaa sitä. Tekis mieli ostella kaikkee vauvakamaa ihan hirveesti ja itselle tietysti äitiysfarkkuja ja mammapaitoja. Kipin serkulta me saatiin ilmatteeks ihan uudet rattaat, kun niillä on itsellä jo ennestään kolmet :D Siellä ne nyt odottaa varastossa käyttäjäänsä..... :( Puhuttiin tästä mun muuttuneesta mielentilasta eilen, ja Kipi ymmärsi mua oikein hyvin. Ja taas se muistutti mua siitä, että mun pitäis puhua sille kun mulla on huono olla eikä vatvoo asioita yksinäni. Kyllä mä puhunkin, mutta joskus vaan tuntuu siltä että mä en vaan saa niitä asioita ulos suustani vaikka juttua olis päässä paljonkin. Lisäks tää tasasen tappava arki on viime viikolla taas muuttunu sen verran hektiseksi, että ei me ehditä puhua.

Toissapäivänä Prismassa käydessä näin siellä taas sen joulukuusen, johon oli ripustettu paperilappuja varustettuna lapsen iällä ja sukupuolella. Päätin sillä samalla sekunnilla, että tänä jouluna mä ostan jollekin lapselle jotain. On jo monta vuotta pitäny, mutta ei ookaan sitte ollu enää rahaa kun on nää "pakolliset" lahjat ostettuna. Kipi tietysti perusporilaiseen tapaansa ilmasi mielipiteensä mutisemalla jotain siitä, että "kyllä joku muu niille lapsille ny lahjat ostaa" ja että menee vaan ylimäärästä rahaa. No mä kerroin miten se homma toimii, että siitä puusta saa ihan itte valita minkä lapun/laput ottaa ja eikä siihen ole mitään tiettyä summaa millä se lahja pitäis ostaa, vaan ihan omantunnon mukaan. Pelkästään niillä lapussa olevilla tiedoilla on väliä, eli lahjan pitää olla esim. 7-vuotiaalle tytölle tai 2-v pojalle sopiva. Ja minähän otin puusta lapun ja marssin kauppaan. Tuli kyllä niiiin hyvä mieli kun tultiin kaupasta ulos! Mä sain autettua jonkun pienen lapsen vanhempia ja tehtyä jonkun pienen tytön onnelliseksi! =)

Sotasuunnitelma tästä muutama viikko eteenpäin on taas suunniteltu etukäteen, "kiirettä" pitää.

28.3 Geelikynsien laitto. Meen ex-luokkakaveri Marian kaverin luo, joka on luvannu laittaa mulle kynnet pitkästä aikaa. On sitte hienona viel juhlissakin ;)

30.3 Kampaaja, laitetaan tukka takas kuosiinsa :)

2.4 mummun synttärijuhlat, Kipi tulee myös

3.4 mennään Tampereelle "shoppaileen" Ikeaan, käydään Kipin siskon tykönä, haetaan koira. Maria tulee aamulla junalla Vammalaan, kun me yövytään Kipin kans mummulassa juhlien jälkeen. Maria aikoo ostaa koiran, mutta koska se pääsee muuttaan lemmikkimyönteiseen kämppään vasta kuukauden päästä, lupasin majottaa haukun siks aikaa mun luo. Muuten olis voinu mennä kaupat sivu suun.... ja mukavaa vaihteluahan se on, lenkittää välillä isoo koiraa :) No, kultanennoutaja on iso verrattuna meidän pikkufifeihin :D Toki kulut koirasta menee Marialle.
"Shoppailulla" Ikeassa tarkotan sitä, kun me ollaan nyt yksissätuumin vähän sisustettu mun kämppää ja vielä pitäis saada vähän lisää jotain että tulee ääreishieno, ja Ikeastahan sitä saa :) Pari hyllyä sängyn jalkopäässä olevalle seinälle, joku pikkupikkukulmahylly päätyseinälle kännykkää yms. varten. Jotain kukkasia ja ruukkuja, pari uutta tyynyä sänkyyn plus sohvatyynyjä. Eli tiedän jo valmiiks mitä mennään hakeen, ei viivytä kauan. Se ei siis oo varsinaista shoppailua ;D

6.-7.4 on se laivamatka, josta jo mainitsinki. Koiranhoito hoituu sillä, että Maria majottuu mun luo siks aikaa.

14.4 on koirahierontakurssi. Menin ilmottautuun sellaselle viime perjantaina, kun näin ilmotuksen. Joskus viime syksynähän kattelin netistä sitä oikein koulutusta, mutta homma kaatu rahotukseen. Ja tämähän on siis vaan lyhytkurssi, että oppii hieroon omaa koiraansa eikä siitä saa mitään hierojapätevyyttä

17.4 meidän yhdistys (SatEsy siis) järjestää matkan Helsinkiin PetExpoon, ja mä oon tietysti ilmottautunu mukaan. Monta vuotta on jo pitäny mennä ja nyt meen. Samalla lipulla pääsee Lapsimessuillekin, sielläki täytyy käydä siis piipahtamassa. Joo älkää kysykö mitä mä siellä teen :D "kun ei oo lapsiakaan vielä". Ei nii mutta haluan mennä silti.

Jospa sitte kerrattais viime viikon juttujakin hiukan. Tästä kokki kolmosesta on alkanu kehkeytyä ihan oikee kokki, ainakin sillä mittarilla että Kipi on joka ruuan jälkeen sanonu "kiitti, vitsit et oli hyvää, saa tehdä toistekki" :D No, miepä oon sitte tehny viime viikolla lämppäreitä (=lämpimiä voileipiä), Kipin mieliks kinkkupastaa (oman annoksen kinkuttomana tietty) ja eilen tehtiin pizzaa, alusta loppuun itte. Ja tuli ihan täydellinen pohja, miehen eka pizzapohja ikinä! :D
Harmi että tää viikko menee vähemmällä ruuanlaitolla kun Kipi on iltavuorossa koko viikon ja treenit vielä siihen päälle, ei näy miestä kotona ennen puolta yhtätoista useimpina iltoina :( Eikä se ruokaakaan enää sillon syö. Eilen kaupassa käydessä ostettiin valkosipulikermaperunoihin tykötarpeet, niillä herkutellaan sitte perjantai-illasta tai lauantaipäivästä, riippuen siitä, mikä perjantai-illan ohjelma on. Ja voin kertoo että ei kovinkaan kummonen molempien rahatilanteesta johtuen.

Remonttireiska on laittanu tuulemaan iltasin töistä tullessaan. Nyt on seinillä yhteensä 4 uutta taulua, viime kesänä Ikeasta ostettu sohvapöytä on vihdoin koottu, isomman eteisen lamppu palaa, ulkovalo palaa, huiveille on oma "naulakko" eteisessä, avaimet saa seinälle koukkuun ja mikä parasta, nyt mulla on sekä keittiössä että olkkarissa kukkasille hyllyt. Saa heittää helkattiin ne cd-telinetolpat, joiden päällä mun kukkaset on tähän asti ollu.
Sängyn jalkopäätyseinälle on vielä naputtelematta iso oksakuvioinen kangas, saa nähdä mikä aamupäivä se saadaan laitettua... Yksin en sitä saa, kun on niin pieniä nauloja, mutta isompiakaan ei kannata käyttää. Tän kankaan päälle tulee sitten ne kaks hyllyä jotka ostan Ikeasta ja kulmaan viime marraskuussa Jyskistä ostettu "asemakello". Kyl tulee hiano kämppä! 

Kävin muuten lääkärissä viime torstaina ja lääkäri päätti, että vaihdetaan mun lääkkeet, kun ei näytä auttavan enää. Viikon syön vielä vanhoja, mutta sitte käyn ostamassa uudet. Molemmat meni siis vaihtoon, sekä masennus- että unilääkkeet.

Ja sitten, ehkä tärkeimpään asiaan. Tiedän todellakin, toisen blogini johdosta, mitä mieltä useimmat täällä tästä asiasta on, mutta olkoon. Mä haluan lapsen, Kipi haluaa lapsen. Ja koska meistä tuntuu siltä, että näin on todellakin hyvä ja ollaan yhdessä "aina", niin miksei? Kipi vanno mulle, että ei ikinä antais mun tai kenenkään muunkaan tehdä aborttia ja haluaa osallistua sen lapsen elämään ja elää sen äidin kanssa. Eli joo kyllä, me yritetään nyt sitten ihan tosissaan sitä vauvaa. Siirrän siitä toisesta blogistani joitakin juttuja tänne, kronologiseen järjestykseen tietysti, ja poistan sen. Ei oo järkee kahteen blogiin saada samoja vittuiluja ja haukkuja.
Ja täytyy tunnustaa, että tällä vauhdilla vois hyvinkin jo vaikka parin viikon päästä ilmaantua plussia. =)

Mulla on jo n. viikon verran ollu tosi levoton olo. En millään meinaa pysyä paikallani. Suurimman osan ajasta on jotenkin erittäin tylsää, vaikka olis seuraakin. Ja tekemistäkin mitä pitäis tehdä. Tiskaus nyt ykkösenä, imurointiakin saa harrastaa taas parin päivän päästä.... Väsyttää aivan sairaasti koko ajan, mutta ei nukuta. En saa nukuttua millään, vaikka olen ottanut unilääkkeet nyt joka ilta jo hyvissä ajoin. Ennenhän tein niin, että otin sen vasta kun olen menossa sänkyyn, mutta nyt olen ottanut jo monta tuntia ennen. Ei auta. Ja huomaa sekin, että ensin sanoin monikossa, sitten yksikössä...

Puoliksi vitsillä heitin, että voisin opettajalta pyytää lomani ajaksi jonkin vähän vaikeamman kirjallisen koulutyön, joka ei ihan yhdessä illassa valmistu. Tähän asti nimittäin on valmistunut. Ihmettelenkin suuresti sitä, miksi kaikki luokkakaverit vinkuvat jo viikkoa ennen tehtävän palautuspäivää että "voivoi kun tulee kiire taas tämänkin kanssa ja on niin vaikeeta ettei tajua ollenkaan" jne. Itse olen aloittanut edellisenä päivänä ja saanut ihan hyvin valmiiksi siinäkin ajassa. Ja ilmeisen hyvin olen jaaritellutkin, kolmosta pukkaa :) Vaikka aina höpötetään siitä hautumisajasta..... Minä en siihen usko, kun en parissa päivässä osaa ajatuksiani julkituoda mitenkään muuten. Sellainen tarvitsee kuukausia.

Tuohon en välttämättä usko, että onnistun syksyn mittaan toteuttamaan pitkällisen haaveeni. Ja sehän oli se vauva... Tietysti toivossa on hyvä elää, mutta jotenkaan en vain jaksa uskoa että minulle sellaista onnea nyt suotaisiin... Tästä ajattelutavastani en joissain asioissa pääse eroon, "kun ei tähänkään päivään mennessä niin ei kyllä nytkään". Eli vähän sama ajattelutapa kuin iskällä...

Olen tässä deittaillut parisen viikkoa yhden Tonin kanssa. Hän on ihan mukava ja kiva ja näin, mutta jotenkin en ole vielä ollenkaan varma omista tunteistani. Olen vain niin hellyydenkipeä, että haluan olla hänen lähellään, mutta samaa haluaisin kyllä kaikkien muidenkin kanssa. Ja koska hän on aina töissä viikolla, tekee 10-12 tuntista päivää ihan huvikseen, niin musta se on todella perziiiiistä nähdä vain viikonloppuisin.

Jos mikään ei riitä, millä saamme tämän jatkumaan? Jos mikään ei riitä, sanat tyhjää jäävät kaikumaan.
-Suvi Teräsniskan Jos mikään ei riitä

Odotanko parempaa, odotanko jotain muuta? Tai mitä oikeastaan edes odotan? Kun mä tiedän ettei tämä tästä kovin kummoiseksi muutu. Mutta mä haluan odottaa, ja katsoa, muuttuuko mun tunteeni - opinko rakastamaan?
(Juha Metsäperä - Opitko rakastamaan)

Tavallaan mua harmittaa se, että kun oon "tottunu" siihen, että kun näkee pitkästä aikaa niin ensimmäiseks saa pusun ja rutistuksen. Tai vaikka olis nähny eilenkin niin saa silti. No, nyt ei saa. En tiedä eikö Toni "ymmärrä" sitä, että olis ihan kiva saada pusu kun nähdään viikon erossaolon jälkeen vai mikä on... Ja jos sohvallakin ollaan telkkaria kattomassa, niin olis ihan kiva päästä kainaloon änkemättä ja tunkematta siihen itte. Oon kyllä vähän kauttarantain näistä sille sanonu mut en sitte tiedä oliko vastaanottokeskuksessa offline-tila päällä ;)

Kaikista vaikeinta tässä on kyllä se, että kun en oo tunteistani varma, niin jotenkin tekis mieli mennä muualle "koko ajan". Ja kun näitä vaihtoehtoja tuntuu ilmestyvän taas kuin tyhjästä. Eilen soitti yks vanha Ahlman-aikanen jätkämerkkinen koulukaveri ja pyysi kahville ens viikolla kun oon menossa sinne Tampereelle psykologille. Ja sitten se sano että vois tulla Poriin käymään ja olemaan jopa koko viikonlopuks. Majottua pyysi mun luo.... Eilen kysyin siltä puhelimessa suoraan, onko se jollain lailla musta kiinnostunu ja se vastas että jollain lailla on joo. Kysy multa saman ja minä tyhmänä vastasin että kai jollain lailla joo. Oon kyllä aina siitä tykänny, silloin koulussa jo. Ja aina meillä on kyllä ollu tosi mukavaa yhdessä ja silleen, muttei mitään silmäpeliä enempää. Facebookissa kun ollaan juteltu muutama sana silloin tällöin niin siitä on kyllä saanu sen kuvan ihan täysin että olis kiinnostunu.

Sitten olis yks toinenkin miesmerkkinen, joka olis kiinnostunu musta. Tosin elää itte offline-parisuhteessa, mutta elää kuitenkin. Tältä naiseltaan se kyllä jo meni kysymään että saako tavata mut jopa niissä merkeissä ehkäpä joskus, niin se nainen vastas että kaikin mokomin, kunhan hänen ei vain tarvitse osallistua. Mainitsempa siis, että hän on totaalikieltäytyjä...

Eli  a p u a. Jannen aikaan mä silloin en voinu käsittää kuinka vaikeeta se muka voi olla pysyä yhden ihmisen luona kun on muka sitoutunu. Ja tässä sen kyllä sitten itte huomaa kuinka vaikeeta se onkaan. Mutta voin kertoo että se johtuu vain ja ainoostaan siitä, kun ei oo itestään varma. En mä ikipäivänä olis voinu viime keväänä lähtee toisen miehen matkaan. Enkä sitä ennenkään kyllä.... Hohh, joo, eli tän tajuttuani olen edelleen entistä vakuuttuneempi siitä, että se koko reilun kuukauden kestäny "taivas" oli täyttä soopaa sen toisen puolelta. Ei voi pettää jos aidosti välittää ja tykkää. Niin se vaan menee.

Tintti eilen x)

Isänpäiväkakkupostaus tulee myöhemmin.... Kenties tänään.... Kenties huomenna.....

Tällä postauksella tuskin tulee olemaan päätä taikka häntää, mutta väliäkö hällä. Kunhan nyt jotain turisen.... Ja mua ei haittaa tänään näköjään mikään, sen tuutte huomaamaan kun luette tätä ja valitan joka asiasta ja perään lisään "mutta ei haittaa." 
Mua kyllä ärsyttää sen puolesta, ku oon viime keväästä asti ollu tosi laiska bloggaaja. No, kirjotuksia kyllä verotti se Jannekin, kun se ei antanu mun kirjottaa tänne meidän touhuista... Mutta muutenkin, ei oo oikein ollu inspistä kirjottaa. Ja silloin, kun tuntuu että asiaa olis, niin ei oo konetta saatavilla. Yleensä sillon, kun ollaan mummulassa, alkaa ajatukset selkiytyä ja stressi häviää ku taikaiskusta. Sillon tulis tekstiä vaikka kuinka ja paljon, mutta en viitti siellä istua koneella kovin kauaa ku vanhukset ei tykkää... Ja se että siellä mun tekis aina mieli kirjottaa ulkona jossain rauhallisessa paikassa. Ei vaan tuu otettua ikinä vanhaa päiväkirjaa mukaan, josta vois sitte siirtää ne kirjotukset tänne...

Mä mietin aiemmin, että tohon otsikkoon liittyis melko osuvasti se, että oon koko kesän rampannu enemmän Raumalla Jannella kuin se täällä. Ja siis toi pitää todellakin paikkaansa, se on käyny täälä ehkä 2 kertaa koko kesän ja syksyn aikana. Mutta siis juu joo, en jaksa selittää Jannesta nyt.... Meidän piti perjantaina tavata, se olis kerranki tullu tänne mutta yllätys yllätys saatiin taas jostain riita aikaseks ja meni fiilikset molemmilta ihan täysin. Eipä oo jätkästä kuulunu siis sen jälkeen mut en mä oikein tiedä haittaako mua ees. Noh, huomenna tai viimeistään tiistaina rupee harmittaan jos ei mitään kontaktia saa, meinaan sillon olis taas melko otollinen aika tapahtua....

Tajusin perjantaina (siitäkin huolimatta että oltiin Tiinan kanssa rimpsalla "pikku"päissämme), että mä lakkaan nyt oikeesti kyselemästä miehien perään. Jos ne ei ota yhteyttä niin niitä ei kiinnosta. Niin simppeli juttu ja niin totta. Ja muakin lakkas kiinnostamasta sillä samalla sekunnilla.
Tonia odotin kolmatta viikkoo ennenku se otti edelliskerran jälkeen yhteyttä uudestaan, muka oli puhelin korjauksessa ja numerot jäi puhelimeen, oltiin viime viikonloppu ja nyt ei oo taas kuulunu mitään. Muka selvittämättömiä asioita ja hän selvittää ne ensin. No selvittäköön mutta mä en ainakaan vastaa sille enää vaikka vielä soittaskin. Mutta tuskin soittaa ja ei haittaa-.-
Rikua en oo nähny varmaan pariin kuukauteen kun on ollu kiireitä kummallakin, mutta en tiedä haittaako sekään. On se ihan kiva ja silleen mutta koska meillä mitään yhteistä tulevaisuutta (Rikun mukaan) ei tuu olemaan niin.... joo....
Jannenkin näkemisestä on jotain reilu pari viikkoa ja se haittaa kaikista vähiten. Meni viime tapaaminen ihan päin mettiä kun sato ihan tarpeeks ja se silti halus mennä sinne perhanan kalliolle missä ennenkin ollaan oltu. Ei uskonu vaikka sanoin etten tuu. Niin eli jollain ihmeellä se mut sai sinne raahattua ja sitte olin tosi vittuuntunu ku kastelin vaatteeni ja uudet kenkäni aivat turhaan, kun mitään ei ees tapahtunu sit loppuviimeks. -.- Fiiliksiä entisestään söi ne ainaset selitykset Laurasta ja kaikista muista muijista joita hän tapaa. En oikeesti enää tiedä tekeekö se sen vittuuttaan ärsyttääkseen mua, vai minkä takia. Onko se vaan niin siistiä selittää kuinka täydellinen se Lauraki on vai mikä on homman nimi?! No ihan sama, ei mua ees kiinnosta. Aikamoinen viha-rakkaussuhde meillä näyttää olevan, molemmin puolin....
Edellisviikonloppuna baarissa tapasin Juuson. Olin silleen että jesjes, uusia ihmisiä, wuhuuu :D Ja sitte seuraavana päivänä ku selitin Tiinalle ihan innoissaan että mäpäs tapasin sellasen Juuson, se on 24 ja seki kiertää Kespaa ja sillä on 2,5w Onni-poika  niin Tiina sano mulle heti että se tuntee sen :D Fiilikset meni taas :D Tiina oikeesti tuntee kaikki nää porilaiset tän ikäset tyypit! :D "juu mä tunnen sen, just viime viikonloppuna otettiin viivaa sen kans" :D No, komee ulkokuori petti sit Juusonki kohdalla, se kuulemma on vaan sen perässä. Ja tuli se tänä perjantaina huomattuakin ihan itte... vaikka ei siis mulle mitään selittäny eikä mitään, itseasias huomattiin Juuso vasta sitte ku oltiin lähdössä Cabaretista.

Hmm.... Nyt katkes ajatus ja teksti loppu....

Nooh palaan asiaan taas ku jaksan, kyllähän täs jo oliki! 

Tosiaan.... Nyt tein näin, koska mulla meni hermot Jannen kyttäämiseen ja kommentointiin mun blogista. Ei auttanu sekään kun vaihdoin tän blogin osoitteen, on se semmonen Sherlock! Toivotaan ettei pääse ohittaan tota salasanajuttuakin jollain konstilla. Tää kun kuitenki on MUN blogi ja haluan kirjottaa tänne ihan mitä mieleen tulee. Enkä saanu kirjottaa sillon kun Janne näki nää jutut. Paljon on kuitenki tapahtunu kesän ja alkusyksyn aikana asioita, jotka olisin halunnu tänne raportoida, mutta toi yks kielsi.

Me ollaan ensinnäkin Jannen kans yritetty sitä vauvaa koko kesän. Vielä ei oo tärpänny. Marraskuuhun asti olis aikaa, koska haluan kesävauvan. Tästäkään asiasta en tietenkään saanu mainita halaistua sanaa täällä, joten perustin uuden blogin, käsittelemään pelkään tätä aihetta. Mutta arvatkaa vaan löysikö Janne senkin blogin saman tien! Sen kirjottamista vaan en lakannu.... Nyt vaan ei oo tullu postausta sinnekkään pitkään aikaan koska ei oo mitään kirjotettavaa, hommat ei oikein edisty. Alkaa tulla kiire.... :(

Toisekseen mä olisin halunnu vuodattaa tänne kesällä ja miksei tässä alkusyksystäkin juttua Jannesta ja Laurasta. Jotain joskus kai mainittinkin hiukan, mutta siis tosi hiukan, kun Janne olis muuten tietysti kieltäny senkin. Ja tää on siis se Jannen toinen (tai kolmas tai neljäs vai viides) pano. Mua niin paljon korpes koko kesän, kun Janne laitto ja laittaa Lauran aina etusijalle. Sillon kun olis pitäny sitä vauvaa taas yrittää niin eihän se Jannelle sopinu silloin kun hänen piti mennä Lauran luo. Se kuvittelee että ne on joku pari, vaikka oikeesti Laura on naimisissa ja se koko touhu on pelkkää seksiä satavarmasti. Sitä kuvioo en kyllä ala selvittään täällä, se on niin erikoinen ettei itekään käsitä.

Kolmas mitä olisin halunnu tänne kertoo, niin on mun omat miesjutut. Niitä Janne ei kyllä estäny kertomasta, mutta koska se tosiaan luki tätä blogia niin en mä niitä halua sille selvittää missä meen ja kenen kanssa. Ja etenkään en halua, että se tietää kaikki ne kurvit kun ei oo ihan putkeen menny aina...

Ja vaikka se useimmiten tietää, kun mesessä kerron, että mua masentaa, niin en olis halunnu että se lukee niitäkään kaikkia juttuja. Ei kuulu sille pätkääkään koska mua masentaa ja miks.

Nää jutut on syöny kyllä melkosesti motivaatioo ja halukkuutta kirjottaa yleistäkään sepustusta tänne. Ennenhän mä selitin kaikki päivän tapahtumat melko yksityiskohtasestikin, mutta nyt ei oo huvittanu. Baareiluista en oo tainnu kirjottaa yhtäkään postausta. Noh, tiiä sitte ketä kiinnostaa millon oon kenenki kans baarista kotio lähteny, mutta silti.... Riidat Tiinan kanssa oon sentään kertonu, en ihan kaikkia pienempiä kun jotain vittuilua tulee lähes joka päivä tai ainakin joka viikko, mutta ne suurimmat kyllä...

---

Jatkan tätä huomenna, nyt kello alkaa olla niin paljon että täytyy mennä suihkuun ja nukkuun. Huomenna ei oo koulua, tai on mutta meillä on leirikoulupäivä.

Välillä sitä pysähtyy miettiin että miks mä oon tohon ihmiseen tykästyny. MIHIN mä oon siinä tykästyny? Oikeesti siihen ihmiseen vai vaan sen ulkonäköön tai ehkä satunnaisiin mukaviin luonteenpiirteisiin?? En tiedä, en todella tiedä.

Eilen meillä oli Jannen kans mukava riita. Puhuin Jannelle mun synnytyspelosta jälleen kerran, (nyt kun äiti on tällä viikolla pistäny lisää vettä myllyyn ja kerto kun joku porilainen mun ikänen tyttö kuoli synnytyksen jälkeisiin komplikaatioihin viikko sitte) ja tää alkaa tunkeen vaan jotain vitun tilastoja ja vertauksia siitä että sitä tapahtuu tosi harvoin ja että voi hänkin saada huomenna aivoihin jonkun häiriön ja kuolla, sitä ei koskaan tiedä, mutta turhia on turha miettiä. Sanoin Jannelle että mä en tartte sun tilastojas enkä vertauksias kun ne ei auta mua pääsemään peloistani ja sitte sanoin että onko siitä kivaa kun jokasen tälläsen keskustelun kohdalla alan itkeen kun se on noin ilkee mulle ja hyökkää aina mua vastaan?! Niin sitte se vaan vastas että tästä ei tule mitään jos jokasen keskustelun kohdalla kun puhutaan meidän suhteesta meen puolustuskannalle ja alan inttää vastaan. Niimpä niin, kukahan siinä taas intti ja jankkas vaan koko ajan samaa asiaa??!! Ja se että (nauroin tätä Noorallekin) missä vitun välissä me alettiin puhua meidän suhteesta???  Tietääkseni mä puhuin vaan synnytyspelosta!  Loppujen lopuks meistä ei enää kumpikaan tainnu tietää mistä me puhuttiin ja ku sanoin siitä Jannelle niin se taas alotti et hän haluaa KESKUSTELLA meidän suhteesta. Sanoin että tää ei mun mielestä ole todellakaan mikään keskustelu, vaan riitely, mutta ei hänen mielestään vaan ihan kunnon keskustelu ja että "älä nyt taas ala inttää vastaan". Sanoin että mä en halua jatkaa tällästä keskustelua kun se saa mut itkemään eikä edes johda mihinkään, mut se vaan vastas että mun kanssa ei siis voi keskustella. Hetken aikaa jatkettiin ja sit oltiin pitkä pätkä hiljaa kunnes alettiin puhua sit mukavemmista asioista, mutta mulla oli edelleen paha mieli. Ja siitä vasta paha mieli tuli, kun se vaan ilmotti et häntä väsyttää ja häipy! Ei sanonu hyvää yötä eikä moikka eikä mitään, häipy vaan! Saatanan jätkä!! : <<

Tänään meni paremmin, tosin ensin ei oikein puhuttu mitään mut sit Janne alko oleen "sillä päällä" eli alko pervoileen yms ;) Jossain vaiheessa keskustelu alko taas kääntyy ikävämpään päin ja kysyin että mikä vittu sua vaivaa ku oot tommonen??!! No vastas tietenki että "no mä oon ihan oma itteni" -.- Ja sit oltiin taas hiljaa. Parin tunnin lenkkinsä jälkeen se sit tuli takas koneelle ja oli taas "oma ilonen ittensä" eli jatko pervoilua.

Tästä siis voi kai aika pitkälle päätellä alun kysymykseen vastauksen, en oo rakastunu Janneen itteensä vaan sen ulkonäköön. Mutta kun se on toisinaan niin ihana ja kiltti!

Kaikista hulluinta tässä on se, että vaikka me riidellään noin pahasti, mun vauvakuumeeni kasvaa kuitenkin joka hetki ja nyt mä oon päättäny että haluan sen vauvan!    Aivan, Jannen kanssa. Mutta päätin myös sen, että katon vielä jonkin aikaa miten meillä sujuu ja jos ei ala sujumaan niin sanon Jannelle kiitos näkemiin. Pärjään kyllä yksinkin! Ihminen on tehty selviytymään vaikeistakin tilanteista ja kuten mä jo yhteen blogiin täällä kirjotin: " Mutta oon sitä mieltä ollu aina, että en välttämättä tarvii miestä - haluun vaan sen lapsen! <3 Omat vanhemmat eronnu vähän mun syntymän jälkeen (sen jälkeen kyl tehny viä 2 pikkuveljee) ja oon sen omin silmin nähny et yksinki selviää. Välillä on vaikeeta mut ei elämää helpoks oo tarkotettukaan! :>" Tää tsemppaa eteenpäin joka päivä! :)

Janne on siis edelleen tulossa tänne perjantaina. Toivon, että jätkää todella haluttaa niin paljon kun sanoo ja tulee tänne silloin eikä lähde baariin niinku viime viikolla -.-

Alkaa jänskättää taas ens viikonloppu. Päätin nyt sitten varmaksi että lähen Raumalle. Tunteet ja ajatukset menee kyllä edelleen laidasta laitaan 10 kertaa sekunnissa, mutta voittavana ajatuksena tällä hetkellä on se, että mulla on ikävä Jannee ja haluan nähdä sen! <3

Lisäks mua kyllä houkuttaa Jannen siskon ja sen perheen näkeminen, ollaan menossa lauantaina niille kylään ja jäädään yökskin. Lauantaina ollaan menossa myös näiden äidin luo grillaamaan, ilmeisesti siis Jannen sisko perheineen tulee kans. Jannen siskon miehellä on ilmeisesti ammattilaisluokkaa olevat karaokelaitteet ja kysäsin että josko pääsis vähän lauleskeleen ja Janne sanoo että kyllä varmaan, kun ne laulaa aina. JES! :> Siitä on niin kauan kun oon lauleskellu oikein kunnolla! Pappan juhlia ja baarissa laulettuja muutamia kappaleita ei lasketa. Itseasias taitaa olla viime keväänä jopa kun Karkussa laulettiin Rampen kans. Vuosi siis! : <<

Janne sano ostavansa sormukset meille seuraavana tilipäivänään, mutta sitä koska se on niin ei suostunu kertoon! :D Ärsyttää! :D Kai se joskus 1-4:s päivä tulee :P Jännittää! ;) Kateltiin toissailtana netistä kaikenlaisia sormuksia ja löydettiinki yhdet tosi hienot :) Se on vaan harmi kun ei oikein uskalla tuolta netistä tilailla jos ei olekaan sopivat. Tosin vaihtomahdollisuuksia en edes katsonut... Mutta kai Janne jotkut kivat silti löytää ;)
Äiteen reaktioo odotan toisaalta innolla, toisaalta kauhulla. Melkein veikkaan että se sanoo etten saa mennä kihloihin eikä siinä ole mitään järkeekään, että pitää purkaa se kihlaus. Mutta onneks oon jo kohta 19 niin ei paljon mamman sana paina :) Tosin me kyllä aateltiin että laitetaan aluks ne sormukset kaulakoruihin niin niitä on vaikeempi huomata. Ihmisten ilmoilla ja Jannen seurassa yms. kyllä pidän sormessa, mutta siis näin "kotioloissa" kaulassa.
Toinen, kenen reaktioo odotan kauhulla on iskä. Ja mummut ja pappakin, oikeestaan koko loppu suku. Ne tuskin suhtautuu kovin lämmöllä, mutta oon päättäny etten välitä. Mun elämä ja mä päätän mitä teen.

Itseasiassa tässä kuva siitä sormuksesta johon ollaan tykästytty:

Sormuksen ympäri kiertää teksti  "This ring is round and has no end and so is my love for you"
Löydettiin tämä Jasmine Jewels'istä, linkki sormukseen.

Aika hyvin, kun sain ensin Nooralta linkin tonne nettisivulle ja esittelin Jannelle sitte sormuksia joista tykkäisin ja sitte olin juuri kattonu ton sormuksen ja menny pois toiselle sivulle, ku Janne laitto tästä linkin että "entäs toi" ;D Se ei ensin sytyttäny juurikaan, mut sitte ku Janne laitto sen linkin mulle ja rupesin kattoon sitä "ajatuksella" niin oikeestaan toihan on tosi upee! Ja aivan ihana teksti! <3

Vauvoista ollaan tällä viikolla puhuttu yhä enemmän, vauvakuume Jannella selvästi kasvaa mitä pidempään se on päiväkodissa töissä ;) Noh, niin se kävi mullekin  Janne haluais koko ajan vauvaa  ja mä vähän sanoinki että kai se on sit annettava periks kesävauvasta :D Niin no, onhan se vauva vauva vielä kesälläkin vaikka syntyis jo tammi-helmikuussa mutta silti :D Saa nyt nähä... :)
Ehkä kuitenki senki puolesta sitä olis vielä hyvä viivyttää, koska ei tosissaan olla tunnettu ku vasta alle kuukausi eikä siinä ajassa vielä tiedä toisesta ku pintaraapasun. Jos se ei ookaan parin kuukauden päästä enää yhtä ihana tai mä sen mielestä ja lähtee lätkimään. Ja sitte se, että siitä tulee niin suuri vastuu ja taakka sydämelle. Olenko mä oikeesti jo valmis ja halukas kantamaan sen vastuun? Ehkä olen, ehkä en - kuka tietää. Eikä sitä tiedäkään ku kokeilemalla, mutta tässä asiassa vähän huono "kokeilla" ja sen takia haluan miettiä tarkkaan loppuun asti enkä hetken "mielihaluissa" tee päätöstä että joo nyt.
Mutta sen mä tiedän että Jannesta tulis todella hyvä isä, se on niin rento ja rauhallinen ja IHANA! :) Ja ihan jo senkin puolesta että se saa rutkasti kokemusta lapsista sieltä päiväkodista. Tällä hetkellä se on alle kolmevuotiaiden ryhmässä - siellä se vauvakuume kyllä eniten kasvaakin ;)

Kysyin Jannelta mitä mieltä se olis siitä Pihla Hilja Helinä nimestä ja se tykkäs siitä kovasti :> Jes! ;) Voin siis saadakin tahtoni läpi siitä, että ekan tyttäreni nimeks tulee Pihla ;P Ihanaa<3
Jos siitä nyt edes tulee tyttö. Pojan nimeks ehdotin Jonnia, muuta siitä se ei tykänny. Se ei tykkää mistään J:llä alkavasta just siks kun ite alkaa sillä. Sitte ehdotin Lucaa ja siitä se tykkäs :> Miko/Mico olis kans tosi kiva, mutta mulla on niitä tällä hetkellä lähipiirissä niin paljon ettei se enää kuulosta mun korvaan miltään. Erikoiselta siis.
Ivar olis myös tosi söpö, mut onks sit jo vähän liian ruotsalainen tai jotain..? Nooh, ei toi Lucacaan kovin suomalaiselta vaikuta mutta... ;) Ei haittaa! :D
Mutta on tässä nyt aikaa miettiä ja pähkäillä vielä ihan riittämiin kun ei vauvaa ole vielä alullakaan :DD

Ehdotin Jannelle myös yhteenmuuttamista ja se suostu oitispäätä. Se vaan ei ole vielä mahdollista vuoteen, koska mä olen sidottu täälä Porissa tähän kämppään ja Janne sielä Raumalla siihen päiväkotiin (sivarissa). Harmi! :< Toisaalta tarviiko sitä nyt aiemmin yhteen muuttaakaan, välimatka kun kuitenkin on vaan tunnin bussireissu suuntaansa ja muutenkaan. Jos sitten kun niitä vauveleita tulee :)

Nyt painun kyllä untenmaille, huomenna sit taas uusi päivä ja uudet kujeet! :) Ciao!

Tää tyttö on aivan sekaisin ja umpirakastunut! <3

Asiat meni sitten niin, että se nimeltämainitsematon tyyppi peruutti, joten lähdin lauantaina Raumalle tapaamaan Jannea. Ja onneks menin! Heti ekasta minuutista lähtien meillä synkkas tosi hyvin, ihan ku oltain tunnettu aina. Olin ensin Jannen kans vähän reilun puoli tuntia, kun odoteltiin sitä kummitusta, jonka kans menin sitten kuunteleen Janne Tulkkia. Sovittiin, että Janne tulee sitten perästä samaan baariin jossa me oltiin ja tulihan se (klo 00.10). Esittelin sen kummitukselle ja mentiin sitten omaan pöytään istumaan....

Kummitus kun ei ole mikään baarissa viihtyjä, se halus lähtee kotiin heti Jannen (TULKIN) keikan jälkeen. No lisäks sitä kyllä väsyttikin, sillä se oli ollu kaks edellistä yötä valvomassa töissä.. Niin meidän aika jäi sitten reiluun puoleentoista tuntiin, mutta ehkä mä kestän, sillä sovittiin että Janne tulee tänne ens viikonlopuks ;) Ensin sen piti tulla sunnuntaina, mutta koska mä pääsin lähteen serkuilta, kummituksen tyköö, vasta niin myöhään että olin klo 16 jälkeen kotona, niin siirrettiin sit. Kun Jannen olis taas pitäny lähtee takas Raumalle klo 19.45 lähtevällä bussilla - tänään töitä. Ensin se kyllä sano että voi lähtee aamubussillakin kuudelta, mut sanoin että ei todellakaan :D Juu niin sit se tulee tänne perjantaina jo kolmelta lähtevällä bussilla ja lähtee sunnuntaina johonkin aikaan ;) <3

Tää tyttö on kyllä oikeesti aivan sekasin onnesta! Ja Janne sano olevansa myös ;) Sen kyllä näkeekin siitä että on ihan yhtä tosissaan ku minä ;) <3 Niin ja me oltiin siis juteltu mesessä ennen lauantaita viikon! :D Mä oon yrittäny pitää itteni kurissa, siis etten koko ajan kysele mitä toinen tekee ja mitä kuuluu yms., mutta sen sijaan Janne ei siihen pysty ;) Jos ollaan lopetettu mesessä juttelu, niin viimeistään tunnin päästä tulee viestiä ;) Aika söpöö! <3 Eikä se mua haittaa millään tavalla, se on vaan kivaa :> Mutta itte en siihen enää sorru, en ota sitä riskiä että "kontrollifriikin" takia tää juttu kuolis. Jannella saa olla omakin elämä :) Rakastan! <33

Ollaan lauantain jälkeen puhuttu ihan kaikesta maan ja taivaan väliltä, mutta päällimmäisenä ajatuksena on nyt se, että heinäkuussa tapahtuu! ;> Sen voi jokainen päätellä sitten itse että mitä se on.... ;)

100410! <33

En kirjota tänäänkään mitään. Ei oo oikein mitään asiaa kun mitään ei oo tapahtunukaan...

Paitsi voisin täyttää tänkin postauksen mun vauvahaaveista. Mun vauvakuume on kovassa nousussa aina näin kevään kynnyksellä ja tietenkin kasvaa entisestään kevään edetessä. Päiväkodissa töissä olo ei kyllä yhtään helpota mun "olooni" ;)

Mulla olis kyllä toisaalta yks isäehdokas....

Plussat:
- hyvä työ ja palkka, eli pystyis "elättään" vauvan
- raitis: ei juo, polta eikä pelaa
- puhuu ja pussaa (miehien kun sanotaan tekevän ei kumpaakaan :D)

Miinukset:
- ikä 28 v, eli aika vanha mun ikäselle
- aika rum...siis vähemmän komee

Kai sitä täytyis uskaltautua vaan tapaan se, niin tietäis tulisko siitä mitään vai ei... Oon kyllä tuntenu tän tyypin jo monta vuotta, siis mesen ja puhelimen välityksellä, mut vielä en oo tavannu. Kai musta muuten koko juttu olis ihan ok, mutta mua arveluttaa toi ikä. Edelliskesän Janne-juttu on jääny kaiveleen mun mielessä aikalailla, joten mä mietin koko ajan sitä että en osaa luottaa tähän tyyppiin. Vaikka ihmiset on erilaisia, tiedän, mutta en vaan pääse siitä yli! Janne teki niin paskamaisen tempun ja mä en tajunnu sitä tarpeeks ajoissa! :<

Nooh, en jaksa nyt enempää tästä kirjottaa, jankkaisin vaan samaa.

Toiseen aiheeseen. Nimittäin sain taas kakkutilauksen  Mun serkun kummisetä täyttää kai 50 ja pyysi mua tekeen sille kakun. Ens kuun puolella vasta tämäkin juhlapäivä, mutta hää ilmotti mulle tilauksensa jo nyt, että on sitte sitäki aikaa suunnitella :) Ei vissiin mitään hirveetä väkimäärää oo tulossa, veikkaan että neljän munan kakku riittää. Toivomuksena ihan peruskaakku, ei liian makee. Että marsipaanit taitaa jäädä sillä kertaa laatikkoon ;)

Nyt kirjootan pitkästä aikaa vauvoista. Vauvakuumeesta. Eksyin äsken taas samaiselle vauvasivustolle, josta luin ne synnytyskertomukset silloin joskus. Ja sieltä vauvat.netin foorumiin. Voi vitsit että alko taas vauvakuume nousta! Mie haluun vauvan nyt! <3 Lähes joka päivä se mielessä pyörii, en siitä vaan kirjota...

Jos nyt miehen löytäisin, niin ehdottomasti mulla olis vuoden pästä vauva, mikäli mie saan päättää. Mut jos nyt miehen löytäisin, "joutuisin" melkein vuoden odottaan, sillä haluan kesävauvan, tai ainaki sillain että joskus huhti-toukokuussa syntyis, niin ei tarvis heti vetää kaikkia toppavaatteita päälle. Helpompaa kaikille niin. Ja sit se vauva ehtii kasvaa jo ennenku talvi tulee. Nooh mut ei nyt ainakaan oo heti raskaakstulemisen pelkoo ku ei oo sitä miestä ja tuskin vähään aikaan vastaan käveleekään. Se oliskin helppoo, et jos kuka vaan mies kelpuuttais ja kelpuutettais, niin vois tosta noin vaan käydä karkeesti sanottuna hiukan panemassa ja se olis siinä.

Minustahan tulee siis yh mitä todennäköisimmin ja niin oon kyllä asennoitunutkin. En halua miehiä perääni roikkumaan, rahojani ja "mielenrauhaani" tuhlaamaan. Tää on kyllä toisaalta hiukan ristiriidassa sen ajatuksen kanssa, että haluaisin seurustella. Tai no, ehkä ei sittenkään olis.....

Ja miehän pidän edelleen kiinni siitä, että haluan 11 lasta. Se on mun unelmani, ainakin toistaseksi, eli niin kauan kun oon ekan synnytyksen kokenu - se määrää seuraavien kokemusten määrän. Ja ekan tyttären nimeks tulee Pihla Hilja Helinä. Jos sattuukin niin että tulee poika niin sen nimi on Jonni Saku Matias. Ja koko litaniahan meni seuraavasti: Pihla, Mahla, Verna, A(a)da, O(o)na, Ida, Lea, Maj, Aurelie, Petriina, Adalmiina ja Pauliina. Erikoisista nimistä pidän ;) Tosin oon hiukan jo kallistunu siihen suuntaan että Aurelie vaihtuu/poistuu, se ei sittenkään oikein istu tuonne joukkoon, on jotenkin jo liian erikoinen.. (Ja listassa 12 nimeä sen takia, kun ensin ajattelin että vaihdan Petriinan tilalle Pauliinan, nyt ei tarvitse jos Aurelie poistuu) En tiedä oikein... Pauliina taas on musta jo liian tavallinen, senkin tilalle tarvis keksiä joku muu.

Pihla Hilja Helinä
Mahla Anni Sofiia
Verna Fanny-Maria Auroora
A(a)da Elle Karoliina
O(o)na Selja Tuulia
Ida Julia Amanda
Lea Eine Anniina
Maj Tua Eveliina
Sonia Hanna Helmiina
Petriina Jenna Emilia
Adalmiina Inga Matilda
 

Mie keksin yöllä minkä laitan Aurelien tilalle! JEE! :D Se on Sonia. Pistän sen nyt myös tuonne nimilistaan. Mun luokkakaverin nimi Ahlmanilla oli Sonia ja ku mietin sitä illalla niin keksin sen nimen :) Nyt voi sitten Pauliinan ottaa myös pois :) Keksin Arinan kanssa myös nimen noille muutamille joilta joku nimi puuttui.

*venyy ja vanuu tämä kirjotuksen valmistuminen*

Kattelin eilen myös erilaisia lastentarvikesivuja, enimmäkseen vaunuja. Voi luoja ne on kalliita! Meillä kyllä on mummulan vintillä meillä kaikilla kolmella käytössä olleet vaunut, että onhan ne 18 vuotta vanhat, mutta hyvässä kunnossa. Ne vaan on haalistunu kuviot jos niissä mitään kuvioita on ollutkaan, että on pelkkä harmahtava kangas vaan. Voishan niistä yrittää jollain lailla ottaa kankaat pois ja ommella uudet. Tai en minä, mutta se meidän tuttu ompelija, joka meille verhotkin ompeli kesällä.
Haluaisin itelleni yhdistelmävaunut, ei tarvis sit kymmeniä vaunuja ostaa kun lapsi kasvaa. Ja eikö niistä siis saa rattaat kun ottaa kopan pois? Noi meidän vaunut ei oo yhdistelmät, että ehkä täytyy siis törsätä vaunuihin joskus...
Vaatteitakin kattelen nettikaupoista tosi usein ja voin kertoo, ettei ne oikeissakaan kaupoissa kiertämättä jää ;) Paitsi sillon ku on äiti tai joku muu mukana, ne varmaan ihmettelee että mitä mä nyt niitä kattelen. Tai oon mä äiteelle sanonu moneen kertaan et mun on vauvakuume ja haluaisin lapsen mut ei se ota mua tosissaan :D

Oon tässä miettiny, et jos sen jotenkin pystyy etukäteen tutkimaan - siis jo ennen raskautta - että onko lantio ja muut tarpeeks "suuria" että mahtuuko lapsi syntymään normaalisti, niin menisin sellaseen tutkimukseen. Ku pelkään piikkejä ja leikkauksia ja sairaaloita ylipäätään niin paljon, että mietin sit kahteen kertaan lapsen hankintaa jos lapsi ei mahdollisesti mahtuis tuleen normaalisti. Tietääkö joku onko tollasia tutkimuksia mahdollisesti ? Jos olis niin menisin heti :) Ja oon kyllä miettiny sitäkin, että pitäiskö ihan vakavissaan mennä puhuun mun vauvahaaveista johkin neuvolaan tai muualle... Toi psykologi jolla käyn, ei kuitenkaan mun mielestä oo oikee paikka... En tie kyll... Jotenkin silti tuntuu et on ihan liian aikasta kun ei oo viä ees isää katottuna, mut jotenki tuntuu siltä et pitäis mennä että saa selkiyttää ajatuksiaan...

Niin, ainahan haaveilla saa

Jäi Tampereen reissu tekemättä sitten, kuten arvelinkin. Olin jossain määrin niin poikki, etten jaksanut edes Porin yöelämään lähteä, vaikka ensin niin ajattelinkin..

Olen istunut vain kotona koko viikonlopun ja on kyllä niin tylsää ollut ettei tosikaan! Viikolla töitten jälkeen kaipaan todella sitä että ehtisin enemmän vain olla ja rentoutua, mutta näin viikonloppuna tätä aikaa on ollut kyllä jo ihan liikaa! Valitin äidille koko perjantai-illan että kun ei ole mitään tekemistä ja on niin pirun tylsää! Lauantaina menin puoli viideksi töihin (ja pääsin 22.30) ja sitä ennen meillä oli se äidin ystävä ja ex-naapuri Kirsti kylässä, joten eilen ei ollut niin tylsää.. Tänään taas oli ja on väsyttänytkin niin hirveästi. Heräsin klo 10.30 kun kelloja ei oltu vielä käännetty, eli siis "oikeasti" 9.30. Aamupäivän yritin lukea anniskelupassi juttuja, mutta parin tunnin jälkeen tuli niin uni että nukuin sohvalla n. kolmeen asti, jolloin äitee tuli herättämään että olisi ruoka-aika. Kun saatiin juuri syötyä tuli Timon vanhemmat Seija ja Matti kahville, he viipyivät puolen kuuteen. Sain itsestäni irti sen verran, että olin klo 18 koirien kanssa pihalla. Kävelimme tavanomaisen lenkkimme, siihen meni kolmisen varttia. Sen jälkeen olen taas vain istunut möffännyt sohvalla ja datannut. Että sellaista!  (Ihanaa että täällä on nyt nämä mesehymiöt, paljon parempia!)

Juu anniskelupassi"kuulustelu" olisi 27. pv, eli tiistaina. Töissä Leena sanoi toissaviikolla että olisi mahdollisuus suorittaa anniskelupassi ilmaiseksi, paja siis maksaa. No tottakai halusin osallistua! Harjoittelin edellisviikon to-pe ja viime viikon alun kysymyksiä aina välillä töissä koneella, mutta se harjoitteluaika sulkeutui tiistaina :< Otin sitten töistä nivaskan aanelosia kotiin, joissa tietysti lukee niitä anniskelujuttuja.. On kyllä ihan utopiaa mulle, kun en niistä jutuista mitään tiedä! Mahtaakohan mennä läpi edes....

Sain perjantaina Melinalta kutsun sen Halloween-pirskeisiin ens lauantaiks. Saa nyt nähdä että meenkö kun en tunne sieltä juhlista ketään niin istun sitte varmaan vaan hiljaa paikallani koko illan  Oon niin ujo etten uskalla puhua kellekään mitään  No ei sen puoleen oo mitään asuakaan.. Mennään kai äiteen kans huomenna tai tiistaina kattoon jostain jotain pukua jos löytyis.. Arina kyllä ehdotti kaikenlaisia pukuvaihtoehtoja, mutta tyrmäsin järjestänsä lähes kaikki  Merirosvo-aiheeseen tartuin, kun äitipuolella eli Merjalla on merirosvopuku niin soittelen sille huomenna että osaisko se yhtään arvioida että mahtuisko se puku mulle... Epäilen kyllä ettei.. Äitee sano että pistä iskän puku, jos sitä sais vaikka vyöllä "korjattua" yläosasta ja puntteja kääntämällä tietysti alhaalta. No en kyllä tiiä siitä vaihtoehdosta, enemmän tykkäisin Merjan puvusta...
Vaikka eihän merirosvo millään tavalla liity halloveeniin mutta onkohan tolla sit niin väliä, kunhan nyt jonkun puvun vaan saa... =)

Täytyy nyt raportoida välillä taas vauvoistakin... Asia ei tosin ole millään lailla edistynyt, vaan päinvastoin kun siitä on töissä puhuttu (siis että haluan 11 lasta), niin oon alkanu nähdä unia synnytyksestä ja viime hetkistä ennen sitä sillain välähdyksinä ja jotain ihme masennus-ajatuksia tullu mieleen kans.. Mutta edelleen oon kyllä sitä mieltä, että haluaisin lapsen vaikka heti ja ne kaikki 11. Se mies kyllä auttais asiaa melkosesti
Olis kiva saada hoitoon jotain tuttavien lapsia taas niin sais hiukan tatsia pikkulapsiin piiitkän tauon jälkeen :) Varmaan viimenen pikkulapsi jota oon hoitanu, on Nooran veljen poika jota oltiin Nooran kans hoitamas öö... viime keväänäköhän se oli...

Mihin tää kesä on menny? Hei ihan tosi, en oo vieläkään oikein tajunnu että nyt olis muka joku kesä. Loma. Samanlaista tavallista tallaamista tää on päivästä toiseen.

Sama tunne aina aamuisin, taisin elää tämän päivän eilenkin.
- Anssi Kela

En oo vielä ehtiny ees uimaan koko kesänä, ku on niin kylmä ilma. Tosiaan, ilmoistako se vaan johtuu ettei tunnu kesältä? Ei, ei se voi sitä olla, onhan tässä ollu pitkiäkin pouta- ja hellejaksoja välillä.

Onhan päivä vielä huomennakin.?
-Popeda

Niin, on kai niitä päiviä, huomenna, ylihuomenna, ens viikolla, ens kuussa... Jos sitä ehtis sitte muuton jälkeen nauttia kesästä. Ellei sada. Vaikka niin, onhan mulla tässä nyt koko vuosi aikaa lomailla, jos en töitä löydä...

Noh, se siitä sitte taas...

Oon taas tänään saanu aikaseks jotain...herkullista ;) Nimittäin sen valkosuklaakakun. Onnistu mielestäni hyvin ja oli helppo tehdä, saas nähdä onko lopputulos edelleen sama kun on hyytyny kunnolla  Meinas jo usko loppua loppusuoralla, kun ajattelin että tää ei kyllä tuu hyytymään ikänä, sen verran velliä siitä tuli kun yhdisti mousseen ensin valkosuklaa-maito-liivateseoksen, sit viä kermavaahdon...  Kuvaa en vielä ottanu, huomenna sitten kun irrotan sen vuoasta :) Että näkyy koko komeus  Kuvaan huomenna myös sen porkkanatortun ku tarjotaan sitä kans kaffeella

Löysin eilen muuten toisen virkkuukoukkuni ja palo oli kova jotain alkaa virkkaamaan, mutta kuinka ollakkaan laitoin juuri tällä viikolla yhden kivan ohjeen pahvilaatikkoon. Saisin sen siis käsiini vasta ens viikolla jos ja kun kerkeen niin pitkälle purkamisurakassani..  Enkä muista yhtään ulkoo miten se ohje menee... :/
No, olishan sitä voinu uudelleen yrittää vaikka niitä isoäidinneliöitä ja olinkin jo alottamassa, kunnes silmiini osu olkkarin kirjahyllyssä Onnellinen Odotus -kirja. Se oli sitte pakko vaivihkaa käydä hakemassa ja alkaa lukemaan.
Siinä se meniki opiskellessa koko yö, kun ton perään luin vielä Tyytyväinen Vauva - kirjan, samaan sarjaan kuului... Lisäks oon lukenu netistä vauvat.netistä kaikki 74 synnytyskertomusta tässä kuukauden sisään..  Alussa niitä lukiessa tuntu siltä, että en todellakaan halua sittenkään synnyttää, kun oli niin pahoja kipuja ihmisillä ja muutenkin kuulosti kamalalta, mutta loppua kohden mieli taas onneks muuttu  Mutta mua vaan arveluttaa se, että mistä sitä tietää etukäteen millanen synnytys omalle kohdalle sattuu? Ei mistään. Ja haluaisin - niinku varmaan kaikki muutkin - että mahdollisimman "vähällä" selviäisin, ettei olis kovat kivut eikä repeis paljoo yms.. Ja mua kauhistuttaa ajatus puuduksista. Inhoon piikkejä, noi epiduraalineulat on viä niin jumalattoman suuria että en tiiä miten siitä piikkikammosta selviän.. Sehän on selvä, että jotain puudutusta on varmasti annettava. Muu siinä synnytyksessä ei pelota :) Paitsi no ehkä se, että mahtuuko vauva normaalisti, ettei tarvis alkaa taas piikeillä sohiin ja laittaan nukutukseen ja sektiolla saada vauva... Puudutuksen alaisena olokaan ei oo mikään häävi tunne, oon kokeillu sitä tietysti hammaslääkärissä hampaita poratessa, mutta toi viimesin Töölön keikka ratsastus"onnettomuuden" jälkeen vahvisti asian.. Ja ne synnärikertomukset, kuinka sen jälkeen ei tunne jalkojaan ollenkaan (HYI HIRVITYS, PUOLI RUUMISTA PUUTTUU !!) ja jos sattuu jalka tipahtaan sängyn laidan yli, on työn ja tuskan takana saada se takas sängylle, kun leikkaushaava rajottaa liikkumista...

Mutta ehkä se tästä, ajatukset selkiintyy varmasti ajan mittaan ja kun tää asia ei nyt kuitenkaan oo ihan vielä ajankohtanen kun en oo edes raskaana, vielä. Sitä odotellessa ;)

    ... ja sitten toiseen aiheeseen...

Kauan ja hyvin tarkkaan tänään tuumailtuani, sain pähkäilyni päätökseen. Ja tulos on tämä: vessa ei mahdu nukkekotiin sisälle, mutta lisäsiipi tuskin tulee kysymykseen. Joten, ratkasu on tämä: teen ulkovessan  Mietintämyssy on ollut käynnissä koko illan, ja nyt menen toteuttamaan ideaani, saa nähdä mitä syntyy vai syntyykö mitään  Aikaansaannostani esittelen sitten jos/kun siihen on aihetta :) Aikataulua ei voi nyt laatia, muutto menee edelle.. Mutta toivottavasti ulkohuussi olisi valmis kun menen seuraavan kerran mummulaan, eli 31.7 :)

Noniin, nyt on tullu taas shoppailtua enemmän ku laki sallii :DD No ehkä ei..
Tiistai-ilta meni serkuilla ihan mukavasti, syötiin se mun tekemä torttu ja sillai.. Ja siihen tosiaan tuli sininen marsipaani - juuri ja juuri riitti! ;)
Keskiviikkona lähdettiin varttia vaille 10 ajeleen Turkuun, sielä oltiin n. puol 12. Käytiin Piispanristin kirppiksellä ensin, sieltä ostin paksun vihreen neulepaidan ja luomiväripaletin. Jos olis ollu enemmän rahaa, olisin ostanu tietenki vaikka mitä muutaki! Siel oli tosi söpöjä vauvan- ja lastenvaatteitakin! ;) Kirppiksen jälkeen ajettiin Myllyyn. Sieltä ostin Prismasta kaks t-paitaa iskältä ja Merjalta saamallani lahjakortilla, 50€ kortille jäi vielä.. Ja Tilt.tv-kaupasta ostin Oceans Tribe - dvdleffan, kun oli tarjous että kaks leffaa 5.99€, yksittäin 3.99€. Mun serkku siis otti sen toisen leffan ku ei siä ollu enää muita hyviä että olis molemmille tullu kaks.. Aika halvaks jäi tuoki kierros, kalleinta oli syöminen, mentiin Sampan kans Ricoon syömään niin makso reilut 17€ Paniniateriat
Myllystä mentiin Ikeaan, sieltä ostin kaikkee tärkeetä mutta turhaa, ku halvalla sai  Ostin neljä mustaa mukia, á 25snt. Yhden lautasen, 1.25€. Paksureunaisen punasen peilin, 1.95€. Uuden Lucky Bamboo stickin, 0.95snt. Ja jossain leivontablogissa ihastelemiani kakkualustoja, muistaakseni 1.95€. Paketissa oli neljä alustaa, vaaleenpunanen sydänreunanen, musta salalaitanen, vaaleenkeltanen palloreunanen ja limevihree "puolipallo"reunanen
Selvisin aika vähällä reissusta, n. 15€:lla ehkäpä  plus siis ruoka.

Serkuilla oltiin takas seittemän aikaan, äkkiä suihkuun ja vaatteitten vaihtoon ja uudestaan meikkaamaan, puol 9 lähdettiin Esakalliolle Somerolle tansseihin. Tansseissa esiinty kukas muukaan ku Janne Tulkki. Ja RNO ja Kääriäinen... Pia sai mutkin tanssiin sen kans jopa kaks viimestä tanssia!  (Siis tykkäisin kyllä tanssia mut kun en osaa..niin en kehtaa mennä..) Oli kyllä hel****n kalliit liput, 15€. ..tai no ei silleen ku oli kaks artistia, mutta siis niin... Ja juomat oli kans tosi kalliita, 4.50€ siideri ja 5€ lonkero. No en tienny ensin et lonkero oli kalliimpi, joten tietysti otin sen. Ku ajattelin et se olis saman hintanen ku siideri..
Nooh, Janne lopetti 12 maissa, Kaarina ja Pia haki nimmarit ja sit lähdettiin ajeleen Yläneelle..

Aamulla taas herätys 9 aikaan, 10 autossa matkalla Poriin. 11.20 oltiin Poris, odotettiin äitiä ja Henkkaa melkein tunnin verran.. Käytiin kaupoissa ja olis taas tehny mieli ostella kaikkee, etenki Masku Koti -myymälästä tauluja, ja Anttilasta Pom Pom -lankaa (vai mitä ny olikaa), mutta ei enää ollu rahaa ku Turkuun meni kaikki  Pyörittiin ympäriinsä n. kuuteen asti, jolloin Kaarina ja Pia lähti ajaleen kotiin. Sitten mä, äitee ja Timo lähettiin käymään jazzkadulla. En kattonu kelloo, mutta alle puolessa tunnissa käveltiin katu päästä päähän ja tultiin pois. Ei siä ollu mitään. Tai no tietysti oli karvakäsiä myymässä kebabbia ja toiset koruja yms. rihkamaa, kahdessa kojussa oli karkkia ja muutamassa vaatteita jne.. Mutta ei mitään ostamisen arvosta. Käveltiin hakeen autoo, matkalla poikettiin Kirjakahvilaan vaimikänyolikaan.. Otettiin äiteen kans alkoholittomat mansikkamargaritat. Oli tosi hyvää!
Puol 9 aikaan lähdettiin ajeleen kotiin ja nyt en oo illalla tehny mitään.. Koneella istunu pari tuntia ja nyt tuntuu, että nukkuminen olis aika jees  Sen verran painettu tukka putkella, kaikki päivät kävelty ja aikasin herätty että olis varmaan aika ladata akkua

Oli muuten taas btw, tosi kiva mennä noissa suurissa kaupungeissa ku joka kaupassa myytiin söpöjä vauvan- ja lastenvaatteita, joita olis tehny mieli ostaa vaikka kuinka paljon, mutta otin sitte järjen käteen enkä ostanu ku ei tosiaan oo vielä sitä kelle niitä vaatteita pukis ;) Myös helle ja erittäin aurinkoiset ilmat oli saanu lapsiperheet lähteen kans shoppaileen tai muuten kulkeen kaupungille. Onneks yhtään tuttuja tai siis tuttuja lapsiperheitä ei ollu liikkeellä, sitte mä vasta "pulassa" olisin ollu! :D

Huomenna alkaa pakkausoperaatio, yritän saada ainaki kirjahyllyni mahdollisimman tyhjäks tavaroista, tuskin niitä ny enää tartten... Muita ei oikeen voi viä pakata, tai no tietysti vaatteita vois, mutta mä tunnen itteni - kumminkin viikon päästä tekis mieli just sitä paitaa tai housuja mikä on jonkun pahvilaatikon pohjalla alimmaisena.
Mutta nyt HYVÄÄ YÖTÄ!!!

..love is still the same. Sunshine in the rain.

Löysin ton vanhan laulun eilen. Oon kuullu sen joskus ennenki, mut oon unohtanu sen.. ja taas eilen kuulin sen ja se jäi mieleen. Ihana!<3

Ja se kuvastaa tätä jussin säätä.. Sataa, mutta välillä paistaa aurinko :)

Ei menny jussit vissiin ihan putkeen kaikilla, niin ei meilläkää  Iskä taas keksi kaikki jutut esteeks Kasinolle ja Ellivuoreen lähtemiselle. "Ei nyt voi ku nyt syödään." "Ei nyt voi ku kohta mennään saunaan." "No katotaan kohta jos toi sade vähän taukois." Että sillai... Mielummin olisin sittenki jääny kotiin. Ei tos illas ollu mitään kivaa. Syötiin, oltiin, juotiin, laitettiin lippu, oltiin, mentiin saunaan, oltiin, syötiin, juotiin, poltettiin kokko, pelattiin aliasta, juotiin, mentiin nukkuun.
Ei voinu ees tupakalla käydä ku koko ajan oli joku vieressä, tai kuitenki niin lähellä et olis nähny tai alkanu epäilee ja lähteny seuraa.. Jees, en jankkaa enää..

Äiti lohdutti mua sillä, et ens vuonna ei enää oo tällästä ku pääsen festareille kavereitten kaa ja silleen, et ei enää tarvi tänne tulla. Katokku se päästääki mut festareille. Nojuu..

Mulle iski taas toissapäivänä kauhee "villitys". :D Oon kävelly ja ollu ihan niinku olisin raskaana :D Paitsi että join.. Mutta muuten.. Mä niin haluaisin sen lapsen! <3 Aattelin että elokuus olis hyvä niin sit se syntyis huhti-toukokuulla ;) aww, Kesävavva<3 ;) Eikä tarvis heti olla ostamas jotai kalliita toppahaalareita sille eikä itelleen.. Pääsis paljo helpommalla
Jani sano että vuoden sisällä  Vuoden sisällähän on elokuussa
Nyt pitäs vaan saada aikaseks mennä sinne Alajärvelle tapaan sitä.. Pukkaa vaan kesä oleen niin täynnä : /

Tilasin Confetista Henrin, siis mun veljen rippijuhliin Kirja-kakkuvuoan. Tai siis äiti makso sen.. Toivottavasti tulee ens viikolla et saa tehdä pohjat jo valmiiks.. Kerroin jo tästä, mut kerrompa ny uudelleen, et aateltiin mamman kans et yks pyöree marsipaanikakku, yks pyöree kinuskikakku ja yks mansikkakakku, mut toi Kirja saakin nyt sit korvata mansikkakakun, väliin tulee toki mansikkaa..

Noh ei nyt taas muuta tällä kertaa.. Huomenna kotiudutaan täältä mummulasta, kuhan ensin käydään aamupäivällä Ideaparkissa ostamas Henkalle rippipuku.. Äiti tulee meitä sit iltapäivällä täältä hakeen. Sitte pistän muutaman juhannuskuvan, kun ei oo nyt piuhoja täällä mukana...

*edit*  Nyt niitä kuvia

Vasemmanpuoleinen tie vie padolle ja rantaan, josta mökkiläiset menevät veineillänsä toisiin saariin.. Keskimmäisen tien päässä n. 400m päässä muutama kesämökki. Oikeanpuoleinen tie vie suoraan pihaan, mummulan naapuriin.
Tie padolle.
 Jos ei tietäis, niin vois luulla et kuvat on otettu eri päivinä, mutta ei, kaikki kuvat otettu klo 23.34 Tietä mummulasta pois päin.
Hiukan pihamaata ja aitta/puuliiteri.
Kasvimaa ja kauempana riihi.
Mummulan pihamaa.
Lähempää. Harmi kun ei näy mummun hienot kukkapenkit vasemmalla..
Ja toisesta suunnasta. Jos tarkkaan katsoo, voi nähdä kuvausapulaisen, Hipan pappan auton takarenkaan vieressä.
.. ja etupäässä.
 Järvelle.
Rantasauna ja alapihaa.

Lisää kuvia tulee kunhan mummu ehtii lähetellä..

Skootteri on nyt haettu, ihan kivan näkönen peli - tosin se on keltanen.   Ja hinnastakin päästiin sopuun, iskä tinkas satasen ;DD Sillä ehdolla sen sai tingattua, että palauttaa rungon takas  Se pitää kuulemma palauttaa maahantuojalle, ku se on vaan sellanen varaosamopo.. En ihan tajunnu kaikkee mut ei kai mun tarviikkaa, hyvä että iskä tajus :D

Skootterin haun jälkeen kävin Pinjan kans kävelyllä, sitte tuli Merja töistä.. Mentiin käymään Terrassa hakemas trimmeri ja kukkia mökille. Sinne pitää päästä käymään viä joskus, siä oli vaikka mitä kaikkee ihanaa tälläselle viherpiipertäjälle! ;D Iskä ja Merja lähti sen jälkeen takas kotio ja jätti mut keskustaan. Kiersin Isokarhun vaateliikkeet ja vapsun, lopun kaks tuntia istuin pihalla terassilla 
   *edit*     Oli muuten aika  _tuskaa_  kierrellä niinkin isossa kaupungissa keskellä päivää, ku vähintään joka toinen vastaantulija oli lapsellinen. Siis äiti tai isä lapsi mukanaan.. :D Oli tosi pieniä vaunuissa työnnettäviä, vähä isompia rattaissa istuvia ja sitten oli niitä jotka jo ite jakso vanhempien perässä taapertaa :) Kyllä siinä vavvakuume taas heräs meikäläisellä.. : / Voi kun sais iteki lapsen niin vois mennä sen kanssa kaupungille ostaan sille uusia vaatteita ja välillä käydä syömässä jätskit ku on niin kuuma. Illalla syöttää sille tuttipullosta vellit ja pistää se nukkuun sille raskaan kävelyn jälkeen. Ah, mä niin haluaisin sen vauvan! Tulis elämäänki jotain sisältöö. Eikä tarvis mennä kouluun, sais olla vaan kotona.

Kokouksessaki siis olin, saatiin taas monta asiaa järjestykseen jotka on jääny roikkuun... Kesällä pidetään siis Porissa koiranäyttely, päivää en kyllä muista.. Lisäks osallistutaan johonki mahdollisuuksien torille, se oli joskus syyskuussa... Eläintenviikolla 4.-10.10 on tänä vuonna teemana kalat, ja 4.pv pidetään joku tempaussysteemi kalat-aiheen puitteissa... ja tietenki kaikkia muitaki juttuja käytiin läpi, noi nyt tärkeimpinä ja muitaki ihmisiä koskettavina juttuina.. Lisäks et oon Satesyn sihteeri, musta tehtiin nyt Kpään alueen hälytysvastaava. Eli, jos hätäkeskuksesta, poliisilta yms. tulee Sakarille (pj) tieto esim. auton alle jääneestä jäneksestä, niin se soittaa mulle, että meen kattoon tilanteen, joko siirtään kuolleen jäniksen tai sitte lopetan sen jos se on viä elossa.. Tämä siis siks, ettei Sakarin tarvi lähtee Yyteristä asti Kpäähän siirtään jotain jänestä tienposkeen.. Vastuuhenkilöitä tuli myös muille alueille, Kiikosiin ja Ulvilaan. Porissa siis Sakari ja Tetti =)

Tän päivän koiratarhatalkoot olikin peruttu jostain syystä, ihan hyvä toisaalta niin ei jää ittee harmittaan kun en olis päässy niihin :) Tänään meenki sitte Nooralle yöks, suunniteltiin yöllä et mentäs rannalle jos arska paistaa, mutta eipä sitte mennäkkää ku ei näy arskaa mailla eikä halmeilla..  Mutta kattellaan leffoja, neloselta tuli joku hyvä jota en nyt juur muista ja Teemalta tulis Fucking Åmål.. jos se vaan näkyy niillä, meillä ei mun mielestä ainakaan näy..

Jees, Nooran kans touhuiluista sit huomena enemmän ja ehkä jostain muustakin, nyt ei löydy enempää asiaa =)

Paitsi se, että hairahduin taas kuunteleen Cascadan Lonelya. Tuli taas kertsistä haikee mieli Santun suuntaan.. En taas muistanukkaan että se oli kiellettyjen biisien listalla niin kauan kunnes oon oikeesti unohtanu Santun.. Noh, ei voi mitään....

Remember the time
When you were here inside my dream
I wish you'll be mine
You're understanding what I mean
Discover and see
That you're the only one for me
Together we'll be free
That's how it's meant to be

Ulkoilupäivä taasen. On kyllä tässä viikonlopun aikana tullu kyllä varmaan taas tyyliin kuukauden edestä ulkoiltua, nykyään kun tuppaan istua vaan sisällä koneella...
Tänään heräsin vähä aikasemmin ja mentiin samantien pihalle. Hioin hiomakoneella tosta meidän talon oven vierestä penkin ja sitte tosta meidän keinusta sen lattialaverin, käsinojat ja sivupöydän, hiukan myös istuinosia. Sen jälkeen lakkasin ne ja penkinkin tietysti myös. Hakkasin myös hiukan lisää lunta lapiolla. Täytyy ny kertoo sekin, että äitin miesystävä Timo rapsutteli vanhat maalit autotallin ovista ja muistakin pois ja sen jälkeen maalas ne uudestaan. Nyt on ku uus talo! hihii x) Muuta ei nyt sitte vielä keksitty eikä ehditty tehdä, tuskin tänään enää mitään tehdäänkään.. Saunaan vaan ja sen jälkeen telkkarin ääreen kattomaan Ihanan Elisan tytärtä ja Amazing Racea sekasin.. AR taitaa meikäläisellä tänään viedä voiton, sillä siinä kisataan tänään finaalikolmikosta. Pakko nähdä.

Tekis kyllä mieli vielä siivota hiukan huonetta. Vaikka kaikki koulupöydän laatikot. Haluaisin sen koulupöydän vex, se on niin iso eikä oikein mahdu mun huoneeseen ku se on niin pieni. Ja vois kaappejaki siivota taas, talvivaatteet pois kesävaatteitten seasta ja silleen.. Ja "tankokaapissa" on kasapäin vanhoja lehtiä, vois neki roudata sieltä pois ja pistää laatikoihin. Juu, näin mä teenki!

On muuten taas noussu toi vauvakuume vähän päälle, vaikka parhaani mukaan yritän olla puhumatta niistä ja en kuljekkaan missään etten näkis niitä, mutta silti niitä osuu silmiin millon mistäkin. Facebookissa ny ainaki, siellä kaikki on raskaana nytten ja sitte tehdään kaiken maailman oletko hyvä äiti -testejä yms. *angst* Mä niin haluan lapsen! Mutta se mies uupuu edelleen
Joo ei enempää taas tästä aiheesta, ettei ala kunnolla masentaan. : )

Nyt meen siivoon tota koppiani. Hejdo!

Nyt tulee taas tällästä yleistä höpinää, syvällistä ajattelua, joka on ehkä rinnastettavissa jollain tavalla angstiinkin.. :D (Anteeksi aiheet pomppii lampusta kukkaruukkuun ja taas kohta takasin mutta en jaksa alkaa järjestellä niitä, tässä järjestyksessä ne tulee mieleen..)

Miks ihminen on aina jotain vailla? Se on ärsyttävää, hyvin ärsyttävää. Oon kyllä puhunu tästä samasta asiasta ennenki, että vaikka mulla on kaikki hyvin, silti tuntuu että multa puuttuu jotain. Että joku osa musta tai joku asia on hukassa. Vaikka oikeesti näin ei oo, multa ei puutu mitään (PAITSI RAHAA) eikä minkään pitäis olla hukassa. Mun elämäni tässä on hukassa, vailla suuntaa harhailen ympäriinsä ilman mitään hajua suunnasta tai päämäärästä. Joo, siltä musta nyt tuntuu. Mutta miks ihminen, varsinki meikäläinen, on niin mukavuudenhalunen, että sille ei riitä mikään, koko ajan pitäis saada vaan jotain lisää?! Pitäis saada rahaa, että tulee onnelliseks. Vaikka eihän raha onnellisuutta tuo. Tosin musta tuntuu että mulle tois ainaki. Jos saisin rahaa, menisin shoppailee itelleni uusia vaatteita ja kenkiä koska kaikki on niin vanhoja ja kuluneita. Jos saisin rahaa, ostasin itelleni sen skopan että pääsisin liikkuun paikasta toiseen. Ja jos saisin rahaa, kävisin parina iltana baarissa, mutta siihen se jäis, muuten siitä menee hohto. Mutta se olis kivaa se pari kertaa. Jos saisin noi kaikki, olisin tosi onnellinen ja pitkän aikaa. Mistähän sitä rahaa sais niin paljon ku en töissäkään oo..

Mä tarviin miehen. Ja mä haluun miehen. Tai sitte sen toisen, seki kävis. Mutta haluun jonkun. Jonkun, jonka kans viettää iltoja ja kattella telkkaria sylikkäin. Tai käydä shoppailemassa tai siellä baarissa. Jonkun, joka pitäis hyvänä ja lohduttais ja piristäis ku masentaa. Jonkun, joka yllättäis mut jollain kivalla tavalla ku tuun kotiin jostain. Jonkun, jolle voin kertoo kaikki asiani ja salaisuuteni. Ja jonkun, joka haluais mun kanssa vauvan. Oon ollu nyt taas liian kauan yksin ja se masentaa ja ahdistaa. Santerin kans oli kivaa, mutta tuntuu, että se edellinen Santtu on se, joka on mun viimesin exä. Ja siitä on yli vuos, kohta puoltoista, ku me ollaan erottu! Siitä on liian pitkä aika ! Haluan nyt äkkiä jonkun. Mutta mistä?! Ei sellanen ihana ihminen tosta noin vaan vastaan kävele, en usko siihen. Enkä perusta enää netissä tai baarissa tapaamisestakaan, se ihminenhän voi esittää ihan toista mitä oikeesti on. Että niin. Mitä mun pitäs tehdä? Oon ihan hukassa.

Noniin, huomaatteko, oon aina vailla jotain. Vaikka kaikki periaatteessa on hyvin. Huuli on parantunu hyvin, kotona menee taas toistaseks hyvin ja koulussakin ihan kivasti. Mutta..  (En oo ennen tätä itelleni myöntäny !) Oon huomionhakunen ja angstaava teini, joka hakee huomioo muilta ihmisiltä liikaa ja väärällä tavalla. Läski, laiska, ruma ja huomionkipee. Vääristelen ja valehtelen asioita, vaikka ei sais, mutta en voi sille mitään. Hukutan - siis yritän hukuttaa - murheeni syömiseen, useimmiten suklaaseen. Tai sitte juon. Ennen menin ulos käveleen luontoon, nykyään vaan istun koneella ja dataan, makaan sohvalla vahdaten telkkaria tai jotain muuta yhtä päätöntä. En saa aikaseks mitään, aika muka loppuu kesken. En keskity mihinkään, kaikki on vähä juosten kustu tai sinne päin. En saa unta öisin, mietin vaan kaikenmaailman asioita ja aamulla oon sen takia väsyny ku en nuku tarpeeks. Tekis mieli itkee vaan koko ajan, mutta itkua harvoin tulee. Tekis mieli vaikka viillellä, mutta en uskalla koska pelkään sitä kipua. Ihan hyvä vaan niin en viiltele. Joo nyt lakkaa tää angstaus!

Siis, summa summarum, mitä oon mielestäni sittenki vailla: Miestä, joka tekee mut onnelliseks. Haluan ihmisen vierelleni, on kylmä nukkua yksin. Ja haluan sen lapsen.

Hei ei tää oo reilua. Taas kun kevät tulee, joka kadunkulmassa tulee äiti vastaan vaunujen taikka rattaitten kans, lapsi/lapset on joko niissä tai sitte taapertaa perässä. Ja joka paikassa mainostetaan vauvojen leluja ja kaikkia tarvikkeita. Miks pitää kiusata sellasilla mainoksilla ihmisiä, joilla on kauhee vauvakuume? :( No, kattelen tietysti kaikki mainokset kieli pitkällä ja jos on monta samanlaista tavaraa, vertailen että mikä olis hyvä just meikäläiselle yms.. Olispa mullakin vauva! Mä niin haluaisin sellasen pienen taaperon, joka tois elämään jotain sisältöö söpön ulkonäkönsä lisäks.
Mutta mistä mä miehen löydän?  Jostain baarista vai ?! No joo toi olis sen puolesta hyvä juttu, että yleensä baarista bongatut on vaan yhden illan juttuja. En todellakaan kaipaa nyt mitään miehiä roikkumaan perässäni tai lojumaan nurkkiini. Mutta silti.. Ei se jäis yhden illan jutuks siinä mielessä, että kyllähän sen miehen sitä lasta elättää pitää. Joutuisin siis ainaki raha-asioissa oleen yhteydessä siihen, ja siitä mulle tulee sellanen olo että oon toisesta riippuvainen rahan takia tai että hyväkskäytän sitä suunnilleen. Tai sellanen outo kumminki, en osaa selittää..

Mua ahdistaa. Kevät. Lapset. Kaikki. Kohta en pysty liikkuun enää missään ku kaikkialla tulee vastaan ellei lapsia niin sitte niitä mainoksia. Vauvakuumeeni senkun yltyy vaan! Laskin, että jos ja siis kun aion hankkia ne kaikki 11 lasta, multa menee siihen touhuun 11-13 vuotta! (Oho, oompa fiksu!) Juu, niin että jos oon nyt kohta 18, oon kaikki lapset saatuani n. 30! (Siis jos aattelee sillai yhden lapsen vuosivauhtia..) Kauhee ikä. Tai no, kun ei oo sillon enää ensisynnyttäjä niin ei se ikä niin paha oo, mutta jos olisinki  Jos en oo ennen sitä löytäny ketään varteenotettavaa miestä! Apua!  Siinä mielessä kannattas nyt vaan "kiltisti" hipsiä sinne baariin ja antaa miesten bongata jos ne haluaa ja eikä estää niitä tutustumasta, niinku oon tähän asti tehny.. Taikka sitte mennä kaikkiin bileisiin vaan mihin kutsutaan ja juoda sekä juottaa pää täyteen niin ettei kumpikaan tiä mitä on tekemässä.. Aivan. Hyvä idea!

Mun oli nyt ihan pakko kirjottaa tästä tänne.. Mulla on jo kauan, varmaan pari vuotta ollu vauvakuume. Tai no ehkä ei viä ihan sillon sellanen kuume, vaan se on tässä pikku hiljaa vuosien mittaan syttyny semmonen buumi.. vai milläköhän sitä kutsuis..? Ja nyt mä haluun sen. Lapsen. Olis mies ja olis halu, musta tuntuu että olis sopiva aikakin.. Kai. Mistä sitä tietää mitä tapahtuu vuoden päästä? Eikä sitä nyt voi kyllä elääkään sillai että ajattelee aina mitä tapahtuu just joskus vuoden päästä. Mun mielestä nyt olis taas viimenen mahdollisuus hetkeen.. Kaikista parashan olis ollu loka-marraskuussa, jolloin vauva syntyis kesällä ja sais joka tapauksessa olla lomalla, ettei tarvis jättää opiskeluja kesken tai muuta.. Kun meinaan jos nyt tekis, niin se menis johonkin syyskuulle ja sitten jos nyt keväällä pistän kympiltä yhteishaun ens syksyks ja sitte pääsisinki sinne kouluun, ni sit vituttaa. Ei olis järkee mennä sinne kuukaudeks. Tosin joutusin joka tapaukses jättään pari ekaa kuukautta väliin, mutta se ei olis niin suuri murhe ku se, ettei pääsis ollenkaa. Siinä menis sitte vuosi taas eteenpäin.. :S

Niin.. Oon miettiny jo "kaiken" valmiikski. Nimen. Ja oon pohtinu itteni kans sitä vastuuta, mikä siitä sitte tulee. Pystynkö ottaa vastuun? Pystynkö elättään sen? Jaksanko hoitaa sitä joka päivä? Jaksanko herätä puolen vuoden päästä joka yö monta kertaa sen itkuun? Musta tuntuu nyt, että kyllä pystyn ja kyllä jaksan.