Lääkkeitä tosiaan vähennettiin viikko sitten kahdesta yhteen per päivä ja nyt olisi pitänyt aloittaa uusi lääke. Rahatilanne sen verran heikko etten ole vielä saanut ostettua niitä. Mutta nyt alkaa taas näköjään huomaamaan sen, ettei Seromex vaikuta niin kuin pitäisi. Tai siis kun on liian pieni annostus niin mieliala laskee poikkeuksellisen paljon ja tänään onkin sitten oikein erityisen huono päivä. Ei kiinnostaisi yhtään mikään. Kämppää pitäisi siivota, tiskivuori pitäisi tuhota ja pyykkejä sun muuta roinaa ja roskia on lattioilla paljon enemmän kuin tarvitsisi olla ja enemmän kuin normaalisti.
Unilääkkeitteni vaikutusta olen myös alkanut epäilemään, tai en tiedä mistä se johtuu mutta nämä muutama viikkoa kun ollaan seurusteltu Kipin kanssa niin olen nähnyt ihan ihme unia joka yö. En muista niistä puoliakaan, mutta aamuisin on aina ihan epätodellinen olo ja tuntuu, kuin ne kaikki unet olisi tapahtuneet oikeasti. Torstai tai perjantaiaamuna kun herättiin, mun oli pakko kysyä Kipiltä että oonko mä taas nähny unta vai ootko sä tosissaan lähettäny mulle viestin että "sä oot toisinaan aika rasittava tieks" ? Lauantaiyönä näin unta, että Kipi pyysi aamupalaks appelsiineja. Oltiin menty kauppaan sit ostaan niitä mutta kun oltiin tultu takas mun luo, olin vaan todennu että hups, appelsiinit unohtu ja sit Kipi alko vaahtoon että hänen on pakko saada huomenna aamupalaks appelsiineja ku tekee mieli ja hän tarttee niitä. Viime yönä näin unta että Kipi oli menossa treffeille jonkun toisen neitosen kanssa. Että joo.... :D

Sossu käski mun hakee sairauspäivärahaa sairasloma-ajaltani, joka nyt sitte kesti tähän mennessä vaan kaks viikkoo kun unohdin viimeks Nupolla käydessäni pyytää lääkäriltä lisää. No minähän tein työtä käskettyä ja tänään tuli postissa Kelasta kirje. Kannattipa odottaa tuotakin summaa useempi viikko!  Sieltä pamahti tilille 9,84€ miinus verot eli 7,88€. Hahhah!  Kuulemma olen oikeutettu saamaan sairauspäivärahaa vaan yhdeltä arkipäivältä.  Ja toi summa auttokin oikein ratkasevasti tässä ääreispersaukisessa tilanteessa :-----D

Jos tänään olisi pitänyt alkaa tehdä mummun synttärikakkuja, voisin sanoa itseni irti koko touhusta. Ja nyt tuntuu siltä etten jaksaisi tehdä niitä ollenkaan, mutta pakko kun on kakkumestariksi lupautunut ja kai tämä tästä taas suttaantuu loppuviikkoa kohden..... :) Täytteiden tarvikelistan kirjoitin mummulle torstaina kun vanhukset tuli Saminpäiväkahville äitin työ. Koristeita pitäisi alkaa miettiä mutta jotenkaan ei huvittaisi yhtään. Kai niitä sitten kiireellä perjantai-iltana väkerrän ja menetän hermoni kun ruusuista ei tule mitään. Liljat ei kuulemma mummulle käy, kun niitä ei kukkakimpuissakaan ole ja pitäisi olla teemaan sopivat koristeet. Ruusuja on saatava kun niitä ja gerberoita kukkakimpuissakin on. Ja gerberamuottia minulla ei vielä ole.

Kai sitä tarvitsis nostaa pyrstö sohvasta ja laittaa vaatteet päälle. On kello sentään puoli kolme. Neljältä kun murunen pääsee töistä, me mennään Marian kanssa vähän shoppaileen sen tulevalle koiralle tarvikkeita :)

----
Viikonloppuna nauratti mm. seuraava Lidlin maitopurkin kyljestä luettu teksti: Maidon alkuperämaa Suomi. Tuotettu ja valmistettu Ruotsissa. HÄH?!???  

Kyllä näyttää olevan kaipuuteni tai minkälie taso taas korkealla, kun alkaa näkyä toiveunia harvase yö. Tämänkin haluan tänne itelleni ylös muistoksi kirjata. Lukekoon ken tahtoo =)

En muista kaikkee enää ihan tarkkaan, onhan tän unen näkemisestä jo reilut 12 tuntia aikaa. Ja tämä kertoo Santusta nummer ett, eli ei siis Santeri-Santusta. Ja tässä eletään aikaa n. puoli vuotta meidän eron jälkeen...

Me oltiin jossain kauppakeskuksen tyylisessä isossa valkoisessa rakennuksessa, kaiketi ylimmässä kerroksessa koska siellä ei ollu paljon väkeä. Vain minä, Santtu ja joku talonmies. Olin kai kutsunu Santun sinne ja kun me nähtiin pitkästä aikaa, halattiin tietysti pitkään. Olin ihan ihmeissäni kuinka se on muuttunu tänä aikana niin paljon. En kyllä keksiny mikä oli muuttunu, mutta joku. Mä vaan taputtelin sen masua ja kaikkee kun en voinu uskoo sitä todeks, että Santtu tosiaan oli siinä ihan itte. Me istuttiin ja juteltiin kuulumisia ja kysyin tietysti, että onko se vielä sen saman Merin kans ja Santtu vastas että ei oo. Mä taas ihan ihmeissäni kysyin että miksei oo, mutta siihen en saanu vastausta, joten kysyin että kuinka kauan tästä on. Santtu vastas että 5 ja puol kuukautta. Nyt mä vasta ihmeissäni olinkin! Mietiskelin itekseni että Santtu oli siis ollu sen Merin kans vaan pari viikkoo (ellei oteta lukuun mun irl epäilyksiä siitä, että Santtu olis pettäny mua jo hyvän aikaa), mutta ei ollu ilmottanu mulle. No miks sen toisaalta ois kuulunukaan, mutta kun mä vielä silloin toivoin pitkään ja hartaasti, että palattais takas yhteen niin tuolloin olis ollu heti mahdollisuus siihen.
En alkanu Santulta syitä tivaamaan, halusin vaan että se on siinä eikä lähtis pois ikinä. Halasin sitä taas ja Santtu anto pusun poskelle. Sen silmistä jotenki näki, että olis voinu antaa enemmänki, mutta ei uskaltanu. No minä uskalsin nyt, ku näin että Santtu haluaa samaa. xoxo.
Hämärästi muistan, että tässä vaiheessa se kauppakeskuksen talonmies tuli tyhjentämään roskiksia siihen viereen, joten tunnelma latistu. Sitte Santun äiti soitti sille ja hetken se puheli mun vieressä mutta pakeni sitte nurkan taakse niin etten nähny enkä kuullu sitä. Sen jälkeen ku se oli lopettanu puhelun äitinsä kans, se tekstas mulle sieltä nurkan takaa. Harmi vaan en enää muista mitä niissä viesteissä luki, mutta jotain sellasta kuitenki, jota kumpikaan ei olis halunnu/uskaltanu ääneen sanoa. Siis ei mitään pahaa, mutta aika arkoja oltiin puhumaan "sellasista", varsinki minä. Hetken multa meni tajuta, että hei, Santtu tosiaan on vielä sielä nurkan takana ja menin hakemaan sitä. Otin sitä kädestä kiinni ja sanoin että tuu, mutta Santtu vetikin mut syliini ja pussailtiin taas. Jos oltais oltu  "jossain muualla", tilanne olis edistyny eteenpäin ;) Pussailutuokion jälkeen kuitenki mentiin takas sinne istumaan missä ensin oltiin ja juteltiin hiukan jotain. Se samperin talonmies tuli taas, oli vieny roskikset ulos niin nyt se tuli laittaan uudet pussit roskiksiin. Kun talonmies oli menny, jatkettiin hetken juttelua, kunnes Santulle soitti taas joku. Se taas hetken puheli mun vieressä, mutta meni sitte nurkan taa. Sieltä se taas puhelun lopetettuaan tekstaili mulle ja miä tietysti takas. En kyllä ymmärrä missä pilvissä olin, sillä me ehdittiin tekstailla monta viestiä ja multa meni taas melko kauan aikaa tajuta että hei, se ei taaskaan oo mun vieressä ja menin hakeen Santtua - tällä kertaa se tulikin saman tien :)

Tässä vaiheessa uni loppu, en oikeen tiedä mitä lopussa tapahtu. Sen muistan kuitenki että oltiin kai lähtemässä sieltä kauppakeskuksesta ja me halattiin ja mä kysyin, että miten tästä eteenpäin, mutta en ehtiny saada vastausta....

Toi oli ihan sairaan ihana ja herkkä uni <3 Mä niin toivon, että näkisin sen uudestaan jotta tietäisin, mitä Santtu vastas. Ja mä toivon edelleen joka päivä sitäkin, että Santtu kutsuis mut Tampereelle ja nähtäis ( ja tietenki sitä, että palattais yhteen! )
Mutta mä tiedän, tää on vaan pelkkää toiveajattelua ja mielenhairahdus "heikolla" hetkellä. Santtu taitaa edelleen olla Merinsä kans ja vaikkei oliskaan, meistä ei paria tuu. En tottapuhuakseni tiedä, onko se enää edes Tampereella. Vai lähtikö reilaamaan, niinku mulle joskus sano että lukion jälkeen haluais lähtee. Ja lukio sillä päätty viime keväänä.
Ikävä sitä! <3

Se olis sitten tän vuoden viimeinen kuukausi lähteny käyntiin. Äkkiä on vuosi menny. Ihan hirveen äkkiä. Kahdentoista päivän päästä tulee vuosi siitä kun aloin olla Santerin kans. Masentaa sellaset päivät. Tulee niin mieleen se 121208, jolloin meille tuli luokkakavereita Karkusta ja ryypättiin. Oli mahtava päivä kun koulu loppu, oltiin Santerin kaa koulun joulunäytelmäs pari ja illalla se vielä tuli meille ja meistä tuli oikeesti pari. Meillä oli tona iltana mahtavaa ja oli sen jälkeenkin niin kauan kun sitä kesti. Kuukauden päästä siitä olin tositosi tyhmä ja annoin yhen pikkuasian pilata koko jutun! Vaikka en itekään ollu mikään pulmunen kun jälkeenpäin ajattelee, poltinhan mäkin ainakin uutena vuotena ja reippaasti poltinkin. Soimaan itteeni mun tyhmyydestä joka päivä ja varsinkin nyt kun on tää aika vuodesta. Voitais hyvinkin olla edelleen yhdessä ilman mun äkkipikaisuutta ja siitä johtuvaa suutuspäissään tehtyä päätöstä. Tai enemmänkin olin loukkaantunu kuin suuttunu.

Varmaan lähenevän "surupäivän" takia Santeri on taas eksyny mun uniin useasti. Viime viikolla, edellisyönä, viime yönä, varmaan taas tänä yönä. Ja mites muutenkaan me niissä unissa ollaan ku onnellisina yhdessä sylikkäin, niinku mitään ei olis tapahtunu. Tai se edellisöinen uni oli taas sitä laatua että Santtu palas yhtäkkiä mun luo ja vanno rakkauttaan yms. ja sitte oltiin sylikkäin.

Edellisestäkin Santusta oon parina yönä nähny unta. Ja päivisin kun ei oo mitään tekemistä, löydän itteni haaveilemasta siitä ja meidän ihanista yhteisistä hetkistä. Ja sitten myös niistä hetkistä, jotka olis voinu olla ihania, jos mä en olis pilannu niitä silkalla tyhmyydelläni. Tyhmyyttä on monenlaista, on ajattelemattomuutta ja asioiden vastaanpanemista yms. ja sitten on sellasta silkkaa blondi-tyhmyyttä, ettei tajua mitään. Näitä molempia mahtuu mun tyhmyyden kaartiin. Ja sitä tyhmyyttä, että jos joku asia on pielessä, niin teen siitä sitten vielä enemmän sellaisen. Noh, hiukan hankala sitä on selittää...

Kaikenlaista sitä saa kuumehouruissaan muistilohkoihinsa. No ei mulla kyllä kuumetta ole kauheesti ollut, mutta enivei.

Ollaan lauantaina menossa joko junalla tai autolla äiteen kanssa Tampereelle. Äiti menee kattoon kaveriansa ja hänen mun ikäisen tyttärensä tytärtä. Synty maanantaina. Minä taas meen treffaan Ahlman-kaveriani Miiaa. Muitakin olisin halunnu nähdä mutta eipä niille taaskaan sovi. Täytyy jättää ens vuoteen sitten, en tänä vuonna enää kerkiä. Karkkulaisiakin jo viimeks kyselin miittaamaan mutta eipä niitä kiinnostanut. No ei muakaan sitten kun ei niitäkään. Treffailkoon keskenään vaan. Santeria tekis niin mieli kysyä treffaan, mutta epäilen ettei se suostuis. Yhdelle ystävälleni tätä jo eilen mesessä purin, että kun tekis niin mieli, muttei sitten kuitenkaan just sen takia, että kun se pyörii nyt mielessä "koko ajan" ja vaikka tiedän etten voi saada sitä enää itelleni niin silti koko ajan haikailen sen perään. Ja mitä puhuttavaakaan meillä olis? Onhan Santeri sitä tyyppiä että se pölöttää koko ajan, mutta jos se ei nyt keksikään mitään puhuttavaa kun ei olla nähty viime kevään jälkeen. On siinä sitten hieno olla vaivaantuneena kun mä en ainakaan keksi tikustakaan asiaa. Varsinki jos satutaan eksyyn johonkin kahvilaan.

Ihan ku olisin joku 12 vee ja menos ekaa kertaa treffeille kun niin kuumeisesti mietiskelen noita asioita!  Ja treffithän ne eivät ole. Eikö?? No ei!! Olis ihan kivaa ellei jopa suotavaakin käsittää se tälläin lähes vuoden viiveellä =)
Mun mielestä tästä johtuen vois myös olla parempi jättää "reffit" väliin ja nähdä vaan se Miia. Se mun ystävä jolle tätä purnasin, oli siltikin sitä mieltä että kannattais ees kysyy Santulta haluaisko se nähä ja jättää tyystin tollaset mietinnät että mistä puhuttais. Empä tiiä... Se olis eri asia jos olis mukana joku kolmaskin. Tai jos olis kevät kun sillonhan me nähtiin Santerin kans joka päivä ja käytiin kaksin millon Häijäässä skootterilla, millon Tampereella tai oltiin muuten vaan koulun alueella kaksin. En varmana enää osais olla sen seurassa :(

Noniin kyllä nyt on taas tullu vuodatettua tarpeeks Santerista. Katotaan nyt kysynkö sitä vai enkö. Kallistun kuitenkin mitä todennäkösemmin jälkimmäiseen. Meen nyt nukkumaan, hyvää yötä!

Ehdimpäs nyt täällä mummulassakin koneelle hetkeksi. On kyllä ollu monenlaista touhua ja menoa, tai ainaki musta tuntuu ihan siltä.. Eilen kun tultiin, käytiin vaan rantasaunassa ja sellasta, siinä se ilta meni BB:tä ja Bondia kattoessa..

Tänään käytiin mummun kanssa päivällä ruuan jälkeen sienessä. Miä olin jo reilussa puolessa tunnissa melkein saanu ämpärini täyteen kun mummulla ei ollu vielä ees puolillaan  No kerättiin se melkein täyteen ja lähdettiin sitte autolle. Näissä mummulan lähimettissä ei kuulemma tänä vuonna oo ollu sieniä tai marjojakaan, joten jouduttiin mennä autolla toiselle puolelle järvee, se metsä myöskin pappan omistuksessa. Pari tuntia sillä reissulla meni, miinus ajomatkat n. puol tuntia sivu, eli siis noin tunnin verran mettässä oltiin. Kun tultiin takas mummulaan, perattiin sienet ja niissä meni kans reilu pari tuntia... Tosin syötiin välillä.

Perkauksen jälkeen mentiin taas rantasaunaan, pappa oli alkanu lämmittään saunaa sillä välin ku me oltiin mettässä. Oli kyllä mahtavat löytyt jälleen kerran! <3 Kyllä vaan vanha rantasauna on se paras sauna !<3

Hmm, ai niin, pitää ny seki kertoo että miä oon ollu sen sienestysreissun jälkeen jotenki tosi ilosella tuulella, tuntuu etten oo aikoihin ollu näin ilonen ja onnellinen! Mikähän siinä reissussa sai mut näin hyvälle tuulelle :O No kumminkin.. Vaikka vasta vähän aikaa sitte pistin poikki Janin kaa, tai siis katkasin siivet parisuhdetoiveilta= sanoin että ei meistä tuu paria, niin Janillekin oon tekstaillu koko illan sitte kaikkee että pitäs tulla sinne Seinäjoille täs joskus pian ja pistää tätä juttua kehittyyn johonkin suuntaan... Että ku nää tekstarisuhteet on niin teinimäistä. No siis totta joka sana tietenki olikin. Mielelläni Sjoille menisinki jos vaan olis rahaa  Ja Janista puheenollen näin siitä untaki viime yönä... Hmm.. en tiedä kirjotanko sitä tänne... mutta aika ihana uni se oli ;) Kyllä mulla vaan sitä immeistä ikävä on, vaikka en ensin sitä itelleni myöntänykään.. Ja tykkään siitä ;>

Huomenna lähetään kotiin täältä, sitä ennen meen käymään mummun ruusunmarjapuskilla ja vien täältä niitä marjoja kotiin ettei tarvi sitte naapureilta mennä kyselee  Niin munhan piti lähtee jo tänään, mutta päätin sitte että en mee huomenna sinne Lemmikkitapahtumaan. Pistin yhdelle ihmiselle tänään aamupäivästä viestin että ketä sinne on menos meidän pöydän taa, että tarvittaanko mua, mutta ei se vastannu.. No nyt sitte vasta illalla se vastas että mua tarvittas.. Tosi kiva! Meni ny ohi se tapahtuma sitte.. Vaikka mielelläni olisin kyllä sinne menny kattoon millanen tapahtuma se on...

Jaa mutta nyt lopetan tältä erää ja lähden tonne vähän matkan päähän sinne meidän mökille, missä iskä ja Merja nyt on.. Katotaan sielä BB ja sen jälkeen Bondi. Gute nacht!

Pitää nyt tulla äkkiä kirjottaan tää, ettei mee muistista vallan pois. Piti tulla jo heti aamulla mutta en sitte voinu kun tuli kummisetä käymään kaffeella pikaseen..
Juu eli uni siis. Ja ylläripylläri: Santerista.

Ilmeisesti asuttiin jo Porissa, mutta menin silti Kankaanpäähän hammaslääkäriin. Arvauskeskus ja hammaslääkäri on oikeesti ihan eri puolilla kaupunkia, mutta unessa ne oli saman katon alla. Jostain kumman syystä sinne tuli myös bussilla kaikki Karkkulaiset, siis ihan kaikki, ei pelkäästään kympit. Joukossa oli myös Kpään yläasteen oppilaita...
No koska se aula oli tupaten täynnä väkee, en päässy istuun. Kiemurtelin ihmisten välistä toiselle puolelle, hammaslääkäriin johtavalle käytävälle. En kuitenkaan menny vielä mihinkään aulasta.. En mielestäni menny läheltäkään Santtua niin ettei se oikeen voinu nähä mua ihmisjoukossa.. No näki kuitenki ja tuli mun perään. Se oli ihan "outo", ihan ku me ei erossa oltais oltukaan. Ihmettelin hetken että mitä se ny meinaa, puhu vaan "mukavia" ja toisteli tämän tästä että "voi kuinka ihanaa että nähtiin taas, on niin pitkä aika viime kerrasta". En uskaltanu sit sanoo mitään sille, ihmettelin vaan. Tai no kysyin että mitä te täälä teette ja Santtu vastas että "no ku kaikki muut arvauskeskukset tässä välillä oli täynnä"
No yhtäkkiä Santtu tuli lähemmäs ja pussas. Katto mua silmiin hetken ja pussas taas. Näin silmäkulmasta kuinka Ansku ja Henna rupes kuiskaileen kaikille jotain ja osotteli meihin päin että "kattokaa ny mitä noi tekee". No Santtu ei ainakaan näkyny välittävän siitä vaan kieto kätensä mun ympärille ja suuteli pitkään. Sitte se alko taas puhua mulle jotain ja sanoin sille että mullaki on ollu hirvee ikävä sitä. Se vastas mulle että "tiedän" ja sit halas mua oikeen kunnolla ja kauan. Meinasin ruveta poraan siinä kaikkien nähden ku haistoin sen takista sen ihanan tuoksun, joten sanoin Santulle että mun pitää mennä ny tonne, mun aika on kohta. (siis sinne hammaslääkäriin) No se irrotti otteensa, suuteli vielä kerran ja otti sitte mun kädestä kiinni ja tuli mun perässä sinne toiselle puolen. Penkit oli sieläki ihan täynnä, vaan yks oli vapaana, joten Santtu istu siihen ja pyysi mut syliinsä. Tietenki menin. Istuin sen sylissä hetken, sitte se sano että sen pitäis varmaan mennä takas sinne muitten luo. Ennen ku se lähti, se halas mua vielä uudestaan, suuteli pari kertaa ja sano että soitellaan. Vastasin vaan että joo ja istahdin takas penkkiin.
Heräsin, kun mun vuoro tuli ja hammaslääkäri tuli kutsuun mua huoneeseensa.

Se oli aivan taivaallisen ihana uni, harmi etten tässä vaiheessa päivää enää osaa yhtä yksityiskohtasesti sitä kuvailla, mutta aika tarkasti kuitenkin. Outo uni, hammaslääkäri arvauskeskuksessa, Karkkulaiset Kpäässä hammaslääkärissä, Santerilla vielä pitkät hiukset. Eli tää olis niinku pitäny tapahtuu viime talvena. No tais se tapahtuakin, sillä Santulla oli päällä sen khakivihree toppatakki.
Ah, Santeri. Tää vaan raastaa melko paljon kuvitella tälläsiä ja samalla toivoo että olispa nää totta  Noh, ei ole totta ei eikä tule olemaankaan...

Tää on pelkkä uni, jonka näin juuri ennen ku heräsin, mutta niin ihana, että on pakko kirjottaa se tänne! Voi kuinka toivoisinkaan että se olis totta!

Olin karkkulaisten luokkakaverieni kans ilmeisesti Jämijärvellä jossain ihme eläinpuistossa. Tai ei se puisto ollu, vaan sellanen ihan sika iso talo, jossa oli ovia, ja jokasen takana oli jotain eläimiä.. Ensin kiersin suurimman osan siitä talosta yhden kusipää Pauliinan kans, enkä kyllä tajuu miks just sen, koska vihaan sitä oikeesti! Noh kumminki.. Kun me sitte oltiin kierretty melkeen koko talo, oli vissiin neljä ovee jäljellä, Pauliina katos johonki, siis se sano niinku menevänsä käymää jossain.. Ja tilalle tuli Santeri. Ensin se oli ihan normaali, niinku koulussaki että puhu ehkä jotain, hymyili sillon tällön yms.. Mutta sitte, en tiiä mitä siinä välillä tapahtu, mutta ku oltiin saatu katottua kaikki elukat läpi, ja mä olin lukemas jotai vissiinki ilmotustaulua, Santtu tuli yhtäkkiä mun taa ja halas mua. Säikähdin vähän, mutten sanonu tietenkää mitää ettei se vaa irrottais. Mäki pistin käteni sen käsien päälle. Se suukotti hiuksista ja kaulasta ja sitte ku lähdin kävelee eteenpäi, se piti musta edelleen kii samalla lailla ja käveltiin sitte rappusia alas sillai peräkanaa.. Oli melkosen ihana tunne, mutten uskaltanu viäkään puhuu mitään. Päästiin ne rappuset alas sen talon aulaan ja istuttiin penkille sylikkäin. Jostaki Henna (luokkakaveri) pyyhälsi siihen kans vastapäiselle penkille ja hymyili mun mielestä jotenki oudosti.. Mertsi tuli sen viereen ja seki hymyili. Outoo.  
Noh, taas  en tiiä mitä välis tapahtu, mutta ilmeisesti kaikki oli sit lähteny pois sieltä talolta ja meki Santun kans lähdettii kävelee sille talolle  johtavaa tietä pitkin pois sieltä.. Tultiin ison tien laitaan ja meillä oli kamala nälkä. Jämpän keskusta oli arviolta 3-5km pääs, joten ei jaksettu lähtee käveleen sinne, vaan lähdettiin toiseen suuntaan. Huvittavaa sinänsä, se tie tulee suoraan Kpäähän ja Jämpältä Kpäähän on ehkä 30km  Jollain sitte saatiin ittemme meille asti ja mentiin nukkuun ja sillai..

Aamulla ku heräsin, mulla oli ihan outo olo - niin onnellinen ja lämmin ja turvallinen.. Ihan ku Santtu olis oikeesti vieläki ollu mun vieressä ja pitäny kii. Mutta tajusin hetken päästä kunnolla herättyäni, että se oliki vaan koirat jotka oli mun jalkopäässä ja siks mulla oli niin lämmin olo ja koska ne painaa yhteensä kumminki sellasen 10kg, tunsin mukamas, että joku pitäis musta kii.

Niin outo, mutta niin ihana uni! Voi, mä niin toivosin että se vielä kävis toteen! Ja sen oli pakko olla enneuni, koska siinä oli se alkutilanne ihan samanlainen ku oikeessaki elämässä meillä. Santtu kyllä puhuu mulle, heittää jotain vitsiäki ehkä ja on jotenki sillai parempi kaveri, mutta ei kuitenkaan lämpee mulle tarpeeks. Unessa se oli samalla lailla, ensin se vaan seuras mun perässä, ei paljoo jutellu, mutta sitte tarrautuki muhun kii. <3 aaw  <3

*edit* Laulusta Infinity 2008, jonka laulaa Guru Josh Project, tulee aina mieleen Santtu. Johtunee kai siitä, että Santtu oli kuullu sen joululomalla ruottinreissullaan ja soitti sitä sitte mullekki. Kuunneltiin sitä koko viikon sillon ihan simona. Latasin sen tossa pari viikkoo sitte omallekki koneelle ja aina ku kuuntelen sitä, tulee mieleen Santeri. Ikävä.