Jaahas, se olis kesäkuu hyvää vauhtia menossa, jo puolivälin tienoilla. Kohta on juhannus ja vähän päästä mun synttärit (JEEJEE, tulee yks täyskymppi lisää!!). 11.pv heinäkuuta Kipillä alkaa loma ja me yritetään siihen kohtaan keksiä joku lomareissu, asuntovaunulla olis tarkotus lähtee johonkin päin Suomee ehkäpä noin viikoks.

Juhannuksen vietto ratkes meidän osalta torstai-iltana, kun sain soiton että oon voittanu Kalajoen Juhannukseen 3pv liput kahdelle. Voitin ne sellasesta sähköpostiin tulleesta gallup-kyselystä..... Asuntovaunua ei olla saatu mistään lainaks tolle reissulle joten telttailuks menee, no onneks juhannuksena on varmaan lämmin. Oon niin monta vuotta jo halunnu päästä tonne ku siel on aina ihan sikahyvät esiintyjät ja nyt ku pääsen vihdoin sinne ni uskotteko että oon aikas happyhappy!!

Monta kertaa oon jo sanonu tulevani tänne välillä kertoon ihan oikeesti olostani ja tuntemuksistani. No nyt sen teen. Kuten oon jo montaa kertaa kertonu, mun oloni ei oo kovin hyvä jostain syystä. Toisaalta mä nautin joka hetkestä, ku mulla on niin ihana mies ku Kipi ja saan jakaa elämäni sen kans. Mut toisaalta mulla on kokoajan sellanen alakulonen, ahdistunu ja väsyny olo. Mikään ei kiinnostais eikä huvittais, ku vaan sais olla kotona Kipin kans kaksin tekemättä mitään tai menemättä minnekään. Sit ku siltä tuntuis ni olis kiva lähtee käymään jossaki. Niinku perjantaiehtoona oltiin Porin saaristossa ajelulla ja Kallossa narraamassa fisuja.
Toisaalta silti kaipais jotain tekemistäki päiviks ku Kipi on töissä. Silti sen pitäis olla sellasta ettei tarvi joka päivä mennä eikä kovin aikasin. Sairasloma päätty torstaina ja niitten työvoimapalvelukeskuksen (=typpi) akkojen kans aletaan sit suunnitteleen jotain tällästä kuntouttavaa työjuttua... Äiti vinkkas mulle että Porin Diak pitää kahvilaa koulunsa yhteydessä, mutta se meinaa vähän lyödä leiville kun ne koulun keittäjätädit ei oo töissä ku klo 13:sta ja sen jälkeen kahvilaki menee kii ja se on tosi tyhmää koska kumminkin opiskelijat on koulussa vielä klo 15-17. Niin että jos siihen olis mahdollista saada jotain työllistymistukee tai muuta rahaa, ni mähän voisin alkaa pitää sitä kahvilaa. Innostuin tästä ideasta heti, mutta mä suostun vaan niin että olisin siellä vaan sillon ku ne keittiöihmiset ei pääse, eli jotain klo 12 eteenpäin ja vaikka viiteen iltapäivällä.
Äiti ei oo nyt työvuorojensa takia päässy käymään sielä koululla, mutta heti ku ehtii ni menee kysyyn että haluaisko ne ottaa mua sinne iltapäiviks jatkaan pitämistä. Olis kyllä tosi kiva jos pääsisin sinne! 

Hmm..... Meille muuten muuttaa ens viikon torstaina kissa. Tosin väliaikasesti vaan, luvattiin ottaa meille sijaiskotihoitoon yhdistykselle tuleva 11kk ikänen pitkäkarvanen norjalainen metsäkatti Romeo, oranssi väriltään. Se on varmaan ihan ku Karvinen 2! ;D Eihän sitä silti tiedä vaikka rakastuttais siihen niin paljon ettei enää halutakaan antaa sitä pois, vaan pidetään se meillä. :)
Saas nähdä miten käy, mä kun en ihan hirvee kissaihminen ole, en tykkää niitten terävistä kynsistä. Tiedoissa luki että tulee toimeen toisten kissojen, koirien ja lasten kanssa. Toivottavasti pätee meidänki koiriin jotka ei oo oikein ikinä kissaa nähny...

Ens viikko näyttää alustavasti siltä, että tiistaina meen äitin mukana käymään mummulassa ja mummun tykönä. Jes, pääsee ekaa kertaa kahteen vuoteen uimaan! Otan myös meidän vähäset matot mukaan ja pesen ne sielä. Äiti menee keskiviikkona käymään Tampereella (siis tulee yöks Poriin), joten saattaapi olla että jään mummulaan sillon tiistaina yöks ja tuun keskiviikkona taas äitin mukana takasin. Torstaina äiti menee käymään Kankaanpäässä ja sillon haen meille sen kissan.

Palaillaampa taas, en nyt just oikeen keksi enempää kirjoteltavaa, vaikka oikeesti asiaa oliskin. Ei vaan tuu päästä ulos! ;D

Ompa taas jääny kirjottelut. Monta kertaa on kyllä pitäny alottaa mutta en oo sit vaan jostain syystä jaksanu ja kun ei oo oikein asiaakaan. Tai olis mutta en saa niitä kirjotettua pihalle päästäni. Jos nyt jotakin kumminkin yrittäis selittää....

Saatiin se ihana kaksio mikä haluttiinkin ja nyt ollaan viikko +2pv asuttu tässä! :) Vielä olis vanhassa kämpässä kamaa ihan riittämiin, mutta kun saatiin tärkeimmät tänne uuteen niin nyt ei olis enää mitään mielenkiintoo raahata niitä loppuja. Pakko ne kai sieltä silti on rahdata... Pyykinpesukone, kotiteatteri ja kirjahyllyt uupuu vielä, tuotiin vaan toisesta hyllystä alataso tänne että saatiin telkkari siihen. Plus määrätön määrä erinäisiä pahvilaatikoita täynnä roinaa, joita tuskin koskaan tulee kaikkia purettua pois laatikoista, mutta joita ei silti voi millään heittää pois. Ei sitä tiedä vaikka tarviskin just sitä kampetta vaikka kymmenen vuoden päästä. Mutta ajattelen niin että kun kerran kaappitilaa on yllinkyllin, niin miks sitä pitäis pitää tyhjillään. Joko ne kaapit täyttyy pölystä tai sitte niihin voi piilottaa kaikki laatikot =)
Saunaa ollaan testattu jo monta kertaa, viime viikolla taidettiin käydä joka ilta saunassa, wappuna kahdesti. :D On se vaan ihanaa kun on oma sauna eikä enää tarvi mennä vartavasten äitille saunomaan! :) <3 Myöskään mistään kerrostalon talosaunoista en innostuis...

Tosiaan wappukin oli ja meni. Se me vietettiin ensin koko päivä kamppeita muuttaen ja illalla piti tulla Tiina ja Toni tänne iltaa viettään, mutta molemmat sitte loppujen lopuks peru tulonsa ja oltiin ilta kahden. Saunottiin ja katottiin leffaa. Päätettiin sit kumminkin lähtee yhdentoista maissa kaupunkiin, ei vappuna kuulu kotona nysvätä. Kierrettiin baareissa ottamassa yhdet, 92:ssa, Cocossa ja Baarikaapissa. Kahden aikaan alko väsyttää ja viluttaa ja mentiin taksijonoon. Vartti siinä seistyämme helvetin kylmässä yössä mentiin kattoon koska menis busseja. 02.20 lähtis ja päätettiin sit että mennään sillä kotiin, tulee halvemmaks vaikkei kotiovelle asti päästäkään. 1,6km sitä sitten jouduttiin käveleen pysäkiltä kotiin ja oltiin todella jäässä kun päästiin sisälle, niinpä laitettiin sauna taas lämpeemään. Nukkuun mentiin lopulta joskus puoli kuuden aikaan aamulla. Ihan kiva ilta loppujen lopuks oli, vaikka ensin se vituttikin ihan kiitettävästi kun meinas mennä ilta pelkäks kotona nysväämiseks ja sit se ulkona vallitseva lämpötila oli jotain ihan käsittämätöntä!

Tuparit kavereille pidetään ens perjantaina. Vanhuksien tuparit on sit vasta seuraavan viikon lauantaina, koska edellislauantain Kipi viettää sählyporukan saunaillassa. Sinne kuulemma lähdetään jo klo 14. Takas lupas tulla viimeistään klo 23 maissa mutta maistissa :D Meitsi kun on jo monta viikkoo vinkunu kihlausta ja Kipi siihen vihdoin suostu, niin yllätetään kaikki ja mennään kihloihin sit myös tolloin 21.5. Siitä ei kutsuissa mainita siis mitään ;)

Meille tuli tänä perjantaina 2kk täyteen ja Kipi oli niin ihana, että se oli ostanu mulle 2 ruusua! Yllätti kyllä ihan täysin! Edellisiltana sille vihjailin että tietääkö se mikä päivä on huomenna ja vähän aikaa siihen meni ennenkun se sen äkkäs, mutta tuli se sieltä kumminkin :D Mistään kukista en kumminkaan puhunu eli se oli ihan oma idea :> <3

En nyt jaksa tänään alkaa selostaa olojani, mutta huonolta tuntuu. Ihan epätodellinen olo. Mulla oli onneks niitten uusien lääkkeiden kontrolli lääkärikäynti perjantaina ja sanoin sitte sille lekurille että ne uudet lääkkeet ei auta. Eikä se selity sillä ettei olis vielä kulunu tarpeeks aikaa alotuksesta. Kyllä 6 viikossa pitäis alkaa vaikuttaa jos on vaikuttaakseen. Seromexhän alko auttaa jo n. 3 viikon päästä.
Olo on palannu samaan jamaan mitä se oli viime syksynä ennen lääkkeiden alotusta. Nostettiin masennuslääkkeiden annostusta tuplaan, jospa alkais sit vähitellen auttaa. Ellei, ni kuulemma on vielä hiukan varaa nostaa annostusta mutta ehkä sit kumminkin etitään taas uus lääke. Unilääkkeet on auttanu, painajaisia ei oo enää tullu ja saan kohtuu hyvin nukuttua. Heräilen kyllä öisin aika usein mutta ei se haittaa silleen ku saan kuitenkin heti unenpäästä uudestaan kiinni. Saikkuakin pyysin uudestaan, nyt ku jouduin alkaa käydä taas tuolla Työvoimapalvelukeskuksessa eli Typissä ja ne meinas heti alkaa suunnittelee mulle jotakin toimintaa. Niin nyt saa sitte taas oikeen paperilla todistettua, että en mä ole vielä työkuntonen. Kuukauden (6.5-9.6) lekuri kirjotti näin aluks ja katotaan sitte uudessa lääkekontrollissa että jos lääkkeet olis alkanu auttaa, että onko olo kohentunu. Mutta joo, tästä olostani höpisen toisella kertaa vähän laajemmin, mutta nyt en jaksa. Ettekä te jaksa lukee! :D

28.5 on äiteen valmistujaiset ja niihin pitäis alkaa kehittää jotain kakkuja ja koristeita. Hiukan olis jo visioo, mutta toteutuksesta en menis takuuseen... Jotain sairaanhoitajan kamppeita varmaan pitäis yrittää apinoida...
Samana päivänä on myös Kipin 28w synttärit ja sille jo lupasin jonkunlaista tissikakkua yrittää. Saas nähdä mitä tulee :D Onneks tää netti on pullollaan erilaisia tissikakkuja joista voi ottaa mallia ;D

..... jos sinulla on äiti joka nalkuttaa, ärsyttää, huutaa ja muutenkin on aina sinun ajatuksiasi ja tekojasi vastaan, mutta silti samalla se sama äiti tekee sinut onnelliseksi olemalla lähelläsi ja olemalla mailman ihanin ihminen♥ Hyvää äitienpäivää kaikille maailman ihanimmille äideille(:♥

Jaaha, josko sitä palaisi taas astialle piiitkän tauon jälkeen. Yleinen vetämätön olo ja "kiire" on jälleen syynä kirjoitusten vähäisyyteen. Ne suorastaan loistaa poissaolollaan. En edes muista mitä kaikkea tässä välissä ollaan tehty, mutta tässä tärkeimpiä:

• Meinasi jäädä kovan kuumeen takia mummun juhlat väliin 2.4. Kurkkukipu alkoi yhtäkkiä edellislauantaina ja sunnuntaina nousi kova kuume. Kivasti hyppi koko viikon 37.2 ja 38.7 välillä. Yleensä päivällä oli helpompaa ja illalla nukkuun mennessä oli pakko pukee koko vaatekaapillinen vaatteita päälle sekä liimauttaa Kipi niin likelle kuin vaatevuoren ja peittokasan takia oli mahdollista. Vielä perjantai-iltanakin oli kuumetta 37.4 ja näytti auttamattomasti siltä, että juhlat jäävät väliin. Yön aikana kuume kuitenkin loppui ja minähän en antanut periksi; juhliin oli päästävä. Olo oli onneksi koko päivän ihan normaali, päänsärky jatkui mutta siitä selvittiin 600mg buranoilla. Juhlatkin meni ihan kivasti, ainoa vaan että meidän suvun juhlat ovat tosi tylsiä koska niissä ei ikinä ole mitään ohjelmaa. Suvun tähtiartistikin oli vielä sairaslomalla kurkkukivun takia ;) (= iskä esitteli taas kaikki juhlavieraat toisilleen ja lopuks sano että tässä vaiheessa piti olla onnittelulaulu mummulle, mutta suvun tähtiartisti on vielä sairaslomalla) Yöks mentiin mummulaan.
• Sunnuntai-aamuna haettiin Maria Karkun juna-asemalta ja lähdettiin ajeleen Tampereelle. Käytiin Ikeassa hamstraamassa kaikkee "Kipiiiiiii, saanksmä tän?" -tavaraa, eli siis tosi tärkeetä sellasta ;D No, tuli ostettua uus paistinpannu, salaatinottimet, erinäisiä kauhoja ja ottimia, salaattikulhoja, jälkkärikulhoja, siivilä, kaljatuoppeja Kipille, uus tyyny ja peitto Kipille, mulle pelkkä tyyny ja kaikkee sellasta.... :) Ikea-reissun jälkeen ajettiin Pälkäneelle hakeen Marialle se haukku, josta oonkin tainnu joskus muinoin mainita.... Mun piti ottaa se eka tänne, mutta vuokranantaja ei sitte antanukaan sen tulla, joten asioita piti järkkäillä uudestaan. Koira kumminkin saatiin tuotua Poriin ja se oli pääasia. Se sitte kyllä joutu lähteen Marian äidille hoitoon kun tuli vähän ongelmia, mutta onneks muutamaks viikoks vaan.
• Kipi muutti virallisesti mun luo 7.4. Koko seurusteluajanhan se on täällä majannut, mutta nyt se irtisano kämppänsä ja kanto kotiteatterinsa ja hammasharjansa tänne ;)
• Ekaa kuukausipäivää juhlistettiin kahdenkeskisellä laivamatkalla 5.-6.4 Isabellalla. Oli ihan sikahieno reissu, sain Kipin tanssiin mun kans aina välillä (ei siis mitään discojytää vaan ihan oikeita tansseja), syötiin oikein ravintolassa (Ella's) ja tuli sitä muutama siiderikin nautittua. Jostain syystä mulle ei oikein maistunu mikään, joten ihan oikeesti taisin juoda vaan 5 siideriä ja nekin silleen parin tunnin välein hyyyvin hitaasti. Hyvä niin silti, krapula ja voimakkaasti keinuva laiva ei oo mikään kovin ihana yhdistelmä. Kuviakin otettiin ;)
  
  Todistetusti oltiin siellä Ella'sissa :D

• Mua pyydettiin hiusmalliks viime tiistaina ja tottakai menin. Laitettiin pidennykset taas tohon sivuun, sineteillä ja teipeillä. Edellisviikolla olin ollu jo kampaajalla ja sunnuntaina värjäsin hiukseni, joten vähän epäilytti tulisko tummanruskeet ja vaaleet raidat sopiin tähän tukkaan, mutta luotin ammattilaisiin ja kai niistä ihan hienot tuli. Taas kuvaa:
  Ei näytä niin punasilta ku oikeesti on. :/

• Iskä toi meille eilen mummulasta kunnon sängyn. Oltiin suunniteltu hakevamme lauantaina Ikeasta 2 90cm runkopatjasänkyä meille, kun viimeks käytiin siellä, mutta iskä sano että mummulan vintillä on edelleen niitten vanha parisänky että se kyllä joutaa. Ja niin iskä tarjoutu jopa tuomaan sen tänne, ettei meidän tarvi lähtee hakeen sitä. Säästypä nekin rahat :) Ikivanha sänky se kyllä on ja patjat kanssa, mutta uudehko petari saatiin äitiltä ja Timolta, kun ne osti uuden syksyllä omaan sänkyynsä. Käytiin sitten muuten vaan Tampereella lauantaina, mm. Kipin siskon ja sen perheen tykönä kylässä. Kesällä olis tiedossa mökkireissua Ahvenanmaalle (Kipin ja Kipin siskon perheen jokakesänen "perinnematka") ja syksyllä lomamatka New Yorkiin. Saas nähdä mistä repästään rahat kaikkeen kivaan.
• Ollaan parisen viikkoa suunniteltu ja puhuttu isompaan kämppään muutosta. Viime viikolla katteltiin netistä sopivia ja torstaina kävin sit ihan OVV:llä kyselemässä. Tärkeimpinä kriteereinä koko, eli vähintään kaksio ja se, että lemmikit on sallittuja koska haluan haukut kylään ihan niinku tähänki asti tänne. Kipi toivo myös omaa saunaa, mutta tyyty talosaunaan siinä vaiheessa kun katottiin että vuokrahinta nousee ihan törkeesti saunan takia.
  Viiteen otin esittelyajat, joista kolme käytiin tänään ja yhdestä jätettiin heti hakemus (samaa kämppää katottiin jo sillon netistä ja jo kuvista se näytti ihan täydelliseltä pesäkololta meille!). Loput esittelyt huomiselta ja torstailta peruttiin. Olis ääreismahtavaa jos saatais se kämppä! Rivarikaksio omalla saunalla. Melko uus talo ja pinnat myös sen mukaset, laminaattia lattiat ja kylppärissä oikeen kaakelit eikä mitään ällöttävää muovimattoo. Kaappitilaa sekä eteisessä että makkarissa viis kaappia, eli korvaa puuttuvan vaatehuoneen, ai niin ja pikkueteisessä 2 peilikaappia. Seinät on molemmissa huoneissa ihan valkoset, niistä en tykänny yhtään, kun tässä nykysessä on se mintunvihree tapetti, mutta ei kaikkee voi aina saada. Kaippa sitä saa hiukan väriä tauluilla ja kalusteilla ja tietty tekstiileillä. Parin päivän päästä pitäis tulla soittoo että miten käy. :) Toivotaan parasta! :))
• Grillikausi tuli avattua muuten eilen. Kipi osti Tampereen Biltemasta lauantaina meille pallogrillin ja sitä oli sitte pakko päästä testaamaan pikimmiten. Kipi toimi tietysti grillimestarina ja grillas itelleen makkaraa ja niitä uusia rypsiporsaan fileepihvejä. Lisäks tein vielä folionyytit "kermaperunoita", eli perunaa, kermaa, öljyä, suolaa ja sipuleita. Iskällä tehdään niitä aina ja pari kertaa oon sit äitiäkin pyytäny tekeen, on hiukan hyviä! Ja niin oli nytkin vaikka ite tein. :P Kuulemma oli makkara ja pihvitkin tosi hyviä.
• Raukkaparka on joutunu elämään lähestulkoon kokonaan kasvisruualla koko tän ajan. Oon tehny mm. täytettyjä paprikoita soijarouheella, makaronilaatikkoo ilman jauhelihaa, kasvisgratiinia ja erilaisia wokkityyppisiä sörsseleitä. Pari kertaa oon tosin tehny sille kinkkupastaa ja viime viikolla tein kanakastiketta riisin kans. Tänään se sai jopa nakkikeittoo :D Pitsa on jaettu puoliks ja omalle puolelleen se on saanu tietysti valita kinkkua ja jauhelihaa sekä lämppäreitä on kans tullu tehtyä pari kertaa. Oon oikeesti tosi yllättyny mun taidoistani, oon aina luullu etten mä osaa mitään ruokaa tehdä mutta toistaseks on kaikki kiltisti uponnu ja on tullu jopa kiitosta joka kerta. :) Ainut mitä Kipi söi vähän pitkin hampain oli se kasvisgratiini, mutta pääasia että söi. :D

Nyt tää kokkikolmonen vetäytyy pois koneelta kullan viekkuun sohvalle ja aletaan kattoon leffaa. Ostettiin tänään kaupassa käydessä mango-passion -moussee jälkkäriks ja siellä se nyt odottaa jääkaapissa syöjäänsä. Ei ehditty syömään aiemmin kun meni vähän pitkäks toi kaupassakäynti ja sit Kipi lähti jo treeneihin.... On meilläki leffaeväät! :DD

Sotasuunnitelma tästä muutama viikko eteenpäin on taas suunniteltu etukäteen, "kiirettä" pitää.

28.3 Geelikynsien laitto. Meen ex-luokkakaveri Marian kaverin luo, joka on luvannu laittaa mulle kynnet pitkästä aikaa. On sitte hienona viel juhlissakin ;)

30.3 Kampaaja, laitetaan tukka takas kuosiinsa :)

2.4 mummun synttärijuhlat, Kipi tulee myös

3.4 mennään Tampereelle "shoppaileen" Ikeaan, käydään Kipin siskon tykönä, haetaan koira. Maria tulee aamulla junalla Vammalaan, kun me yövytään Kipin kans mummulassa juhlien jälkeen. Maria aikoo ostaa koiran, mutta koska se pääsee muuttaan lemmikkimyönteiseen kämppään vasta kuukauden päästä, lupasin majottaa haukun siks aikaa mun luo. Muuten olis voinu mennä kaupat sivu suun.... ja mukavaa vaihteluahan se on, lenkittää välillä isoo koiraa :) No, kultanennoutaja on iso verrattuna meidän pikkufifeihin :D Toki kulut koirasta menee Marialle.
"Shoppailulla" Ikeassa tarkotan sitä, kun me ollaan nyt yksissätuumin vähän sisustettu mun kämppää ja vielä pitäis saada vähän lisää jotain että tulee ääreishieno, ja Ikeastahan sitä saa :) Pari hyllyä sängyn jalkopäässä olevalle seinälle, joku pikkupikkukulmahylly päätyseinälle kännykkää yms. varten. Jotain kukkasia ja ruukkuja, pari uutta tyynyä sänkyyn plus sohvatyynyjä. Eli tiedän jo valmiiks mitä mennään hakeen, ei viivytä kauan. Se ei siis oo varsinaista shoppailua ;D

6.-7.4 on se laivamatka, josta jo mainitsinki. Koiranhoito hoituu sillä, että Maria majottuu mun luo siks aikaa.

14.4 on koirahierontakurssi. Menin ilmottautuun sellaselle viime perjantaina, kun näin ilmotuksen. Joskus viime syksynähän kattelin netistä sitä oikein koulutusta, mutta homma kaatu rahotukseen. Ja tämähän on siis vaan lyhytkurssi, että oppii hieroon omaa koiraansa eikä siitä saa mitään hierojapätevyyttä

17.4 meidän yhdistys (SatEsy siis) järjestää matkan Helsinkiin PetExpoon, ja mä oon tietysti ilmottautunu mukaan. Monta vuotta on jo pitäny mennä ja nyt meen. Samalla lipulla pääsee Lapsimessuillekin, sielläki täytyy käydä siis piipahtamassa. Joo älkää kysykö mitä mä siellä teen :D "kun ei oo lapsiakaan vielä". Ei nii mutta haluan mennä silti.

Jospa sitte kerrattais viime viikon juttujakin hiukan. Tästä kokki kolmosesta on alkanu kehkeytyä ihan oikee kokki, ainakin sillä mittarilla että Kipi on joka ruuan jälkeen sanonu "kiitti, vitsit et oli hyvää, saa tehdä toistekki" :D No, miepä oon sitte tehny viime viikolla lämppäreitä (=lämpimiä voileipiä), Kipin mieliks kinkkupastaa (oman annoksen kinkuttomana tietty) ja eilen tehtiin pizzaa, alusta loppuun itte. Ja tuli ihan täydellinen pohja, miehen eka pizzapohja ikinä! :D
Harmi että tää viikko menee vähemmällä ruuanlaitolla kun Kipi on iltavuorossa koko viikon ja treenit vielä siihen päälle, ei näy miestä kotona ennen puolta yhtätoista useimpina iltoina :( Eikä se ruokaakaan enää sillon syö. Eilen kaupassa käydessä ostettiin valkosipulikermaperunoihin tykötarpeet, niillä herkutellaan sitte perjantai-illasta tai lauantaipäivästä, riippuen siitä, mikä perjantai-illan ohjelma on. Ja voin kertoo että ei kovinkaan kummonen molempien rahatilanteesta johtuen.

Remonttireiska on laittanu tuulemaan iltasin töistä tullessaan. Nyt on seinillä yhteensä 4 uutta taulua, viime kesänä Ikeasta ostettu sohvapöytä on vihdoin koottu, isomman eteisen lamppu palaa, ulkovalo palaa, huiveille on oma "naulakko" eteisessä, avaimet saa seinälle koukkuun ja mikä parasta, nyt mulla on sekä keittiössä että olkkarissa kukkasille hyllyt. Saa heittää helkattiin ne cd-telinetolpat, joiden päällä mun kukkaset on tähän asti ollu.
Sängyn jalkopäätyseinälle on vielä naputtelematta iso oksakuvioinen kangas, saa nähdä mikä aamupäivä se saadaan laitettua... Yksin en sitä saa, kun on niin pieniä nauloja, mutta isompiakaan ei kannata käyttää. Tän kankaan päälle tulee sitten ne kaks hyllyä jotka ostan Ikeasta ja kulmaan viime marraskuussa Jyskistä ostettu "asemakello". Kyl tulee hiano kämppä! 

Kävin muuten lääkärissä viime torstaina ja lääkäri päätti, että vaihdetaan mun lääkkeet, kun ei näytä auttavan enää. Viikon syön vielä vanhoja, mutta sitte käyn ostamassa uudet. Molemmat meni siis vaihtoon, sekä masennus- että unilääkkeet.

Ja sitten, ehkä tärkeimpään asiaan. Tiedän todellakin, toisen blogini johdosta, mitä mieltä useimmat täällä tästä asiasta on, mutta olkoon. Mä haluan lapsen, Kipi haluaa lapsen. Ja koska meistä tuntuu siltä, että näin on todellakin hyvä ja ollaan yhdessä "aina", niin miksei? Kipi vanno mulle, että ei ikinä antais mun tai kenenkään muunkaan tehdä aborttia ja haluaa osallistua sen lapsen elämään ja elää sen äidin kanssa. Eli joo kyllä, me yritetään nyt sitten ihan tosissaan sitä vauvaa. Siirrän siitä toisesta blogistani joitakin juttuja tänne, kronologiseen järjestykseen tietysti, ja poistan sen. Ei oo järkee kahteen blogiin saada samoja vittuiluja ja haukkuja.
Ja täytyy tunnustaa, että tällä vauhdilla vois hyvinkin jo vaikka parin viikon päästä ilmaantua plussia. =)

Edellisen "parisuhteen" jälkeen ilmeisty melkeinpä heti uus, ja nyt musta oikeesti tuntuu pitkästä aikaa siltä, josko tää vois olla vaikka tässä. Kipin kans tunteet kuumeni sen yhden illan jälkeen, ku oltiin iltaa viettämäs Tonin kaverin tykönä. Ja nyt meitsit on sitte ollu tänään tasan kaks viikkoo yhdessä :D On se niin ihana! <3 En nyt jaksa alkaa kaikkee selostaa mitä ollaan täs parin viikon aikana tehty, mutta lähinnä oltu mun tykönä ja vietetty vaan koti-iltoja leffojen parissa.

Oon muuten tosi yllättyny, oon aina sanonu etten mä mitään ruokaa osaa tehdä enkä ainakaan viitti, mutta nyt oon melkein joka päivä tehny Kipille ruokaa. Eilenki tein kinkkupastaa. Joka päivä en oo tehny siitä syystä kun sillä ei oo ollu nälkä ja eilenkin se söi vasta tultuaan treeneistä puol 11 aikaan illalla.

Kipi siis ihan normi suomalainen työssäkäyvä nuorimies, ikää karvan vajaa 28. Treenaa kolme kertaa viikossa, sähläystä ja futista. Kaljaa ehkä menee enemmän kun olis tarvis, mutta pääasia että työt tulee tehtyä ja kunnostaan huolehtii eikä oo mikään sohvalla lorvija. Niinku mä :D Mutta juu....

Tänään mennään iltasella leffaan ja lauantaina kattoon Porin raviradalle Ässät-Blues peliä. :) Keskiviikolle 6.4 varattu laivareissu ihan kaksistaan! :) <3 (Kipi sai ilmaisristeilyn viime reissulla) Niin ja lupas se tulla meidän mummun 70w-syntsille 2.4. Lauantaina käytiin esittäytymässä Kipin porukoille ja sunnuntaina äitille ja mummu ja pappakin oli samaan aikaan kylässä. Viel olis iskä ja Timo työn alla, mutta ne luultavasti esittäytyy vasta sitte juhlissa. :D

Nyt murunen on tulossa töistä joten täytyy alkaa tekeen ruokaa. Hyvää loppuviikkoo kaikille! 

Lääkäri sano mulle viime torstaina kun hain saikkua, että yritä joka päivä laittaa vaatteet päälle ja joka päivä täytyy yrittää lähtee ulos edes hetkeks. Nyökkäilin vaan kiltisti ja aattelin että en mä nyt sentään ihan niin sairas vielä ole. No, taidanpa olla sittenkin. Eilen mä nimittäin laahustin koko päivän yöpaidassa, vaikka tosiaan siivosinkin. Äitillekki ku lähdin niin en jaksanu vaihtaa vaatteita, laitoin vaan hupparitakin yöpaidan päälle. Ei se tietenkään mikään masentuneisuuden mittari pelkästään ole että nyt oon ihan suossa kun en jaksanu pukee vaatteita päälle, mutta kuitenki.... Niin se vaan menee että mitä myöhempään herää niin sitä suuremmalla todennäkösyydellä en saa mitään tehtyä loppupäivän aikana. Ainiin sainhan eilen... Illalla päätin että voisin tänään siivota vaatehuoneeni ja vaatekaapista ettiä kaikki loputkin vaatteet jotka vien kirppikselle. Niitä oon aina käteen sattuessa keränny yhteen muovikassiin mutta sitte ku penkoon alkaa niin ihan varmaan tulee vielä toinenkin kassillinen. Sit aattelin että voisin myydä lähes kaikki Pollux-heppakerhon kirjani, kun en oo niitä ikinä lukenu ja niitä on viiden vuoden kerhossaoloajalta kertyny ihan kivasti... Jos joku halajaa niin sähköpostilla saa lähestyä, halvalla lähtee kyllä.

Asiaan. Nyt ku oon ollu vaan kotona niin mulla on sellanen olo että olisin jotenki tyhjän päällä tai silleen... Kun ei tartte välttämättä lähtee mihinkään eikä tehdä mitään jos sinä päivänä ei jaksa. Alkuvuodesta luovuin SatEsyn sihteerinpaikastanikin joten sieltäkään suunnalta ei tuu tälle vuodelle stressiä. En valita, en todellakaan, tää on enemmän kun hyvä nyt että kaikki stressi ja vastuut poistuu ja saan olla vaan itekseni ja yrittää nousta taas ylöspäin. En kaipaa elämääni nyt yhtään mitään ylimäärästä ja sen takiahan hain sitä saikkua, että saan mustaa valkoselle kaikkien kitisijöiden varalle että todellaki oon työ- ja opiskelukyvytön ainaki toistaseks. nojoo...

Siitä Tonin kaverista Kipistä mainitsin sivulauseessa ohimennen eilen ja "paljon" on tapahtunu sen jälkeen. Soiteltiin ja tekstailtiin vielä yöllä ja sovittiin että tavataan, jos ei tänään niin lauantaina. Turkan tykönä viime viikonloppuna mä selitin sille pikkupäissäni että tykkään siitä ja voisin haluta sen kans jotain ja muistin myös mainita sen, että mä muistan tän kaiken aamulla enkä puhu paskaa. Kipi vastas mulle samoin ja n. puolet illasta me sit oltiinkin aika läheisissä tunnelmissa aina kun Tonin silmä vältti... Saatto se kerran jotain huomata mutta mulle se on ihan sama kun jätkä ei oo osottanu minkäänlaisia kiinnostuksen merkkejä koko iltana ja muutenkin sanoo että ei oo mitään "meitä" että me ollaan vaan kavereita ja että mä en juurikaan sitä kiinnosta. Että silleen... Ei me yhdessä olla todellakaan, sanoin Kipille jo perjantaina että mä en voi alkaa sun tai kenenkään muun kanssa silti just nyt vaikka susta tykkäänkin, koska mun täytyy ensin päästä eroon entisistä ja etenki Tonista. Jonkin aikaa täytyy siis liikkua ihan eri porukoissa, se ei ainakaan auta että näkisin Kipin seurassa aina Toniaki. No, Kipi ei muutenkaan vastaa mun ulkonäkö"vaatimuksia" sitte ollenkaan, mutta niinhän se on aina menny että komeus ja kiltteys (tai siis rehellisyys) ei mahdu samaan pakettiin. Vaikka ei se nyt mikään pahakaan ole mutta ei vaan ihan mun tyyppiä kuitenkaan.... Katsellaan ny kumminkin......

Jospa sitä sitten nostais sen pyrstönsä tästä sohvasta taas ja alkais tekeen jotain ruokaa... Illalla meen Henkan kans kannustaan Ässät taas voittoon! :>

Kiitos Katie :))

Ompa taas menny hetki kun viimeks oon mitään asiaa kirjottanu. Noo, ketäpä mun paska elämäni edes kiinnostais.... Mutta kerrotaampa nyt kumminkin asiat mitä on viime kirjotuksen jälkeen tapahtunu.

Tosiaan niin lähdin sunnuntaina illalla mummulaan kun äiti ja Timo heitti. Leisku lähti myös mukaan. Iltasella kattelin Iskelmä Gaalan netistä (hyvä Suvi! <3) ja painelin nukkuun. Maanantaina ja tiistaina en tehny oikeestaan mitään, käytiin Leiskun kanssa n. 20 min kävelyillä pari-kolme kertaa. Enempää se ei kerralla tarjentunu kun tassut jääty ja loppumatkasta sit jo kannoinkin sitä ihan tarpeeks pitkät pätkät takas sisälle.
Tiistai ei vaan muuten ollu kovin vahva päivä henkisesti. Jotenki vaan taas yhtäkkiä romahti kaikki. Porasin äitille ja Tiinalle olojani koko päivän ja sanoin että tekis mieli mennä kairaan ittelleni avanto tonne keskelle järvee. Ja Tiina tapansa mukaan vähätteli mun masennustani ja vittuili vaan koko ajan. Siitäkö sitä sitte tuli taas lisää vettä myllyyn enkä enää tienny miten päin olisin ollu, kunnes koulukaveri Maria soitti mulle ja se kyllä osaa kummasti helpottaa mun olooni.  On se vaan niin ihana ystävä<3 Niin äiti taas alko selittää siitä Harjavaltaan menosta... Sillon se kyllä tuntu erittäin hyvältä vaihtoehdolta, olispa päässy sinne samantien.
Keskiviikkona lähdettiin ruuan jälkeen ajeleen Tampereelle ja käytiin jossain askarteluliikkeessä ostamassa mummun synttärijuhlien kutsukorttien värkit ja sit ihan muuten vaan käytiin Prismassa ja kaffeella tietty. Leiskun kanssa kävin taas kävelyllä kun päästiin takas mummulaan ja onneks ei ollu ihan niin kylmä ku aikasemmin niin päästiin jopa reilu puolen tunnin kierros 
Torstaina tehtiin hyvää ruokaa, kun olin pyytäny. Näin meinaan Yhteishyvä - lehdessä cannellonien ohjeen ja muistin että mehän tehtiin noita viime syksynä kun käytiin Pajalta tekemässä Martoilla ruokaa ja ne oli ihan sika hyviä! Mummulle ja pappalle tehtiin lehden ohjeen mukaan jauhelihasta ja mä tein itelleni soijarouheesta, suunnilleen omasta päästä. Ratatouille-kasvissekotus sopi tähän tarkotukseen erinomasesti, vink vink. ;D Mummu oli vähän aikaa sitte tehny itte paholaisen kastiketta, mutta se ei oikein ollu kulunu kun kumpikaan vanhuksista ei tykkää valkosipulista (miks sitä sitte tarttee tehdä, en tiiä.... :D), mutta meikäläinenpä rakastu siihen oitis. Laitoin sitä edellispäivänä perunoiden ja kasvispihvien päälle ja nyt sekotin ihan kunnon lorauksen tähän soijarouhe-kasvismössöön. Mä kun tykkään mausteisesta ruuasta, ei silti liikaa saa olla mutta ihan kunnolla kumminkin. Tuli sit muuten hiiiiiukan hyvää mössöö, olisin voinu syödä sen pannulta suoraa ilman niitä pastaputkia  Onneks sitä sit jäikin hiukan, kun laitoin vaan 7 putkee itelleni että mummulle ja pappalle riittää loput. Päälle tulevaan kastikkeeseen juustoraastetta tuplasti ohjeesta, namnamnam!  Ja on tosi helppoja tehdä, periaatteessahan siihen ei ees tartte mitään ohjetta, sen kun tekee normi jauhelihakastikkeen ja lusikoi sisälle
Torstaina lähdin sitte myös käymään kotona. Leiskulla alko jo selvästi oleen koti-ikävä ja siltä loppu kyllä ruuatkin. Ja se että kun iskä tulee perjantaina mummulaan Pinja mukanaan. Kyllä ne ihan toimeen tulee mutta tosiaan ku Leisku on sellanen varautunu ja arka muutenki toisten koirien kans ja nyt viel suht oudossa ympäristössä, niin veikkaan ettei olis ollu kivaa Leiskusta olla siel. Illalla kun pääsin kotiin niin lähdin melkein samantien kaupunkiin laulaan karaokee ja sen jälkeen päädyin viel Rikun kanssa Cabarettiin.
Perjantaina lähdin iltapäivällä sitte iskän ja Merjan kyytillä takas mummulaan. En kauaa ehtiny kotona olla mut ei kyllä haittaakaan. Aikasin nukkuun, sillä lauantaina oli herätys aamulla klo 6. Olin aiemmin viikolla pyytäny iskältä päästä mukaan Venemessuille Helsinkiin. Perillä oltiin jotain puol 11 aikaan ja kierrettiin siellä sit koko päivä kattellen toinen toistaan hienompia, isompia ja kalliimpia paatteja. Piti ottaa kuviakin mutta unohtu, vaikka kamera oli kyllä matkassa. Takas lähdettiin ajeleen puol kuuden aikaan ja perillä oltiin muistaakseni puol 10. Äkkiä vähän iltapalaa nassuun ja nukkumaan.
Sunnuntaina piti mennä Vammalaan Roismalanlahdelle jääraveihin, mutta heräsin niin myöhään ja mummu ja pappa oli unohtanu koko asian ja laittamas ruokaa silleen että ei ehtis syödä ennen ku lähtee tai sitte venyis tosi pitkälle iltapäivään. Verukkeita, mulla ei olis ollu nälkä kun just kerran heräsin ja pappa olis voinu syödä vaikka jonkun makkaran siellä raveissa ollessa jos niin nälkä tulee. Mutta en sitte viittiny alkaa vänkäämään vaan lähdin Pinjan kanssa mettälenkille. Käveltiin "riihitie" päästä päähän, joka alkaa siis mummulan pihasta ja kiertää pappan peltoja ja metsänreunaa jotain 4km matkan. Illalla joskus kuuden aikaan lähdettiin sitte ajeleen mummulasta kohti Ulvilaa ja iskä heitti ensin Merjan kotiin ja kahdeksalta olin itte kotona. Tiina pyyhälsi mun työ saman tien ja iskä sit lähti, vaikka olis selvästi voinu jäädäkin viel hetkeks aikaa. Illalla käytiin vähän ajelemassa kaupungilla ja silleen...
Maanantaista mulla ei oo muistikuvaa mitä sillon tein mutta ilmeisesti en mitään ihmeellistä.... Tiistaina olin taas Pajalla ja sen jälkeen kävin "pajakaverin" Pekan kans yksillä Passionissa kun se myöhästy bussista eikä mullakaan viel bussi olis menny... Mutta muuta ihmeellistä ei vissiinkään tapahtunu, samoin ei keskiviikkonakaan.
Torstaina meitsi juoksi työkkärissä, sossussa, lääkärissä ja nupolla. Lääkäristä hain saikkua, kun tuol Pajalla yks "ohjaaja" sano että hae ihmeessä ettei työkkäri ja muut ala kitiseen että olisin vaan muka huvikseni kotona. Psykologiltani kysyin kans asiaa niin se sano että joo hae vaan siihen asti kunnes mul on aika sille omalle lääkärilleni nupolla, sit pyytäisin siltä lisää. Aika sille on 8.3. Illalla mentiin pajalaisten kans hallille kannustaan Ässät voittoon ja niinhän ne sitte voittiki 4-0  Äiti heitti mut hallille ja tuli hakeenkin, kotiin päästyäni kävin suihkussa ja vaihdoin vaatteet yms. ja Tiina heitti mut takas keskustaan kun Toni oli siel ja pyysi mut sen ja kaverinsa kans baariin. Soma-nimisessä baarissa oltiin sitte kahteen asti, sinne tuli lisääkin Tonin kavereita vähän väliä, tunsin ne kyllä kaikki ennestään. Niin kahdelta lähdettiin taksilla Tonin työ ja mentiin saunoo, tosin meitsi meni tietty vaan Tonin kanssa  Perjantaina jatkettiin ryyppäämistä, minäkin vaikkei pitäny...  Vaihdettiin vaan paikkaa Tonin toiselle kaverille Turkalle ja sinne sitte alko sitä porukkaa kerääntyä, mm. kaks alaikästä neitiä, joista toinen on vähän niinkun Turkan tyttöystävä. Sinä iltana kyllä sattu ja tapahtu kaikenlaista, tätä neitiä sai vahtia koko ajan. Millon se oli hyppäämässä parvekkeelta, millon se heitti selälleen lattialle ja silmissä näky vaan valkosta, millon se oli hoipertelemassa ulko-ovelle tai hakemassa lisää kaljaa. Surkeeta se oli sitä touhua kattella, auttaa yritettiin kaikki parhaamme mukaan, tai no jätkät ekat pari tuntia väitti että se vaan feilaa. Mutta neiti oli siinä kunnossa ettei kuunnellu mitään ja jos kuuntelikin about 2 sekunttia niin ei totellu. Se sai sellasia ihme paniikkikohtauksia vähän väliä, muutenkin se vaan itki, huusi ja huito ja löi koko ajan. Aina kun mä menin sen työ niin se rauhottu hetkeks, kyllä se välillä yritti muakin huitoo mutta ei kunnolla ja rauhottu siihen sitte vaan itkeen kun halasin sitä. Enempää en tästä illasta jaksa selittää... Meitsi pisti levyks lattialle kuulemma puol 8 aikaan aamulla ja nukku 3 tuntia, itellä ei mitään muistikuvaa. Sen takia oikein säpsähdin ku yhtäkkiä vaan heräsin ja kysyin Tonilta mitä kello on. Krapulaa ei ollu tai siis en tuntenu viel siinä vaiheessa, lähdettiin Tonin työ kaksistaan vähän 12 jälkeen ja siel sit ku aloin juomaan vettä janooni niin krapula tuli. Mietin kyllä pari kertaa että otanko vai enkö, mä tiesin kyllä että jos juon mitään niin krapula tulee kun myrkyt lähtee liikkeelle. Pikkuhiljaa se olo siitä sitte paheni ja kun Toni lähti futisjoukkueen kokoukseen ja saunailtaan kahden aikaan niin mä jäin sen työ katteleen telkkaria. Äiti tuli hakeen mut sieltä vähän kuuden jälkeen ja sohvalta en sitte liikkunu moneen tuntiin mihinkään kun se vähänen kävely rasitti niin paljon että teki tosi pahaa. Sain sitte kumminki ruokaa koneeseen ja olo koheni iltaa kohden, mutta menin silti aikasin nukkuun.
Sunnuntaina luulin että mulla on joku krapulan krapula kun olo tuntu entistä kamalammalta, päätä särki, kurkku oli ihan sairaan kipee, kuumotti ja korviaki alko vähä särkee. Sama olo jatku kuitenki maanantainaki ja tajusin olevani kipeenä. Lämpöö on sunnuntaista asti (ku lauantaina en mitannu) ollu koko ajan 36.7-37. Ei paljoo, mutta mulla se tuntuu heti enkä jaksa sillon tehdä oikeen mitään.
No maanantaina kuitenki tein kakkua Tiinalle kun sillä oli synttärit ja se tuli illalla mun työ kahville sitä syömään. Eilen juoksin taas työkkärissä, kelassa ja sossussa, kun rahahakemuksesta oli jotkut jutut jääny pois. Pajalla olis ollu ohjelmassa keilausta mutta en jaksanu mennä kun oli niin kipee olo ja sitäpaitsi äiti ilmotti mulle aamupäivällä lähtevänsä Kankaanpäähän kattoon kaveriaan, meidän entistä naapuria. Ja mähän kysyin oitis Nooralta että ehtiikö se näkeen. Neljän aikaan lähdettiin ajeleen siis sinne ja Nooran kans käytiin syömässä ja ajeltiin keskustassa puol 9 asti, jollon äiti sit soitti että lähdetään kotio. Meitsi kun pääsi Poriin niin sanoin äitille että ajaa kaupungin kautta ja jättää mut sinne kun Toni on sielä, mulla on sille asiaa. Sen kans menin sitte Cocoon istuun n. kolmeks vartiks ja mun piti sille puhua ihan asiaakin mutta empä vaan saanu suutani auki - kas kummaa. Luulin kadottaneeni bussikorttini niin Kipi heitti mut sitte kotio kun pääsi töistä....
Tänään mä heräsin joskus puol kolmen aikoihin, tai siis olin mä jo aiemminki heräilly mutta nousta jaksoin vasta sillon tai olisinko jaksanu sillonkaa mutta pakotin itteni. Äitille piti lähtee syömään mutta se sano että eiku nyt siivoot ja tuut sit vasta tänne. Vähän aikaa siinä tuumiskelin mutta aloin sitte tosiaankin siivoon. Alotin vessasta sillä se tuntu helpoimmalta, sitte siirryin olkkariin ja sieltä keittiöön. Ja selvennykseksi, siivous ja tiskaus on eri asia ja meitsi siivos. ;D Pari tuntia siihen meni kun välillä tartti olon takia huilata ja keittiönkin luutasin suurimmaks osaks tuolilla istuen  Henkka toi mulle koneeni ja nettitikkunsa ja siinäpä mää sitte könötin 9 asti kun olin ollu monta päivää jo nettipimennossa. Siinä vaihees alko tuntua siltä että nyt on pakko työntää nokka ulos ovesta tai pää räjähtää. Kävelin äitin työ vähän pitempää reittiä että sain edes hetken haukattua happee, sit menin sinne syömään iltapalan. 11 aikaan tulin takas kotiin samaa reittiä ja kävelin melko hitaasti että sais taas vähän happee. Koneelle tulin taas samantien ja tätäpä mä tässä kirjotan yhä...

Hmm..... me siis ei olla Tonin kanssa yhdessä "enää". Ei olla oltukaan, se sano vaan kännipäissään mulle niin sillon ku laivalta tultiin ja selvinpäin oliki sitte taas eri mieltä. Hän ei kuulemma halua nyt mitään naista elämäänsä millään tapaa. Olis vaan voinu vaivautua avautuun asiasta mulle ihan itte ettei tarvi aina saada riitaa aikaseks joka asiasta. Mummun synttäreille sitä pyysin avecikseni ja sano tulevansa, mutta sen jälkeen en halua nähä sitä "enää ikinä". Mm. tää mun piti sille eilen sanoo mut en sitte saanukaan suutani auki.

Mut jospa jatkais huomenna juttua, alkaa kello oleen taas sen verran että vois poistua....

Toivottavasti joku jakso lukee loppuun asti

• ....läks tänään koulusta. Ja juu, ihan lopullisesti. Tätähän mä oon miettiny jo koko ajan mutta nyt tuli tänään viimenen niitti ja mä kävin sit sanomassa opelle että mä lopetan nyt. Mä en vaan kertakaikkiaan enää jaksanu sitä ja kun ei mua oikeesti edes kiinnosta opiskella ja koko ajan tulee uutta hommaa niin joo-o heido.
• ....oli viikonloppuna laivalla Tonin ja sen kaverin kans. Perjantaina soittelin Tonille että mitäs kuuluu ja voitasko nähdä jne. Menin ensin baariin ja sieltä sitte pilkun jälkeen lähdin Tonin työ taksilla. Mentiin sen yhden kaverin työ ja juotiin siellä ja aamu kymmeneltä lähdettiin sitte sen äitin työ. Käytiin puolen päivän aikaan hakemassa kaupungista laivaliput ja sit kävin kotona pakkaamassa. Neljän aikaan takas kaupunkiin ja viideltä lähti bussi Turkuun. Laivareissusta en nyt sen enempää jaksa kertoilla, ihan hyvin se kaiketi meni, vaikka sunnuntai-iltapäivä meniki masistellessa ja jopa itkin ihan kunnolla. Voin joskus myöhemmin kertoo siitä reissusta.... Maanantaina en menny kouluun koska en ollu kolmeen päivään nukkunu sit juurikaan ni en jaksanu ja tiistaina Toni ei "päästäny" mua lähteen kouluun :D
• ....seurustelee. Niin, Tonin kanssa kyllä juu! <3 Ja tarkennan, että en siis tämän Tonin kanssa jota nyt tapailin tiuhaankin tahtiin ja uuden vuodenkin olin sen kanssa, vaan tää on tää toinen Toni jonka tapasin viime kesänä ja koko syksynhän mä tänne vuodatin kuinka se oli mun kans aina viikonloppusin ja maanantaina ei enää vastannu puhelimeen kun se palas "exänsä" kainaloon.
• ....on hyvinkin ilonen ja onnellinen, vaikka toisaalta oon tosi levotonkin. Mut toi koulusta lähtö anto sellasen tosi vapautuneen tunteen ja nyt en tiiä oikein kuinka päin olisin ja mitä tekisin. :D No, samalla oon hiukan maassakin edelleen, mutta en niin paljoo mitä viime tai edellisviikolla.
  (jatkettu 11.pv) 
• ....ei jaksa kiinnostua edelleenkään mistään. Haluaisin vaan syödä ja nukkua ja olla. Eilenkin mua väsytti niin, että menin kahden jälkeen päivällä  nukkuun ja heräsin salkkareiks. Olin muutaman tunnin hereillä, sängyssä taas yhdentoista aikaan ja nukuin aamu yhteentoista. Päästin Hipan ulos ja mentiin takas nukkuun, heräsin puol kolmelta. Ja edelleen voisin nukkua. Vissiin viime viikonloppu verottaa edelleen, mä nukuin koko aikana yhteensä 6 tuntia. Perjantaina en ollenkaan, la-su yöllä muutaman tunnin ja su-ma yöllä muutaman tunnin.
• ...ei jaksais enää olla ollenkaan olemassa. Välilä tuntuu siltä että olis parempi kun vaan kuolis pois. Kukahan mua täälläkin kaipaa, no ei kukaan. Ainoot, jotka mua oikeesti jäis kaipaamaan olis Hippa ja Leisku. Mitä mä edes teen täällä, kun oon niin tyhmä, laiska ja saamaton. Ai niin ja lihava. (sen sain kuulla viime perjantaina tältä toiselta Tonilta...) Rahaakaan ei oo niin ei tässä elämässä oo mitään kivaa. Kuulostipa kliseeltä ja teiniltä. No, toisaalta ehkä ihan hyvä ettei mulla oo nyt rahaa, voisin veikata että se menis hyvin nopeesti alkomaholiin tänään. Mutta oikeesti. Mikä munkin elämällä on tarkotus? En saa mitään aikaan kun oon niin tyhmä ja laiska ja laitan kaiken aina masennuksen piikkiin sillon kun en saa tehtyä mitään. Mä en haluais silti olla tämmönen. "Niskasta kiinni" ei kuitenkaan auta, tai sitten mulla ei ole tarpeeks suuria pihtejä tai tarpeeks suurta kannattelevaa voimaa, joka mut ylhäällä pitäis. Aina tulee jostain jotain uutta paskaa niskaan.
  (jatkettu 12.pv)
• ...ottaa irtioton arjesta, pakkaa kimpsunsa ja kampsunsa ja lähtee muutamaks päiväks mummulaan Kuloveden äärelle. Äiti, Timo ja kummitukset menee huomenna Tampereelle Iskelmägaalaan niin ne heittää mut samalla sit mummulaan ja Henkan Karkkuun. Alko tänään aamupäivällä tuntua siltä että nyt olis hyvä ottaa muutamaks päiväks etäisyyttä tähän paskaan. Haluaisin ottaa koirat mukaan että pääsen niitten kans käveleen jäälle ja metsään, mutta voi olla parempi jättää ne vaan kotiin, ettei tuu sanomista. Tai sitte voisin ottaa vaan pelkän Leiskun mukaan. Se tykkää olla pihalla millä ilmalla tahansa ja sillä on enemmän energiaa juoksennella ku Hipalla. No saa nyt nähdä... Kamera kuuluu ainakin vakiokalustoon, on niin ihana kuvailla niitä maalaismaisemia etenkin näin talvella. Ajattelin palailla kuvioihin keskiviikon tai torstain tienoilla, tai voi olla että tulen vasta perjantainakin....
• ...on muuten laihtunu joulun jälkeen 2kg. Se on tosi ihmeellistä, koska musta tuntuu että oon taas syöny ku hevonen ja olo on ku valaalla. Se taitaa tosiaan olla totta, että tupakoivat laihtuu kun se estää ravintoaineita imeytymästä elimistöön. No ihan hyvä vaan mun kohdalla Vaikka kyllä mä sen tiedän että se on kaikkee muuta ku terveellistä polttaa, kaikenlisäks ku en ole ku sosiaalisessa koukussa, niin vois vaikka lopettaa kokonaan. Mutta joo.... on mullaki laihdutuskeinot! :D
• ....on huolissaan mummunsa terveydestä. Sen se ihosairaus on uusinu, tai oikeestaan se on ollu koko ajan päällä kun se joutuu syömään sitä jotain estolääkitystä eikä se meinaa edes auttaa. Mutta nyt se on kuulemma kuitenki pahentunu, ne rakkulat puskee taas pintaan. Mummuhan oli Taussissa silloin marras-joulukuussa -08 ja mä kävin sitä Karkusta siellä kattomassa muutamana keskiviikkona. Toivottavasti se ei joudu sinne uudestaan, vaan sais nyt vaikka jonkun uuden lääkkeen joka alkais tehota paremmin. Kai niillekki voi immuuniks tulla? :o
  Henkan terveydestä oon tietty myös huolissani koko ajan. Ja mua ärsyttää edelleen ku asiat ei etene mihinkään suuntaan, sen sopivan luuytimen löytämisen osalta siis. Sairauden ei tarttis edetä enää ikinä yhtään. Henkalla on vissiin joskus huhtikuussa taas verikoekontrolli, niin selviää onko trombosyytit entisellään vai kuinka.
• .....sanoo nyt vielä sen verran Leiskusta, että oon huolissani siitäkin. Se on lihonu aivan älyttömästi viime aikoina, vaikka lenkki- ja ruokamäärä on pysyny samana koko ajan. Äiti tässä vähän aikaa sitte päästi ilmoille ajatuksen, jos sillä oliskin joku kasvain mahassa. Oon yrittäny sanoo sille että soittaa ell. ajan, mutta eipä se oo saanu toimeks. Pelottaa vaan jos siel onkin jotain. Mä en halua enää ikinä toista koiraa menettää leikkauspöydälle!
  Ollaan muuten neidin kanssa harjoteltu vieressä kävelyä. Alunperin se hoksas sen ihan itte ja nyt oon yrittäny opettaa sille vieressä kävelyä niin, että kun se on pahimmat virrat saanu hosuttua pois, hiukan vedän hihnasta ja kysyn Leiskulta, tuleeko se vierellä. Aina se ei onnistu, jos on jotain muuta mielenkiintosta meneillään, mutta jos onnistuu niin kehun sitä koko ajan. Ei se montaa metriä vierellä vielä kulje, mutta sen ajan mitä kulkee niin kehun ja jos astuu askeleenkin yli lakkaan kehumasta. En vedä hihnasta yhtään, se on täysin Leiskusta kiinni kauanko se kulkee vieressä. Hetken ajan päästä kysyn uudestaan ja yleensä se tulee mielellään viereen ja kävelee muutaman metrin pidempään kun edelliskerralla. Odotan sitä koska se hoksaa, että siinä voi kävellä koko ajankin. Ihana haukku se on!

Ja ensimmäiseksi on todettava, että koulustressi alkaa jälleen painaa päälle. Koulu alkaa JO maanantaina, eli musta todellakin tuntuu etten ole lomaillut ollenkaan. (Mikä ei siis pidä paikkaansa, 7viikkoa melkein yhtäjaksoista lomaa on nyt tullut lusittua)
Eniten stressaa lähestyvä työharjoittelu. Sinne olisi nyt sitten pakko mennä, jos meinaan suorittaa koulun niin, että saan myös sen pph-pätevyyden, enkä vain "huvin vuoksi" siellä käy. Täytyisi piakkoin ottaa puhelin kauniiseen käteen ja soitella tässä lähistöllä oleviin päiväkoteihin ja kysellä harjoittelupaikkaa. Sinne Pörriäiseen, jossa edellisvuoden lopusta viime vuoden alkuun olin työharjoittelussa, en taatusti enää mene - ja voi olla, ettei ne minua enää ottaisikaan. Melkein yhtä lähellä on yksi toinenkin päiväkoti, taidan soittaa sinne ensiksi.
Tällä hetkellä mua ei niinkään stressaa se lastenhoito, vaan se työmäärä, mikä eteen kipataan ennen harjoitteluun menoa. Pitäisiköhän olla kaukaa viisas ja aloittaa näyttökansion teko jo nyt....? Välilehdet ainakin voi tehdä ja jotain papereita laittaa sinne kansioon, saahan ne sitten vaihdettua jos onkin mennyt väärään väliin. Mutta näyttösuunnitelman tekoa kammoan eniten. Menee vielä ihan varmaan järki ja terveys sen kanssa. Sitäkin ehkä voisi yrittää aloitella, olenhan kuitenkin jo nähnyt yhden näyttösuunnitelman teon ja ohjeet siihen saanut, vaikken sitä viimeksi tehnytkään. Toisaalta tekisi mieli aloittaa heti, mutta toisaalta kun takaraivossa on koko ajan se ajatus että siinä on niin paljon työtä, en edes viitsi ajatella sitä ennen kuin on pakko. Tosin jos sitä aloittaisi jo nyt, olisi vähemmän työtä sitten parin kuukauden päästä. Noh, katsotaan nyt mitä tästä taas tulee.....

Uudesta vuodesta sen verran, että kaikenkaikkiaan kai ihan jees fiilis, vaikkei ihan putkeen mennytkään. Taisi silti olla paras tähänastisista, kun sai olla parhaan kaverin ja Tonin kanssa! <3 Luokkakaverini  myös liittyi seuraan, käskin hänet mukaan ettei vain yksin kotona olisi ja ryyppäisi. Saldona yksi rikkimennyt kaverisuhde, toinen vähän jäähyllä oleva kaverisuhde ja (Facesta statuksestani kopsattu): Olisi mukava tietää, mitä kuorimaveitsi tekee mun vessassa, kuka on kulauttanu kupuunsa mun metsämarjaliköörit, miks mun uudessa kahvinkeittimessä on pitsanpala päällä ja kannussa muruja, mitä huppu tekee vessan oven kahvassa ja missä se toinen on, kuka on käyny Allin terraariolla edelleenki useista kielloista huolimatta, miks Marian tumput on mun sänkyni vieres - mutta sitä en kyllä halua tietää miltä toi sipsi-Tuc-keksi-kola-kalja-mikäliesekotus sisältää! :DD

Näin.

Muistin juuri, että joulusta ja joululahjoista en ole vielä höpöttänyt yhtään. Teen pian joulusta uuden postauksen omalle kohdalleen, eli 24.12.

Eläinrakasta (eläintenystäville) ja leivonnantäyteistä (jauhopeukaloille) uutta vuotta 2011 kaikille teille blogissani vieraileville!!

Eipä ole kirjoitus oikein sujunut pitkään aikaan. No, tämän olen todennut ennenkin... En tiedä miksei tämä suju niinkuin ennen, kun kuitenkin tästä on ollut apua enemmän kuin mistään muusta. Pitäisi ehkä yrittää ryhdistäytyä? Olen vain nykyään koko ajan väsynyt ja erittäin saamaton. Ja muka-kiireinen. Tekemättömät asiat olen aina selittänyt sillä, etten muka ole ehtinyt. Ehtisin, jos vain tarttuisin toimeen enkä viivyttelisi. Siivoaminen on tästä erittäin hyvä esimerkki. Nykyään en muutoin jaksa (lue: viitsi) lenkkeilyttää koiria, mutta aina silloin kun tiedän että pitäisi alkaa siivota, vien pari-kolme päivää koiria lenkille oikein mielelläni. En siis muka ehdi siivota ;D Asiaa toki auttaisi, jos kääntäisin päivärytmini jälleen kerran oikein päin. Koulukin alkaa jo heti. 3.pv, joten tämä olisi enemmän kuin suotavaa.

Masennuslääkkeiden vaikutusta en oikeastaan muuten huomaa kuin siinä, että en tarvitse enää kuin muutaman siiderin ja sen jälkeen olen samassa kunnossa kuin silloin, kun olen vetänyt 5-6 siideriä ja pari kossubatteria. Tätä tuli kaksi kertaa kokeiltua ja sen jälkeen opin, että en voi enää juoda samaan tahtiin kuin ennen. Muisti on mennyt kahdella edelliskerralla melkein kokonaan ja kontrolli muutenkin. Viimeisimmällä baarireissullani edellisperjantaina "hukkasin" lasini ja kaulakoruni. Sekä erittäin liukkaista saappaistani johtuen (niillä todellakin meinaa kaatua jopa selvinpäin!) kaaduin katuun niin, että niskani tärähti ja oli sen jälkeen viime keskiviikkoon asti kipeä. Ice Powerilla ja kaulahuivilla siitä selvittiin, mutta kivaa se ei todellakaan ollut. Lauantaina ja sunnuntaina ei ollut missään asennossa hyvä olla, kun koko ajan särki. Onneksi nukuttua sentään sain kun laitoin sellaisen putkityynyn niskan taa.

Uuden vuoden lupauksia en ole aiempina vuosina tehnyt, mitä nyt ehkä joskus kakarana tyyliin että pidän karkkilakkoa seuraavan kuukauden. Ensi vuodelle kuitenkin aion tehdä muutaman lupauksen.

1. Tipaton tammikuu
- Ehdottomasti. Nyt on tullut niin paljon ryypiskeltyä että kokonainen kuukausi ilman alkoholia tekee hyvää. Pysyy tavaratkin tallessa ;)

2. Aloitan jonkun uuden liikuntaharrastuksen
- Uintia olen mietiskellyt jo pitemmän aikaa....

3. Tarkkailen ja vähennän rahankäyttöäni
- On tullut osteltua pitkin vuotta kaikkea enemmän ja vähemmän turhaa, joten nyt on aika ryhdistäytyä siinäkin asiassa. Rahaa menee muutenkin ihan tarpeeksi ruokaan ja laskuihin yms. että turhat ostokset todellakin ajavat pörssini vielä joku päivä vararikkoon, jos en lakkaa ostelemasta.

4. Paino alas
- Olen erittäin tyytyväinen jos lukema vaa'alla vuoden lopussa alkaisi numerolla kuusi, mutta olisin tyytyväinen myös siinä tapauksessa, että se alkaisi edes numerolla seitsemän. Paljon siihen on matkaa mutta liikkumalla ja herkkuja vähentämällä lukema on helposti saavutettavissa! :)

 *edittiä pukkaa*

Näin kaverilla Facebookissa sellaisen "Lupaan aloittaa 1.1.2011 karkkilakon ja se kestää niin monta päivää kuin tästä tykätään" ja laitoin sen myös itselleni. Tällä hetkellä siitä statuspäivityksestä tykkää 16 immeistä, eli vähän reilu kaksi viikkoa ollaan nyt sitten karkkilakossa ;D Ja ajattelin myös pitäytyä lupauksessani :P

Suunnitelmat uuden vuoden suhteen ovat vaihtuneet viikkojen aikana monen monta kertaa, mutta huomenna on mukavaa juhlistaa uuden vuoden alkamista mitä parhaimmassa seurassa! :) Mun luo on tulossa Noora ja sen jätkäkaveri sekä meidän yhteinen kaveri Eva (oli laivalla meidän kanssa) ja hänen jätkäkaverinsa sekä Toni! <3 Tonin tulo varmistui vasta tiistaina, kun meillä maanantaina oli vähän riitaa ja pitkälliset keskustelut sen jälkeen. Ensinhän mun "aveciksi" piti tulla se Ahlman-koulukaveri Antti. Sille jouduin sitten selittämään "pienen" valkoisen valheen, ettei hän voikaan tulla. Jotenkin kun on viime viikonlopusta asti ollut tosi ahdistavaa ajatella että se tulisi tänne mun kanssa viettämään uutta vuotta. Se on vähän liian tykästynyt muhun..... Itte oon entistä enemmän nyt vakuuttuneempi siitä, että en juurikaan tunne kiinnostusta hänen suuntaansa ja me ollaan vaan kavereita. Kumpa vaan hänkin sen tajuaisi tarpeeksi ajoissa...
Päätökseen tietty vaikutti sitten sekin, kun kuulin että Toni sittenkin haluaisi tulla. Ensin sille maanantaina sanoin että ei se todellakaan käy, en mä voi perua Antin tuloa enää ( - vaikka siis halusinkin ehkäpä), mutta yön yli ajatusta kypsytellessäni mulle tuli taas niin ikävä Tonia että mun oli pakko alkaa kehittää suunnitelmaa, millä saan Tonin tänne ja Antin jäämään Tampereelle. Sitä en tänne nyt selosta, mutta toimi kuitenkin.

Tuosta mun ja Tonin keskustelusta maanantaina voin kirjottaa toisella kertaa, nyt en jaksa. Ollaan siitä kyllä ennenkin puhuttu ja musta tuntuu aina vaan kurjemmalta, kun asiat ei muutu mihinkään suuntaan vaikka kuinka yritän. Olen sen Tonillekin sanonut monen monta kertaa että tykkään siitä ihan mahdottomasti ja mulla on koko ajan ikävä sitä. Sitten se vaan vastaa mulle että tietää sen kyllä mutta kun ei pysty luottamaan muhun enää. Niin no, itepähän töppäsin mutta olen myös oppinu siitä. Mä en enää halua riskeerata tätä juttua, vaikkei nyt siis yhdessä enää ollakaan. Yritän kaikin keinoin että Toni alkais taas luottaa muhun ja voitais palata yhteen. Aika näyttää, mutta todella toivon sitä! <3 Toni!

.....täällä ei suinkaan silti olla, vaikka omaan joulupöytään ei enempää leipomuksia ole tulossa (piparkakkutaloa lukuunottamatta). Tilauskakkuja pukkaa siis huomenna. Äitini ystävä ja meidän molempien tukkalääkäri tilasi tavallisen kermakakun ja sacher-tyyppisen suklaakakun. Hetken asiaa mietittyäni kuitenkin ilmoitin, että kermakakkua en pysty tekemään, kun olen jo torstaina lähdössä mummulaan ja kakkuja kun syötäisiin vasta lauantaina. Kyllähän se säilyisi lauantaihin, mutta sunnuntaista en enää olisi niin varma eikä päällisetkään varmaan enää siinä vaiheessa kovin kauniit ole. Niimpä kysyin, että kävisikö kermakakun tilalle esimerkiksi jokin vähän erikoisempi kuivakakku. Tuo Heikkilän emännän kuivakakku, jota jo tällä viikolla tein, olisi mielestäni juuri sellainen vähän erikoisempi. Sellaisen teen siis huomenna ja sacher-kakun pohjankin huomenna, torstaina sitten täyttö ja koristelu.

Laitoin eilen Satakunnan Osuuskaupalle työhakemuksen. Pitäisi oikeasti alkaa etsimään jotakin ilta- ja viikonlopputöitä opiskelujen ohelle. Opintolainan nostin n. kuukausi sitten koko summan kerralla (periaatteessa vahingossa), ja se on jo melkeimpä kokonaan mennyt. Enkä edes tajua että mihin! :o Niin että jotain pitäisi alkaa kehittämään ja pian, että pärjään ensi kevään.
Luultavasti muuten joudun jatkamaan koulua vielä seuraavana syksynäkin sen ajan, että saan työssäoppimisen suoritettua. Luulin, että saisin molemmat suoritettua ensi keväänä niinkuin ope ensin sanoi, mutta viime viikolla se sanoi vähän toista.... :( Mielestäni ei ole mitään järkeä viiden viikon takia viivyttää valmistumistani puolella vuodella, joten aion tästä asiasta todellakin vielä jutella open kanssa. Saisin sitten juhlia äiteen kanssa samaan aikaan valmistumista ;) Tuntuu se muutenkin mukavemmalta juhlia keväällä kuin talvella.

Pitäisikö vielä raportoida hiukan Tonista.... Mulla on niin ikävä sitä koko ajan. Viime viikolla se vaan sano, että ei halua olla mun kanssa tai kenenkään muunkaan kanssa yhdessä. Syyksi sano luottamuspulan. Sitähän me ollaan tässä tämä koko aika yritetty mun töppäilyjen jälkeen, että se alkais taas luottaa muhun, mutta tulosta ei sitten vissiinkään ole syntynyt. Tapaillaan kuitenkin, viikonloput se on "normaalisti" mun luona ja viime viikolla oli tiistaina yötä kun viikonloppuna ei päässyt. (Olin Nooralla.) Tänäänkin sen piti tulla, mutta mulla meni Pajan päättäjäisissä vähän liian myöhään niin ei se sitten tullutkaan... Kun täytyy päästä ajoissa nukkumaan, että jaksaa herätä neljältä. Se työnarkkari tekee 12h päivää ;) Mutta niin, huomenna se tulee taas. Taidan mä siitä jonkun verran tykätä, kun joka päivä on sitä hirvee ikävä ja sillon kun se vihdoin tulee, haluaisin että se jäis mun luo koko loppuelämäks ja aina kun se lähtee, iskee ikävä saman tien päälle ;) Taitaa silläkin olla hiukan ikävä, se on soittanu mulle tällä viikolla kaks kertaa ja kyselly kuulumisia. :D Puhuttiin jopa yli vartti. Ennen ei oo soittanu ku jotain minuutin puheluja :D ....nojoo..... :D

Jos nyt lakkais taas nää höpinät kun kuulostaa niin teiniltä että! :D

Koko viikko on menny ihan hukkaan. En oo tehny mitään muuta ku ryypänny. Niin no, itteensähän siitä saa syyttää enkä mä sillä, ettäkö valittasin.... Mutta voin kertoo että nyt vituttaa. Miehet. -.-

Toni alko maanantaina kyselee pitkästä aikaa mitä mulle kuuluu. Siis ei se, jota nyt deittailen, vaan se aiempi, jonka perään itkin monta viikkoo kun se oli mun kans, sit ei vastannu puhelimee monee viikkoo ja sit taas olikin mun kaa. Ensin sanoin sille, että ei tartte kysellä yhtää mitää, sä oot 2 mahdollisuutta saanu ja pilasit ne myös. Sit aloinki aluks ihan läpällä kokeilee, että mitä se sanoo, jos kysyn koska nähdään. No minähän taas lankesin niihin satuihin välittömästi, kun se alko selittää että nyt on vaan tärkeintä että meidän välillä on kaikki ok, sit tulee perässä kaikki muu. Ehkä haluais mun kanssa suhteenkin, mutta katellaan nyt rauhassa. Se olis tullu mun luo yöks, mutta sanoin ettei tänne voi tulla, tää on ku kaatopaikka tää mun kämppä. No sitte se pyysi mut sen ja sen kavereitten kans baariin. "Tuu tänne mun viekkuun. Ei noi kaverit sua syö. Voin tarjota pari. Ja maksaa taksin jos tuut, haluatko tulla?" Tyyliin näin. Tiina sano mulle että älä mee, se vaan kusettaa. Mutta minähän menin. Tiina heitti meidät sitte sieltä baarista kahden aikaan Tonin kaverin kämpille. Toni oli koko illan ja seuraavan päivän sellanen ihana ittensä (?), no sellanen ainaki millasena mä oon sen tuntenu. Äiti haki meidät sieltä Tonin kaverin kämpiltä tiistaina kun pääsi töistä. Jätkät meni Porkkaan jollekki kaverilleen ja mä kotiin. Ne olis mutkin halunnu mukaansa, mutta sanoin että meen ensin kotiin suihkuun ja syömään. Meidän oli siis tarkotus parin tunnin päästä lähtee Harjavaltaan heittään tikkaa ja juomaan. Tai no en mä mitään olis heittäny, kattellu vaan. Soitin Tonille varttin yli viis että mikä tilanne ja se sano mulle, että niillä ei ookaan kuskia sinne Harjavaltaan, yrittää saada jostain. Ja että soittaa mulle sitte kyllä kun lähdetään. Sen jälkeen en oo siitä kuullu mitään, illemmalla ei vastannu puhelimeen ja keskiviikkona oli koko päivän puhelin kiinni. Torstaina koitin kerran ja löi luurin kiinni, en oo sen jälkeen koittanu.

Keskiviikkona lähdin Tiinan kans baariin, ja löysin pari jätkää sieltä. Mä lähdin ensin niitten mukaan "jatkoille", Tiina tuli vähän päästä perässä. Ja lähtikin sitte aika pian pois, kun se oli ajelemassa yhden toisen jätkän kanssa.... Toinen niistä jätkistä meni nukkuun, mä jäin toisen kanssa. Noh, ....... Se sano mulle yöllä että lähtee sitte jossain vaiheessa aamulla töihin, mutta ei viitti herättää mua. Mä heräsin ilmeisesti heti sen lähdön jälkeen, kello oli jotain 11. Sen kaveri meinaan soitti sille myöhemmin päivällä ja se oli sanonu lähteneensä 11 aikaan. Tää tyyppi sano mulle että voi tulla torstaina iltapäivällä kylään. No, en mä ihan niin hyväuskonen oo että sitä olisin uskonu ja ei siinä mitään, kun sitte kysyin iltapäivällä joskus viiden aikaan että no tuleeko se. Se sano ettei ehdi tuleen, mutta se sano myös että sillä on joku muija kiikarissa ja että "sori nyt mutta mun tekis vähän mieli kattoa mitä siitä tulee". Kiva kiva. Ja mä kysyin siltä juuri edellisyönä että eihän sulla sitte varmasti ole ketään, mä oon kyllästyny oleen joku varavaimo.

Perjantaina taas baarissa. Ensin ajattelin, että en lähde mihinkään. Sitten yks kaveri kysy, lähdenkö laulaan 92:een. No lähdinhän mä sitten. Mutta päätin etten juo mitään. Klo 23 aikaan sovittiin Tiinan kanssa että mennään Cabaretiin. Minä menin, Tiina ei tullu. Odotin sitä tunnin, odotin toisen. Sit se sano että tulee ihan just kun saa kyydin. Meni puol tuntia ja taas se sano että ihan kohta kyyti tulee. Se oli toisessa baarissa ja yleensäkään kaupungin keskustassa olevien baarien välimatkat ei juuri päätä huimaa, ei siis näidenkään. Mutta ei, hän ei vaan voi kävellä. Loppujen lopuks sit käveli kuitenkin. Kello oli 01.45 kun neiti asteli sisälle. Lainasin sille 40€ rahaa. Aiemmin illalla se pyysi 20€, sitte 30€ ja viimeseks 40€. Ensin sanoin että en niin paljoo lainaa, mutta toisaalta se on ihan sama kun kuitenkin joudun sen koko 40€ nostaan että saisin annettuu Tiinalle edes kolmekymmpiä. Sanoin Tiinalle, että mä olen nyt odottanu sua sitte koko vitun illan että saat kyllä tulla mun kans tanssiin, mutta eipä luvannu tulla. Hän haluu vaan istuun. Sit kun me oltiin vähän aikaa istuttu, se sano että mennään ettiin jotain miehiä. Mä sitte sanoin sille että luuletko että mua kauheesti huvittaa ettiä jotain miehiä k**** ottassa, kun oot suoraan sanottuna pilannu mun illan. No, vaihdettiin sitte kuitenki istumapaikkaa discopuolelta karaokepuolelle niin eikö mun viereeni istu joku jätkä ja ala juttelee. Tiina alko samantien höpöttään jotain päälle ja mun oli pakko sanoo sille että ole nyt hiljaa. Se suuttu siitä ja alko pauhaa mulle että hän tulee mun kans baarii ja nyt mä vaan istun jonku jätkän kans! Noh, itepähän halus että mennään ettiin miehii ja nyt kun mulla olis niin sit ei saakaan jutella. Kummaa touhua! Kysyin sitte siltä jätkältä että mennäänkö tupakille, kysyin Tiinaltaki mutta ei kattonu päinkään. Kun tultiin takas tupakilta Tiinaa ei näkyny missään ja mä aattelin että ihan sama, lähteköön vaikka kotio. Meni alta 5min kun se sieltä pamahti paikalle ja pyysi, että haen sille taas juomista. Mulla kun oli ranneke, jolla saa juomat puoleen hintaan ja sillä sitä tietenkään ei ollu kun tuli niin myöhään. Mä jatkoin edelleen juttelua vaan tän jätkän kanssa, Tiina höpötti päälle mutta en kuunnellu. Ihan sama mitä höpötti, se oli pilannu mun illan.
Sitte se meni kysyyn siltä karaokeDJ:ltä meille kyytiä. Mä olin nähny sen tasan kerran aiemmin, se oli Tonin kaveri ja oli sillon maanantaina meidän kans baarissa ja siellä sen toisen kaverin luona yötä. Tiinasta en tiiä kuinka monta kertaa se sen on nähny, mutta voin sanoo että aika lailla yhden käden sormista laskettavissa ne kerrat. No, se Tomi sitte kuitenki lupas heittää meidät kotiin. Valomerkki tuli ja sanoin Tiinalle että nyt mennään, Tomi odottaa. Se oli jääny höpöttää joillekki jätkille ja sano mulle että hän ei lähde mihinkään vielä, Tomi saa odottaa. Sanoin sille että se ei kuule todellakaan odota, se ehkä haluaa nukkuun ku on ollu koko yön täällä töissä. Tiina sano taas että hän ei lähde, no minä sitte kaivoin sen narikkalapun mun laukusta, annoin sille ja sanoin että hyvää yötä ja lähdin menee. Mä näin sen eteisessä, se ei nähny mua. Mä menin Tomin autolle ja vähän ajan päästä se Tiinaki sieltä tuli. Tomi oli aika kiukkunen tietysti, kun joutu odottaa Tiinaa.
Tiina alko siellä autossa selittää, että oli siltä jätkältä (jonka kans olin keskiviikkona) menny kysyy että minkä takia sä oot sanonu Tiinalle (mulle) että sulla ei oo mitään muijaa ja sitte kuitenki onki?! Kun se vielä erikseen kysy sulta! Se jätkä oli sit vaan vastannu että oli muka sanonu mulle että sillä on muija. Ja ei kyllä todellakaan ollu sanonu. (Niin ja muuten mä näin tätä jätkää koko illan siellä baarissa sen muijansa kans, oli tosi kiva kun se välillä oli ihan vieressäkin muttei tietenkää reagoinu mitenkää ja mä vaan yritin kattella muualle. Baaritiskillä ja eteisessä osuin ihan vahingossa sen viereen.) Mä sitte kysyin Tiinalta että mitähän helvekkoa varten sun on tarvinnu sille mennä selittään yhtään mitään, en ole pyytäny, että antais olla vaan! Se oli vaan halunnu puolustaa mua.
Tomilta kysyin että oliko se Tonista mitään kuullu ja se sano että juu kyllä ne tänään oli jotain viestitelly. Sitte kysyin silleen ohimennen että missähän se Toni mahtaa nyt olla, niin se vastas että kotona varmaan. Ja sit kysyin vielä että mikähän juttu tää on että Toni selittää mulle että se on eroomassa sen muijansa kans ja haluais ehkä olla mun kans ja sit ei kuulukaan mitään moneen viikkoon?! Tomi sano että se on ihan pötypuhetta, niillä on vähän riitoja vaan nyt ja se xxx (muija) on ehkä päivän kiukkunen ja sit ne taas palaa yhteen! Eli juuri sillon Toni soittaa mulle ja latelee niitä kauniita satujaan =) Kyllähän mä sen tiesin, tiesin ihan hyvin, mutta kun sen toinen mulle sanoo niin se putoo niinku pommi taivaalta. Ihan kiva juu =)

Tältä muuten Tonin toiselta kaverilta, jonka luona me sitte silloin oltiin yötä, kysyin Facebookissa torstaina, että no oliko ne tiistaina menny sinne Harjavaltaan ja arvatkaapa vaan mitä se vastas. Juu, oli ne siellä! :) Ja sen jälkeen ne oli menny Winstoniin kattoon Ässien peliä. (Suunnitelmissa kun maanantaina oli, että mennään kattoon Ässien peliä UrhoTV:stä sinne Winstoniin, mutta sitte jätkät keksikin että lähdetään Harjavaltaan heittää tikkaa.)

Nämä ei suinkaan ole ainoita tapahtumia tällä viikolla. Tämä Toni, jota deittailen, oli torstaina lukenut Facebookista statuspäivitykseni, että olen ollut keskiviikkona baarissa. Se tietysti soitti mulle ja tenttasi, missä olen ollut ja kenen kanssa. En tietenkään voinut totuutta kertoa, sanoin että olin Tiinan kanssa ja mentiin Tiinan tuntemille jätkille yöksi. Minä nukuin kiltisti Tiinan vieressä eikä mitään tapahtunut. Toni ei uskonu mua ja sano, että sen näkee sitte perjantaina tuleeko hän yöksi vai ei. Perjantaina laitoin kolmen aikaan viestin että toivon että se tulis, puhutaan asiat selviksi ja sanoin, että mulla on ikävä sitä. Niinku mulla onkin kyllä. Ei vastannu. Soitin seittemän aikaan sille, mutta ei vastannu. Soitin tänäänkin iltapäivällä sille, mutta ei vastannu. Eli peli taitaa olla nyt sitte selvä tältäkin osalta.

Vaikken tunteistani olekaan varma, niin silti musta tuntuu nyt tosi pahalta. Niin pahalta, että itkettää. Tiedän kyllä todellakin, että tein väärin sitä kohtaan. Olis pitäny jättää se kirjotus Facebookiin laittamatta tai muotoilla ainakin sanani toisin.. Tai no, olis pitäny jättää koko typerä "temppu" tekemättä. Molemmatkin. Eli tiedän senkin, itteensä tässä vaan saa taas syyttää.

Tänään oon sitte ollu tosi maassa ton takia. Tiina päivemmällä soitteli eikä sillä ollu mitään asiaa. Sitte ku se soitti taas viiden maissa ja olin just koneella ja keskittyny Facebookiin kirjottamiseen enkä kuunnellu sitä, se sitte lopetti puhelun ja laitto viestiä perään että mikä mulla nyt on. Sanoin ettei mua huvita puhua, eikä sulla näyttäny mitään asiaakaan oikeen olevan. Se sitte suuttu mulle siitä ja sano että kyllä hänellä olis ihan asiaakin ollu. "Mutta ei sitte jos ei kiinnosta. En soittele enää. Et moikka." En valehdellu, mua ei ihan oikeesti oo tänään huvittanu puhua ja oon sanonu kaikille niin, en pelkästään Tiinalle. Eipä auttanu ku laitoin viestiä vähän päästä... Soitin sille tossa 9 aikaan ja sanoin että olisko pienen sovintokeskustelun paikka, en mä halua että se on mulle suuttunu enkä että se luulee että mä oon suuttunu sille. Se vaan sano ettei se oo mulle suuttunu mistään. Mutta eipä se juuri kerinny mua kuunnella, oli just käyny kaupasta hakemassa juomista ja alotti juomisen. Soitti vähän päästä taas mutta eipä se sitte enää siitä selittäny, että asia jäi siihen.. Noh mutta pääasia että se kuitenkin puhuu mulle edelleen. :)

Tämmöstäpä sekoilua taas tällä viikolla, jos ens viikon ottais sitte rauhallisemmin. Ja päätin tänään, että nyt jää baareilut vähäks aikaa. Noi meen, mitä mulla tuossa "menokalenterissakin" on, mutta sen jälkeen saa seuraava baarireissu olla vasta uutena vuotena. Jos vaikka sais tätä elämäänsä vähän järjestykseen. Vuorokausirytmistä pitäis ensinnä alottaa se elämänsä "korjaus".

Kello on 02.44 eikä mua väsytä eikä nukuta tippaakaan.

Otin tämän  i h a n a n  pohjan Tuunarin sivupohjista. Vaikkei vielä joulu olekaan pitkään aikaan eikä täällä vielä kovin joulumielelläkään olla, mutta illat pimenee ja on ihanaa polttaa kynttilöitä, ottaa kuppi kuumaa vaniljateetä viereen ja kutimet käteen. Kyllä, tällä hetkellä puikoilla jo toinen pipo lyhyen ajan sisällä  Tästä tulee sellainen vähän pitempi, jää tilaa ajatuksille ;D (mille ajatuksille kun ei päässä liiku mitään??)

Tänään illemmalla tai huomenna tulee postausta jälleen kerran mun erittäin paskasta olosta. Siihen liittyy miehet erittäin vahvasti jälleen kerran....

Mulla on jo n. viikon verran ollu tosi levoton olo. En millään meinaa pysyä paikallani. Suurimman osan ajasta on jotenkin erittäin tylsää, vaikka olis seuraakin. Ja tekemistäkin mitä pitäis tehdä. Tiskaus nyt ykkösenä, imurointiakin saa harrastaa taas parin päivän päästä.... Väsyttää aivan sairaasti koko ajan, mutta ei nukuta. En saa nukuttua millään, vaikka olen ottanut unilääkkeet nyt joka ilta jo hyvissä ajoin. Ennenhän tein niin, että otin sen vasta kun olen menossa sänkyyn, mutta nyt olen ottanut jo monta tuntia ennen. Ei auta. Ja huomaa sekin, että ensin sanoin monikossa, sitten yksikössä...

Puoliksi vitsillä heitin, että voisin opettajalta pyytää lomani ajaksi jonkin vähän vaikeamman kirjallisen koulutyön, joka ei ihan yhdessä illassa valmistu. Tähän asti nimittäin on valmistunut. Ihmettelenkin suuresti sitä, miksi kaikki luokkakaverit vinkuvat jo viikkoa ennen tehtävän palautuspäivää että "voivoi kun tulee kiire taas tämänkin kanssa ja on niin vaikeeta ettei tajua ollenkaan" jne. Itse olen aloittanut edellisenä päivänä ja saanut ihan hyvin valmiiksi siinäkin ajassa. Ja ilmeisen hyvin olen jaaritellutkin, kolmosta pukkaa :) Vaikka aina höpötetään siitä hautumisajasta..... Minä en siihen usko, kun en parissa päivässä osaa ajatuksiani julkituoda mitenkään muuten. Sellainen tarvitsee kuukausia.

Tuohon en välttämättä usko, että onnistun syksyn mittaan toteuttamaan pitkällisen haaveeni. Ja sehän oli se vauva... Tietysti toivossa on hyvä elää, mutta jotenkaan en vain jaksa uskoa että minulle sellaista onnea nyt suotaisiin... Tästä ajattelutavastani en joissain asioissa pääse eroon, "kun ei tähänkään päivään mennessä niin ei kyllä nytkään". Eli vähän sama ajattelutapa kuin iskällä...

Olen tässä deittaillut parisen viikkoa yhden Tonin kanssa. Hän on ihan mukava ja kiva ja näin, mutta jotenkin en ole vielä ollenkaan varma omista tunteistani. Olen vain niin hellyydenkipeä, että haluan olla hänen lähellään, mutta samaa haluaisin kyllä kaikkien muidenkin kanssa. Ja koska hän on aina töissä viikolla, tekee 10-12 tuntista päivää ihan huvikseen, niin musta se on todella perziiiiistä nähdä vain viikonloppuisin.

Jos mikään ei riitä, millä saamme tämän jatkumaan? Jos mikään ei riitä, sanat tyhjää jäävät kaikumaan.
-Suvi Teräsniskan Jos mikään ei riitä

Odotanko parempaa, odotanko jotain muuta? Tai mitä oikeastaan edes odotan? Kun mä tiedän ettei tämä tästä kovin kummoiseksi muutu. Mutta mä haluan odottaa, ja katsoa, muuttuuko mun tunteeni - opinko rakastamaan?
(Juha Metsäperä - Opitko rakastamaan)

Tavallaan mua harmittaa se, että kun oon "tottunu" siihen, että kun näkee pitkästä aikaa niin ensimmäiseks saa pusun ja rutistuksen. Tai vaikka olis nähny eilenkin niin saa silti. No, nyt ei saa. En tiedä eikö Toni "ymmärrä" sitä, että olis ihan kiva saada pusu kun nähdään viikon erossaolon jälkeen vai mikä on... Ja jos sohvallakin ollaan telkkaria kattomassa, niin olis ihan kiva päästä kainaloon änkemättä ja tunkematta siihen itte. Oon kyllä vähän kauttarantain näistä sille sanonu mut en sitte tiedä oliko vastaanottokeskuksessa offline-tila päällä ;)

Kaikista vaikeinta tässä on kyllä se, että kun en oo tunteistani varma, niin jotenkin tekis mieli mennä muualle "koko ajan". Ja kun näitä vaihtoehtoja tuntuu ilmestyvän taas kuin tyhjästä. Eilen soitti yks vanha Ahlman-aikanen jätkämerkkinen koulukaveri ja pyysi kahville ens viikolla kun oon menossa sinne Tampereelle psykologille. Ja sitten se sano että vois tulla Poriin käymään ja olemaan jopa koko viikonlopuks. Majottua pyysi mun luo.... Eilen kysyin siltä puhelimessa suoraan, onko se jollain lailla musta kiinnostunu ja se vastas että jollain lailla on joo. Kysy multa saman ja minä tyhmänä vastasin että kai jollain lailla joo. Oon kyllä aina siitä tykänny, silloin koulussa jo. Ja aina meillä on kyllä ollu tosi mukavaa yhdessä ja silleen, muttei mitään silmäpeliä enempää. Facebookissa kun ollaan juteltu muutama sana silloin tällöin niin siitä on kyllä saanu sen kuvan ihan täysin että olis kiinnostunu.

Sitten olis yks toinenkin miesmerkkinen, joka olis kiinnostunu musta. Tosin elää itte offline-parisuhteessa, mutta elää kuitenkin. Tältä naiseltaan se kyllä jo meni kysymään että saako tavata mut jopa niissä merkeissä ehkäpä joskus, niin se nainen vastas että kaikin mokomin, kunhan hänen ei vain tarvitse osallistua. Mainitsempa siis, että hän on totaalikieltäytyjä...

Eli  a p u a. Jannen aikaan mä silloin en voinu käsittää kuinka vaikeeta se muka voi olla pysyä yhden ihmisen luona kun on muka sitoutunu. Ja tässä sen kyllä sitten itte huomaa kuinka vaikeeta se onkaan. Mutta voin kertoo että se johtuu vain ja ainoostaan siitä, kun ei oo itestään varma. En mä ikipäivänä olis voinu viime keväänä lähtee toisen miehen matkaan. Enkä sitä ennenkään kyllä.... Hohh, joo, eli tän tajuttuani olen edelleen entistä vakuuttuneempi siitä, että se koko reilun kuukauden kestäny "taivas" oli täyttä soopaa sen toisen puolelta. Ei voi pettää jos aidosti välittää ja tykkää. Niin se vaan menee.

Tintti eilen x)

Isänpäiväkakkupostaus tulee myöhemmin.... Kenties tänään.... Kenties huomenna.....

On tässä pitäny jo pari päivää kirjottaa, mutta jotenkaan en oo saanu aikaseksi. Keskiviikkona sanoin Jannelle lopullisesti kiitos näkemiin hei (samaan syssyyn päätin myös lakata kyselemästä Tonin perään, Rikua ehkä pari kertaa vielä tapaan mutta Karin jätän laskuista myös - vaikka hää onkin ollu kaikista mukavin miekkonen tähän asti). Syy tähän on yksinkertasesti se, että meille jälleen kerran tuli keskiviikkona riitaa ja en jaksa enää. Sen temppuja ja satuja on nyt kateltu ja kuunneltu ihan tarpeeks. Nyt loppu ihan oikeesti! Päätös tuntu ja tuntuu edelleen toisaalta helpottavalta ja todellakin oikeelta, mutta koska oon läheisriippuvainen ihminen ja kuitenkin tosi pahasti "kiintyny" ja tykästyny siihen kusipäähän edelleen (ei ne tunteet mihinkään katoo vaikka kuinka yrittäis), mua ahdistaa, masentaa ja surettaa niin paljon että en tiiä mitä tekisin. Eli torstai-aamusta asti oon ollu tosi herkillä.

Ja kuten arvata saattaa, oon itkeny joka päivä tosi paljon. Ja jopa tosi kummallisista asioista. Ja varmasti olisin itkeny vielä paljon enemmänkin, mutta on ollu ihmisiä ympärillä, joten oon jotenki pystyny pidättelee kyyneleitä. Mua alko itkettää torstaina mm. se, kun yhteen tänne blogiin jota seuraan, oli tullu tosi ikäviä kommentteja ja ihan aiheetta. Bloginpitäjällä on tosi vaikee elämäntilanne menossa, joten ei varmasti kaipaa yhtään ikävää kommenttia. No, kukapa kaipais vaikka menis hyvinkin....
Arinalta saadussa haasteessahan kerroin, että oon tai ainakin haluaisin olla isin tyttö. Jotenkin mulle sen seura on tosi tärkeetä vaikka tosi usein paskaa sieltä suunnalta tuleekin. Eli toinen asia, mikä pukkas kyyneleet silmiin torstaina oli se, kun iskä lupas maksaa mulle bussikorttiin koulumatkoja varten lisää rahaa, ja käytiin sitten lataamassa se. No siis ei se itkettäny, vaan se, kun kävelin iskän kans sinne matkahuoltoon... Jotenki mulle tuli tosi outo tunne siellä... En osaa edes selittää sitä. Mutta koska tosiaan oltiin matkahuollossa, sain jotenkin pidettyä silmät suurinpiirtein kuivina. Haukottelin siinä sitten, että jos joku (kassaneiti esim) jotain sattui näkemäänkin niin luuli johtuvan haukottelusta...
Illemmalla torstaina Tiina ilmotti, että on lähdössä kavereittensa kanssa laivalle lauantaina eli tänään. Tai ainakin näin oli suunnitelmisaa, perjantaina saa tietää sitten toteutuuko. Leikiks pistin tietysti, sanoin että "no mee sitte sinne ja jätä mut tänne yksin tylsistyy ja suree". Vaikka oikeesti oli totta, mutta en mä sitä nyt sille voinu sanoo. Sen jälkeen kun Tiina heitti mut kotiin kun oltiin ajelemassa, kyyneleet meinas tulla mutta jostain syystä ei tullu. Masensi kuitenkin.
Perjantaina ei oo sitte ollu todellakaan enää sitäkään vähää hyviä fiiliksiä, olin ihan maassa koko päivän ja sen varmaan huomas etenki koulussa kaikki koska en hymyilly juurikaan ja laahustelin vaan eteenpäin. Noh, ihan sama. Muutamat luokkakaverit ja opettaja tietää mun tilanteen ja se riittää, muut ihmetelkööt. Tiina pisti viestiä aamupäivällä kun koulussa olin että laivallelähtö varmistu ja samantien nousi kyyneleet silmiin. Koko päivän ku mietin asiaa niin pari kyyneltä tipahteli, mutta jostain syystä en saanu itkettyä vaikka yritinkin.
Illalla lähdin yksin baariin, Tiina ei jaksanu lähtee. Olin laulamassa karaokee 92:ssa ja törmäsin siellä Hannaan ja yhteen Esaan. Oon sen kyllä ennenkin nähny siellä mutta koskaan ennen ei olla vaihdettu sanaakaan. Se Esa on kyllä tosi mukava ja erittäin hyvä ihmistuntija (osas munkin luonteen "analysoida" täysin nappiin varttin höpöttelyn jälkeen), mutta myös erittäin ahdistava tyyppi. Ainakin mulle tässä tilassa... Se halus että pääsisin tästä ujoudestani eroon ainaki hiukan, ja alko sitte höpöttää että haluanko mä että hän esittelee mut Porin Rakastajat teatterin näyttelijälle Kai Tannerille. Että saisin tavata julkkiksen, se Tanner kun on kuulemma ihan valtakunnallisestikin tunnettu. No haloo, mä en oo enää mikään viis vee joka pakahtuu onnesta saadessaan silittää pörröstä koiranpentua! Mutta vastasin myöntävästi kuitenki ja oli se Kai ihan mukavakin :) 

92:sta lähdin Hannan ja  Esan kanssa PK:hon yrittämään.. Sinne kun on K22 aina. Ja sinnehän mentiin ihan heittämällä, poke ei kattonu päinkään :D Mutta sisälle kun päästiin, mua alko ahdistaa saman tien. Todellakin huomas että siellä oli vanhempaa väkee mihin oli tottunu. "Kaikki" aivan kaatokännissä ja kun Hanna ja Esa meni tanssiin (Maarit Peltoniemi esiinty siellä) ja jätti mun yksin ja näin sitte kuinka yhtä univormupukusta kapteenia oli samaanaikaan pistämässä 5 pokee pakettiin ja viemässä ulos, meinas kyyneleet nousta silmiin. Esalle siitä sanoin ja se ymmärsi asian niin, että luulin että mut laitettais samanlaiseen pakettiin siinä tilassa, mutta en lähteny korjaamaan ja annoin asian olla. Tosiasiassa mua vaan ahdisti ne känniläiset. Ja tosiaan siellä oli niitä kapteeneja enemmänkin, Timo jotain tänään selitti että ne on tullu jollain laivoilla Mäntyluotoon, että siellä on joku juttu. En jaksanu kauheesti kuunnella sen selvitystä kun katoin telkkaria samalla... Mutta juu... Esa alko mua raahata joka paikkaan mukanaan että tutustuisin uusiin ihmisiin ja juttelisin niitten kanssa, mutta mä en todellakaan halua enkä uskalla puhua tuntemattomille. Se on mitä ilmeisemmin alunperin lähtösin kasvatuksesta: tuntemattomille ei puhuta - ja se on jääny päälle, toisinaan tulee esiin vähä liianki kanssa eli just tälleen. Eli ahdistuin tästä sosiaalistamisyrityksestä tosi paljon ja loppuillan olin aika lukossa. Hannan kanssa mentiin tanssiin mutta ei siitä sitte mitään tullu... Ja vielä vähemmän sitte ku Esaki tuli mukaan.
Esasta sen verran että se on 20 vuotta toiminu pokena eri baareissa, sit se on karaokeisäntänäki ollu ties kuinka kauan. Juu en muista :D Ja tuli sitte huomattua erittäin hyvin se poke"rooli" tai miksikä vois sanoa... Kuitenki ku oltiin tupakalla ja sinne sitte tuli joku jätkä juttelee Esan kanssa ja sit se niinku vahingossa otti vähä liian "rajusti" Esaa olkapäästä, ei nyt siis oikeesti rajusti vaan silleen miten miehet ny yleensä toisiaan koskee.... Esalla napsahti välittömästi ja se karjas sille jätkälle että ÄLÄ KOSKE! "Jutella voidaan tässä ihan hyvin mutta älä koske!" Sit se laski mielessään kymmeneen ja alko selittää vähä rauhallisemmin että se oli refleksi, hän ei siedä sitä että häntä tartutaan sillain ku hän on ollu pokena ja jotain muuta mutta en sitte kuullu, lähdin hyvin nopeesti paikalta pois. Vaikka se tilanne oli siinä, alko ja loppu yhtä nopeesti, mutta mua rupes niin paljo ahdistaa että en voinu jäädä siihen. Vaikka siinä ei ees ollu mitään väkivallan tai muutakaan uhkaa, mutta mulla nousee se väkivallanpelko samantien. Juoksin vessaan niin että Hannaki joka oli tullu jo tupakkikopista pois ja menny istuun pöytään, ihmetteli että mihin mä nyt meen. Hetken mä siel vessas olin ja yritin rauhottua, kyyneleitäkin pukkas taas. Muistin sitte että en mä voi täällä alkaa itkee kun meikit leviää eikä oo mitään mukanakaan ja sit kasasin itteni. Esakin oli siinä välissä jo tullu takas pöytään. Loppuilta meni ihan rauhallisissa merkeissä mutta tanssia ei tehny mieli yhtään vaikka Esa meidät tanssiin käskikin taas...

Tänään heräsin varttia vaille 1 siihen ku ovikello soi. Se oli äiti joka oli ihan sekasin huolesta, kun en ollu vastannu puhelimeen. Se oli soittanu mulle viimesen tunnin sisään 4 kertaa ja laittanu 3 viestiä, mutta mä olin yöllä kotiintullessani unohtanu puhelimen äänettömälle enkä mä sit tietenkään ollu heränny äitin soittoihin. Se alko selittää että ku ei hän tiiä mihin oon yöks menny ja kenen kans ylipäänsä oon baarissa ollu ja sit että ku hän ei millään pysty unohtaa sitä mitä viime keväänä tapahtu. Kun yritin juoda itteni hengiltä. Tai siis edelleen sanon että tietoisesti en yrittäny tietenkään, siinä vaan olis voinu käydä niin jos olis huono tuuri käyny.
No mutta joo, mä sit tosi kiukkusesti äitille vaan selitin että mä en todellakaan ole niin tyhmä että sellasta tekisin uudestaan ja harvemmin myöskään lähden tuntemattomien matkaan. Tiinallekki se oli sit soittanu ja kysyny et tietääkö se missä oon, mut ei tietenkää sekää osannu mitään sanoo sen tarkemmin, oletti että kotona oon ku niin on puhuttu yöllä ennenku se on alkanu nukkuun että yksin kotiin meen ja Hannan kyydillä. Ja näin tapahtukin :))
Olin tosi väsyny ja vaikka kuinka yritin niin sen jälkeen ku äiti lähti en enää unta saanu, kaikki ikävä palas taas mieleen, etenki Tiinan laivamatka. Tunnin verran siinä sitte pyörin sängyssä ennenku nousin. Mulla oli henkisesti tosi paha olo ja teki mieli käydä oksentamassa, onneks ei sit kuitenkaan niin pahaks menny.
Tiinalle tekstailin iltapäivästä ja olisin halunnu nähdä sen ennenku se lähtee, mutta se ei kerinny näkee kun sillä tietysti oli pakkaamista ja sellasta... Toisaalta en kyllä tiiä olisko se ollu sit hyväkään idea nähdä... Ihan varmasti olisin vaan itkeny koko ajan. On tääkin naurettavaa, itkee nyt sitä kun toinen lähtee laivalle yhdeks yöks, mutta en voi sille mitään. Olen siis erittäin vahvasti läheisriippuvainen. :/ (No, pelkään kyllä koko ajan sitä jos sille tapahtuu jotain sielä, se kun tunnetusti on kännissä melkonen sekopää ja nyt vielä laivalla....)

Täällä on taas Porin päivät... Eilen oli Taavin tulet -tapahtuma Kirjurissa ja mä olin sitte mukana yhden tulitaideteoksen teossa, Nuorten työpajan kanssa. Tänään oli ilotulitus samassa rannassa. Ja nyt täytyy vuodattaa muutama rivi siitä, kuinka ihmiset on tyhmiä! Siellä ilotulitusta kattomassa oli ihmisillä tosi monilla mukana koiria! Ja kaikki mun näkemät vieläpä erittäin paukkuarkoja, ykskin sheltti sekos saman tien kun se kuuli ensimmäisen pamauksen. Ja akka vaan otti koiraa kuonosta kiinni ja huusi että hiljaa! Teki "pikkusen" mieli käydä sanomassa että ootko sä niin saatanan tyhmä oikeesti että tuot tollasen koiran kattoon ilotulitteita ja vieläpä rankaset sitä sen käytöksestä?! Oma on kuule vikas että koitappa ottaa se koira kainaloos ja painella pois täältä! Oikeesti olin menossakin mutta äiti esti.
Aivan järjenköyhää touhua sellanen!
Eilen siellä Taavin tulet -tapahtumassa oli sellanen Markus, jonka tapasin ekaa kertaa viime viikolla kun oltiin tekemässä meidän taideteosta, tuulimyllyä. Markus sit kysy multa, kun tuli puheeks että mitä koiria mulla on, että olisko mulla mahdollisuutta tulla maanantaina koirien kanssa Herttuan koululle. Ilmeisesti Nuorten työpaja järjestää siellä jonkun lemmikkitapahtuman ja se Markus oli kysyny sinne kahta jotain muuta koiraihmistä, mutta ne olikin sitte joutunu perumaan tulonsa ja nyt siellä ei sit olis ollu yhtään koiraa. Minä suostuin ilomielin, sanoin Markukselle että jos vaan kirjotat mulle poissaolotodistuksen joka kelpaa meidän tiukkisopettajalle niin tulen! :D Lupas kirjottaa ;D
Tästäpä syystä sitte nypin Hipan turkkia jonkun 1,5 tuntia ja vielä jäi jalat ja häntä ihan koskematta, päätäkin pitää vielä ottaa jonkun verran huomenna. Ladylla nyt on ihan erilainen karvanlaatu että sen nyppimiseen en käyttäny varttia kauempaa. En viittiny enempää kiusata kerralla kumpaakaan, Lady kun on niin arka että ahdistuu samantien kun jotain tekee ja Hipalle tai ylipäänsä koiralle puoltoista tuntia kiltisti paikallaan trimmattavana on pitkä aika. Molemmat on siihen kyllä tottunu mutta kun ei usein jakseta nyppiä niin ne ei siitä tykkää oikein... Ja Lady tosiaan tärisee samantien...
Siellä koululla pitäis sit olla maanantaiaamuna klo 9. Loppumisajankin Markus varmaan sano mutten mä mitään muista :D Mutta ei se nyt ainakaan kolmee pitempään kestä kun tosiaan koulusta on kysymys ja käsittääkseni vielä ala-asteesta. Hippa tykkää kun pääsee rapsuteltavaks, Ladysta en oo ihan niin varma.... Tai kyllä sekin tykkää rapsutuksista, mutta en tiiä siitä ihmismäärästä kuinka paljon se ahdistaa Leiskua... Noh, sen näkee sitten. Ainakin ovat kaksin menossa että on edes jotain seuraa Leiskulla, ja ehkä vähä vähemmän stressattavaa :)

Nyt tää painelee nukkuun, kello on 2.20. Enkä edes ihan kaikkee kirjottanu mitä aiemmin ajattelin....

Mennään huomenna Henkan kummeille kylään..... Sen jälkeen jatkuu koiran nypintäoperaatio ja niiiiiiin odotan et Tiina tulee takas kotiin! <3 ....sanoin sille että jos unohdat mun tuliaisen niin saat lähtee takas! ;) Tilasin siis Pisang Ambon -pullon, kun se on niin paljon halvempi laivalta ostettuna kun maista.

Timon synttärit olis 9. päivä, eli pikkuhiljaa tässä yritän alkaa kehittelee että mitähän koristetta sitä keksis kakun päälle... Edinan intohimot- blogissa oli jokin aika sitte koirankoppikakkua, ja ajatus vähän kytee, että jos tekisin kans jonkun lautakasan ja työkaluja, kun Timo on oikeesti ammatiltaan puuseppä ja todella kätevä käsistään ja aina värkkäämässä kaikkee. Päivääkään se ei oo niitä hommia tehny, vaan se painaa lehtiä - mutta siitä en osaa kyllä keksiä mitään koristetta.... Sen rakas "harrastus" olis kyllä VPK, mutta en mä osaa mitään paloautoja maalata :D

Tällä postauksella tuskin tulee olemaan päätä taikka häntää, mutta väliäkö hällä. Kunhan nyt jotain turisen.... Ja mua ei haittaa tänään näköjään mikään, sen tuutte huomaamaan kun luette tätä ja valitan joka asiasta ja perään lisään "mutta ei haittaa." 
Mua kyllä ärsyttää sen puolesta, ku oon viime keväästä asti ollu tosi laiska bloggaaja. No, kirjotuksia kyllä verotti se Jannekin, kun se ei antanu mun kirjottaa tänne meidän touhuista... Mutta muutenkin, ei oo oikein ollu inspistä kirjottaa. Ja silloin, kun tuntuu että asiaa olis, niin ei oo konetta saatavilla. Yleensä sillon, kun ollaan mummulassa, alkaa ajatukset selkiytyä ja stressi häviää ku taikaiskusta. Sillon tulis tekstiä vaikka kuinka ja paljon, mutta en viitti siellä istua koneella kovin kauaa ku vanhukset ei tykkää... Ja se että siellä mun tekis aina mieli kirjottaa ulkona jossain rauhallisessa paikassa. Ei vaan tuu otettua ikinä vanhaa päiväkirjaa mukaan, josta vois sitte siirtää ne kirjotukset tänne...

Mä mietin aiemmin, että tohon otsikkoon liittyis melko osuvasti se, että oon koko kesän rampannu enemmän Raumalla Jannella kuin se täällä. Ja siis toi pitää todellakin paikkaansa, se on käyny täälä ehkä 2 kertaa koko kesän ja syksyn aikana. Mutta siis juu joo, en jaksa selittää Jannesta nyt.... Meidän piti perjantaina tavata, se olis kerranki tullu tänne mutta yllätys yllätys saatiin taas jostain riita aikaseks ja meni fiilikset molemmilta ihan täysin. Eipä oo jätkästä kuulunu siis sen jälkeen mut en mä oikein tiedä haittaako mua ees. Noh, huomenna tai viimeistään tiistaina rupee harmittaan jos ei mitään kontaktia saa, meinaan sillon olis taas melko otollinen aika tapahtua....

Tajusin perjantaina (siitäkin huolimatta että oltiin Tiinan kanssa rimpsalla "pikku"päissämme), että mä lakkaan nyt oikeesti kyselemästä miehien perään. Jos ne ei ota yhteyttä niin niitä ei kiinnosta. Niin simppeli juttu ja niin totta. Ja muakin lakkas kiinnostamasta sillä samalla sekunnilla.
Tonia odotin kolmatta viikkoo ennenku se otti edelliskerran jälkeen yhteyttä uudestaan, muka oli puhelin korjauksessa ja numerot jäi puhelimeen, oltiin viime viikonloppu ja nyt ei oo taas kuulunu mitään. Muka selvittämättömiä asioita ja hän selvittää ne ensin. No selvittäköön mutta mä en ainakaan vastaa sille enää vaikka vielä soittaskin. Mutta tuskin soittaa ja ei haittaa-.-
Rikua en oo nähny varmaan pariin kuukauteen kun on ollu kiireitä kummallakin, mutta en tiedä haittaako sekään. On se ihan kiva ja silleen mutta koska meillä mitään yhteistä tulevaisuutta (Rikun mukaan) ei tuu olemaan niin.... joo....
Jannenkin näkemisestä on jotain reilu pari viikkoa ja se haittaa kaikista vähiten. Meni viime tapaaminen ihan päin mettiä kun sato ihan tarpeeks ja se silti halus mennä sinne perhanan kalliolle missä ennenkin ollaan oltu. Ei uskonu vaikka sanoin etten tuu. Niin eli jollain ihmeellä se mut sai sinne raahattua ja sitte olin tosi vittuuntunu ku kastelin vaatteeni ja uudet kenkäni aivat turhaan, kun mitään ei ees tapahtunu sit loppuviimeks. -.- Fiiliksiä entisestään söi ne ainaset selitykset Laurasta ja kaikista muista muijista joita hän tapaa. En oikeesti enää tiedä tekeekö se sen vittuuttaan ärsyttääkseen mua, vai minkä takia. Onko se vaan niin siistiä selittää kuinka täydellinen se Lauraki on vai mikä on homman nimi?! No ihan sama, ei mua ees kiinnosta. Aikamoinen viha-rakkaussuhde meillä näyttää olevan, molemmin puolin....
Edellisviikonloppuna baarissa tapasin Juuson. Olin silleen että jesjes, uusia ihmisiä, wuhuuu :D Ja sitte seuraavana päivänä ku selitin Tiinalle ihan innoissaan että mäpäs tapasin sellasen Juuson, se on 24 ja seki kiertää Kespaa ja sillä on 2,5w Onni-poika  niin Tiina sano mulle heti että se tuntee sen :D Fiilikset meni taas :D Tiina oikeesti tuntee kaikki nää porilaiset tän ikäset tyypit! :D "juu mä tunnen sen, just viime viikonloppuna otettiin viivaa sen kans" :D No, komee ulkokuori petti sit Juusonki kohdalla, se kuulemma on vaan sen perässä. Ja tuli se tänä perjantaina huomattuakin ihan itte... vaikka ei siis mulle mitään selittäny eikä mitään, itseasias huomattiin Juuso vasta sitte ku oltiin lähdössä Cabaretista.

Hmm.... Nyt katkes ajatus ja teksti loppu....

Nooh palaan asiaan taas ku jaksan, kyllähän täs jo oliki! 

Tosiaan.... Nyt tein näin, koska mulla meni hermot Jannen kyttäämiseen ja kommentointiin mun blogista. Ei auttanu sekään kun vaihdoin tän blogin osoitteen, on se semmonen Sherlock! Toivotaan ettei pääse ohittaan tota salasanajuttuakin jollain konstilla. Tää kun kuitenki on MUN blogi ja haluan kirjottaa tänne ihan mitä mieleen tulee. Enkä saanu kirjottaa sillon kun Janne näki nää jutut. Paljon on kuitenki tapahtunu kesän ja alkusyksyn aikana asioita, jotka olisin halunnu tänne raportoida, mutta toi yks kielsi.

Me ollaan ensinnäkin Jannen kans yritetty sitä vauvaa koko kesän. Vielä ei oo tärpänny. Marraskuuhun asti olis aikaa, koska haluan kesävauvan. Tästäkään asiasta en tietenkään saanu mainita halaistua sanaa täällä, joten perustin uuden blogin, käsittelemään pelkään tätä aihetta. Mutta arvatkaa vaan löysikö Janne senkin blogin saman tien! Sen kirjottamista vaan en lakannu.... Nyt vaan ei oo tullu postausta sinnekkään pitkään aikaan koska ei oo mitään kirjotettavaa, hommat ei oikein edisty. Alkaa tulla kiire.... :(

Toisekseen mä olisin halunnu vuodattaa tänne kesällä ja miksei tässä alkusyksystäkin juttua Jannesta ja Laurasta. Jotain joskus kai mainittinkin hiukan, mutta siis tosi hiukan, kun Janne olis muuten tietysti kieltäny senkin. Ja tää on siis se Jannen toinen (tai kolmas tai neljäs vai viides) pano. Mua niin paljon korpes koko kesän, kun Janne laitto ja laittaa Lauran aina etusijalle. Sillon kun olis pitäny sitä vauvaa taas yrittää niin eihän se Jannelle sopinu silloin kun hänen piti mennä Lauran luo. Se kuvittelee että ne on joku pari, vaikka oikeesti Laura on naimisissa ja se koko touhu on pelkkää seksiä satavarmasti. Sitä kuvioo en kyllä ala selvittään täällä, se on niin erikoinen ettei itekään käsitä.

Kolmas mitä olisin halunnu tänne kertoo, niin on mun omat miesjutut. Niitä Janne ei kyllä estäny kertomasta, mutta koska se tosiaan luki tätä blogia niin en mä niitä halua sille selvittää missä meen ja kenen kanssa. Ja etenkään en halua, että se tietää kaikki ne kurvit kun ei oo ihan putkeen menny aina...

Ja vaikka se useimmiten tietää, kun mesessä kerron, että mua masentaa, niin en olis halunnu että se lukee niitäkään kaikkia juttuja. Ei kuulu sille pätkääkään koska mua masentaa ja miks.

Nää jutut on syöny kyllä melkosesti motivaatioo ja halukkuutta kirjottaa yleistäkään sepustusta tänne. Ennenhän mä selitin kaikki päivän tapahtumat melko yksityiskohtasestikin, mutta nyt ei oo huvittanu. Baareiluista en oo tainnu kirjottaa yhtäkään postausta. Noh, tiiä sitte ketä kiinnostaa millon oon kenenki kans baarista kotio lähteny, mutta silti.... Riidat Tiinan kanssa oon sentään kertonu, en ihan kaikkia pienempiä kun jotain vittuilua tulee lähes joka päivä tai ainakin joka viikko, mutta ne suurimmat kyllä...

---

Jatkan tätä huomenna, nyt kello alkaa olla niin paljon että täytyy mennä suihkuun ja nukkuun. Huomenna ei oo koulua, tai on mutta meillä on leirikoulupäivä.

Oon tänään itkeny suurimman osan päiväst. Sain meinaan tietää, että Henkan sairaus on edenny. Oon siitä siis joskus aikoja sitten täälläki selittäny, että sillä on luuytimen vajaatoiminta. Äiti soitti aamupäiväl ku olin menos kouluun, että ku Henkka oli eilen käyny lääkärissä niin se lääkäri oli sanonu, että mun, äitin ja Samin täytyy mennä 13.9 verikokeisiin, testaamaan olisko meistä joku sopiva luuytimen luovuttaja Henkalle. Normaalilla terveellä ihmisellä trombosyyttien määrä on kuulemma 250-400, Henkalla on 35. Ja jos niitä on 20 tai alle, se on kuolemanvakavaa. Vuos sitten niitä oli vielä 45, eli se sairaus on pahentunu. Ja mahdollisesti tarvitaan siis luuytimen luovutus. Mä niiiin toivon, etten ainakaan mä ole sopiva luovuttaja! Mua ahdistaa jo valmiiks sairaalat ja pelkät verikokeetkin, niin en todellakaan pysty meneen mihinkään leikkaukseen! Sanoin sen jo äitille että mä en sitten ainakaan suostu yhtään mihinkään.

Pläääh mä en jaksa nyt kirjottaa enempää. Oon niin vitun väsyny. Ja mua todellakin ahdistaa.

(Ja vituttaa, Tiina sano mulle tänään että on mun kans tänään koko illan ja että tulee viimeistään klo 20 tänne. Ja sano, että mennään huomenna laulaan, tai siis mä laulan mutta se tulee mukaan. Että menään ihan sillon ku haluan ja ollaan niin kauan ku haluan.
No se tuli jo seittemältä, mutta lähti äsken. Se istu vaan tossa, katto telkkaria ja söi mun sipsit ja sit alko jotain valittaan ja sanoin vaan sille että mä istun täs koneella ku sä katot vaan telkkaria ja mua ei kiinnosta, niin sit se sano et ei hänellä oo muutakaan tekemistä. Sit se alko tekstaamaan sille kaverilleen Jennille ja äsken ilmotti että lähtee sitte sinne. No joo vitun kiva -.- Pienet on huolenaiheet mullaki -.-)

Mut silti...

Reilu viikko koulua käytynä ja edelleen innolla eteenpäin! :) Eilen puhuttiin musiikkiterapiasta ja heti tuli sellanen olo, että haluan opiskella sitäkin. Muutenkin oon viime viikosta asti miettiny kaikkia lisäkoulutuksia mitä voisin haalia itelleni :D Se erityispedagogiikka kiinnostais ehkäpä mutta kun siitä tulee monta sataa lisää maksettavaa niin ei kiitos :)) Ja toiseks, ne tunnit pidettäis torstaina klo 16.30 alkaen enkä mä jaksa koko päivää siel koululla olla, etenkään kun päästään yleensä torstaisin jo 13.30. Harmi ://

Uskon horoskooppeihin. En niitä ihan joka lehdestä lue, mutta esim. MissMixin horoskoopit on aina osunu nappiin. Nyt on myös Facebookiin tullu horoskooppisovellus, jossa on horoskooppi joka päivälle ja täytyy sanoa, että aina on osunu sekin nappiin. No välillä se kyllä höpöttää jostain raskaista töistä, joita oon haalinu ja haalimassa itelleni liikaa, mutta kai nekin jossain vaiheessa sit toteutuu.... Mut siis tähän mennes kaikki muu on toteutunu.
Oon kai niin tyhmä että musta se on tosi kummaa kuinka ne voi aina tietää kaiken :DD

Tänään tein luonnehoroskoopin ja pistän sen nyt tähän alle mitä tuli vastaukseks. Sekin osu sitte just eikä melkein nappiin! :))

Aikansa ilmiöitä seuraten myös Ravut osaavat luoda ympärilleen turvallisen ja hellän ilmapiirin niin halutessaan. Rapu-ihminen suhtautuu asiaan kuin asiaan joko lämpimästi ja välittävästi tai sitten välinpitämättömästi. Nämä kaksi olotilaa voivat vaihdella salaman nopea...sti, sillä Rapu reagoi kaikkeen tunteella. Väärä sana tai väärä ilme voi muuttaa lämpöä ja turvallisuutta huokuvan Ravun jäätävän välinpitämättömäksi kesken lauseen, halauksen tai rakastelun. Rapu suojelee sisintään kuin luonto jatkuvuuttaan ja vaaran uhatessa nousee mitään läpäisemätön panssari kuin tyhjästä Ravun ja tunkeilijan väliin. Rapu-ihminen voi olla herkkä runoilija, mutta hän ei ole päättäväinen, sillä hänessä ei ole kestävyyttä tai voimakkuutta. Rapu rakastaa mukavuutta, hämäriä valoja ja syviä nojatuoleja. Sekä rapumies, että -nainen tarvitsevat suunnattomasti rakkautta, tunne on hallitseva tekijä hänen kaikissa toimissaan. Rapu on mustasukkainen ja omistava, ja vaatii jatkuvasti konkreettisia rakkaudenosoituksia kumppaniltaan. Hänen kotinsa on hänen linnansa, jossa Rapu mielellään pysyttelee. Ravun metalli on hopea, kivi aidot helmet tai kuukivi. Väri on valkoinen ja viikonpäivä maanantai. Oodi Ravulle: Etenen taas jonkin verran, palataksein takaisin... Häilyväinen kuu mua ohjaa, hämmentää leikki varjojen. Nostan katseen, kohdistun jo häipyy luulo, epäilys!

Tunnistan itteni tosta kyllä ihan täysin! 

"Rapu on mustasukkainen ja omistava, ja vaatii jatkuvasti konkreettisia rakkaudenosoituksia kumppaniltaan."

Muuta en nyt kyllä taaskaan jaksa kirjottaa.... Asiaakin olis, mutta ei vaan jaksa.
Maanantaina alkaa koulu - jännittää!
Niin ja Tintti on kai parisuhteessa taas

Mä oon vähän miettiny ja samalla päätin yhden asian. Toteutus vaan vielä uupuu.... Mutta siis, mä mietin, että kuinka paljon sitä ihminen onkaan valmis ottaan paskaa niskaansa?? Ja vieläpä ihmiseltä, jonka on tuntenu abot 3kk?! Kuinka kauan siinä menee, että tajuaa, ettei tää homma nyt oikeesti toimi? Joo, mä päätin, etten tarvi enää yhtään osumaa (henkisesti siis) sellasilta ihmisiltä.

Mä meinaan huomasin tänään ihan oikeesti, etten mä taida olla Tiinalle minkäänlainen kaveri. Tai ei sen ainakaan niin kuulu mennä, että se hengaa mun kaa vaan siks, että mulla sattuu oleen enemmän rahaa ku sillä ja maksan sille bensat autoon ja sit kierretään kespaa joka herran ehtoo! Tuli huomattua, että se kertoo jopa parhaan ystävänsä asioita mielummin puolitutulle ex-työkaverilleen ku mulle. Ei sillä että mua sen Jennin asiat kiinnostais, mutta siltikin. Eihän niitä sais kertoo kenellekään.

Äiti on sanonu mulle jo monta viikkoo sitte, että miks mä paapon sitä. Sillon sanoin tietenki, etten mä sitä paapo. Mutta kyllä mä vähän taidan... Aloin miettii, et montako kertaa oonkaan sen eteen tehny yhtä ja toista, hakenu sitä ja tuonu tätä, käyny sen asioilla ja vaikka mitä. Ja sitä, että tekiskö se mulle saman jos mä pyytäsin? No ei todellakaan. Jos mä pyytäisin sitä nyt lähtee esim. vaikka hakeen mulle ruokaa, niin se ei todellakaan lähtis. Mutta, MINÄPÄ hain SILLE vielä kolmen aikaan yöllä ruokaa kun se pyysi. Se ei tule tänne kun mä pyydän, se tulee tänne sillon ku se ite haluaa, makaa tääl monta tuntia, syö ja lähtee sit. Mun pitäis olla aina valmis sillon ku se sanoo että nyt lähetään, mutta kun mä sanon että voitasko nyt mennä, niin hänelle ei sit millään sovi tai ainakaan se ei ole koskaan valmis silloin, "saman tien".
Tää voi kuulostaa siltä, että olisin katkera tai jotain, mutta en todellakaan ole. Mä vaan heräsin siihen todellisuuteen, kuinka paljon tanssinkaan sen pillin mukaan. Ja mä en jaksa enää. Eikä mun tarvi eikä varsinkaan kuulu. Etenkään, kun viimeistään seuraavana päivänä saan taas pelkkää shaibaa takasin.

Olis vaan tarvinnu viime riidan jälkeen kun sanoin etten jaksa sua enää, niin pysyä siinä päätöksessään. En kyllä käsitä miks annoinkin sille anteeks.. Tai en antanu oikeestaan, sanoin vaan niin. Ja nyt se kuittaa mulle niistä melkein päivittäin mitä sanoin sille. Mutta siinä se on pysyny, kun sanoin sille etten jaksa niitä meidän baariinlähtö säätöjä enkä riitoja, etten mä tule sen kans enää baariin. Eipä ole tullu. Menköön omien kavereittensa kans, mut en kyl jaksa kuunnella sit niitä juttujakaan kuinka kivaa sillä on ollu sen ja sen kans.

Tätä samaa vois toisenkautta soveltaa siihen yhteen miespuoliseenkin - miks otan siltä sit osumaa edelleen?? Vaikkei montaa kuukautta enempää olla tunnettu ku Tiinan kans. Edelleen sanon, että koska se on huomannu että pystyy jollain ihmeen tavalla viemään mua ihan mielensä mukaan ja saa mut muuttaan mieltäni sekunnissa, niin se käyttää sitä ihan surutta. En käsitä miks, mikä siinä vetää. En kai sit vielä ole saanu tarpeeks shaibaa niskaani siltä, vaikka niin luulinki. Ei sen tarvi ku vähä sanoo pari kaunista lausetta niin se on siinä. Mutta joo, toisaalta mua ei kyllä yhtään haittaa. Kyl tää loppuu viel. (Pitäs vaan saada takaraivoonkin se asia, että tää todellakin vielä loppuu, eikä nähdä kauniita unia siitä, kuinka meen sen luo, vaakamamboillaan ja sit se yhtäkkiä huomaakin että ah, Tiina mä rakastan sua! -.- )

Tällästä taas tänään. Ai niin muuten, pääsin sinne kouluun.

Take me back to my sweet la vida
Find my love, my dolce vita!
Show me where I need to go...
Donde esta, Mi Chico Latino!

Siinäpä sitä.
(Geri Halliwell - Mi Chico Latino <3)

Hohhoh. Tää on taas niitä päiviä kun tekis mieli kirjottaa, mutta ei sanaakaan saa paperille. Tai no, tässä tapauksessa ruutuun.

Huomenna kouluhaastattelut Eurajoella. Siellä pitäs olla jo klo 8.30 ja haastattelu kestää parisen tuntia. Ens viikolla saa päätöksen valinnasta... Sinne pitää ottaa mukaan lyhyt esittely itestään ja suunnitelmistaan. Alle A4 kokosta stooria kirjotin KOLME tuntia. Tosiaan ei oikeen suju tänään tää juttu... Mut jännittää! :DD

Olin perjantaina vähän viihteellä vaihteeks. Tarkotuksena oli pysyä koko ilta 92 Clubissa laulamassa, mutta toisin kävi ;D Hannalla oli vähän "mieshuolia" ja sit se halus lähtee kattoo DU:hun että onko se "sen" mies siellä... Ei ne siis ole pari.. No minä lähdin tietysti mukaan, en ollu ku kerran aiemmin käyny siellä :) Parikin mukavaa jätkää siellä tapasin, mutta valitsin niistä sit tietty vaan toisen. (Jälkeenpäin ajateltuna ehkäpä väärän, mutta noh..) Lähdettiin valomerkin jälkeen Hannan kans pois sieltä ja molemmat odotteli "jätkiään" mutta eipä näkyny.. Hannan mies oli lähteny toisen naisen matkaan, nähtiin ne syömässä.... Mun jätkäni oli lähteny Savaksen (sen mun entisen työkaverin) ja jonkun toisen kaverinsa kans Savaksen luo. Käveltiin DU:sta Ysikakkoselle, koska Hannan auto oli siellä ja mun pyörä. Mun oli tarkotus kans lähtee kotiin, mutta kun päästiin sinne niin Pate, tää mun jätkä, soitti mulle ja pyysi mua sinne Savakselle. No jätin sit pyörän viel sinne Ysikakkosen eteen ja lähdin käveleen Savakselle. Ja siis kello oli jotain yli neljä kun pääsin sinne. Puol seittemään asti oltiin siellä, mut sit kun Paten se toinen kaveri ilmotti lähtevänsä kotiin, niin Pate halus lähtee sen perään. Sanoin sitte että mä en ainakaa oo lähdös yhtään mihinkään enää että meen kotiin sit jos johonki lähetään. No, Pate tuli mun kans sit taksilla mun luo. Ei nukuttu sinä yönä minuuttiakaan, mikä oli sen puolesta aika huono veto, koska mulla oli "herätys" puol 9. Klo 10 piti olla autossa matkalla Espooseen Timon siskon pojan rippijuhliin...  Jjuu... Pate lähti sit taksilla vähän ennen puolta kymmentä sinne kaverilleen ja mä aloin tietenki valmistautuu juhliin lähtöön. Oli aika mielenkiintonen olo, päätä särki väsymyksestä ihan sairaasti. Matkat Espooseen ja takas nukuin koko ajan, mutta se välissä vietetty juhlissa oloaika oli kans aika mielenkiintonen.. Tietty vähän piristy sit kun sai kunnollista ruokaa ja vielä enemmän sit kun sai kahvia, mutta ei se silti oikeesti auttanu juurikaan...

Eilisaamun jälkeen en oo Patesta kuullu mitään, sillä on kyllä puhelin rikki sillai ettei siihen saa yhteyttä... Tai no eilen oli ja tänään iltapäivään asti, illalla kun koitin soittaa niin hälyytti. Mutta eipä vastannu, eli aika selvä viesti sit kai... Sen kaverille kyllä eilen tekstasin että missä Pate menee ja sillain, mut ei sekään oikeen tienny. Tai sit vaan sano niin, en tiiä... Mut toisaalta ihan sama... Ei varmaan ensimmäiseks yhdenyön jutuks jääny =) Tai no onhan mulla jo Rikun kans ollu periaattees pelkkiä yhden yön juttuja.. vaikka on kyl tapahtunu vallanki päiväl mut samapa tuo :DD

Sellasta... Kylläpä tätä juttua sit tuliki muutama rivi ylimäärästä... Nyt vois päivitellä facebookin ja sit mennä nukkuun, huomenna herätys klo 6.30 ja se voi olla aika mielenkiintonen kokemus kans ku yks kokonaan nukkumaton yö takana muitten valvottujen lisäks ja vieläpä pitkältä aikaväliltä. Viime yönä menin kyl jo nukkuun ennen puolta yötä, mut Tiina soitti mulle varttia vaille neljä ihan ilosena ku oli baarista kävelemäs että missä oon ja mitä teen :DD Olin aika onnellinen... Sit heräsin joskus varttia vaille 12 ja suht pirteenä. Tuli mukavat 12 tunnin yöunet, tosin välissä se vartin herätys...

Täytyypä tarkistaa aiemmista postauksista, kerroinko jo että Touko on kuollu...?

*edit*

Enpä oo kirjottanu. Niin, en mä nyt muista oliko se tiistai vai keskiviikko, kun Henkka kävi tässä päivällä ja sit katto tonne poikien terraan ja kysy että "onko toi kuollu?!" Minä sängynpohjalta unisena vastasin että no ei tietenkään oo, ehkä se vaan näyttää siltä. No Henkka jätti asian siihen ja sit ku puolentoista tunnin päästä nousin ja menin kattoo gerbuja, niin näin, että ihan oikeesti se Touko siellä makas kuolleena   Mikä lie tullu, mitään puremajälkiä tai muitakaan jälkiä ei ollu, että kai se sit joku sydänkohtaus oli. Mistään myrkytyksestäkään ei voi olla kyse, pesen aina kaikki salaatit ja kurkut ja muut mitä niille annan ja tarkistan tarkkaan ettei niissä oo mitään. Salaatitkin sitä paitsi nyt pari viikkoo annettu omasta kasvimaasta eikä niissä todellakaan oo mitään aineita.
Aapi, toi pienempi ja nuorempi, oli kyllä selvästi tallonu siitä jo pariin kertaan päältä, kun Touko oli silleen ihan lysyssä ja turkki vähän pöhöllään. Henkka sen sieltä sit nosti pois, pisti pussiin ja roskiin. Olis kyllä tehny mieli haudata se, mut aattelin sit että sen kumminki kaivaa joku elukka ylös, että ei sitä kannata haudata. Pahalta se kyllä tuntuu vaan roskiinkin pistää :(
Nyt ei ole sit Roosalla enää miestä eikä Aapilla ja Allilla isää :( Ja just kun mä mietin, että tässä kuukauden sisään vois uusia poikasia alkaa suunnitteleen. Nyt täytyy sit hankkia Roosalle uus miekkonen  Ei siinä mitään, mut Aapilla tulee ainakin oleen tosi yksinäistä kun isäukko kuoli :( Ellen sit uutta kaveria sille hanki, mut oma tutustuttaminen niissäki taas on ja jos ne ei sovikaan yhteen :/
Kuinka vanhana muuten gerbiilinaaraan saa astuttaa? Tai kai sen tiedon jostain googlestakin saisi, mutta en jaksa ettiä :D Jos joku viisaampi tietäis :))

Kovin on pieniä kuva näin kollaasina, siks pistän muutaman noista vielä yksitellen :)
 

Iskän ja Merjan koira Pinja <3


 Huuu, kummituskartano

Tälläsiä kuveja. Kivaa oli, tuli pestyä matot painepesurilla, veneiltyä niinku kuvista näkyy, pelattua yö-mölkkyä, otettua aurinkoo, tietysti uitua ja saunottua ihanassa vanhassa rantasaunassa ja syötyä ittensä ihan ähkyyn (mummu tyrkyttää koko ajan ruokaa ja välipaloja ja kahvia :DD) Ja mikä parasta, ei koneella istumista eikä puhelimen räpläystä moneen päivään =)) Eikä tehny ees tiukkaa, vaik ei ihan heti uskois musta että pystyn olee näin monta päivää pois "sivistyksen" ääreltä :D

Mutta jälleen kerran, ei mitään hyvää ettei jotain huonookin. Tiistaina Janne pisti viestiä että menisin sen luo yöks... No empä tietenkään päässy Vammalasta asti Raumalle millään  Se on sit vituttanu enemmän ja vähemmän siitä lähtien... Etenki ku Jannelle ei sit taas sovi tavata sunnuntaina kun palaa "sieltä jostain" eikä ens viikollakaan tietenkään ku on töissä ://
Eilen ja tänään otti päähän jälleen kerran Tiina. Eilen se oli ilkeellä ja vittuuntuneella päällä ihan ymmärrettävästä syystä, mutta olis sitte voinu jättää tulematta mun luo kun kerran tiesi et on huonolla tuulella.
Me ollaan Tiinan kans suunniteltu koko kesän, että mennään käymään Särkkiksessä ja Ikeassa. Eilen keksittiin, että ens viikonloppuna (7.8) sit tehdään se reissu. No sit mä muistin, että en mä voikaan sillon lähtee kun on Timon siskon pojan rippijuhlat Espoossa. Muuten vois mennä vaikka vasta sunnuntainaki, mutta empä usko että jaksan lähtee mihinkää hurvitteleen kun edellispäivän ollu Espoossa asti juhlimassa. No niin, niin sit Tiina alko selittää et hän pyytää sit sitä kaveriaan Jenniä, jonka kans oltiin baarissa silloin about kuukaus sitte. Että hän menee joka tapauksessa ens vkonloppuna sinne, tulen mä tai en, hän saa kyl jonku muunki kaverin mukaan. Onko tää nyt sitte oikein mua kohtaan????!!? Meidän suunnittelema kesälomareissu, ja se olin itseasias minä joka sen Ikean viel siihen päälle keksi! Notta eikö se sillon oo vähän niin, että jos toinen ei pääsekään lähteen suunniteltuna ajankohtana, niin sit lähtöö siirretään?!?! Eikä hankita tilalle muita kavereita! Noh, kaikki ei näköjään ajattele samoin ku mä, ja tässä kohdassa vois taas sanoo, että Tiina ei kyllä ajattele yhtään mitään!
Ja sit viel aamulla tuli tekstaria, että hän ei tuu tänään mun luo ku en oo siivonnu (tänään piti), että hän menee kattoon Jenniä. Hänen täytyy nyt olla Jennin kans, kun sillä on huolia. Eikä he oo nähny nyt taas pariin päivään. Jenni sitä, Jenni tätä. Alkaa pikkusen välillä tuntuu, että mä oon Tiinalle vaan niinku paremman puutteessa olevaa seuraa! Jos mulle ei joku sovi, niin Jenni tilalle. Niin ja sit se sano viel, et "san sit vaan ajois jos sul on huomenna jotain tekemistä, ni keksin sit itelleni jotain muuta tekemistä" Eli suomeks, "dataa vaan huomenna koko ilta, mä meen Jennille"

Mä en jaksa tätä Tiinan kans säätöö enää! Senku menee Jenninsä kans ihan mihin lystää, ei mua ees kiinnosta mikään Särkänniemi ja Ikeaan pääsen Turkuun kummitädin kans "koska vaan".

Vois lähtee mummulaan uiskentelee viel vaikka toisen samanlaisen pätkän  

Jaaha, pitäiskö se välillä taas päivittää tätäkin... Reilu viikko edellispäivityksestä...

En sitten ookaan jaksanu kuvailla niitä Kärkkäisen ostoksia ainakaan vielä, joten ajattelin linkittää ne sieltä sivuilta tänne niinkun tein niitten Ikean ostostenkin kanssa =) Paketista tupsahti:

- Mustaa sokerimassaa
- Kultaista kristallipulveria
- Vaaleansininen elintarviketussi
- Minisydän muottisetti

Se on vaan harmi, kun tilasin paketin päivän liian myöhään niin se ei ehtinyt perille Samin rippijuhlia ajatellen... Olisi ollut kiva tehdä Samin kakkuihin sokerimassasta laatat ja kirjoittaa niihin tuolla tussilla (siis muihin kuin pääkakkuun, siihenhän kirjoitin suklaalla) Mutta seuraavia kakkuja varten on sitten taas muutama tarvike lisää! =)

Tää aika, kun oon ollut täältä poissa, eli siis sen reilun viikon, on mennyt aika pitkälti alkoholin kanssa.... Viime viikolla keskiviikkona lähdin laulelee 92 Clubille ja tutustuin siellä sitten muutamaan uuteen ihmiseen (Hanna ja Juha) yhden toisen tutun, Karin, kautta.... Sovittiin että torstaina sama homma ja siellähän sitä taas oltiin. Tai no Kari ei ollut, mutta Hanna ja Juha oli. Perjantaista ei oo muistikuvaa mitä sillon tein, mutta muistaakseni en sillon käyny laulamassa. Ja siis tää muistikatkos ei johdu alkoholista, en vaan muista sitä päivää! :D Lauantaina olin taas Hannan kanssa laulelemassa, sunnuntai-tiistai meni kotosalla. Tai ainakin ilman alkoholia, tiistaina en muuten vaan ollu kotona.. Piti lähtee Raumalle ja Jannee tavata mutta sepä sitte peru, joten menin Rikun luo....
Ke, to ja pe on menny laulaessa 92:ssa. Keskiviikon vietin Juhan kanssa, kun 92:ssa tuli pilkku puol kahdelta niin mentiiin Anttoniin parille, sit syömään Mevlanaan. Juha saatto mut kotiin ja lähti sit omaan kotiin :)
Torstaina olin 92:ssa ensin Juhan kanssa, mut sit paikalle sattu Karikin ja lähdin sen kanssa sieltä kokeileen Vaakunaan (K20), kun se vakuutti että pääsen sisään ja pääsinhän mä :) Vaakunassa tuli oltua sitten pilkkuun asti, kun siellä soitti joku Kingpin ja ihan hyvin soittiki :) Pilkun jälkeen Kari tuli mun luo, juotiin pari siideriä ja viiden aikaan se lähti sit kotiin avokin viereen :DD (Illan aikana ei siis kyl tapahtunu mitään!)
Perjantaina eli eilen menin Tiinan kanssa 92:n ja törmäsin siellä Hannaan, vaikka se oli aiemmin päivällä sanonu käyneensä siel vaan ja lähteny sit Jazzkadulle. No eipä ollu lähteny ;D Tunnin verran siel oltiin ja sit lähdettiin Hannan perässä Vaakunaan, sillon siel esiinty Remix!, porilainen bändi ja soittajat Hannan hyviä kavereita. No Hanna katos omille teilleen joten oltiin Tiinan kans kaksin siellä, mut ei haitannu :) Pistin Rikulle viestiä puol kolmen aikaan että missä se menee ja sovittiin sitte että meen sen luo yöks, kun saan Tiinan "taksiin". Tiina otti siis mun avaimet ja tuli tänne mun kämpille yöks... Mun ja Rikun viime yön jälkeen kyllä päätin että kiitos mulle riittää. Ei menny kovinkaan putkeen... Tai sit oon vaan liian vaativaa sorttia... no en tod. Mut ei esim. Jannen kans oo kyl koskaan ollu samanlaista säätämistä ku Rikun, vaikka kuinka olis pelkkää sitä eikä mitään tunteita pelissä. Ensinnäkin mua ärsyttää se sen suoritusmainen toiminta. ...mut siitä ei sen enempää.... Ja toiseks se, että se oli eilen aika törkee mua kohtaan. Eli siks päätin että tää loppuu nyt ennenku kunnolla alkaakaan! :)

Tällästäpä elämää nyt tullu vietettyä, lähinnä noiden PoriJazzien takia.. Eipä tuu taas hetkeen mentyä samaantahtiin. Ihan kyllä jo siitäkin syystä että rahat loppu :DD Nooh ens kuussa tulee taas tiliä mutta en mä siltikään, alkaa käymään jo tylsäks ja lisäks mua alkaa jo väsyttää kun menny koko viikon nyt nukkuun silleen neljän-kuuden aikaan - enimmäkseen tohon jälkimmäiseen aikaan tai ainaki hyvin lähellä sitä.

Tuli aika sekava postaus, mutta koittakaa saada selvää. En ny jaksanu alkaa ihan kaikkee selittää tarkalleen että miten noi Hannan ja Juhan siel 92:s tapasin yms.

Tintillä on tänään muuten nimpparit!! =)

Rippijuhlarumba alkaa olla ohitse - siis valmistelujen osalta. Huomenna on sitten ne juhlat. Veljeni Sami saa naimaluvan ;) Meikäläiselle tää tarkotti sitä, että piti tehdä kakkuja. No niitä on sitten väännetty torstaista asti: to pohjat, pe täytteet ja tänään la koristelut. Tai no marsipaanikakusta puuttuu marsipaanit vielä päältä, laitan vasta huomenna aamulla. Kuvia kakuista tulee sitten vasta huomenna pöydästä :))

Torstaina olin Yyterissä kun siellä alkoi BeachFutis. Ei mun sinne oikeesti ensin ollu tarkotus mennä, mutta kun Henkka alko siitä höpöttää, että hää on kaverinsa kanssa menossa niin miä sitte kans. :D Ja onneks meninki, siellä esiinty Kymppilinja ja The Baseballs. Vaikka jälkimmäistä en nähnykään... Mut Kymppilinja! <3 "Mä en kestä kauempaa, nainen sä oot kaikkein kauneinta" !!!  Ne veti RMJ:ssäkin ihan hyvän keikan, mut tää oli vielä parempi :)) Ja tällä kertaa "Hauki-biisi" soi kunnolla  RMJ:ssä se kertsin Mariskan osuus pätki tosi pahasti :// Ei silti, se onki aika paska biisi :DD

Mulla oli yks Samu kuskina tolloin torstaina ja se tuli sit Tiinan kans hakeen mua Yyteristä yöllä. Tiina nauro mulle koko loppuillan ku oli itte ihan selvistäpäin ja minä sitte kännissä tietenki :DD Enkä oo kyllä ollukaan Tiinan seurassa noin kännissä mitä nyt :DD En juurikaa muista mitä kaikkee oon sillon höpöttäny, mut sen muistan, et sanoin vaa koko ajan et "lujemmalle lujemmalle, mä en kuule mitään, votuuu lujemmalle!"  Vaikka Samun autossa on ihan vitun isot subbarit ja kajarit, niin kai olin sit oikeesti muka niin kännissä että kuulo alko heikkenee enkä kuullu kunnolla :D Sitte Tiina vaan huusi mulle että "koita ny vittu olla hiljaa ja kuunnella, ei oo mikää ihme jos et kuule mitää ku höpötät koko aja. Tää on niin lujalla että kuuluu toiselle puolelle Poria nää subbarit!" :DDD Sellasta juu... :DDD
Samu ja Tiina tuli hakee mua Yyteristä joskus puol 2 aikaan ja sen jälkeen ajeltiin siis keskustassa... Puol viideltä tultiin mun luo nukkuun :D Ja Tiinalla perjantai vielä työpäivä ;DD Oli aika onnellinen aamulla.... :D (Mut ite halus ajella, mä olin sammumispistees jo Yyteristä lähdettäes, lakkasin sit vaa juomasta etten sammu :D)

Perjantai eli eilinen meniki sitte vähä railakkaammin.... Tiinan kans oltiin sovittu jo alkuviikosta että perjantaina sitte otetaan. No otettavahan se oli kun tuli luvattuu, vaikka mulla viel edellisillasta pieni krapula. Nooh ei siinä mitään... Lähdettiin ajeleen kymmenen maissa. Ilta alko niinkin lupaavasti, kun Tiina kysy Samulta että voidaanko heittää sen siskon kaveri Yyteriin. No tietysti voidaan =) Kello oli 22.40 kun saavuttiin sinne ja 20min köröteltiin jonossa että päästiin edes suurinpiirtein perille. Samu oli aiemmin päivällä kuullu kaveriltaan että Yyteriin oli Pihlavasta asti jonot, eli veikkaampa jotain 10km. No onneks nyt ei ollu ihan niin pitkä enää mutta ei kyllä paljon puuttunukaan... Noniin lähdettiin takas Poriin ja haettiin Samun kaks kaveria kyytiin jostain. Sanoin, että nyt haluan laulaan karaokee. Tiina ei meinannu päästää mua, kun se sano että eikun nyt ajellaan että mee kohta sitten. Pidin pääni ja sanoin Samulle että vie mut nyt sinne karaokebaariin, Tiina sano tulevansa puolen tunnin päästä perässä. Joopa joo, mä niin tiesin sen. Meni 40min ja pistin Tiinalle tekstaria että missä se kuppaa, niin se sano että juo vielä yhden juoman ja tulee sitten. No vierähti 20min ja tuli mun vuoro laulaa ja sit soitin Tiinalle että joo oon ny laulanu ettei tartte enää tulla. Tässä välissä toinen kyydissä olleista kavereista oli vaihtanu autoo.... Samun toisen kaverin autoon. Mentiin ajeleen puoleks tunniks, käytiin hakemassa mun kämpiltä mulle lisää juomista yms. Palasin takas sinne karaokebaariin ja onneks palasinkin jo sillon, vaikka ensin aattelin että saan istuu siä viä puol tuntii ennen mun uutta vuoroo. Siel ku on aina niin paljon porukkaa et suunnillee tunnin välein pääsee laulaa.... Olin viä ulkona tupakilla kun kuulin mun nimeni sanottavan :D Tiina, Samu ja se sen kaveri tuli kuunteleen kun mä laulan ja lähdettiin sit pois sieltä kun tuli valomerkkikin. Samulle soitti joku kaveri että voisko tulla hakeen Yyteristä ja haettavahan se sitten oli. Matkalla selvis, että sieltä oliskin tulossa kaks jätkää. No ei siinä mitään, se Samun kaveri vaan vastas sinne puhelimeen että ootte sitte sylikkäin. Siellä viel soitti sit kolmaskin jätkä, et hän ei jaksa kävellä, pääsiskö kyytiin. No takapenkki oli jo täynnä, minä istuin etupenkillä, joten mun syliinhän se sitte änkes. Tosin vaihdettiin vielä niin päin että minä istuin sen sylissä. Oli kyllä aika taito saada ittensä vääntäytyy sinne auton sisään ja sanoinki Samulle että minä en tällä lastilla kyllä lähde mihinkään, seittemän päätä autossa ja enkä halua sille sakkoja. Jätkät huusi että jalka autoon ja ovi kiinni ja mennään, no eipä ollu vaihtoehtoja :DD
Ei päästy ku Yyteristä Porin tiehaaraan (reilu kilometri), niin liikenteenjakajas seiso maija. Olin silleen että vittu me jäätiin nyt tähän, mutta onneks siinä oli vasemmalla puolella auto niin ne kytät jututti vaan niitä toisia eikä huomannu meitä. Oltiin ajettu jotain alta kaks kilometriä niin perästä tuli se sama maija tuhatta ja sataa pillit päällä ja taas mä ajattelin että ei helvetti, nyt jäätiin kii. Oho, se meniki ohi. Parin kilsan päässä tuli vastaan pienempi kyttäauto, ihme kyllä ei nekää huomannu mitään. Kameroita kyyläsin matkalla että koska välähtää koska välähtää, mutta eipä välähtäny. Jätkät takana huusi Samulle että koittas ajaa lujempaa, kasikympin alue eikä kuudenkympin, et kaikki autot ajaa ohitte. Sanoin Samulle että ei nostais nopeutta, mutta nostipa sittenki. Toisaalta, päästäämpä nopeemmin pois täältä tienpäältä. Päästiin ku päästiinki loppumatka ilman kameroita ja vastaantulevia kyttiä. Lasti oli menossa Mevlanaan, yhteen pizzeriaan. Torinlaidalta (Mevlanaan matkaa 70m) huomattiin just Mevlanan edessä olevan kytät parkissa, mutta onneks ne lähtikin sit just sillon pois siitä ja kurvas just nurkan taa, kun tultiin parkkiin. Huh huh! Lastin purku ja sanoin Tiinalle että mä meen sit nyt kyl nukkuun. Se vaan sano että etkä mee että ajellaan vielä. No vierähti puol tuntii ja sanoin sit Samulle että nyt vittu oikeesti sit seuraava kurvi xxxxx:lle, mun on päästävä nukkuun ja aamulla ylös! No miä tulin kotiin ja Tiina jäi viel ajelee. Meni vartti ja Tiina pisti viestin että tultais nyt kaikki mun luo yöks, sopiiko. Vastasin että ei sovi ja tietty se kysy sit että miks ja sanoin että tänne ei tule ketään tänä yönä. Meni puol tuntii ja Tiina pisti viestin et hän tulis nyt nukkuun, saako viel tulla. No annoin sille luvan sit.

Mua vitutti koko ilta ihan törkeesti, pistinkin Tiinalle viestiä sillon kun tulin nukkuun että oli kyllä taas viimenen reissu hetkeen. Tiina on tosi mukava kaveri, mutta kännissä se ajattaa toisia ympäri Poria ja käskee kaikkien tehdä niinku hän sanoo. Menee jutut sen takia ihan pilalle. Ihan turha ees suunnitella etukäteen mitään kun ne muuttuu kuitenkin.
Ja vaikka siis tässä kohtaa suurin sooloilu oli sen Samun kaverin takia, kun se vastaili silloin Samun puhelimeen että tullaanko hakeen Yyteristä.... Mutta toi Mevlanan jälkeinen ajelu... Kun Tiina ei ymmärrä että mua väsyttää ja että haluan nukkuun! Aamulla tosiaan piti päästä viimeistään puol 11 ylös, no nousimpa sitten vasta vähän jälkeen yhden.

Maisemanvaihdos. eikuhä.... asianvaihdos.

En jaksakaan kirjottaa sittenkään enempää... Huomenna tosiaan ne Samin naimalupajuhlat, maanantaina Raumalle ja sieltä illalla serkuille, tiistaina serkun ja kummituksen kanssa Turkuun shoppaileen! ;) Keskiviikkona jos tulis kotiin ja huilailis pari päivää, näillä näkymin perjantaina nään Rikun! ;D (soitin sille torstaina kun olin kävelemässä Yyteriin [siis parkkipaikalta rannoille], että miks ei ole jätkästä kuulunu mitään, eikö oo pokkaa sanoo suoraan ettei enää kiinnosta vai mikä on, niin se sano et se on vaihtanu puhelinta eikä oo saanu mun viestei. Ikivanha veruke, tiiän, mut ihan sama. Mut sano että kyl häntä kiinnostaa vielä silti. Niin sovittiin sitte että ens viikonloppuna nähdään ;))
Niin ja mitäs mä Raumalla vielä teen... No en tiedä itekään, mut Jannee meen kattoon... Ite pyysi.

Loppuun vielä kollaasi Tintin uusimmasta kesälookista, maanantaina kävin kampaajalla.

Niin ja kerronta, että hain sittenki vielä kouluun. Kerroinhan joskus keväällä, että Eurajoella olis perhepäivähoitajalinja, mutta että haen sinne sitten vasta kun kuulen mitä tää WinNovan kondiittorilinja sanoo. No sinne en ole menossa, mutta tää pph kiinnostais nyt aika mukavasti :> 9.8 haastattelut! 

Mä alotan nyt näistä tuoreimmista tapahtumista ja järkeilen niitä aikasempia sotkuja sitten tosiaan tonne alemmas joku päivä...

Kuten arvata saattaa aiemmista postauksista päätellen siis, Jannen mieli vaihteli tässä juhannuksen vietto-jutussakin monta kertaa ja lopulta päätty mun "tappioksi". Joo eli Janne ilmotti torstaina, ettei ole yöpaikkaa mulla sen luona la-su. No muutaman viestin perästä jätkä ilmottikin, että peruu myös pe-la välisen yön yöpaikan. Jätkällä kovat puheet kuten aina, sano estävänsä mesestä ja facesta ja puhelut ja soitotkin estää ja jos vielä jatkan häiritsemistä niin hänellä on kyllä pokkaa soittaa poliisille. Joopa joo, sen nyt tietää tyhmäkin, että puheluja ja tekstareita EI SAA estettyä!  Ite joskus meinaan Soneralta tätä kyselin ja sieltä sanottiin että ei ole mahdollista :D Noh, facesta sitten kyllä esti mutta edelleen pystyn sen kuviin kommentoimaan ja painamaan "tykkää" jostain syystä (tätä kyllä oikeesti ihmettelen, yleensä kun ei ole lisättynä kaverilistalle ei pysty kommentoimaan toisen kuvia, jos nyt niitä edes näkee, senkin kun pystyy estämään) mutta mesessä on edelleen. Nooralle tätä torstai-iltana nauroin että niin, siellä se vaan istuu koneella eikä mitään ole estäny! :DDD Ei kyllä puhu mitään mutta estäny ei ole :DD Niin pelle jätkä! 

Noniin, torstaina siinä sitten masentelin, että VOI VITTU, MENI JUSSI AIVAN PILALLE koska jää se RMJ väliin, kun ei ole yöpaikkaa, enkä omista telttaa enää eikä ole kyytiä sieltä sitten yöllä pois. Noh, perjantaina heräsin puol yhdeltä äiteen soittoon että "Noh, oletko sä menossa mihinkään? Bussi lähtee 14.15" Vastasin sitte vaan että no joo, kai se on sitten lähdettävä :DD Tosiaan, varttin yli yhdeltä olin jo äiteellä ja syötiin siinä sitten juhannuslounasta pikaseen ennenkuin äiti lähti viemään mua bussille. Neljältä olin sitten jo siellä festarialueella. Siellä ei vielä siihen aikaan ollut yhtään ketään, siis oikeesti se paikka oli ihan tyhjä! :D Vasta kuuden-seittemän aikaan sinne alko lipua enemmän väkee ja siinä yhdeksän aikaan kun katseli ympärilleen niin saatto sanoa, että no joo, onhan täällä ihan kivasti väkee. Mutta ei viittätuhatta henkee millään! Tosin kai se 5000 on koko festareiden lipunmyyntisaldo, eikä pelkästään perjantain. Tänään siellä kyllä olis ne paremmat bänditkin....
Mutta juu, oli kyllä aika kuivat festarit. Tietysti jos olis sen tyylinen ihminen että vois mennä tanssiin yksinäänkin, niin kai siellä hauskaa ois ollu, mutta kun mä en ole, niin istuksin siinä sitten koko illan melkein samassa pöydässä. Pari kertaa siis jouduin vaihtaan pöytää kun vessassakäynnin aikana jotkut oli vallannu sen pöydän missä istuin... Mutta onneks suurimman osan ajasta ei tarvinnu yksin istua, siihen sitten aina tuli porukkaa kysymään että onks tässä tilaa. :)
Bändit ja artistit oli kyllä aivan paskoja, Petri Nygårdin keikkaa jota odotin innolla, oli kaikista pahin pettymys! Ei sitä kirosanaletkaa jaksa kyllä kuunnella montaa kymmentä minuuttia peräjälkeen livenä (esiinty 40min). Juutuubista ne biisit vielä ehkä iskee, mutta livenä - EI TODELLAKAAN! :D Viimesimpänä mutta parhaana esiinty Fintelligens. Ne veti kyllä oikeesti parhaan shown :>
Siinä vaiheessa, eli klo 23, alko sit jo tuleen kylmä ja mä kun olin ajatellu et siel on ihan sikakivaa ettei ainakaan kylmä tule, niin en ottanu farkkuja ja ohutta takkia kummempaa vaihtovaatetta mukaan. Lähdin siis polvipitusella hameella ja topilla.. Mut sit mä keksin, et meen sinne lavan eteen kuuntelee niitä Fintsuja, siel on niin paljo porukkaa et siel on lämmin. Ja se kyllä toimikin :)

Äiti oli kiltti ja tuli hakeen mut Raumalta. Ja siis tottakai tää oli sovittu jo sillon päivällä, kun äiti kysy että lähdenkö.... Ne oli sitten Timon kanssa vähän ennen yhtä Raumalla ja ajeltiin Poriin. Soitin matkalta Tiinalle, että missä se menee ja sano olevansa kaverinsa Jennin kanssa Cabaretissa. Sinneppä siis, kello oli jotain varttia vaille kaks kun olin jo baarissa sisällä.
Oli kyllä hyvä, kun kysyin sit Tiinalta että mitä Jenni tykkäs kun tulin sinne niitten kans, niin se oli kuulemma alkanu Tiinalle huutaa että mitä helvettiä mä sinne tuun, Tiinan piti olla sen kans koko jussi ja kaikkee sellasta :D Mut Tiina sano et se on aina kännissä sellanen eikä tarvii mitenkää henk.koht. ottaa. Eikä Jenni varmaan ekaan varttiin puhunu mulle mitään, mut sit ku pyysin Tiinaa tanssiin mun kaa eikä se lähteny, niin Jenni sano oikeen ilosesti et hän tulee. No mä vähä ihmettelin että mitäs vittua :DD mutta lähdin sit tietty :D Jenni alko sit mulle selittää et oon ihan helvetin kaunis ja tiesinkö mä että hän on bisse ja sanoin että no mistä mä sen olisin tienny ja vastasin sit kans samoin :DD Joo siitäpä se sitte innostu, tuli kyllä sellasta tanssia ja alko takamusta kähmiä ja joooo.....  Kolme tanssia siinä tanssittiin kun sit Jenni halus käydä juomista ostamassa ja mä menin sit takas Tiinan seuraan, niin Tiina sano et se on aina kännissä sellanen, nuoleskelee joka toisen vastaantulevan kans mut ei kuulemma oikeesti tarkota sillä mitään, kuhan puhuu ja tekee. No Tiina sitte kysy Jenniltä kun se tuli juomanhakureissultaan että onko se kiinnostunu musta niin sieltä tuli hyvin jyrkästi "No en todellakaan" :DD Hahahah! :DDDD No Jenni kysy multa että oonko mä kiinnostunu Tiinasta ja olin vähän silleen että "MITÄÄÄÄÄHHH??? En todellakaan!!" :DDDD Sitte meni Tiina hakee juomista, niin sillä välin Jenni taas alko kähmii ja suuteli oikeen kunnolla ja mun ilme oikeesti oli vähän tollanen >  Mentiin takas tanssiin ja sama tanssi jatku, en voinu ku nauraa sille :DD Se meni silleen ylhäältä alas ja kädet meni mun vartaloo pitkin mukana :DDD Että jooo-o :DDD Ja taas Tiina sano mulle, että älä välitä siitä, se on aina kännissä tollanen ja huomenna ihan eri mieltä
Valomerkki tuli aikas pian ton jälkeen, käytiin vessassa ja lähdettiin. Tiinan kaverit tuli meitä hakeen onneks, ei tarvinnu taksia maksaa. Ensin vietiin Jenni ja matkalla se taas veteli kielareita mun kaa oikee kunnolla ja Tiina sit sano sille että Jenni lakkaa ny :D mut sit se alko Tiinalle paasaa että mitä vikaa siinä on jos hän suutelee naisen kaa ja jotain tollasta :DD Etupenkkiläiset jätkät, siis ne Tiinan kaverit vaa nauro, kuski kyllä näki peilistä mitä tapahtu mut toinen ei, niin sit se oli silleen et "lisää lisää, hän ei nähny, uudestaaan!" :DDD Jenni olis voinukin mut ei sit ku sanoin silleen puoliks vitsillä että "ehkä ny ei kuitenkaa" ni ei se sit yrittäny ees mitään :D Ihan hyvä vaan kyllä.. :D

Tiina kyseli tänään et pyysikö Jenni mun numeroo, mut ei kyllä pyytäny. Enkä tiiä olisinko antanu jos olis pyytäny :D Ja sitte se sano taas että älä välitä siitä, se on oikeesti aina kännissä tollanen että nuoleskelee joka toisen vastaantulevan kans mut huomena ei kiinnosta enää pätkääkään :DD Tällästä sitten....

Ihan kiva jussi oli sitte kuitenki, vaik RMJ ei putkeen mennykään. Edelleen kyl harmittaa, et jäi Hunksit, Martina Aitolehti&Dazzling Ladies, Yö ja Popeda näkemättä! :( Etenki noi kaks ensinmainittua, olisin niiiiin halunnu nähä ne! Tykkään katella kun jotkut OSAA tanssia

....näkemykseni kieroon kasvaneet.
-Ravistettava ennen käyttöä - Apulanta

Nanna oli laittanu mulle eilen illalla sähkäriä ja sano, että keskiviikkona sopis tavata klo 11. Sillon siis! :) Jospa sais jotain järkättyä ettei se työkkäri muistais mua sillä karenssilla. Tosin on mulla kyllä heinäkuun lopulla töitäkin ehkä tiedossa :)) Tässä yks päivä nimittäin tuli naapuri aidan yli tervehtimään ja sano, että vaimonsa perustaa kirpparia tohon toiselle puolen tietä vanhaan pikkusiwaan ja tarvis sinne osa-aikasen työntekijän. No, ei ne mua muuten olis pyytäny, mutta kun se vaimo käy samalla parturilla ku äitee ja mää, niin Päivi (se parturi) oli sitte sanonu sille naiselle et Tiina on kyllä hyvä myymään :D (Oon siis joskus sillon kun Kankaanpääs viä asuttiin, niin myyny Päivin miehen puolesta Elega-keittiösuunnitteluja) Että tälläin tää puskaradio näköjään toimii sittenki, vaik musta tuntuu ettei sellasta oo olemassakaan vaikka kaikki siitä aina puhuu, mutta kun "koskaan" ei mitään satu omalle kohdalle :DD

Oltiin taas lauantaina kurssikaveri-Tiinan kans lauleskelemassa karaokee 92Clubissa :)) Tai siis minä se vaan laulelen, Tiina istuu ja juo :DD Kiva paikka muuten, mutta niin tupaten täynnä väkee, ettei siellä ehdi montaa biisiä vetää. Nytkin vetäsin klo 23 ja 01.30 välisenä aikana kolme biisiä! Ja taas meinas poru tulla, kun lauloin Johanna Debreczenin Isä. Aina kidutan itteeni sitä laulamalla, mutta kun se on niin kaunis ja koskettava! <3 Ja jooo, tule iskä mieleen. Vaikka tossa laulussahan se isä on kuollu, eikä meidän iskä mihkään ole kuollu, mut jotenki se on vaan niin kaukana... Maantieteellisesti ja fyysisesti kilometrejä välissä jotain alle 20, mutta henkisesti niitä on satoja.

Joop.... Meinasin kirjottaa tähän jatkoksi jotain, mutta empä kirjotakaan...

Eilen sain Facebookin kautta kutsun Kutalaan Sikajuhliin ja olin ihan että JES, sinne täytyy taas tänäki vuonna mennä! Kun olin täs vähän aikaa sitte miettiny et koskakohan ne tänä vuonna pidetään, ja sitte tuliki Facessa kutsu :D Mutta voihan vihtori! Tänä kesänä Sikahyvät hytittömät - Sikajuhlat ja hytittömien traktorien kokoontuminen pidetään 10.7! No en kai mä nyt sinne millään pääse kun seuraavana päivänä Sampan rippijuhlat! Nice =) Siis muuten voisin kyllä mennä, kun ne on kerran mummulan lähellä ja mummu ja pappa kuitenkin tulee seuraavana päivänä Sampan naimalupajuhliin, mutta kun pitää tehdä kakkuja. Enkä mä voi niitä oikein mummulassakaan tehdä....
Vittu että mua harmittaa! :( Olisin niiiin halunnu mennä sinne! Ihan muuten vaankin, mutta ensimmäisenä mulla taas nousi mieleen Janne. Juu siis ei tämä viimesin, vaan se ensimmäinen.... Vaikka ei se mua huomioinu viime kesänäkään näissä tapahtumissa millään tavalla tietenkään, niin mua kyllä kiinnosti kovasti mitä se puuhas. No kännissähän se oli aina niinku mikäkin mutta silti =)
Joo vähän taas aihe lipsahti mut ei se väärin oo! 

Kohta lähden Perikselle leipoon, äiti pyysi raparperipiirakkaa.....

Kuten pelkäsin ja kauhulla odotin, mut hyväksyttiin WinNovaan leipuri-kondiittorilinjalle. Kiinnostuksen lopahdettua alaan ja masennukseni tasosta johtuen en vaan oo yhtään innoissani tästä päätöksestä - en aio ottaa paikkaa vastaan. Joten työkkäri vissiin muistaa mua sitten karenssilla. Erittäin kiva! =)

Sillon kun se koulutus loppu, sovittiin sen kouluttajan kans että jatkan jotain ihme työnhakuvalmennusta sen kans. Tänään sitte laittelin tolle Nannalle sähkäriä että niin siinä sit kävi kun pelättiin (^^), että olisko mahdollista sopia tapaaminen mahollisimman pian. Nanna ite on ollu lomalla tällä viikolla joten saa ton sähkärin kai vasta maanantaina... Kiire ja hoppu tulee.... Kun toi opiskelupaikan vastaanottamispäätös pitää olla takasin jo 30.6. Noh ei voi mitään...
Niin ja siis Nannan kans nyt olis tarkotus pähkäillä mitä seuraavaks... Koulua se ei todellakaan tuu oleen, tai ehkä oppisopimuksella.... Mutta kaikista mieluiten suoraan töihin tietenki. (Ja tiedän kyllä mitä monet teistä nyt aattelee tästä...en saa töitä kun ei ole koulutusta.)

Juhannusta odotelles, onneks viikko enää! =) Jannen kans edelleen Raumalle eli RMJ:n menos   Saa nähä mitä siitäki tulee mut toivon tietenki et kiva reissu! :) Rahaa vaan sais alkaa ahkerammin näkyy mun tilillä, ettei tarvi kuivin suin olla. Ja siis ihan ruokaakin tässä aattelen eikä pelkästään sitä juomapuolta....
Samainen miespuolinen henkilö hetkellisessä mielenhäiriötilassaan muuten myös sano tulevansa jussin jälkeiseks viikoks mun luo mutta saa nyt nähdä tuleeko :DD Noh tulis nyt edes pariks päiväks niin olis aika jees  
Tekis mieli myös kertoo mitä täs ny on suunnitteilla mut minusta riippumattomista syistä en voi niin tehdä....  Osin siis myös siks tää blogi on nyt jonkun aikaa aika hiljanen....

Taitaa tääkin ajatusten valtaväylä vetäytyä kesän ajaksi viettämään hiljaiseloa. Ei mulla kiire ole tai mitään mut ei vaan jotenkaan yhtään inspaa kirjottaa kun ei oo mitään asiaakaan. Jannesta en jaksa enää jauhaa kun sen mieli muuttuu joka päivä niin johan siinä menee kaikki lukijatkin sekasin - itte siis oon jo ja niin on kyl herra itekkin. Eli en jaksa kirjottaa sen mielenmuutoksista edes niinä hyvinä päivinä.

Eipä mun elämäs juuri mitään mielenkiintosta ole tapahtunu tällä välinkään. Kurssi sit loppu ja ilmotin sille vetäjälle etten halua mennä sinne harjotteluun, kun mua masentaa liikaa näitten kaikkien Jannejuttujen takia ja mulla on unirytmi just nyt kohillaan joten en halua sekottaa sitä. No oikeesti se on kyllä taas kaikkee muuta ku kohdillaan, mut en mä nyt sitä voi sille sanoo... Ja masentaa kyllä. Voisin vaikka oikeesti sanoo seuraavalla NuPo-käynnillä sille psykologilleni että en halua jatkaa tätä koska tästä ei oo mitään hyötyä. Masennuslääkkeitä kiitos :)

Oltiin Tiinan ja Jorin kans tiistaina taas baarissa, oli kivaa! :) Ensin oltiin Wanhassa Mestarissa kun lauloin karaokee ja sitte mentiin Monttuun ja sielläki piti laulaa, mut Tiina oli muistanu väärin eikä siel sit enää siihen aikaan mitään karaokee ollu. Noh ei se mitään, hyvin meni niinkin :> Oli suurimman osan ajasta kyllä aika tyhmä olo, kun Tiina ja Jori tunsi tyyliin kaikki niis paikois ja mä en tuntenu ketään. Tietty mulle sit aina esiteltiin "ne parhaat tyypit", mutta silti. Noh Tiinan ja Jorin kautta tutustuin sitte Rikuun sen illan aikana. En nyt enää ihan tarkkaan muista miten kaikki meni, mutta siis olin Jorin kanssa ulkona tupakalla ja hetken päästä siihen pöllähti sit myös Riku. Ei se muuten mua ois huomannu, mut tosiaan kun olin Jorin seurassa niin ne oli silleen "KATO MORO!" ja sit Riku tietty esitteli ittensä mullekki. Jotain siinä tuli puhetta etten varmana uskaltais kertoo nimeeni sille, enkä ainakaan antaa numeroo ja vihonviimesenä lähtisin sen kanssa kahville :D Sanoin että KATOTAANKO, niin Riku anto mulle sen puhelimen ja minähän pistin numeroni siihen ja kysyin että "jaaha, mikäs päivä mennään kahville?" :D
Siinä sit valomerkkiin asti istuttiin vierekkäin ja juteltiin :) Ja kun valomerkki tuli, me lähdettiin Rikun kaverin Jannen kyydillä mun luo. Täällä mun kämpillä oli sitte minä tietenki, Tiina, Jori, Riku ja Janne :D Kuuteen asti kuunneltiin musiikkia, höpötettiin ja muut paitsi minä ja tietenkää Janne joi kaljaa. (Tiinan kans höpötettiin Rikusta kun Riku oli Tiinalle kertonu että tykkää musta ja haluaa varmaanki ruveta seukkaan mun kaa mutta haluaa edetä hitaasti. Ja siitä, kun Tiina kerto mulle millanen holtiton juoppo Riku ennen on ollu mut nykyään on sit kai muuttunu...) En enää yhtään muista mitä Rikun kans höpötettiin, jotain vaan. Mut vasta viimesellä "tupakkatauolla" se sano mulle että hänen tekis mieli suudella mua, muttei tiedä uskaltaako kun ei tiiä mitä sanon :D Vastasin sille sitte että no kato mitä sanon ja sit se eka pussas ja sit suuteli ;D Mua kyllä pikkusen hämäs se sen huulikoru, aika iso rengas oli, mutta kyllä se jotenki suju :D Ihmettelin kyllä sitä, että Tiinalle kyllä pysty tollaset asiat kertoo mutta mulle ei... Vaikka mä olin sentään se kohde :))
Niin kuuden aikaan Janne ja Riku joutu sit lähteen kun niillä oli hommia (Tiina ja Jori jäi mun luo yöks). Ne laittaa jotain festaripakua kuntoon aamusta iltaan ja lähtee sitte juhannuksen jälkeen reissaan ympäri Suomee.

Meidän piti heti sinä päivänä mennä sinne kahville mut sit Riku ilmotti et sille tuliki lisää hommia ja jouduttiin siirtään kahvee torstaille. Siitä "kahvittelusta" en nyt jaksa kauheesti raportoida... Mutta kun luulin että mennään oikeesti kahdestaan "treffeille", niin tää oli kaukana siitä. Ensinnäkään ei menty kahvilaan vaan terasille. Eikä oltu kaksin, paikalla oli myös Janne ja Rikun pikkuveli. Kuuteen mennessä siihen tuli vielä kolme tyyppiä lisää (ja tavattiin siis klo 15.15). No yhtä nopeesti ne sit lähtikin, tai no kaks jätkää sinne terassille sit vielä jäi sillon ku Riku ilmotti et me mennään käymään sen kämpillä ;) Ensin meidän ei ollu tarkotus hommata mitään, kun Riku sano et sille iski nyt herrasmiesvaihde päälle että tutustutaan nyt vaan ensin. Mutta sain sen sit puheillani haluamaan ja sit siinä meinas käydä vielä niin että ite rupesin jänistää, mut sit oli Rikun vuoro vähä auttaa niin eiköhän tää tyttö lähteny!  Ja varmaan ei enää tarvi täsmentää, mitä siis tehtiin

Mulla kun on aina tapana vertailla ihmisiä, mutta tässä kohdassa mulla ei ole muuta vertailukohtaa ku Janne, niin vertailen sitte niitä. En kaikkee kerro, mutta jotain kuitenkin. Pääpiirteittäin vois sanoo että molemmat yhtä kehnoja, mutta toisessa on sit kyl jotain tärkeempää ja parempaa kuin toisessa ;) Niinku esim. Jannen kans ehdoton ykkönen se, että se osuu pohjaan. Juu, Riku ei ole lähelläkään :D Mut sit taas Rikun kans se on jotenki vapautuneempaa, johtuuko siitä ettei sillai tunneta ja se oikeesti tuntu siltä ku olis vaan pelkkä pano. Jannen kans siihen ny tuskin pääsee koskaan. Toisaalta haittaako se - no ei :))

Jees tässäpä nää jorinat taas  Katsellaan meneekö oikeesti tauolle vai koska palailen astialle! :)

Pitkään aikaan en oo taas jaksanu kirjotella... Mua masentaa niin pirusti ettei taas oo oikeen inspistä mihinkään. Sillon ku ryyppäsin pari viikkoo sitte itteni siihen ei-niin-mukavaan -tilaan niin äiti sano että pitäiskö mun mennä johonkii laitokseen vähäks aikaa jos masentaa niin paljon etten hallitte itteeni ja teen tollasia typeryyksiä. Sillon sanoin tietenki että ei todellakaan, tää nyt johtu vaan siitä mun ja Jannen erosta ja jää tähän kertaan! No joo, se ryyppäys jäikin, mutta masennus ei...

Ja mun masennuksen taso on tällä hetkellä sellanen, että oon alkanu harkitteen sitä laitosta uudemman kerran... Vaikka toisaalta mua ei kyllä yhtään huvittais puhua kenellekään eikä varsinkaan asua jossain laitoksessa jossa pitää tehdä niinku toiset käskee, eikä mitään omaa rauhaa. Kun haluaisin olla vaan omassa rauhassa ja tehdä asiat omaan tahtiin. Ei tarkota sitä että jäisin makaan sänkyyn koko päiväks, en oo nytkään voinu ton koulutuksen takia. Mutta muuten että saisin herätä silloin ku haluan ja tehä aamutoimet ilman kiirettä ja sitte lähtee vaikka ulos koirien kans jos on hyvä ilma.
Eli vaihtoehtoja laitokselle??? Masennuslääkkeet. Joop. Mutta kun en osaa sielä psykologilla puhua asioistani sillain kun ne on, niin se luulee että mulla menee hyvin. Ja kyllä mä sen tiedän että eihän siitä ole mitään hyötyä sielä käydä jos valehtelen sille miten mulla menee ja sitten ruikutan täällä kun siitä ei ole mitään apua, mutta kun mä en vaan OSAA PUHUA. Enkä jollain tasolla edes halua. Tästä tuntuu olevan paljon enemmän hyötyä vaikkei juuri kukaan mulle vastailekaan, mut saan ainaki kertoo miltä musta tuntuu milloinki.

Janne oli täällä yötä keskiviikkona. Eli lähti sitten torstaiaamuna klo 7 bussilla takas Raumalle, kun piti töihin ehtiä. Ei varmaan tarvi edes kertoa mitä tehtiin kolmen viikon erossa olon jälkeen. Noh joo.. :D Mut mä ainakin olin ihan taivaissa, ei meinannu jäädä tajuntaan ollenkaan että se tosiaan tuli mun luo! :D Siis ei pelkästään ton ^^ takia, vaan ylipäätään kun sain olla sen vieressä ihan kiinni ja se oli ihan niinku aina ennenki, yhtä ihana. Toisinaan kyllä unohdin että ollaan vaan kavereita, mutta onneks muistin sen sillä sekunnilla kun meinasin avata suuni ja sanoo jotakin sellasta, mikä olis saanu Jannen vetäytyy kauemmas... Vaikka se kyllä sanokin mulle torstaiaamuna kun herättiin että haluais sanoo mua kullaksi. (Tosin seuraavassa lauseessa alko sitten taas puhuun siitä yhdestä toisesta muijasta jota käy suoraan suomeks sanottuna panemassa.)

Perjantaina Janne tuli taas. Tää oli sovittu jo etukäteen, tota keskiviikon visiittiä ei... Mun kurssikaveri Tiina tuli tänne mun luo myös ja vähän otettiin siideriä ja kuunneltiin musiikkia ja sellasta... Sitte lähdettiin käveleen keskustaan joskus varttia vaille 11. Käytiin ensin Cocossa yksillä kun sinne tuli meidän yks toinen kurssikaveri ja sitte mentiin mun lempparibaariin Cabaretiin :) Siellä sit istuttiin loppuehtoo, siis johonkin kahteen asti ja sit Janne halus lähtee pois. Mulle tuli siitä hiukan surullinen olo kun Jannella oli niin tylsää ettei sitä huvittanu tanssia eikä juoda ja mä taas olisin halunnu. No mutta sain sentään yhden karaokebiisin laulaa, Janne Tulkin Kahden hengen nuotio! <3
Lauantaina Janne sit lähti kahden bussilla Raumalle ja sieltä vielä sinne sen toisen naisen luo... Palailee tänään illalla.
Siitä mulla on tänään ollu aikamoinen masis, nyt en taas millään pysty käsittään miks teen tän itelleni. Annan itteni olla kakkonen. Vaikka Janne on sanonu että niistä ei koskaan tule mitään, että se on vaan seksiä, ja että mun kanssa se haluais vielä joskus jotain enemmän, mutta silti. Ei mee jakeluun ainakaan tänään... Ja se että se muija tekee Jannelle tatuoinnin olkapäähän, niin se saa mut muistaan sen ihmisen aina kun oon Jannen kans. Kun ei sitä voi olla näkemättäkään. Sais nyt vaan palata sen muijan luota äkkiä.

Ei mulla muuta, nään Jannen taas ens sunnuntaina, kun meen Raumalle serkun valmistujaisjuhlien jälkeen.. Ehkä yöks, ehkä en, sen näkee sitten... Riippuu siis Jannen isästä. Mutta mulle riittää vaan pariki tuntia Jannen seurassa, meillä on niin kivaa yhdessä :>

Ryyppäilyistä ja "oksennustaudista" selvitty. Perjantaina ei pysyny edes vesi sisällä, kuten arvata saattaa (no en muuta kyl kokeillukaan). Maha oli ihan sikakipee ja parin tunnin välein suunnilleen kävin vessassa... Lauantaina parempi, aamupäivän hörppäilin vettä parin tunnin välein pieniä määriä ja kokeilin että josko pysyis ja pysyhän se. Iltapäivällä söin sit jo lautasellisen puuroo, alko oleen niin nälkä. Mut reilun puol tuntia siihen meni et sain lautasen tyhjäks, en viittiny kovin nopeeta syödä ettei tuu maha kipeeks, kun meinas aluks tulla... Sunnuntaina sit taas aamupalaks puuroo ja äiti käski syödä kunnon ruokaakin ja minä sit menin ottaan kalaa ja perunaa kun mamma sitä oli lounaaks laittanu. Ei kovin hyvä olo tullu, mut pääasia ettei ylös tullu silti. Iltapäivällä hörppäsin kupillisen teetä niin rauhotti mahan kyl. Eilen sit söin jo kyllä ihan kunnolla, mut edelleen aika hitaasti. Meinasin aamullakin myöhästyy koulutuksesta kun kesti puurolautasen tyhjennys niin kauan :D

Tosiaan olin perjantaista eiliseen koko ajan vaan periksellä, kun alko ahdistaa ja tuntu et seinät kaatuu päälle. Tuntu et elämä loppu siihen paikkaan. Mun koko elämä on jälleen kerran pilalla ja varsinki kesä! Kaikki suunnitelmat mitä Jannen kans tehtiin että mennään sinne ja tänne ja tehdään kaikkee yhdessä. Ts. mun elämäni oli tuhottu sekunneissa! Perjantaina se iski niin kovaa vasten kasvoja et mun oli pakko päästä täältä pois. Sunnuntaina kävin kyllä pikaseen hakemas lisää vaatteita ja tarvikkeet maanantain koulutusta varten ja jo siinä ajassa mulle iski kauhee ahdistus ja tuskanhiki tuli päälle! :/

No tilanteet muuttuu, näin meilläkin.. Sunnuntaina Janne oli taas sillä ihanalla päällä jollanen se oli aluks. Se alko ehdottelee epäsuorasti kaikenlaista ja sit sano et haluais viettää mun kans sellasen kesäkuun ku suunniteltiin ja sit hetkenpäästä sanokin et katellaan kesä ja päätetään sitte. En voinu muuta ku suostua, se oli jotain niin ihanaa! En mitään muuta toivo ku sitä, että saisin Jannen takas lähelleni edes jotenki ja nyt mä saisin! Ihanaa! Mutta niin, suhdetta tästä ei silti tullu... vaan Jannen sanojen mukaan ollaan kavereita, jotka tapailee ja tekee vähä sitä sun tätä ;) Riittää mulle, vaikka mun onkin sitä ainaki viel toistaseks vaikee hyväksyy ettei se ole muutaku kaveruutta, mutta se riittää. Kysyin kyllä Jannelta että mitäs sitte jos sillä herääki tunteet uudestaan vaikka 2 viikon tai kuukauden päästä, niin se sano että katotaan sitä sitten...
Ota siitä nyt sitte selvää, nyt musta taas tuntuu että se vaan leikkii mun kans. Mutta katsellaan.... Enää en kyllä halua että se loukkaa mua, joten pistän pelin poikki alkuunsa jos siltä näyttää! :)

Jep, eipä oikein muuta sanottavaa. Sinkkuus iski taas eilen päälle, kun Janne ilmotti ettei hän halua takertua eikä ole valmis ja vaikka mitä kaikkee, en enää edes muista. Mua vituttaa suunnattomasti sen takia, koska sain kuulla että se on valehdellu mulle koko viikon! Toissapäivänä hää vielä sano että joo nyt sitte tänä viikonloppuna tehään se vauva, hän haluaa ehdottomasti. Eilempä sitte iski sitoutumiskammo, kai se tajus että on aika helvetin lopullinen päätös siinä vaiheessa.

No, mun mielestä ton ei olis tarvinnu eroon asti johtaa, kyllä mä olisin voinu odottaa ku en itekään oo satavarma ja enkä mä varmaan oikeesti olis siihen ees ryhtyny vielä tänä viikonloppuna, kuhan puhun. Mutta Janne sano ettei ole tarpeeks hyvä mulle, ei ainakaan luottamuksen arvonen ja haluaa erota. Tota jälkimmäistä sai siltä kyllä pyytää kymmenen kertaa ennenku se sen sano. Sanoin sille että vittu sanot nyt kyllä suoraan suomeks että haluat erota, muuten mä en usko! Vastaukseks sain aina vaan että ku sitä on niin vaikee sanoo. Kysyin sitte että montakohan kertaa viimesimmistä "rakastan sua" on ollu valetta, varmaan kaikki, niin tää vastaa että ei hän valheesta tiedä mutta että sanoo ehkä vähän turhan helposti. Niimpä niin, eikö se oo sit sama asia! Vielä eilen aamullakin se pisti mulle tekstaria että huomenta kulta, rakastan sua.

Voitte arvata, että vetäsin sit eilen pään täyteen. Pullollinen Gin lemonia parin tunnin sisään, aika hyvä olo tuli. Tai sit ei.... Tänään ei ainakaa ole hyvä olo, pää on kipee ja oksensin jo vähän aikaa sitte kerran. Nyt yritän vaan pitää oloni kurissa etten oksentais toista kertaa.
Eikä se ryyppääminen tietenkään mihinkään auttanu, viina ei hukuta murheita. Mutta sillä hetkellä se tuntu hyvältä, kunnes sitten olin loppusuoralla, oksensin kahteen kertaan ja sit menin sänkyyn ja sammuin.

Tänään pitäis tulla yhdistykseltä yks ihminen hakeen gerbiilivauvat pois. Ja sit se äitin kaveri, joka lupas ottaa kaks poikasta niin tulee kans kai tänään : )

Välillä sitä pysähtyy miettiin että miks mä oon tohon ihmiseen tykästyny. MIHIN mä oon siinä tykästyny? Oikeesti siihen ihmiseen vai vaan sen ulkonäköön tai ehkä satunnaisiin mukaviin luonteenpiirteisiin?? En tiedä, en todella tiedä.

Eilen meillä oli Jannen kans mukava riita. Puhuin Jannelle mun synnytyspelosta jälleen kerran, (nyt kun äiti on tällä viikolla pistäny lisää vettä myllyyn ja kerto kun joku porilainen mun ikänen tyttö kuoli synnytyksen jälkeisiin komplikaatioihin viikko sitte) ja tää alkaa tunkeen vaan jotain vitun tilastoja ja vertauksia siitä että sitä tapahtuu tosi harvoin ja että voi hänkin saada huomenna aivoihin jonkun häiriön ja kuolla, sitä ei koskaan tiedä, mutta turhia on turha miettiä. Sanoin Jannelle että mä en tartte sun tilastojas enkä vertauksias kun ne ei auta mua pääsemään peloistani ja sitte sanoin että onko siitä kivaa kun jokasen tälläsen keskustelun kohdalla alan itkeen kun se on noin ilkee mulle ja hyökkää aina mua vastaan?! Niin sitte se vaan vastas että tästä ei tule mitään jos jokasen keskustelun kohdalla kun puhutaan meidän suhteesta meen puolustuskannalle ja alan inttää vastaan. Niimpä niin, kukahan siinä taas intti ja jankkas vaan koko ajan samaa asiaa??!! Ja se että (nauroin tätä Noorallekin) missä vitun välissä me alettiin puhua meidän suhteesta???  Tietääkseni mä puhuin vaan synnytyspelosta!  Loppujen lopuks meistä ei enää kumpikaan tainnu tietää mistä me puhuttiin ja ku sanoin siitä Jannelle niin se taas alotti et hän haluaa KESKUSTELLA meidän suhteesta. Sanoin että tää ei mun mielestä ole todellakaan mikään keskustelu, vaan riitely, mutta ei hänen mielestään vaan ihan kunnon keskustelu ja että "älä nyt taas ala inttää vastaan". Sanoin että mä en halua jatkaa tällästä keskustelua kun se saa mut itkemään eikä edes johda mihinkään, mut se vaan vastas että mun kanssa ei siis voi keskustella. Hetken aikaa jatkettiin ja sit oltiin pitkä pätkä hiljaa kunnes alettiin puhua sit mukavemmista asioista, mutta mulla oli edelleen paha mieli. Ja siitä vasta paha mieli tuli, kun se vaan ilmotti et häntä väsyttää ja häipy! Ei sanonu hyvää yötä eikä moikka eikä mitään, häipy vaan! Saatanan jätkä!! : <<

Tänään meni paremmin, tosin ensin ei oikein puhuttu mitään mut sit Janne alko oleen "sillä päällä" eli alko pervoileen yms ;) Jossain vaiheessa keskustelu alko taas kääntyy ikävämpään päin ja kysyin että mikä vittu sua vaivaa ku oot tommonen??!! No vastas tietenki että "no mä oon ihan oma itteni" -.- Ja sit oltiin taas hiljaa. Parin tunnin lenkkinsä jälkeen se sit tuli takas koneelle ja oli taas "oma ilonen ittensä" eli jatko pervoilua.

Tästä siis voi kai aika pitkälle päätellä alun kysymykseen vastauksen, en oo rakastunu Janneen itteensä vaan sen ulkonäköön. Mutta kun se on toisinaan niin ihana ja kiltti!

Kaikista hulluinta tässä on se, että vaikka me riidellään noin pahasti, mun vauvakuumeeni kasvaa kuitenkin joka hetki ja nyt mä oon päättäny että haluan sen vauvan!    Aivan, Jannen kanssa. Mutta päätin myös sen, että katon vielä jonkin aikaa miten meillä sujuu ja jos ei ala sujumaan niin sanon Jannelle kiitos näkemiin. Pärjään kyllä yksinkin! Ihminen on tehty selviytymään vaikeistakin tilanteista ja kuten mä jo yhteen blogiin täällä kirjotin: " Mutta oon sitä mieltä ollu aina, että en välttämättä tarvii miestä - haluun vaan sen lapsen! <3 Omat vanhemmat eronnu vähän mun syntymän jälkeen (sen jälkeen kyl tehny viä 2 pikkuveljee) ja oon sen omin silmin nähny et yksinki selviää. Välillä on vaikeeta mut ei elämää helpoks oo tarkotettukaan! :>" Tää tsemppaa eteenpäin joka päivä! :)

Janne on siis edelleen tulossa tänne perjantaina. Toivon, että jätkää todella haluttaa niin paljon kun sanoo ja tulee tänne silloin eikä lähde baariin niinku viime viikolla -.-

Paljon on taas ehtinyt tapahtua muutamassa päivässä, tällä kertaa harmi vain kaikkea ikävää.

Ryppyjä rakkaudessa. Lauantaina viiden aikaan olin lähdössä äiteen ja koirien kanssa lenkille ja Janne, joka oli kipeenä, ilmotti sit menevänsä lepäämään siks aikaa. Tulin kuudelta takas kotiin ja pyysin Jannee takas koneelle, jos jaksais tulla. Ei kuulunu vastausta. Joskus klo 19.30 laitoin Jannelle viestin että onko se suuttunu mulle jostain vai mikä on kun ei kuulu vastausta. Ei vastannu. Klo 21 laitoin viestin että niin olis tosi kiva jos se kertois mistä on suuttunu. Ei vastannu. Klo 22.30 laitoin viestin, että koittas nyt jo vastata. No ei vastannu. Klo 00.30 laitoin viimesen viestin ja sanoin että rakastan sitä ja että soittaa mulle heti ku saa nää viestit, vaikka kello olis neljä yöllä niin silti!
Vaistomaisesti sitten heräsinki neljältä yöllä ja tarkistin puhelimen, no ei ollu tullu viestiä. Varttin odotin ennenku jatkoin uniani. Sunnuntaina heräsin klo 10 ja pistin viestin Jannelle että ei kukaan ihminen voi näin kauaa nukkua, että koittas vittu vastata jo! Kello oli puol yks kun käytiin äiteen kanssa Kodin Terrasta hakemassa mummuille äitienpäiväkukiks orvokkiamppelit ja sillon Jannelta tuli viesti että "en ole suuttunu. oon selityksen velkaa. soitan sulle." En ehtiny sit ees vastata tohon viestiin kun se jo soitti, mutten voinu puhua silloin ku oltiin just sit äiten kans autossa tulos kotiin. Varttin päästä oltiin Periksellä ja Janne soitti uusiks.

Arvatkaapa huviksenne missä jätkä oli ollu!!!!

Ei, ei ollu nukkumassa.

Se oli ollu BAARISSA!!!

Puhelin oli kyllä ollu päällä ja mukana koko ajan, mutta herra vaan ei ollu tarkotuksella kattonu puhelintaan koko aikana, koska oli niin paha morkkis. En juuri saanu sanaa suustani sen puhelun aikana, nieleskelin vaa kyyneleitä ja välillä olin vaan silleen "jaa, joo, jaa". Tai no ensin kyllä huusin sille että "No se on kiva että meet baariin mielummin ku tyttöystäväs luo, vieläpä kipeenä! Kertoo aika paljon siitä paljonko sä sitte oikeesti välitätkään musta!" (Näimpä, antibootit päällänsä ja baariin juomaan - mikä älynväläys!) Pyysi kyllä anteeks kauniisti ja sano että "kadun helvetisti" mutta sillä hetkellä se oli ihan yhtä tyhjän kanssa. Kysyin sitte että oliko edes ollu kiltisti ja vakuutti että oli ollu. En tiedä uskonko sitä, mutta kai se on vaan pakko.
Illalla kun oltiin lähdös mummulasta takasin kotiin päin niin pistin sit Jannelle viestiä että me ollaan nyt aikalailla taas alkupisteessä, en enää osaa luottaa siihen ja suoraansanoen en edes tiedä mitä tunnen. Kihlat peruin samaan viestiin. Janne sano ymmärtävänsä asian ja pyysi taas anteeks.

En tiedä kumpaan oon pettyny enemmän, Janneen vai itteeni. Itteeni siinä asiassa että taas mä vaan sokeesti luotin ja uskoin mitä toinen sanoo! Olis pitäny alkaa hälytyskellojen soimaan siinä kohtaa kun Janne peruuki tulonsa yhtäkkiä ja siitä parin tunnin päästä ei edes vastaa puhelimeen! Noh tää on taas helppoo jälkikäteen näin sanoo...

Mutta tosiaan niin Janne peru tulonsa sen takia ku se sano et ei oo paljo tapahtunu parannusta eiliseen (eli siis perjantaihin), kuumetta oli 37.8. En käsitä onko se senki pystyny mulle valehtelee kirkkain silmin vai vaan vetäny buranaa naamariin ja sinnikkäästi raahautunu baariin bailaamaan?! Tai no sama se kun se sinne meni joka tapauksessa!

Tää vaan sai musta taas tosi vainoharhasen. Epäilen jokasta asiaa mitä Janne sanoo ja varmistan asiat moneen kertaan. Ja mä en niin jaksais tällästä vainoharhasta epäilyä! : < Mutta en voi sille mitään, luottamus meni ja kestää kauan saada se takas.

Janne nyt on kuitenki tulossa tänne keskiviikkona illalla, ehdotti sitä itte sunnuntaina. Toivottavasti saatais sitte tää asia käsiteltyä kokonaan pois päiväjärjestyksestä.
Harmi vaan Jannella ei oo kun torstai vapaa, mulla on keskiviikko-aamupäivän jälkeen koko loppuviikko vapaata!  Olis tosi ihanaa kun sais viettää Jannen kans 4½ päivää kaksin! Mutta ei voi mitään, näillä on mentävä. Kai mä sitten meen viikonlopuksi Raumalle Jannen luo. Tekis mieli mennä jo silloin torstaina, saa nähdä mitä Janne sanoo ;) Mutta kai se sille käy kun mun piti mennä sinne jo silloin vappuna ja sit olla maanantaipäivä siel yksin... Nyt olis vaan perjantai yksin ja sillon Janne pääsee jopa aikasemmin töistä.. ;P

Toisesta surullisesta asiasta, joka tapahtu eilen illalla, en jaksa nyt samaan syssyyn puhua. Ehkäpä myöhemmin tänään...

Täällä taaskin, vaikkei edelleenkään mitään asiaa olekaan. Wappu meni päin persettä suoraansanottuna, mutta en jaksa sitä enää jauhaa kun siitä nyt on jo monta päivää aikaa ja toisekseen ei se mitään hyödytä vaikka jauhaisinki. Jannen kans kyl oli taas tosi ihanaa ja se mut sai sekä lauantaina että sunnuntaina syvältä vitutuksen syövereistä ylös eli en viittaa tässä häneen millään lailla :) <3

Hmmm... taas olis jo keskiviikon puolelle kääntyny yö eikä mua nukuta tippaakaan. Väsyttää muttei nukuta. Hiukan vituttaa ja masentaa kylläkin. Syy kahteen jälkimmäiseen on äite. Lipsautin sille joku päivä, että ollaan menossa Jannen kans kihloihin ens viikonloppuna. Ensin se oli tietenki että "no ette varmana mene!" mut sit alko näyttää siltä että se alkaiski sulattaan sitä ajatusta ja kun se oli siitä menny jopa siskolleen eli mun kummitädille höpöttään. Noh, eilen se sitte sano että haluaa puhua mun kans tästä asiasta tänään vakavasti. Ja mehän puhuttiin. Äiteen jakeluun ei meinaa millään mennä se asia, että me ei Jannen kans erota viikon, kuukauden tai puolen vuoden päästä, "ikinä", vaan me rakastetaan toisiamme ja halutaan olla yhdessä "aina".  "No miten sä voit olla niin varma?" Kun mä vaan oon! Meistä molemmista ku tuntuu että tää on tässä nyt<3 "No mistä sä tiedät ettei Janne ole vaan mustasukkanen ja omistushalunen ja haluaa kihlauksella niinku omistaa sut?" Janne on ite myöntäny että on mustasukkanen ja niin olen mäki, mutta tässä kohtaa ei oo kyse mistään omistushalusta. Janne ite mulle tänäänKIN sano, että hän haluaa vaan osottaa mulle kuinka tärkee oon sille ja kuinka paljon se mua rakastaa. <3
Sitte äiti alko jauhaa siitä että kun sen voi osottaa muullaki tapaa ku että suinpäin menis kihloihin ja että kihlaushan on lupaus avioliitosta ja blaa blaa blaa. Ja hän haluaa sitte ehdottomasti kuulla Jannen version asiasta ja jutella myös Jannen vanhempien kanssa. Ja mun pitäis sitä ennen soittaa iskälle ja kysyy lupa siltä, jotain se selitti tyttären käden pyytämisestä. Ja minähän en tasan sille soita, kun ei se kuitenkaan anna lupaa eikä sitä edes kiinnosta mun asiat! Jotain muutaki se äitee viä selitti mut en muista mitä eikä kyllä kiinnostakaan.
"No miten sä ajattelit tän asian sukulaisille kertoo?" Soitan mummuille ja pappalle ja kummitukselle, se siitä. Loput lukekoot facebookista :D Yleensä pidetään joku kihlajaiskaffee ja mäki siitä tykkäisin, mutta se nyt ei oikein ole mahdollista, ei ainakaa niin että olis sekä meidän että Jannen sukulaisia paikalla yhtäaikaa. Sitäpaitsi Janne haluaa vielä pitää tän asian salassa omilta porukoiltaan. (Niin munkin PITI pitää tän sopan välttämiseks mutta möläytetty mikä möläytetty! -.-)

Noh sitte alettiin puhua vauvoista ja siitäkö äite vasta riemastu =) "Siis et todellakaan tee mitään vauvoja vielä moneen vuoteen, sulla ei ole mitään koulua käytynä, ei töitä ettekä te ole edes Jannen kans ehtiny vielä alkua pidemmälle. Jannellakaan tuskin on samantien mitään töitä kun pääsee sivarista, mitäs sitte teette? Millä te meinaatte elää? Ja missä asua? Siitä vauvasta tulee niin suuri vastuu ja sä joudut kantaan sitä seuraavat 18 vuotta!" voi huoh! -.- Ihan ku me ei oltais Jannen kans näitä mietitty moneen kertaan! Ja mä sanoin, että Janne muuttaa tänne mun luo sivarista päästyään (tammikuussa) ja ettii töitä tai sit menee kouluun Nakkilaan johonki graafiselle puolelle, se kuulemma kiinnostais. Eikä tää ole vielä ees mitenkään "lukkoonlyöty" juttu, koska mulla on niin suuri sairaala- ja synnytyspelko. Ja muutenkaan en mä OIKEESTI tiedä olenko mä ja ollaanko me valmiita siihen. "Onhan niitä pelkopoleja mutta en mä tiedä onko niistä mitään apua. Mä toivon et se sun pelkos estäis sua nyt vielä ainaki pari vuotta. Et sä vielä ole siihen valmis, odotat nyt ainaki sen pari vuotta ja käyt koulus ja hankit ammatin. Kattelette nyt ensin Jannen kans vähän aikaa miten yhteinen elo alkaa sujua, jos se muuttaa sun luo. Sitte voitte alkaa kattelee yhteistä kämppää jos haluatte. Onhan se mukavaa valkkailla yhdessä vessan ovenkahvoja ja makkarin verhoja yhteiseen kämppään mutta sitte vasta alatte miettiin vauvoja."  En nyt ihan kaikkee muista mitä se sano, mutta kutakuinki noin.

Kerroin tästä myös Jannelle ja se sano heti, ettei ole vielä valmis eikä halukas kertoon porukoilleen, että mennään salaa kihloihin niinku aluks pitikin. Noh, pelastetaan se mikä pelastettavissa on :) Janne laitto viestiin näin mulle: "Mun faija varmaan palastelee mut kilon palasiks ja sisko vetää raivarit, kun kuulee, joten en välittäs ihan hirveesti vielä kertoo. Kerron sit kun sopiva aika tulee. Joten mä pyydän, pidetään tää salassa." Ja niin me pidetäänki, enemmille ihmisille en tästä kerro enkä äitinkään kans enää aio ottaa tätä puheeks. Kerrotaan sit vaiks Sampan rippijuhlissa heinäkuussa, kun Janne on sinne tulossa. =)

Noh mutta toiseen asiaan.... Alotan maanantaina nuorten intensiivikoulutuksen. Vai kerroinko tästä jo? En kyllä muista... Mutta olin siis viime perjantaina tästä haastattelussa ja ne ihmiset tähän koulutukseen oli valittu jo ennen tota haastattelua, joten pelkoo siitä etten ois päässy mukaan ei ollu. :) Maanantaina tosiaan alkaa sit klo 9. Saas nähä miten onnistun kääntään unirytmini siihen mennessä... En oikein oo selvillä miten se koulutus menee kun ei siellä työvoimapalvelukeskuksessa jossa käyn, osattu kertoo tästä juur mitään. Mutta ekaks on kai jotain viikon mittanen "koulutusjakso", päivitetään cv:t ja muut ja harjotellaan työhakemuksen teosta lähtien kaikkee... Sitte kai jotain kuukauden mittanen työharjottelu omavalintaisessa paikassa ja lopuks vielä joku parin päivän mittanen yhteenveto koko touhusta. Sitä vaan ihmettelen et kun lapuissa lukee 10.5-4.6 ja mulle kerrottiin noin^^, niin eihän siinä ajassa ehdi tota kaikkee. Ei edes sitä kuukauden harjottelua. Noh kai tää selviää sit maanantaina :))

Nyt painun kyllä pehkuihin, vaikken sais untakaan mut silti... Huomenna ohjelmassa äitienpäiväkakun täyttöö ja koristelua, mä kun en ole viikonloppuna maisemissa (vaan Jannella ylläripylläri) niin sanoin äiteelle että teen kakun nyt jo etukäteen. Eilen siis leivoin pohjan. Tai pohjat, saa nyt nähdä käytänkö molemmat vai vaan toisen vai mitä teen...

Huomenna wappu, jeij! En vaan ole nyt kovin vappufiiliksissä yhden tyhmän jutun takia... Mutta ei siitä sen enempää.
Janne tulee huomenna kaiketi jo hyvissä ajoin iltapäivällä, neljältä pitäisi olla täällä. Piti mennä terassille istuskelemaan, mutta koska ilma on mikä on, ei oikein huvita. Mennäänkin sitten illalla ihan baariin asti :P Niin siis mikäli päästään... Mä pääsisin kyllä helposti, paitsi jos portsari kattelee papereita.. Mikä on kyllä odotettavissa kun on vappu, kun varmana kaikki teinit yrittää sisään. Noh sen näkee sitten..

Noora, sen poikaystävä ja niiden kaveri tulee lauantaina ja sillon vasta aateltiin bilettää ihan kunnolla. Kyllä me huomenna Jannen kans jotain otetaan mutta siis ihan kunnolla sit vasta lauantaina kun on enemmän seuraa ;) Saas nähä mitä tulee! :D

Nääh, en jaksa nyt enempää kirjotella.. Ei oo oikeen mitään asiaa ja sit tosiaan ku masentaa ton yhden tyhmän jutun takia ja sit alko masentaa taas kaikki muukin. En tiiä miten päin olisin ja mitä ajattelisin.

Täälläpä taas :) En nyt oikein tiedä mitä kirjottasin, mut kai tästä jotain tulee :D Perjantaina olin ensin vähä huonoissa fiiliksissä kun Jannelle lähtö veny ja vanu, ei mun takia vaan Jannen isän... Ja sitten vielä meinattiin joutua käveleen Jannelle (8km) kun ei Jannen äiti päässykkään kuskaamaan. No, onneks kyyti sit järjesty Jannen sedältä.. Koko viikonloppu meni oikeestaan taas vaan makoiluksi, mutta ei haittaa!  
Perjantaina ei tehty ainkaan mitään muuta, kun tulinkin niin myöhään. Tai no käytiin me saunassa ja katottiin telkkaria. En nukkunu koko yönä yhtään, tai no korkeintaan jotain varttin pätkiä yhteensä tunnin verran. Ei vaan nukuttanu :D Janne heräs joskus kuuden aikaan ekan kerran mutta nukku sitte vielä pari tuntia lisää. Mäki yritin torkkuilla mut ei siitä mitään tullu :D Klo 8 aikaan Janneki sit heräs ja makoiltiin vaan pari tuntia ennenku noustiin aamupalalle. Kymmenen jälkeen Jannen äiti tuli hakeen meitä sen luo, käytiin kaupassa ja syötiin vähä välipalaa ennenku lähdettiin keskustaan. Siis ei Jannen äiti enää sinne tullu mukaan. Janne halus uudet farkut ja Seppälässä olikin tarjous ota 2, maksa 1. Sit se osti vielä uuden hupparin, t-paidan ja aurinkolasit. Meidän piti tän jälkeen mennä syömään, mutta koska mulla oli aivan tajuton mahakipu jostain syystä, niin ei sitte menty vaan käveltiin Jannen siskolle, joka asuu kans keskustassa. Oltiin siellä pari tuntia ennenku lähdettiin käveleen takas Jannen äidin luo n. kilsan päähän joka sit heitti meidät takas Jannen luo. Takas oltiin puol kolmen aikaan. Mun mahakipu vaan jatku ja jatku joten otettiin puolentoista tunnin päikkärit - tuli ne kyllä muutenkin ihan tarpeeseen :) Kahdeksan aikaan lähettiin kävelylle. Janne näytti ala-asteen, setänsä ja mummonsa talon yms. Takas oltiin vähän reilun tunnin päästä ja meidän piti mennä saunaan heti, mutta ei Jannen isä sitten ollukaan muistanu laittaa saunaa päälle lähtiessään töihin vähän meidän lähdön jälkeen. Odoteltiin siis sen lämpeemistä ja sit saunaan. Loppu ilta menikin sit ensin jäähdytellessä ja sit taas lämmitellessä... ;) Nukkuun alettiin periaatteessa keskiyön aikaan, mutta koska Janne oli jättäny koneesta vielä musiikit päälle, herätin sen tunnin päästä ja käskin sammuttaa ne. Oli siihen herätykseen oikeestaan muukin syy, kun Janne käski,  mutta ei se sit jaksanukaan enää ku oli niin väsyny :DD
Herättiin sunnuntaiaamuna puol 9 aikaan, mäki nukuin koko yön taukoomatta. Klo 11 aikaan käytiin suihkussa, sit "aamupalaa". Siis pitsaa :D Elettiin koko viikonloppu melkeimpä kokonaan pitsalla :D Puol kolmen aikaan syötiin nuudeleita ja sit otettiin tunnin päikkärit. Jannen äiti kutsu meidät edellispäivänä uuden miehensä pojan rippijuhliin, joten sit piti alkaa valmistautua niihin. Puol viideltä Jannen sisko perheineen tuli hakeen meitä ja mentiin sit sinne Jannen äidille, kun pojan juhlat oli siellä. Siellä istuttiin pari tuntia ja lähdettiin taas Jannen siskon kyydillä keskustaan kun tää oli menossa yöks töihin. Keskustassa ei ollu tietenkää enää mikään auki, joten haahuiltiin vähän siellä täällä ennenku Janne keksi että mentäis merenrantaan. Sinneppä siis ja siellä istuskeltiin kallion päällä reilun puol tuntia ennenku aurinko meni pilveen ja sit alko tuulla, joten lähdettiin pois. Yhdeksältä oltiin takas keskustassa ja päätettiin mennä Jannen siskon luo. Siellä oltiin sit n. puol tuntia ennenku käveltiin bussiasemalle, nimittäin mun bussi lähti 21.55. Tai ei lähteny, vaan vasta 22.05.

Tässäpä tää taas noin  pääpiirteittäin kerrottuna :DD Perjantaina Janne tulee sit taas tänne ja mennään kaiketi johonkin terassille istuksiin jos on hyvä ilma. Lauantaina tulee vielä bestis-Noora ja mennään baareileen, jos päästään! :D

(Tästä ei tosiaan meinannu tulla mitään, nimittäin alotin tän kirjotuksen 15.11 ja nyt kun lopetan kello on 16.44 :D)

Eipä tullut postausta eilen kun en jaksanut kirjoittaa. En tosin tiedä jaksanko nytkään, mutta yritetään. Masentaa. Ei niin paljon kun eilen mutta kuitenkin ihan tarpeeksi.

En tiedä johtuuko vaan siitä, että tuntuu taas vaan niin tyhjältä kun ensin on muutama päivä kiwaa ja sitten se yhtäkkiä loppuu. Samoinhan kävi sillon tupareiden jälkeen, kun bestis lähti pois.

Mutta fiilis on tällä hetkellä sellanen, että en tiedä mitä tunnen. En tiedä mitä ajatella. Oon ihan sekasin, mutta tällä kertaa en ole ollenkaan varma johtuuko se onnesta vai jostain ihan muusta.

Siis viikonloppu Jannen kanssa oli tosi kiva. Se meni niinkun olin etukäteen ajatellutkin, ei siinä mitään. Perjantaina menin siis Jannee vastaan bussiasemalle mopolla (Henkka kyydis, ajo takas) ja käveltiin sieltä takas. Juteltiin ja maattiin mun sängyllä... Illalla käytiin näyttäytymässä äiteelle, tilattiin ruokaa lähipizzeriasta ja katottiin telkkaria ja sellasta. Mentiin "nukkuun" jo vähän jälkeen kymmenen, siis ei nukuttu mutta maattiin vierekkäin ja juteltiin. Oikeesti nukkuun ruvettiin joskus vähän vaille keskiyön.
Herättiin yöllä ekan kerran joskus neljän-viiden aikaan, mut silloin sanoin että kello taitaa olla kahdeksan tai kuus. Jatkettiin unia ja herättiin sitten oikeesti kuudelta, ekalla kertaa en siis kattonu kelloo mut nyt katoin. Mä olin jo silloin pirtee ku peipponen, olisin voinu lähtee vaikka maailmanympärimatkalle saman tien. Ei kuitenkaan noustu vaan jatkettiin makoilemista, kahdeksan aikaan Jannee alko väsyttää ja se nukku puol 10 asti. Noustiin vähän 10 jälkeen, käytiin suihkussa ja syötiin aamupalaa ja silleen... Lähettiin käymään taas äiteen luona kahden aikaan kun alko tulla nälkä. Piti keittää spagettia, ja keitinkin itelleni mut Jannella ei sit ollukaan enää nälkä kun olis ollu sen annoksen vuoro. Mulla kun on niin pieni kattila että pitää spagetit keittää erikseen :D No söin sitten ja mentiin taas makoileen. Viideltä lähdettiin käymään kaupassa kun Jannen alko tekeen mieli suklaata ja sai mutkin haluamaan sitä ;P Ostettiin kyllä muutakin, limpparia ja jätskiä ja Janne osti itelleen pari pakastepizzaa. Seittemän maissa piti mennä porukoille saunaan, mutta ei Janne sitte halunnukaan. Eli makoiltiin sit vaan koko illan ja katottiin telkkaria. Nukkuun alettiin puol 12.
Sunnuntaina herättiin vähän kahdeksan jälkeen, mut tällä kertaa se meni niin että mun olis tehny mieli jatkaa unia ja Janne oli pirtee :D Makoiltiin tunnin verran ja sit oli pakko nousta, kun Jannen bussi lähti 10.30 ja mun piti mennä Leiskun kanssa mätsäriin. Ensin Jannen piti lähtee vasta illalla, mutta sen isä lähettikin lauantai-iltana viestin että pitäis osallistua pihatalkoisiin aamupäivällä. Vietiin Janne asemalle ja mä lähdin Leiskun kanssa mätsäriin. Ei menny hyvin, mutta siitä en jaksa nyt kertoilla.

Koko sunnuntaipäivän mua siis masensi ja mietin että mitähän sitä tekis. Mulla oli niin kamala olo, että vietin koko päivän Periksellä, olin hiljanen mutta kuitenki ihmisten ympäröimä, en pystyny oleen yksin hiljasessa kämpässäni. (Tänäänki oon ollu koko päivän Periksellä) 
Tykkään Jannesta kuitenkin enkä haluais erota, mutta en tiedä haluanko jatkaakaan. En oo kertonu tuntemuksistani Jannelle sanallakaan, mietin ensin itekseni. Sillä ihmisellä on kuitenkin joku uskomaton vaikutus saada mut paremmalle tuulelle, eli illalla kun juteltiin mesessä, lupasin mennä ens viikonloppuna sen luo Raumalle. Nyt taas tuntemukset on kuitenkin toisinpäin.

No mutta, mietin tän viikon ja selvittelen ajatuksiani, kai mä loppujen lopuks silti oon menossa Jannen luo. En usko että näkemättä sitä nää ajatuksen selkiytyy mihinkään suuntaan.

En oo nyt muutamaan päivään kirjotellu kun ei oo oikein asiaa... Tai voishan sitä hehkuttaa vaikka joka päivä kuinka ihana Janne on yms. mut jospa en =) Jannen kans oon siis edelleen, se on se tärkein ;) Ja TÄNÄÄN se tulee tänne!! <3 Itseasias se on jo matkalla, n. tunnin päästä täällä! =)) hihiii x)

Mulla ei ole hajuakaan miten tää tästä suttaantuu, kai hyvin :D Oon ihan sekasin vaan :DD Ja jännittää :P Janne sano että meinaa olla koko viikonlopun mun kyljessä kiinni eikä liikahda eikä anna mun liikahtaa mihinkään :D

Mä en pysty oleen paikallani enempää, joten tästäpä tuli tosi pikapikapostaus :P Kirjottelen sitten varmaan sunnuntaina kuinka meni, niin meillä kahdella kuin mulla ja Ladylla mätsärissä! :))

Tää tyttö on aivan sekaisin ja umpirakastunut! <3

Asiat meni sitten niin, että se nimeltämainitsematon tyyppi peruutti, joten lähdin lauantaina Raumalle tapaamaan Jannea. Ja onneks menin! Heti ekasta minuutista lähtien meillä synkkas tosi hyvin, ihan ku oltain tunnettu aina. Olin ensin Jannen kans vähän reilun puoli tuntia, kun odoteltiin sitä kummitusta, jonka kans menin sitten kuunteleen Janne Tulkkia. Sovittiin, että Janne tulee sitten perästä samaan baariin jossa me oltiin ja tulihan se (klo 00.10). Esittelin sen kummitukselle ja mentiin sitten omaan pöytään istumaan....

Kummitus kun ei ole mikään baarissa viihtyjä, se halus lähtee kotiin heti Jannen (TULKIN) keikan jälkeen. No lisäks sitä kyllä väsyttikin, sillä se oli ollu kaks edellistä yötä valvomassa töissä.. Niin meidän aika jäi sitten reiluun puoleentoista tuntiin, mutta ehkä mä kestän, sillä sovittiin että Janne tulee tänne ens viikonlopuks ;) Ensin sen piti tulla sunnuntaina, mutta koska mä pääsin lähteen serkuilta, kummituksen tyköö, vasta niin myöhään että olin klo 16 jälkeen kotona, niin siirrettiin sit. Kun Jannen olis taas pitäny lähtee takas Raumalle klo 19.45 lähtevällä bussilla - tänään töitä. Ensin se kyllä sano että voi lähtee aamubussillakin kuudelta, mut sanoin että ei todellakaan :D Juu niin sit se tulee tänne perjantaina jo kolmelta lähtevällä bussilla ja lähtee sunnuntaina johonkin aikaan ;) <3

Tää tyttö on kyllä oikeesti aivan sekasin onnesta! Ja Janne sano olevansa myös ;) Sen kyllä näkeekin siitä että on ihan yhtä tosissaan ku minä ;) <3 Niin ja me oltiin siis juteltu mesessä ennen lauantaita viikon! :D Mä oon yrittäny pitää itteni kurissa, siis etten koko ajan kysele mitä toinen tekee ja mitä kuuluu yms., mutta sen sijaan Janne ei siihen pysty ;) Jos ollaan lopetettu mesessä juttelu, niin viimeistään tunnin päästä tulee viestiä ;) Aika söpöö! <3 Eikä se mua haittaa millään tavalla, se on vaan kivaa :> Mutta itte en siihen enää sorru, en ota sitä riskiä että "kontrollifriikin" takia tää juttu kuolis. Jannella saa olla omakin elämä :) Rakastan! <33

Ollaan lauantain jälkeen puhuttu ihan kaikesta maan ja taivaan väliltä, mutta päällimmäisenä ajatuksena on nyt se, että heinäkuussa tapahtuu! ;> Sen voi jokainen päätellä sitten itse että mitä se on.... ;)

100410! <33

Kyllä taas tuli huomattua kuka mahtaa olla isin kulta. Noh, en minä ainakaan =)

Ne meni Sampan kans ostaan sille tänään mopoo. Eikä se maksakaan ku reilut kuussataa, melkein seittemän. :)
Henkalle myös ostettiin omaan mopoonsa varaosia ainaki kuudellakympillä. Ja mulle ku skootteria katottiin ni kolmesataaki oli liian kallis, tinkattiin kahteen sataan. Ja vielä ite jouduin maksaan.

Tulee huomattua aika selvästi ettei iskä välitä musta paskaakaan! Jossain ihmisten ilmoilla se on kyl niin mukava, siel pappan juhlissaki se oli koko ajan "Nyt minun tyttäreni lausuu runon, nyt minun tyttäreni laulaa pappalle onnittelulaulun, minun tyttäreni teki tänne juhliin kakut" ja tosiaan oli dj:nä ja hymyili koko ajan ku naantalin aurinko ja onnitteli laulujen jälkeen "hyvä tiina, hienoo tiina" Ja paskanvitut!

Thaimaasta ne toi Samille tosiaan puvun, paidan ja kravatin. Henrille uuden paidan. Molemmille sellaset leveet ruudulliset rantashortsit, jotka nyt on muotia. Ja vielä molemmille isot kasat karkkia ja kaulakorut. Mitä mä sain? Dieselin laukun, kaulakorun, käsikorusetin ja kaks hiuspantaa! Thaimaassa kun niitten omien sanojen mukaan on kerran halpaa ja Merjallekin teetettiin jakkupuku ja iltapuku - missä mun puku on?!

Varmaan vaikuttaa siltä, että mä oon vaan kateellinen, mutta en ole. En todellakaan! Se on vaan niin epäreilua kun iskä ostelee pojille ihan mitä tahansa, mutta mä oon sille ku ilmaa! Ku en käy koulussa eikä ole töitä ja oon muutenki niin epäonnistunu ihminen sen mielestä. Hän on aina täydellinen.
Oon tosissani miettiny katkasta välit siihen. Mitä mä sellasella ihmisellä teen joka aina vaan haukkuu ja moittii eikä mikään ole koskaan hyvin?!? Ja kun näyttää tosissaan olevan myös aika pitkälle Merjasta kiinni paljonko iskä pitää meihin yhteyttä tai paljonko tuliaisia tuodaan.

Viime yönä tapahtu ilonen perhetapahtuma! :) Roosa sai poikasia :)
En tiedä tarkkaa lukumäärää, mutta seitsemää veikkaisin. En ole viittiny mennä kopeloimaan, antaa niitten olla rauhassa. Ehkä parin päivän päästä vois hiukan nostaa heinäkasaa ja katsoa montako niitä onkaan.

Viime yönä varttin yli 2 heräsin siihen kun Roosa piti kauheeta huutoo aina välillä. Välillä oli ihan hiljaa ja juoksi ympäri kämppää ja pemotti puruja ja kaiveli keskelle häkkiä kuoppaa. Viimesen kerran ku se huusi, pistin yövaloni päälle ja nousin ylös, halusin nähdä joko poikaset oli tullu. No eipä näkyny mitään, kun katoin heinien alle. Roosa jatko kaivamista ja ravaamista, mut ei enää huutanu. Istuksin häkin vieressä sohvalla puolisen tuntia, mutta koska touhu jatku samanlaisena, menin takas petiin. Ja aamulla ku heräsin, kuulin ensimmäisenä kauheeta vikinää ja arvasin, että jaaha :>

En tosiaan oo menny niitä piteleen, vaan arvioin lukumäärän sillä välin, kun Roosa kävi ruokailemassa. Se pitää pesäänsä terran nurkassa heinäkasan alla ja poikasiin on suora näköyhteys kun iso karvakasa väistyy ;) Se on vaan hiukan hankala kunnolla tollain arvioida, kun ne on yhdessä kasassa ja taaempanakin voi olla vielä muutama poikanen :))

Toukollekin sitte löysin uuden terraarion, meen sitä maanantaina Turusta hakemaan, ellei kummisetä käy sitä huomenna hakemassa.... Tällä hetkellä Touko on lainaterrassa, jonka sain lainaan äiteen koulukaverilta. Samainen kaveri myös lupas ottaa pari vauvaa niille :) Ei siis juurikaan tuu sijotusvaikeuksia, kun jos kaks menee heille, kaks jää mulle niin kolme vaan pitäs sit saada eteenpäin. Luotan Tiiaan vielä tässä asiassa, toivottavasti niistä tosiaan on huutava pula.

Niin tosiaan oon menossa maanantaina Turkuun. Itseasias lähden reissuun jo sunnuntaina, kun meen serkuille. En mä tottapuhuen ees ehtis täältä Porista maanantaiaamuna niitten mukaan. Juu eli serkun, serkun äidin eli mun kummitädin ja sen kaverin kans ollaan menossa vähän shoppaileen ;) Alunperin tarkotus oli mennä katteleen mööpeleitä, tarkemmin olohuoneen sohvia, niille serkuille siis, mutta kai siinä sivussa voi hiukan sivusilmällä vilasta vaatteitakin  Harmi vaan että mulla ei ole senttiäkään rahaa sinne, tuet tulee vasta seuraavana päivänä. Että ketuttaakin sit tää mun tuuri taas, en yhtään miettiny kun sovittiin toi shoppailupäivä! Kummitukselle kyllä kävis se tiistai tai keskiviikkokin, mutta mulle ei, koska mulla on tiistaina sit jo taas joku helkatin ammatinvalinnanohjaus työkkärissä klo 15 ja klo 17 pitäs olla taas jo kotona kun pidetään yhdistyksen kokous täälä mun luona.
Mihin kaikkeen sitä onkaan taas menny lupautuun.... Ihanaa kun kaikki ohjelmat ens viikolla taas samalla viikolla, seuraavalla ei taas mitään! =)

Teki kyllä jo mieli perua kaikki tiistain suunnitelmat, mutta eipä niitä enää oikeen voi muuttaa. Tai no sen työkkärijutun nyt vielä ehkä voiski perua, mutta kokousta oikein ei.. Ja varmaan siinä niin käykin, että joudun jostain maanantaina sen työkkärin numeron kaivamaan ja soittamaan sinne. Tulee muutoin aikamoinen kiire, kun oon vasta sillon tiistaina aamupäivällä tulossa serkuilta pois. Eikä sieltä korvesta lähe joka tunti busseja, ei edes joka toinen. Enkä tällä hetkellä vielä edes tiedä, koska se bussi lähtee, mutta veikkaan jotain yhden pintaan ja se on vähän liian tiivis aikataulu.
Niin ja tuskin kukaan muu on halukas ottamaan laumaa ihmisiä luokseen kokoustettavaksi. En minäkään nyt kun tarkemmin ajattelee, mutta sillon tuli luvattua kun ajattelin että se on nyt pakko saada pidettyä se kokous tai muuten menee liian pitkälle! Kokouspäivät kun pitää päättää ja ilmottaa vähintään viikkoo ennen kokousta, uskon että sitä koskee myös kokouspaikan osotteen muuttaminen. Joten se siitä sitten.. Mutta kyllä mä siksi jokatapauksessa jo maisemissa oon, ei oo siitä kiinni, mutta muuten ei vaan yhtään huvittais sittenkään.

Ai niin, sain sitten eilen "vihdoin" kuulla Toukon ja Roosan erottamisesta. Sen oon facebookkiin kirjottanu jo aikapäiviä ja nyt vasta Tetti, Tiian sisko, oli siitä sille menny raportoimaan muka "ohimennen". Joo niin sain sitte kuulla ne samat jutut jotka Tiia mulle selitti jo sillon ku nää sain, eli jotain kuukausi sitten. "Ei oo mitään syytä mennä niitä erottaan, ne on vaikee yrittää yhdistää takasin ja voi tapella ittensä hengiltä" Vastasin vaan Tetille että mä en nyt kyllä tässä kohtaa usko Tiian sanoihin tippaakaan, koska oon kirjoista lukenu ja kaverilta saanu ihan päinvastasta tietoo! Sit sanoin viä näin: "Niin enhän mä oo sitä naarasta nyt edes puoleen vuoteen taas astuttamassa" niin sain vastaukseks tämän: "Ompa pitkä väli mun mielestä, en oo ennen kuullukaan. Eikö kuukausi riittäis? " Siinä sen sit näkee kuinka idioottimaisia jotkut on!

Odotin, et Tiia soittais mulle tänään, mut eipä soittanu. Soittaa varmaan sit huomenna.

Sitä odotellessa! =)

Minkä takia kaikki mukavimmat miehet maailmassa on aina ittee vanhempia ja kaiken kukkuraksi muistuttaa liikaa exiä??!?
Tai no tällä kertaa ikä ei olis ongelma, tää jätkä on "vasta" 22. Mutta minkä takia mukavimmalle miehelle pitkään aikaan on siunaantunu ihan liikaa Jannen näköä ja jopa nimi on sama?! En pysty ihastumaan tähän ihmiseen, vaikka ehkä haluaisin, mutta koska muistan koko ajan sen edelliskesän (-08), jonka Jannen kanssa vietin. Ne kaikki valheet, mutta silti kaikki ne mukavat ja "kielletyt" hetket jotka sen kanssa olin. (Jannestahan ei tykänny eikä tykkää meidän suvussa kukaan muu kuin mä, nyt tähän joukkoon ei kuulu edes mua). Muistan senkin kerran kun se tuli mua mummulasta hakemaan ja koska Sami oli mun kanssa sielä sillon, se tietenki näki että lähdin sen kyytiin. Onneks osas pitää jälkeenpäin päänsä kiinni. Ajettiin ensin Ellivuoren huipulle ja katteltiin maisemia. Tai mä katoin, Janne olis ilmiselvästi halunnu mut kanssaan kotaan.... Sitte ku Janne tajus ettei flaksi käy, ajeltiin Siuroon siiderille ja kaljalle Koskikahvilaan vai mikä ny olikaan.. Tän jälkeen ajeltiin vielä Siuron kautta Kutalaan ja lähellä Kuloveden rantaviivaa takas mummulaan. Sellanen parin tunnin reissu.

No joo, nyt tuli taas raastettua muistoja tarpeeks.

Ja mua ärsyttää, koska tää tyyppi olis tosi komee ja erittäin timmissä kunnossa, mukava ja lämmin ja huumorintajunen, mutta en pysty sopimaan treffejä sen kanssa, koska siitä tulee koko ajan mieleen Janne :(
Noh katotaan nyt kuinka tää tästä etenee vai eteneekö... :)

Alkaa kohta jo ärsyttään kun joka viides minuutti vaihtuu mieliala. Tänään kuitenki kokonaisuudessaan ollu ihan ok päivä : ) 

Aamulla serkku (jätkä) soitti ja herätti mut puol 11, puol tuntia ennen ennenku olis kello soittanu.. Se höpötti taas jotain reilun varttin mut lopetti sitte :D Mä olin niin väsyny että jatkoin uniani pätkissä sen jälkeen vielä pari tuntia. Joskus puol yhden aikaan äiti soitti että oonko hereillä ja valehtelin sille että joojoo, oon ollu jo monta tuntia, vaikka oikeesti olin noussu 10 min aikasemmin ja aamupalalla

Päivä meni löhötessä, eli telkkaria sivusilmällä vilkuillessa samalla ku pelasin farmilla ja shoppailin huuto.netissä :D En jaksanu tehdä mitään ja vaikka yritin hokee itelleni että nyt ylös, ulos ja lenkille, niin ei tapahtunu mitään. Äiti soitti taas neljän tai puoli viiden maissa ja pyysi lenkille koirien kans, mutta sanoin etten jaksa lähtee. Joku taas naksahti päässä ja tulin yhtäkkiä tosi itkuseks ja kiukkuseks ja vaan tiuskin äitille. Empä siis lähteny ja äitiki tuli vähä kärttyseks ku "ei taas neidille sovi mikään". Itkin puolisen tuntia ja kuudelta päätin että perkele, nyt ulos! Olin aika kiukkunen lenkille lähtiessäni, joten päätin että teen oikeen kunnon hikilenkin ja sen on kestettävä vähintään tunnin. Sen mä tein, vaikka vähän jälkeen puolen välin olisin koska vaan voinu lysähtää lumihankeen :D No en kuitenkaan antanu periks, vaan katoin kellosta että vielä on noin monta minuuttia (20min) jäljellä, että pakko kiertää vielä sieltä ja sieltä. No suunnittelin sitä reittiä kyllä jo kotona että ei se ihan pelkkä päähänpisto ollu. Loppuvaiheessa alko takamus ja reidet olla aika kylmät, että oli pakko juosta hetken matkaa, mutta tällä kunnolla ei todellakaan juosta sataa metriä enempää ja sen jälkeen ei kyllä jalat kanna edes kävellessä. (Mutta ei kyllä tarvinnukaan juosta enempää, se lämmitti lihakset jo eikä ollu kylmä) Ponnistelin kuitenki loppuun asti ja kotona olin 5 vaille, eli siis lenkki kesti 55 min. En ihan ollu tyytyväinen kun piti se tunnin lenkki tehdä, mutta sit olis pitäny jättää juoksut väliin että olisin kestäny vielä sen viiden minuutin kiemuran.

Venyttelin hetken aikaa sisälle päästyäni, olkapäitä olis tarvinnu venytellä vielä hiukan pitempään koska ne on nyt vähän kipeet. Äiti soitti taas varttin yli seittemän ja kysy mitä oon tehny ja sanoin että juuri tulin tunnin lenkiltä. Sain kuulla että äiti oli ollu ihan samaan aikaan lenkillä ja kävelly n. puolet jopa samaa reittiä ku mä :D Eipä vaan kohdattu missään kohtaa kun äiti oli melko alkupäässä vasta kun mä olin jo lähellä loppupäätä. Äiti sano että Timokin oli ollu kävelyllä ja sekin jotain samoja polkuja menny ku me, kumpikaan meistä vaan ei ollu nähny sitäkään  Aika hyvin!  Samalla äiti kutsu saunaan, vaikka oltiin eilenkin mutta ei kyllä ollu yhtään huono idea ton rääkkilenkin jälkeen :)

Piti tänään moneen kertaan tehdä itelleni ruuaks kasvisgratiinia, mutta empä vaan saanu aikaseks hakea Perikseltä paria munaa :D Voisin niitä munia kaupastakin ostaa, mutta kun en käytä niitä kuin leivontaan ja leivon vaan Periksellä, niin jäis käyttämättä... Kasvisgratiini on kyllä taivaallisen hyvää kun sen tekee oikein, mutta en mä sitä jaksa usein tehdä... :) Ruuanteko jäi siis tältä päivältä kokonaan, kun päivällä söin aamupalan niin myöhään ja aika tukevankin sellaisen, niin ei ollu nälkä. Nälkä on ollu vasta tässä nyt yöllä, mutta en mä enää jaksa mitään nuudeleitakaan keittää, joten se siitä. Iltapalan söin kyllä Periksellä ennenku lähdin sieltä ja muutaman porkkanan oon tässä koneella ollessa narskutellu sekä jugurtin söin.. Aamulla sitten taas uus tankkaus  Tiedän kyllä että syömättä olemisella ei laihdu ja seuraavana päivänä se kostautuu kaksinkertasella nälällä, mutta ei voi mitään... Yritän hillitä itteni huomenna :D Ja huomenna teen sitten sitä kasvisgratiinia, kukkakaalista ja porkkanoista

Tosiaan oon shoppaillu huuto.netissä nyt pari päivää ja tällä hetkellä sieltä on tulossa mulle pari paitaa ja mekko. Voittavia huutoja mulla on muitakin, mutta ne kohteet ei oo vielä sulkeutunu joten en tiedä jääkö ne mulle.. Jos jää, niin mm. saan cityshopparikortin ja päästään Caribialle uimaan  Kuvia noista vaatteista laitan kun saan ne :)

Shoppailut jatkuu huomenna ihan irl, kun meen kaupungille. Mulla on klo 13.15 aika työkkärin työvoimakeskukseen vai mikä lienikään, mutta koska en halua edelleenkään maksaa bussimatkasta enkä jaksa pyöräillä, meen jo aamulla äiteen kyytillä keskustaan kun se menee kouluun kymmeneks. Ajattelin käydä Satakunnan Urheiluliikkeessä kun sielä on loppuunmyynti ja vähintään -70% kaikki, että jos sieltä löytyis mulle toppahousut ja jos takkikin löytyy niin en vastaan laita  Vaikka mulla on takkeja oikeesti enemmän ku jaksan käyttää, mutta silti tuntuu ettei koskaan oo johonkin tiettyyn tilanteeseen sopivaa takkia. Jotakin ihanakuosista laskettelutakkia halajaisin eniten, vaikka en mä enää laskettele mutta ne on trendikkäitä muuallakin
Sitten olis vielä yks juttu, jonka aion ostaa, mutta se ei käy huomenna... Siihen tarvii peräkärryn kun luullakseni sitä ei voi toimittaa niin pieninä osina että mahtuis autoon.. Ja se on tämä: http://www.jysk.fi/359/361/3600740/a/catalog. Aivan ihana!  Näin sen tänään Jyskin mainoslehtisessä ja samantien päätin että haluan sellasen! Ei todellakaan ole kallis vuodesohvaksi ja se jopa mahtuu tänne  Ihanan värinenkin, siihen muutama keväisen vihreä tyyny koristeeksi niin se on täällä mintunvihreätapettisessa olkkarissani kuin nenä päässä!  Ei tarvi sen jälkeen vieraiden nukkua patjalla :))
Mitäs jos petaankin siihen itelleni ja laitan vieraat nukkumaan tossa mun sängyssä!  Mä oon niin kyllästyny tohon sänkyyni kun se on vaan 80cm levee ja sitten kun mulla on täällä kaks koiraa yötä tai vaikka olis vaan ykskin niin tiukkaa tekee että mahdutaan siihen  Nuo kun levittää ketaransa niin oikoselleen kuin mahdollista että pystyisivät mahdollisimman leveesti ja mukavasti nukkumaan  Jos niitä kovin tuuppii ne pomppaa alas, enkä mä sitäkään halua kun tykkään että ne nukkuu mun kanssa<3 Niin tuossa vuodesohvalla olis molemmille enemmän tilaa, vois vaikka pistää koirat kokonaan toiselle puolelle ;D

Ja lopuksi:

On se hyvä että on oma kämppä. Kummallista miten sitä unohtaa näin pienessä ajassa millasta kotona oli asua ja nyt kun porukoilla pääsee vaan käymään ja lähteen pois kun alkaa käymään ilmapiiri negatiiviseksi, niin voi elämänkevät mä rakastan tätä omaa kämppääni!

Eilen ja tänään ei todellakaan oo taas vaihteeksi ollu mitkään ruusuiset välit, eilen huudettiin äiteen kans ja tänään kinasteltiin Timon kans. En kyllä lähteny pois sieltä heti, kun eilen oltiin saunassa ja tänään en vaan saanu aikaseks nostaa ahteriani sohvalta.... Nojoo.

En oo juuri mitään saanu aikaseks eilen enkä tänään. Pari pahvilaatikkoo purin ja siirtelin tavaroita toisista laatikoista toisiin ja sit kirjahyllyyn. Tänään en oo oikeestaan tehny mitään muutaku möllöttäny sohvalla ja istunu koneella. Voiko liiasta nukkumisesta tulla väsyneeks? Mua on väsyttäny ihan sairaasti koko ajan laivareissun jälkeen. Eka ajattelin että johtuu reissusta, mutta ei se nyt enää kai voi vaikuttaa :o Nukun päivällä puol yhteen ja puol kahteen, no tänään kyllä heräsin jo 11 ku pistin kellon soittaan. No meen mä kyllä myöhään nukkuunkin, mutta silti.. Rytmit taas aivan päälaellaan, tosi kiva.

Kämppä pitäis saada kondikseen eli laatikot pois lattioilta ja siivottua ens perjantaihin mennessä, kun on ne tuparit. Tai siis lauantaina ne vasta on, mutta perjantaina tulee jo Arina :) Ja sori, ajatus ei oikein kulje nyt niin kertailen vaan vanhaa :D
Onko kellään ajatusta siitä, mikä olis hyvää tarjottavaa tupareissa? Ite ku oon kasvissyöjä niin sanoin kaikille että itte saatte sitte tuoda pippuripihvinne ja possupaistinne ja leikkelemakkaranne mitä meinaatte syödä  Mutta kai mä nyt jotain nakkia ja perunasalaattia voin ostaa  Ei mutta ihan tosi, mikä olis oikeesti hyvää syötävää? Jotain tortilloja vois ajatella kyllä, mutta mitäpä muuta  

Oon miettiny et pitäs varmaan hakee kesätöihin johonki. Mut jotenki ei vaan yhtään kiinnostais just nyt. Kattelin kyl tänään mollin sivuilta kesätyöpaikkoja eikä siel kyllä yhtään sellasta ollu joka nappais vähääkään. Blaah. No mutta äiti mut kuitenki pakottaa johonki hakemaa, joten kai se on pakko... Ja olis se kyllä kiva rahaakin saada :)

Tekis mieli tehdä pappan juhliin suklaakonvehteja. Ihan normikonvehteja vaan ku en oo niitä koskaan tehny... Vieraita tulee sen 60, joten vois tehdä pöytäkonvehdit että kaikille yks ja tietty omalle väelle kans. Ja muutama ylimääränen ;) Katoin Confetista, niin ei sellanen yks muovimuotti maksanu kun 4,90€  ja siinä on paikat 15:sta konvehdille, joten niitä vois tilata parikin että saa nopeemmin tehtyä :)

Nojoo, jospa lopetan tältä erää taas kun ei näytä olevan mitään järkevää asiaa ja väsymyskin painaa päälle, yllätys yllätys. Koitan ottaa itteeni lähipäivinä niskasta kiinni ja ryhdistäytyä! 

Nyt on palattu serkuilta. Torstain leivonta-saldona on masaliisaa, mustikkatikrua, ananaskakkua, laskiaispullia ja broileripiirakkaa. Näitä tarjottiin myös Mary Kay-meikkikutsuilla torstai-iltana.

Nupolla olin tänään, joten siksi mun piti palata serkuilta jo tänä aamuna, muuten olisin voinut olla vaikka pitempäänkin. Maanantaina oltaisiin voitu mennä käymään Loimaalla serkkuni kämpällä ja jollain kuulemma tosi kivalla kirppiksellä ja siellä "aarrekaupassa", jossa nukkisjuttuja myydään. No, se reissu jää nyt tekemättä koska en jaksa huomenna tai sunnuntainakaan lähteä taas takaisin serkuille.

Käytiin tänään äiteen kanssa kaupassa ja ostin nyt kaapit "täyteen" ruokaa. Tuntuu että silti oikeestaan en ostanu mitään ja kuitenki meni rahaa 25€!  No onneks tota summaa ei joka kerta mee, kun en mä nyt joka reissulla osta kaurahiutaleita, muroja, riisiä, levitettä, juustoo ja mehukattia. Tulevilla reissuilla selviää 5-10 eurolla :) Jjuu...

Tänään kun tultiin kaupasta ja mentiin sitte mun kämpille laittaan hiukan tavaroita paikoilleen ja silleen ja sitte ku äiti oli lähdössä niin mulle iski taas kauhee ahdistus. Onneks Timo ilmotti että oli laittanu saunan päälle niin pääsin hyvällä syyllä lähteen äitin mukaan tänne. Mä en olis pystyny jäämään sinne yksin! Tai noh koirien kans.... Ensin meinattiin että tuun sitte saunan jälkeen takas kämpille, mutta kai äiti sitte huomas sen etten haluu jäädä sinne, niin se keksikin että voin mä tännekin vielä yöks jäädä. No jäin tietenkin!
Serkuillaoloaikana mielessä pyöri ajatus että perun koko touhun. Soitan vuokranantajalle etten mä haluakaan pitää tätä kämppää ja muutan takas kotiin. Äitillekki jo asiasta sanoin ja se vaan sano että saat tulla mutte ite kannat tavaras. Äiti on kyllä tehny niin suuren työn mun muuttoni kanssa että ei voi kun kiittää ja kumartaa!  Vieny, tuonu ja tuupannu, rahdannu tavaroita, ostellu kaikkee tarpeellista ja siivonnukki vielä.

Oon alkanu pistää merkille, kuinka oon taas alkanu miettiin Santtua. Ei siinä aluks mitään kummaa ollu, mutta sitte tosiaan ku aloin "seurailla asiaa", niin mähän ajattelen sitä taas nykyään "koko ajan" ! Mistäköhän se johtuu??? Juuri mä  olin päässy siitä yli niin eikö se taas ala! murr. Mielessäni oon taas ruvennu toivoon meidän yhteenpaluuta ja oon nähny siitä unia ja sellasia ihme haavekuvia. Ikäänku se olis mun edessäni koko ajan. No nyt en kyllä aja ruokkiin haaveitani näillä höpötyksillä enempää !

Ai niin, tänään tuli kirje työkkäristä että mua ei oltu valittu siihen Kohti työelämää -koulutukseen. Tosi harmi kyllä, nyt joutuu maanantaina käymään työkkärissä kyselemässä että mitäs nyt sitte. Vai alanko puistokemistiks

Tajusin muuten juuri tänään että se kakkutilaus on jo tässä kuussa! Kiire tulee ja kaiken lisäks en oo ees sillon kotona kun kakkua pitäs toimittaa. Tai olen mä siis silloin 22. pv, mutta en edellispäivänä kun kakkua ehkäpä pitäis olla väsäämässä ja varmaankin jopa toimittaa silloin.  Paskempi homma.... Saas näkee miten käy.

Rakas isäni oli tänään ilmoittanut ettei pysty maksamaan mun vuokratakuuta. Edes sitä kahtasataa viittäkymmentä euroa. Kyllä mä sen niin tiesin ku siitä iskälle silloin vähän aikaa sitte puhuin että saatana maksat kun oot kerran luvannu! Se oli sillon vaan tapansa mukaan että "jaa" ja "katotaan sitä sitte". Mä en tiedä mitä mä nyt tekisin! En tiedä paljonko se mulle sitte sitä rahaa "pystyy" antaan. Eli en tiedä pystynkö "lunastaan" sitä saatanan kämppää enää ollenkaan! Mä niin tiesin tän että tää homma kusee vielä jostain!  Alku meni liian hyvin.

Meidän iskä se ajattelee aina vaan itteensä! Ei koskaan ketään muuta - tai no Merjaa. Edelleenkään hänessä ei ole koskaan mitään vikaa, vika on aina muissa ja useimmiten meidän äidissä. Meidän äitihän se ei osaa kasvattaa lapsiaan kunnolla, ne ei osaa käyttäytyä missään - ei kotona eikä ihmisten ilmoilla (iskä ei kuulemma sen takia vie meitä ikinä mihinkään kun ei osata käyttäytyä )  Äitin vika ku ei vahtinu mun läksyjen tekoo eikä kokeiden lukua ja siks en pärjänny koulussa. Henkalla menee koulu vielä huonommin, äitin vika ku ei vahtinu. Äitin vika se oli sekin että Henkka meni vääriin kaveripiireihin Kankaanpäässä ja alko polttaa ja tekeen kaikkee tyhmää. Äitin oma vika ku oli niin huonossa ammatissa ettei meillä ollu/ole koskaan rahaa ja niin iskä joutuu aina maksaan elatusmaksujen lisäks meille "kaikkee turhaa". Ja luoja ties mitä kaikkee vielä, en ees muista kaikkee! (lisään kun muistan)

Joo mutta Merjahan se on sitten aivan täydellinen ihminen! Tekee hyvää ruokaa, on hyvässä ammatissa (arvauskeskuksen joku sihteeri tms.) ja on osannu kasvattaa lapsensa. Merjan lapsille iskä on kyllä ostanu ties mitä! Merjan tyttärelle Marille osti moottoripyörän ja pojalle ostanu ensin pienemmän mopon ja sitten isomman, kevarin. Ja ei Teemu varmaan autoonsakaan ihan pelkistä omista rahoistaan maksanu. On maksanu harrastuksia, Marista nyt en tiedä mitä muuta on harrastanu ku posliininmaalausta, mutta Teemu harrasti pitkään mm. jäkistä. Merjan harrastuksia on kans tietenki rahottanu, mm. sellasta lasikurssia. Ja kun MÄ joskus pyysin (siis tyyliin puolen vuoden välein, eli todellakin joskus!) iskältä rahaa ratsastuskorttiin (34€) vastaus oli että "katotaan" tai että "eikö äiti ny vois, ei mulla oo rahaa". Henkan pesisleirejä on pyydetty pari kertaa maksaan, arvatkaa vaan maksoko kertaakaan! Muutamia kertoja pyysin iskää kattoon mun ratsastustuntia Niinisaloon (ei olis ainakaa siit kiinni et on pitkä matka, koska iskä on Niinisalos töis), vastaus oli "et sä osaa ees ratsastaa. Opettele ensin ratsastaan ettei sun tuntis mee vaan kävelyyn ja ravaamiseen, sit mä voin tulla" Eipä oo vielä näkyny

Maria ja Teemua on aina vieny, tuonu ja tuupannu mennen tullen ja palatessa - meitä ei. Pieninä hyvä jos kerran talvessa vei Niinisalon laavulle paistaan makkaraa =) Sitten oli monen vuoden tauko, on aika lailla yhden käden sormista laskettavissa montako kertaa iskää näin ihan kunnolla ala-asteaikanani!
Kas kummaa yhtäkkiä se muistikin lastensa olemassaolon n. 1½ vuotta ennen niiden naimisiin menoo. Iskä soitti silloin ekan kerran että mentäiskö sinne viikonlopuks. Jotain kerran kuussa siä aina oltiin ja kesällä käytiin kolme kertaa vaunuilemassa. Seuraavana kesänä enää kaks kertaa, joista vain toisella mä olin mukana. Kolmantena kesänä iskä vei poikia vaan kerran. Joskus käytiin kerran myös Turussa Caribialla uimassa.

Mä en ymmärrä, että onko iskä ihan tosissaan unohtanu tyttärensä olemassaolon vai oonko mä sen mielestä oikeesti vaan niin huono ihminen, etten ansaitse muistamisia, en rahotusta harrastuksiin, en kyselyjä viikonlopun viettoon niille, en tuliaisia matkoilta, en edes saatana VUOKRATAKUUTA KUN MUUTAN EKAA KERTAA OMAAN KÄMPPÄÄN!?!?!?
Pojille kyllä lupaa aina maat ja taivaat ja toisinaan lunastaakin lupauksensa! Lupas Samille ilmakiväärin ja Sami sai. Lupas viedä Samia harjotteleen sen aseen kanssa ja veihän se montaki kertaa. Lupas Henkalle mopon ja Henkkahan sai. Lupas Henkalle mopoauton - katotaan vaan niin se saa senki!
Lupas mulle hevosen, no en saanu. Lupas mulle toisen kerran hevosen, no en saanu. Lupas mulle tulla sit kattoo mun ratsastusta, kuten totesin jo, ei tullu. Lupas rahottaa ratsastusta ja muita harrastuksia, no yhden ridauskypärän ja hanskat osti. Lupas viedä mut Ahlmanille kouluun sillon ku alotin siel ja tulla kattoon mua sinne aina välillä - kävi 1½ vuoden aikana kaks kertaa! Ja on luvannu vaikka mitä mutta ei vaan ole näkyny jostain syystä!

Ne oli varannu Merjan kans kahden viikon Thaimaan matkan maaliskuulle. Siis jo aikoja sitten tietenkin.... Ei oo mikään ihme jos ei nyt taas ole rahaa ku pitää johkin saatanan Thaimaaseen lähtee! Kattellaan vaan ni ei tuo tuliaisia sieltä mulle  Pojat saa kyllä paidat ja karkkia ja ehkä jotain muutakin, mut mä en tartte mitään kuulemma =)

Joo vähän rönsyili aihe, mutta alko vaan vituttaa meidän rakas narsisti-isä, joka niin kauheesti tykkää ja välittää meistä! Niin mäki sitä :)

Uus vuos ei menny kehuttavasti. Mutta koska tapahtumasta on jo pari päivää aikaa ja vitutus laantumassa, en sitä suuremmin jaksa alkaa selostamaan. Ehkä myöhemmin jos niikseen tulee, että joku muukin vois pysyy perässä mun ajatuksenjuoksussa - tai itseasiassa Arina mun ajatukset taitaa nyt paremmin tietää ku minä itte, se sano että oon muka rakastunu!  Enkä oo! Vai oonko muka?? :D

No okei tapasin torstaina baarissa yhden tosi ihanan jätkän, tai ainaki vielä toistaseks tosi ihanan. Nyt oon odottanu joka päivä ku kuuta nousevaa sitä hetkee, kun se ilmestyy naamakirjaan! :D Numeroo mulla ei sille vielä ole, kun meidän ilta päätty sattumusten takia liian lyhyeen, mutta ehkäpä saan sen tällä viikolla ;)
Samaan aikaan omatunto kolkuttelee tuolla jossain, nimittäin tää jätkä on Nooran ex. Siis siskopuoli-Nooran. Vaikka niiden erosta on jo reilu puol vuotta, niin silti mulla on jotenki sellanen tunne, että oon viemässä siskopuolen jätkää. No Arina kyllä sano ettei siitä tunteesta sais välittää, mutta toistaseks en oo onnistunu siinä.

Tosiaan me mentiin Nooran kans torstaina baariin ja Juha oli siellä. Juha oli Nooran kimpussa aina ku kohdattiin, me ei siis oltu koko aikaa yhdessä. Silti se aina välillä katteli muakin ja kun ilta oli lopuillaan ja oltiin viimesillä sauhuilla tupakkakopissa, Juha alko iskeen mua (Noora ei ollu siellä kun ei polta ja inhoo tupakansavua, vaan seiso kopin ulkopuolella). En enää muista mitä se ensin sano, mut vastasin sille et "Toihan kuulostaa ihan siltä ku oisit iskemässä mua" No Juha kysy että haittaisko se mua vaikka iskiskin ja sanoin että ei tietenkään ;) Sitte juteltiin taas jotain mitä en muista, mut sit sanoin Juhalle jotain että "et sä tälläsestä läskistä tykkäis", niin se näytti mahaansa ja vastas että "kato tätä" ja että enkä oo läski vaan sopiva ja tosi kaunis. Koska Noora näki kopin ovensuulta meidät koko ajan, en voinu tehä lähempää tuttavuutta vaikka olisin halunnu ja Juhakin näytti siltä. Se sano vähän väliä että älä sit kerro Nooralle, se ei tykkäis ja vastasin että joo en tietenkään. Juha myös ehdotteli moneen kertaan että mentäis sen luo jatkoille, mut vastasin että se ei oo yksin mun päätettävissä.. Juha kuitenkin kutsu mut sen luo joku päivä kahville.

Noora sitte ilmeisesti huomas meidän lähentyneen ehkä hänen mielestään liikaa, koska ton jälkeen se roikku koko ajan kiinni Juhassa ja tanssi sen kans oikeen kiihkeesti yms. Kai se halus näyttää että tää on mun Juhani enkä mä siihen saa koskea.

Tästä johtuen Noora teki myös sellasen ikävän tempun, että kun oltiin lähdetty baarista ja mentiin syömään, niin se alko höpöttää että Juha on niin kännissä ettei se pääse yksin kotiin että hän saattaa sen sinne. En ensin sitä tajunnu että se tarkottaa vaa itteensä, mut pikkuhiljaa se alko selvitä. Kysyin että no mitä me sitte tehään ku se on kotonansa, mä en ainakaan kävele takas keskustaan taksijonoon ja taas sieltä kauempaa maksais taksi vielä enemmän ku tästä keskustasta. Noora vastas että joo ei hänkään, hän vie sen sinne ja jää sinne yöks. Siinä vaihees tajusin sen, että tais alkaa pikkusen vanha suola janottaa. Kysyin että jaa mäkö en sitte mahdu sinne. "No et kun varmaan se sen kaveriki on siellä yötä ja nukkuu aina sohvalla" "Sun tarvii mennä kävellen kotio tai ottaa tästä taksi" Olin sitte silleen vähän monttu auki että MITÄ VITTUA, meinaako se tosiaan niinku jättää mut tähän näin vaan oman onnensa nojaan ja lähtee itte paneskeleen Juhansa kans?!?! Meinas. En kyllä sanonu mitään eikä sekää sanonu, lähettiin hakeen Juhalle pitsaa kun se ei halunnu syödä meidän kaa hesemättöö.
Musta tuli Nooran naulakko, se anto mulle ruokapussinsa ja kaikki kamppeensa ja sano: "Mee sä tonne istuun, mä jään tähä Juhan kaa jonottaan ku se ei varmaan selvii yksin" Menin sitte sinne peränurkkaan istuun ja odotin varmana varttin verran ennenku ne jonosta pääsi. No oli sielä populaakin.... Noora tuli mun vieree istuu, Juha meni vessaan ja sitte ku Juha tuli, ilmotin vaan Nooralle että "Joo mä lähen nyt" Se oli vaan että okei.  Juha ihmetteli että mihin mä nyt lähden ja sanoin että kotiin, niin sitte se taas halas mua ja sano että nähtäillään tällä viikolla vielä. Sanoin että joo ja kysyin että tulisko se vielä antaan mulle tulta. Tuli se :) Noorasta en tiiä eikä kyllä jaksa kiinnostaakaan mitä se siitä ajatteli ku lähdin Juhan kaa vaan pihalle eikä kukaan sanonu sille mitään, mutta kuten sanoin ihan sama. Eipä siinä sitte kummempia, se anto mulle tulta ja kyseli että tykkäänkö kahvista, tykkäänkö teestä ja sano taas että nähdään vielä tällä viikolla. Sit se kysy et onks mun pakko lähtee ja vastasin että on, Noora haluu tulla panee sua ja lähetti mut pois. Se vastas että me ei todellakaan panna, siitä ei seurais ku harmia, se on nähty.

Mie oon pihi, en haluu käyttää rahojani kalliiseen taksiin, joten kävelin kotiin. Matkaa jotain 3 kilometriä. Oli iha vitun kylmä, ainaki 18 astetta pakkasta, mulla ohuet sukkikset mustien suorien housujen alla vaan eikä sukkia, ohuet nahkasaappaat jalas, avonainen toppi ja neuletakki päällä mutta ei paljoo auttanu ja villakangastakki. Teki mieli alkaa itkee monta kertaa matkan varrella, mut itkuu ei tullu, niiskutin vaa.

Kotona olin kymmentä vaille viis, unta en kyllä saanu varmaan ennen kuutta ku oli niin kylmä ja tärisin vaan. Yleensä koirien kans nukkues tulee kuuma ja toivoo vaan että tulispa niillekki kuuma ja lähtis pois, mutta sillon toivoin vaan ettei Hippa kuristu kun rutistan sitä niin lujaa :D Leisku oli lämmittämässä mun varpaita ;)

Mua vaan harmittaa nyt se, että Juhalla alkaa viikon päästä armeija eli mulla on sillon vaan viikko aikaa vallottaa se itelleni jos meinaan. Ei kovin hyvältä näytä, sillä ei kuulemma ole senttiäkään rahaa eli ei suoraan luvannu lähtee mun kans keskiviikkona baariin. Vielä eilen pidettiin siitä kiinni että mennään kahville joko kaupungille tai sen luo, nyt en oo siitäkään enää varma kun se sano että sillä on niin paljon hommaa mitä pitää tehä ennen ku se lähtee Niksulaan. Niinisaloon siis. Hahah, sanoin sille baarissa että mun iskä on Niksulas kapteenina että varmaan törmäät siihen ;D Se kysy nimee ja sano sitten että se tietää jo kuka se on, sillä on siitä kuva jossain

Angst. Mua on masentanut koko illan. En tiedä mistä syystä, se vaan tuli. Lähdin koneelta puol ysin maissa ja tulin omaan huoneeseeni kun en keksiny mitään tekemistä vaikka mieli on tosi levoton. Aiemmin tänään teki mieli leipoo, mutta kun en saanu päätettyä mitä leivon, se jäi. Niin istuksin sitte sängylläni ja tuijotin kelloo ja kuinka hitaasti se etenikään. Mietin niitä näitä, mutta kun ajatusten valtaväylä tuli siihen kohtaan, että aloin miettiin lähestyvää muuttoo, aloin itkee. Oon miettiny tätä muutaman kerran aiemminkin, että vaikka haluan muuttaa pois, en silti haluakaan. Vaikka tää aika paskaläävä ajoittain onkin, niin jotenki oon silti jo kiinnittyny tänne enkä varmaa osaa lähtee pois. Ja ajatella sitä tavaroitten pakkausta taas! En oo kun muutaman laatikon huoneeseeni purkanu edellisestä kuormasta, mutta jostain sitä tavaraa on taas kertyny kirjahyllyyn ja muuallekin niin pirun paljon! Enimmäkseen kyllä kaikkee nukkis"krääsää", on massailtuja astioita, on sohvia ja muita kalusteita, printtejä kasattuna ja ilman ja nukkisblogikavereiden lähetyksiä ja tapettejakin vino pino. Todella vino. Ai niin, aiheeseen...

Mulla on jo nyt sellanen olo, että kun se muuttopäivä vihdoin koittaa, alkaa tavaroitten pakkaus hirveellä hädällä koska en oo sitä ennen tikkua ristiin pistäny asian suhteen. Siitäkö taas masennus iskee... Ja sitten olis taas tavaroitten purkua, kyllä äiti ja Timokin niissä varmaan auttaa, mutta silti. Sitten äiti tulee joka päivä kattomaan että montako laatikkoo on tänään hävinny kaappeihin. Mua ei juurikaan ahdista sellanen =)

Kello on jo puol kakstoista ja mua ei väsytä nyt yhtään, vaikka koko päivän väsytti. Nukuin viime yön tosi katkonaisesti, kun toissa-aamuna meinasin myöhästyä töistä kun kello ei soittanu niin nyt sitten heräilin parin tunnin välein ja kyttäsin mitä kello on. En tietoisesti vaan tahtomattani. Ärsytti pikkasen aamulla, kun vasta siinä seittemän aikaan aloin nukkuun kunnolla ja jo tunnin päästä piti nousta. Kumma että unilääkkeen vaikutuksen alaisenakin tollain heräilee  Noh toivottavasti tää yö menee paremmin.

Sekin on muuten tosi kumma juttu, että kun ihminen näkee että jollain on paha olla, niin silti on niin kiire ettei ehdi pysähtyä kuunteleen jos toisella sittenki olis jotain asiaa. Viittaan tässä nyt lähillä äiteeseen, kun tänään siinä puoli kymmenen jälkeen äiti laitto iltapalan ja menin syömään ja se huomas, etten ollu kovin ilonen ja näytin kuulemma surulliselta, se kysy että mikä sulla ny on ja sanoin että ei mikään ja sitten se vastas että no ku näytät noin surulliselta niin en edes ehtiny vastata mitään ku se jo alko paasaan kuinka se on löytäny naamakirjasta jonku vanhan opettajansa vai mikä olikaan ja samassa se unohti tyystin mun surullisuuteni. Teki vaa voileipiä lisää ja painu koneelle ja jotain vieläkin se selitti siitä että se toinen on tosi hidas kirjottaan ja blaa blaa blaa. Vittuako mua kiinnostaa jokku hikiset vanhat opettajat, mulla on murheita aivan tarpeeks!

Mua ahdistaa hetki hetkeltä enemmän uusi vuosi. Kummitukset ja serkku on tulossa meille viettään uutta vuotta ja äiti jo vihjas, että "voisit sä Piankin kanssa baariin mennä" EN vitussa mene! Itellä ei oo paljon varaa puhua, mutta oikeesti Pia on ruma ku paviaanin perse ja vielä lihavampi ku minä! Sillä on kehitysviive ja lukihäiriö ja mitä vielä, eli se tarkottaa sitä, että jos sen kanssa baariin meen, pienimmätki mahikset pokata sieltä joku on mennyttä! Ajattelin todellakin uutena vuotena vetää perseet ja se ei onnistu jos joudun hinaan perässäni _ihanaa_ serkkuani!
Siks toisekseen mä oon nyt vähän sillä fiiliksellä, että ei vois vähempää kiinnostaa joku baari. Siel on niin kallista ja varmana uv:na ihan simona porukkaa että ei siellä mahtuis edes hengittään. Ja se rahapolitiikka. Pitäis yrittää säästää rahaa mahdollisimman paljon muuttoo ajatellen. Joten jos kävis Alkossa ja hakis sieltä vaan pari pulloo ja kaupasta Spraittia niin siinä se!  Mutta se illanviettopaikka......  Ei oleeee  Kotio en siis jää koska ne kummitukset ja serkku on tääl. Muita paikkoja ei tiedossa, että hyvin menee =)
Kai mää johki sillan alle sitte pulloineni....

Kylläpä meni pyhät putkeen. Veljeni Henkan ansiota, että päätin, että hän ei mun kanssa enää seuraavaa joulua vietä ja pilaa mun ja muidenkaan joulua. Mielessä vilahti jopa lähestymiskiellon hankkiminen, mutta ehkä se nyt olisi pikkusen yliampuvaa ja liioiteltua. Kai mä tuon aggressiivisen kiukkupussin kanssa jotenkuten pärjään. Kämppääni en sitä päästä, paitsi ehkä yleiselle vierailulle, siis kun muitakin perheenjäseniä tulee.

Ja mähän en siis tehny mitään. En ärsyttäny enkää muutenkaan kiusannu - eihän se jouluna ole sopivaa. Se ite aina ohimennessään läimäs, huitas tai löi. Mä en ensin välittäny muutaku huusin vaan perään iloisesti, mutta sitte ku sitä oli jatkunu jo keskiviikon ja aaton, niin latasin takasin. Perjantai-aamuna sota sytty siitä kun kyllästyin pirtin (olohuoneen) rätisevään telkkariin kun yritin kattoo leffaa, ja menin sitte meidän makkariin kattoon telkkaa kun pojat oli näemmä lopettanu kattomisen ja sulkenu telkkarin. Henkka tykkäs mahottomasti, mutta sanoin vaan että mullaki on oikeus välillä kattoo kunnon telkkarista sitä ohjelmaa mitä haluan ja ku ne oli jo lopettanu Simpsoniensa vahtaamisen. Henkka alko raivoon ihan simona ku painoin vaan neloselle koko ajan ku se yritti vaihtaa takas subille. Pistin koko telkan kii että ei sitte katota kumpikaa ni se alko raivoo entistä enemmän, ei sentäs lyöny ihme kyllä vaikka uhkas niin. Pari kertaa juostiin peräkanaa taloo ympäri, kunnes sit löin sitä telkkarin kaukolla pari kertaa ja taas sai juosta ettei se ehtis ottaa mua kii. Ehdin sit onneks sitä reilusti edelle ja juoksin samaan päähän taloo mistä oltiin lähdettykin ja menin vessaan lukkojen taa turvaan. Puolen tuntia siä odotin ku ensin Henkka raivos oven takana, sitte vähä kauempana ja lopulta varttin päästä lopettikin. En kuitenkaa heti uskaltautunu ulos, ettei sitä vaan alkais uudestaan ärsyttää. Sitten ku tulin ulos ja kävelin sen ohi, en ees vilkassu siihen ja se huusi mun perään että vitun homo. Empä vaivautunu vastaamaan.

Perjantaina tuli mummulaan syömään äiti ja Timo. Henkka lähti niitten mukana illalla kotiin kun ei kuulemma kestäny mua. Ensin äiti ei antanu lupaa Henkalle lähtee, mutta suostu sitte kumminki. Suutuin siitä äitille ku se antaa aina kaikki periks pojille, etenki Henkalle. Ja mulle ei ikinä mitään. No toisaalta ihan hyvä että se lähti, sai olla rauhassa ilman sitä kiukkupussia.

Tapanina on tapana mennä iskälle syömään. Mä, Samppa, mummu ja pappa tultiin mummulasta, Timo toi Henkan kotoo ja lisäks iskällä oli Merjan tytär Mari ja sen miesystävä Timo, Merjan poika Teemu ja Merjan vanhemmat.
Merjakin oli laittanu tosi hyvää jouluruokaa, mutta mikään ei voita mummun joulupöytää!  Iskän savustama lohi oli jälleen kerran tosi hyvää, sitä mä söisin vaikka kuinka paljon!  

Jos tähän väliin pistäis listan mitä sain lahjaks:

- Kummitukselta Puro Kanervikosta neulottu "toppi" ja silikoninen pullasuti
- Äiteeltä pinkit reinot
- Äiteeltä myöskin 8 hengen ruoka-astiasto
- Iskältä Benettonin jumalattoman suuri pyyhe ja Benettonin t-paita
- Iskältä tai mummulta 2 teema-ruokalautasta vihree ja valkonen (kerään sarjaa)
- Mummulta ja pappalta Aalto-lakanat ja aluslakana
- Mummulta ja pappalta myöskin 2 House Collectionin käsipyyhettä
- ja vielä mummulta ja pappalta 30€ rahaa
- Timon vanhemmilta kaulahuivi ja tumput sekä suklaarasia
- kaikille yhteiseks siskopuoli-Nooralta Harry Potter dvd-boksi (leffat 1-5)

Ihan kiva lista! :) Suklaat on jo syöty, reinoja on tullu pidettyä koko ajan jalassa ja eilen oli se toppi päällä kun oltiin iskällä. Rahat tuli myös kulutettua tänään, kun olin siskopuoli-Nooran kanssa alennusmyynneillä. Ostin Maanalaisesta eli Jim&Jillistä kaks hupparia, mustan ja valkosen, á 15€. Tai no ei ne ihan huppareita ole kun ei ole huppua, mutta jotain collegepaitoja kuitenkin. Niissä on kauluksesta jotakuinkin olkapään kohdalta kainaloon menevä vetskari ja päässä tähti. Ja se kaulus ei siis ole ihan normaalipitunen.. Tosi ihanat minusta, toisen laitan heti huomenna töihin! :)
Ja ostin mie myös uudet rintsikat kun makso vaan kympin ja niissä on irrotettavat hopein strassein koristellut olkaimet ja mukana tuli myös läpinäkyvät olkaimet, tosin ilman strasseja.

Niin huomenna se sitten taas arki alkaa, mulla on meinaan välipäivät töitä. Uutena vuotenakin joudun töihin, onneks kuitenkin aamuvuoroon. Ensin oli kauhee stressi joulunviettopaikasta, no nyt saa alkaa kuumeisesti miettiin missä ja kenen kans vietän uuden vuoden. Siskopuoli-Noora kai menee omien kavereittensa kans, joten en viitti tuupata sen mukaan. Toinen Noora, se meine beste Freundin, on varmaankin kotonaan Jämpällä poikakaverinsa kans. Muita kameleita mull´ei sitten ookaan kun Arinakaan ei sit tuu tänne enkä mä pääse sinne =/ Tai no Tampesterissa tietty olis, mutta en mää sinne viitti lähtiä ja niillä on kumminkin kaikilla omat suunnitelmansa jo.  Lisäks siellä vois törmätä kahteen edelliseen Santtuun, etenkin siihen ensimmäiseen joka tapansa mukaan varmana liihottaa ympäri keskustaa tyttöystävänsä kans. Kiitos ei =)

*edit 20.56*

Kiukkupusseja näköjään riittää  Timo kävi äsken ilmottamassa että "Jos noi kamat ei nyt lähde tosta lattialta, niin mä teen sit yhden tosi ikävän tempun" "Niistä on ny sanottu kaks päivää ja vieläki ne tossa lojuu" = tarkotti nettipiuhaa ja tarkotti kassillista lahjoja mun sänkyni edessä.
Vittuako se sitä haittaa koska mä lahjani paikoilleen laitan!! Se ei mun huoneessani käy tai ei ainakaan tarvis käydä ja siks toisekseen mä oon tietääkseni ollu vasta yhden päivän kotona, tai en sitäkään koska kaupoilla meni tänään puoli päivää! Vittu! Mua niin ärsyttää toi ihminen!! Timo on muutenki ollu taas tänään niin ilonen ku naantalin aurinko, että on saanu tarkkaan kattoo mitä sanoo. Kas kun ei vielä oo tullu karjaseen uudestaan, kun äsken se sano että 10 minuuttia aikaa heivata lahjat lattialta. Iltapala odottais myös..... Joo moro.

Aloitin kirjotuksen jo aiemmin tänään, mutta sitten kone lagas enkä jaksanu alkaa kirjottaan uutta. No eipä mulla kyllä mitään asiaakaan oikein ole... Kunhan nyt jotain rustaan notta tiedätte ettei ole hukka perinyt :>

Pikakelausta hiukkasen...: Torstaina oli päiväkodin joulujuhla, se meni ihmeen hyvin. Vaikka joutu lapsukaisille useemman kerran sanomaan että hiljaa ja että keskittykää, mutta siis kuitenkin kaikenkaikkiaan meni hyvin :) Lapset muisti vuorosanansa ja näytteli hyvin, suurin osa lauloi kaikki laulutkin mitä laulettiin. Torstai oli myös mun eka iltavuoroni päiväkodissa! :)

Perjantaina ei tapahtunu kummempia, töissä olin klo 9-15 ja kun pääsin kotiin, lähdettiin äiteen kans keskustaan ruokakauppaan ja allekirjottaan mun vuokrasopimus. Muuttopäivää ei siis edelleenkään oo tiedossa, mutta kirjotettiin siihen soppariin että 1. helmikuuta. Sitä voi sitte tarpeen tullen muuttaa :) Se, mikä mua jäi harmittaan, oli se, että vuokranantaja ei ollu kertaakaan aikasemmin maininnu että siinä kämpässä olis vuokravakuus ja paljonko se on. Ei lukenu netissä eikä se ollu maininnu mulle siitä mitään. Luulin siis ettei sitä ole. No onneks ei ole mikään kauheen suuri, yhden kuukauden vuokra vaan eli 390€. Toivon että iskä suostuu sen maksaan. Tai edes 250€, jonka se lupas sillon syksymmällä maksaa kun aloin sille puhuun näistä kämppäasioista...

Herran touhut vaan alkaa näyttää taas siltä ettei siihen oikein voi luottaa. Iskä lupas eilen että menee Henkan kans jäkispeliin tänään. No päivällä kun Henkka soitti iskälle ja kysy koska se tulee Henkkaa hakeen, niin tää ilmotti ettei lähe sinne peliin kun ne oli eilen ollu Yön konsertissa Karhuhallissa ja sen jälkeen vielä jatkoilla jossain, ettei se jaksa lähtee. Nice =) Ei tullu sille mieleenkään ilmottaa jo vaikka aamulla tästä. Tai olis jo eilen sanonu että ei taida jaksaa. Mutta ei, eilen se lupas että joo kyllä hän voi tulla kun ei hänellä oo mitään.
Parin tunnin päästä soitti Samppa iskälle, kun iskä oli luvannu jo viikolla että menee Samin kans kirkkoon kuunteleen joululauluja huomenna. Samppa saa siitä siis merkinnän rippikorttiin... No eikö tää taas pyörtäny puheensa ja sano että "soitellaan huomenna" Se on siis yhtäkuin ei viitti lähtee. Ihan kiva vaan kun äiti oli suunnitellu viikolla menevänsä Samin kans sinne kirkkoon, mutta kun asiat järjestykin niin että iskä menee, niin äiti oli sit jo sopinu muuta menoo. Mikko, Timon poika, oli kutsunu äiteen ja Timon huomenna kahville. Saa sitte nähä huomenna kuka menee ja minne.

Ainiin, olin mä eilen baarissa :) Lähtö vaan "pikkusen" viivästy kun olin kuudesta yhdeksään yhdistyksen syyskokouksessa ja sen jälkeen käytiin eka saunassakin. Puol 12 olin kuitenkin lähtövalmis ja Timo heitti mut keskustaan - sisälle pääsin vähän ennen keskiyötä, kun sielä oli sillä hetkellä aika pitkä jono. Ilta meni tavalliseen tapaan, istuin suurimman osan ajasta karaokepuolella. Pistin dj:lle kaks lappua joissa luki biisit jotka haluaisin laulaa, mutta jostain syystä sain laulaa vain toisen eli Anne Mattilan Taivaan kartan. Toinen olis ollu Janne Tulkin Kahden hengen nuotio. Voi olla, että mun vuoro meni myös ohi jos olin just sillä sekunnilla vessassa tai tupsulla. Mutta mun mielestä kuulin kyllä kaikki jotka kutsuttiin laulaan, kun se oli sillain et yks karaokebiisi, sit yks tanssibiisi välissä ja sit pääsi taas joku laulaan. Ja mä kävin muualla aina vasta sitten kun kuulin, että kuka seuraavaks pääsee laulaan, eli oli sitte aikaa sen laulun ajan ja sen tanssibiisin ajan... Harmi! Olisin mielummin laulanu sen Jannen biisin sitte kuin ton Mattilan, jos olisin tienny et pääsen laulaan vaan yhden :<
Baarista pois lähdin joskus varttin yli kolme, kun dj alko höpiseen että kohta tulee valomerkki. Ajattelin olla viisas ja lähtee ennen tungosta. Joku muukin ajatteli samalla tavalla, sillä takkiani sain odotella jotain 10 minuuttia ja reilun toisen mokoman seisoin taksijonossa. Sitte alko riittään ja katseellani laskin, että vielä ainaki 10 autoo ennen mua pitää tulla, notta mä olisin kotona jo kävellen ennenku pääsen taksiin. Siirryin siis pois jonosta ja lähdin käpsyttään kotiin.

Matkalla joku arviolta 30 vee mies ajo pyörällänsä mun viereen ja kysy että häiritseekö ja että saako harrastaa vähän small talkkia. Vastasin sit vähän kummissani että no senkus ja sitte se kysy uudelleen että häiritteekö ja saako harrastaa small talkkia. Sanoin taas että no siitä vaan ja se katto mua pikkusen ihmeissään. No sitte se alko kyselee että mistä tuun ja vastasin että Cabaretissa olin. Sitten se kysy että mitä teen ja vastasin että oon päiväkodis. Sitte se esittäyty Tommiks ja kysy mun nimee, vastasin. Kysy et mihin oon menossa ja vastasin että Toejoelle, sitte se sano että jaa eipä sinne ole pitkä matka ja että se asuu tossa Harjunpääntiellä. No ei ollu hajuakaan mistään Harjunpääntiestä ja sitte se selitti että se on toi valkonen talo tossa. Jaa missä, kysyin, kun niitä valkosia taloja oli siinä muutama... No tossa suoran päässä, se vastas. En kyllä edelleenkään ollu kartalla mutta eipä se mua liiemmin kiinnostanukaan missä se asu. Sen suoran päässä se sitte sano että tossa mä asun ja alko kyselee että koskas tehtäis treffit johonkin. Sanoin että joo ei ny tehä mitään treffejä ku en ehdi. Se kummasteli kauheesti mun vastausta, että oli kuulemma huono tekosyy ja sit se kysy että onko se niin ruma etten haluu tavata sitä enää. Vastasin vaan että no et ole mutta en vaan ehdi ku on kiireitä. Ja taas sama^^ No sitte se alko kyselee mun numeroo ja kysyin vaan että mitähän se sillä mahtaa tehdä ja sit se vastas että jos se vaikka soittais mulle joku päivä. No sit sanoin vaan että joo en mä nyt anna sitä ja se vaan intti että jos nähtäis, jos nähtäis. Sitte se kysy että juonko kahvia ja vastasin että en. "no entä limpparia?" "joskus joo". Alko käydä jo pikkusen rasittavaks se, mä halusin vaan kotio nukkumaan ja tuo vaan intti mun numeroo ja halus kahville. Lopulta se kumminkin luovutti ja toivotti hyvää yötä ja moikka ja vastasin kans että moikka ja lähdin kävelee kotiin päin.

Kotona olin kymmentä vaille neljä, ja ajattelin että jos nyt menis kattoon keskustaan niin varmaan en olis vieläkään päässy taksijonossa kovin pitkälle. Ja säästy rahatkin =) Eikä se matka edes tuntunu kovin pitkältä, keskustasta kun pääsee ekan sillan yli, sit tulee suora ja suoran jälkeen ympyrä ja sit toinen pienempi suora ja sit tuntuukin että on jo kotona kun on viimeset pari kurvia ja ihan lähekkäin :)
Se oli vaan tosi ärsyttävää kun mulla on nykyään niin huono kunto että tulee pienestäkin kävelymatkasta jo kuuma, ja toi 2,5 km tulin niin reipasta kävelyä kun halusin vaan päästä kotiin ja ottaa saappaat pois jalasta, niin oli sitte aika hiki kun pääsin sänkyyn asti. Melko mielenkiintosta vaihtaa hikiselle iholle yökkärit, mutta eipä voi mitään.. Sitte vielä kaks karvajaakkoa jalkopäähän nukkumaan eikä voi vaihtaa asentoa sellaseks että olis ollu vähemmän kuuma.

Noniin jo riittää baarikertomukset tältä erää

Äiti ylitti tänään ittensä ja leipo kaks tiikerikakkua ja litran pullataikinasta pullia. Se ei oo melkein vuoteen leiponu yhtään mitään kun mä oon leiponu kaikki. Mun leipomusinnostushan alko joskus viime keväänä, niin että Sampan maaliskuun synttärikakku tais olla viimenen äiteen leipomus  Eikä se kyllä ennen sitäkään ole todellakaan ahkera leipoja ollut. Synttärikakut kun on tehny niin hyvä ja ehkä kerran tai kaks vuodes pullaa

Illalla kun päästin koirat pissalle, siis sen viimesen kerran, niin jotku älykääpiöt paukutteli just sillon jotain paukkuja. Leisku ehti jo käydä ja Hippakin jo kerran, mutta meni vielä toisen kerran ja just sillon se paukuttelu alko. Se pelästy sitä niin paljon että tärisi varttin verran sen jälkeen ja sitte se halus piiloon ensin mun sängyn alle ja sitte mun peiton alle. Se havahtu jokaseen kolahdukseen ja kuulosteli tarkkaan kun Henkka seinän takana pelas tietsikalla sotapeliä. Sielä peiton alla se oli puolisen tuntia eikä sitä kiinnostanu edes kinkkusiipale, jonka ne joka ilta saa. No kuitenkin sain sen sitte maaniteltua hakemaan kinkkua :) Sen jälkeen se parkkeeras tiiviisti mun viereen penkille eikä liikahtanukaan ennen ku mä liikuin, paitsi tietysti korvat liikku. Kun me iltapalan jälkeen pelattiin pöydän vieres Unoa, Hippa halus äiteen syliin ja koko ajan se oli naama äiten kainalossa.

Mä yllätyin Hipan reaktiosta, olis luullu että Leisku pelästyy pauketta eikä Hippa, koska Leisku on sellanen pelkuri ja Hippa taas rohkeempi, eikä oo ennenkään välittäny paukkeesta. Noh, katotaan nyt miten yö sujuu, voi olla että se ramppaa aika lailla.. : /

Onko nyt muka joku joulukuu?? Ei kyllä tunnu siltä yhtään. Tai ehkä hitusen tänään, kun on koko päivän ollu maa ihan valkosena kuurasta ja ilmakin ollu pakkasen puolella reippaasti koko päivän. :) Ihanaa! Jouluvaloja asenneltiin eilen ja tänään ja on myös kynttilöitä polteltu, joten hitunen joulua on, mutta ei mitenkään liikaa että mielikin virittyisi joulukuulle... Teki mieli mennä pihalle kuvaileen mutta empä sitten saanukaan aikaseksi :/ Ja ei se nyt kyllä yhtäkkiä hyvää teekään melkein viikon kuumeilun jälkeen. Jospa kuitenkin huomenna....

Tän päivän saldona on yksi unelmatorttu. Jeij, hyvä minä!  Tein kun äiteen kaveri tuli kylään... Olisin halunnu kyllä tehdä jonkun muunkin, vaikka tiikerikakun, mutta kun munat loppu kesken  Eikä ole mammalla rahaa nyt juuri.... Kyllä, ankeeta on kun ei edes munia kaupasta saa :/ Huomenna sitten kun tili tulee! ...äiteelle siis, ei mulle... kelpais kyllä mullekin taas ;)

Käytiin me silti tänään pikapikaa kaupassa mun rahoilla ennen ku se äitin kaveri tuli. Äiti sano että pitäis olla muutakin tarjottavaa ku vaan se unelmatorttu. Ostettiin sitten toffee-viinereitä. Ja vähän muutakin, flooraa, maitoo, kinkkua... Ja miä ostin levyn suklaata ja 8 twix-patukkaa kun oli vielä tarjouksessa 2.50€. Eilen oli niin vittuuntunu olo ku alko tekeen niin mieli karkkia ja suklaata mutta ei voinu ite hakee ja nuo kaks apinaa ei voinu hakee. Samille pistin rahaakin tilille että hakis ja ensin se lupaskin mutta eipä sitte saanukaan persettään ylös tietokoneelta. Henkalla taas ei ole pankkikorttia kun ei sille voi sellasta antaa ja mulla ei ollu pussissakaan rahaa kun tämä kyseinen herra oli juuri aamulla ennen kouluun lähtöö käyny lunastamassa ne mun pussista kun nukuin. =) Ja viime viikolla se varasti kympin multa, yhteensä 15 eeroo siis =) Hieno jätkä!!

Laitoin muuten sitten Santerille galleriassa viestin että onko se maisemissa lauantaina, että nähtäiskö, kun tuun Tampereelle silloin. En odottanu sen suuremmin että se vastais, edellisestä käynnistä oli 7 päivää. Mutta ylläri pylläri olikin eilen vastannu. Vastaus kuului: tekstaan sulle. Nyt oon sitte odottanu kuin kuuta nousevaa sitä viestiä. Luulen kyllä ettei sitä ennen huomista kuulu... Tai no ei oikeen voikaan enää, puoli tuntia niin päivä vaihtuu.. Oon kuitenkin kulkenu koko päivän kännykkä kourassa ja jos jätinkin sen johonkin pöydälle hetkeks niin varttin välein kävin aina tsiikaamassa onko tullu vastausta. Ei ole näkyny siis.
Äsken kun tein sellasen jutun naamakirjassa, josta näkee top10 ketkä on käyny mun profiilissa nytten, niin Santeri oli 7. Yllätyis siitä ihan täysin! Ei oo mitään antanu kuulua itestään mutta silti käy tsiikailemas mun profiilia. No en tiedä onko tää vaa yks satunnainen kerta, mutta... Nyt oon ihan hysteerinen ja odotukset nousee. Turhaa se on, tiedän, mutten voi sille mitään  Nyt aloin taas miettiin josko sittenkin, josko sittenkin....  Mutta ei, kyllä mä sen tiedän että ei. Kyllä se olis jo tän 11 kuukauden aikana mua takas kysyny jos ikinä aikois. Mutta silti se on mielessä koko ajan. Saanpahan taas pettyä. Mutta kyllä mä silti uskon että se suostuu näkee mut lauantaina, olis se heti suorilta sanonu että ei halua tai ei pysty kykene voi, jos ei vois tai haluais. Että silleenki... =)

Oon "koko" illan kuunnellu kännykästäni musiikkia, siis salkkareiden jälkeen. Ja sitten tuli sellanen olo että haluaisin järjestää kameleille jotku pienet hipat. Siis suomeks kavereille ryyppyillan.. Pistin jo facebookkiin kyselyn että koska olis sopiva päivä ja tulisko edes ketään... kaks kyllä-vastausta tähän mennessä, ei yhtään ei-vastausta!  (niin Arina sie tuut myös! ;)) Teki myös mieli siltä istumalta lähtee itekin baariin mutta eipä tuo Cabaret ole täälä torstaina auki :< Ja en mä kyllä toisaalta olis jaksanut lähtee, sen verran kipee kuitenkin. Tai siis puolikuntonen. Yskin sillon tällön, nokka vuotaa hiukan ja heti tulee hiki kun vähänki jotain teen. Esim. sielä kaupassa kun oltiin niin ei mun tarvinnu nostaa ku tavarat lattialta korista hihnalle niin iski hiki. Ja sellaseen pieneen koriinhan ei edes mahdu niin hirveesti tavaraa. Leipoessa ei tullu hirvee hiki kun vatkasin taikinan istualtaan ja sitten vaan laitoin pellille ja uuniin.

Mutta niin, jos huomenna olen yhtään paremmassa kunnossa niin aion pistää baarikuteet niskaan ja lähteä Cabaretiin ;) En varmasti koko iltaa ole taaskaan kun tosiaan puolikuntonen vasta, mutta jos nyt muutaman tunnin ja muutaman siiderin verran... :) Ja siks toisekseen pitää selvitä lauantai-aamuna ylös että päästään lähteen Tampereelle.

UllanUnelman nettisivuilta katoin niin se liike on myös Tampereella. Olis pitäny jättää väliin toi nettisivu, en varmasti pääse ikinä ulos siitä liikkeestä kun sinne kerran pääsen!  Päätin että raja on 20€, sillä pitää ostaa mitä ostaa. Ajattelin ostaa lilja-muotin ja sitten muutaman kivan värin, jolla koristella niitä liljoja ja muutenkin kakkuja tietysti. Täytyy vaan kysyä myyjältä neuvoa kun mä en mitään niistä tomu- ja pastaväreistä sun muista tajua että mitä eroa yms. vaikka mm. Kinuskikissan blogista oon lukenu väreistä kertovan postauksen pariinkin kertaan :DD Nooh ehkä se selvinnee mitä mihinkin tarkotukseen kannattaa käyttää : )

Jospa tästä taas lähtisi nukkumaan päin, että huomenna jaksaisin nousta ylös. Aamulla on klo 9 Nupo, ei vaan ole vielä hajuakaan millä sinne menen ja millä pois, kun mopolla en taatusti mene kokeilemaan että kaadunko nyt vai heti. Äitillä on kyllä vp ja se voi mut sinne viedä, mutta sillä on klo 10 hieroja Ulvilassa, joten ei voi mua hakee. Tai hakee voi muttei viedä kotiin, eli jäisin siis puoleksitoista tunniksi palloilemaan Ulvila the cityyn :D Pääsen kyllä Nupolta viimeistään varttia vaille, mutta se ei auta kun Porista Ulvilaan ajaa sen vartin...

Mutta tosiaan, nyt nukkumaan. Huomenna katsellaan tilannetta, josko Santeri viestittäisi jotain ;) Jos ei, niin soitan sille, koska mun pitää huomenna tietää missä järjestyksessä näen Miian, Jennan ja mahdollisesti sen. Unta palloon nyt!!

Se olis sitten tän vuoden viimeinen kuukausi lähteny käyntiin. Äkkiä on vuosi menny. Ihan hirveen äkkiä. Kahdentoista päivän päästä tulee vuosi siitä kun aloin olla Santerin kans. Masentaa sellaset päivät. Tulee niin mieleen se 121208, jolloin meille tuli luokkakavereita Karkusta ja ryypättiin. Oli mahtava päivä kun koulu loppu, oltiin Santerin kaa koulun joulunäytelmäs pari ja illalla se vielä tuli meille ja meistä tuli oikeesti pari. Meillä oli tona iltana mahtavaa ja oli sen jälkeenkin niin kauan kun sitä kesti. Kuukauden päästä siitä olin tositosi tyhmä ja annoin yhen pikkuasian pilata koko jutun! Vaikka en itekään ollu mikään pulmunen kun jälkeenpäin ajattelee, poltinhan mäkin ainakin uutena vuotena ja reippaasti poltinkin. Soimaan itteeni mun tyhmyydestä joka päivä ja varsinkin nyt kun on tää aika vuodesta. Voitais hyvinkin olla edelleen yhdessä ilman mun äkkipikaisuutta ja siitä johtuvaa suutuspäissään tehtyä päätöstä. Tai enemmänkin olin loukkaantunu kuin suuttunu.

Varmaan lähenevän "surupäivän" takia Santeri on taas eksyny mun uniin useasti. Viime viikolla, edellisyönä, viime yönä, varmaan taas tänä yönä. Ja mites muutenkaan me niissä unissa ollaan ku onnellisina yhdessä sylikkäin, niinku mitään ei olis tapahtunu. Tai se edellisöinen uni oli taas sitä laatua että Santtu palas yhtäkkiä mun luo ja vanno rakkauttaan yms. ja sitte oltiin sylikkäin.

Edellisestäkin Santusta oon parina yönä nähny unta. Ja päivisin kun ei oo mitään tekemistä, löydän itteni haaveilemasta siitä ja meidän ihanista yhteisistä hetkistä. Ja sitten myös niistä hetkistä, jotka olis voinu olla ihania, jos mä en olis pilannu niitä silkalla tyhmyydelläni. Tyhmyyttä on monenlaista, on ajattelemattomuutta ja asioiden vastaanpanemista yms. ja sitten on sellasta silkkaa blondi-tyhmyyttä, ettei tajua mitään. Näitä molempia mahtuu mun tyhmyyden kaartiin. Ja sitä tyhmyyttä, että jos joku asia on pielessä, niin teen siitä sitten vielä enemmän sellaisen. Noh, hiukan hankala sitä on selittää...

Kaikenlaista sitä saa kuumehouruissaan muistilohkoihinsa. No ei mulla kyllä kuumetta ole kauheesti ollut, mutta enivei.

Ollaan lauantaina menossa joko junalla tai autolla äiteen kanssa Tampereelle. Äiti menee kattoon kaveriansa ja hänen mun ikäisen tyttärensä tytärtä. Synty maanantaina. Minä taas meen treffaan Ahlman-kaveriani Miiaa. Muitakin olisin halunnu nähdä mutta eipä niille taaskaan sovi. Täytyy jättää ens vuoteen sitten, en tänä vuonna enää kerkiä. Karkkulaisiakin jo viimeks kyselin miittaamaan mutta eipä niitä kiinnostanut. No ei muakaan sitten kun ei niitäkään. Treffailkoon keskenään vaan. Santeria tekis niin mieli kysyä treffaan, mutta epäilen ettei se suostuis. Yhdelle ystävälleni tätä jo eilen mesessä purin, että kun tekis niin mieli, muttei sitten kuitenkaan just sen takia, että kun se pyörii nyt mielessä "koko ajan" ja vaikka tiedän etten voi saada sitä enää itelleni niin silti koko ajan haikailen sen perään. Ja mitä puhuttavaakaan meillä olis? Onhan Santeri sitä tyyppiä että se pölöttää koko ajan, mutta jos se ei nyt keksikään mitään puhuttavaa kun ei olla nähty viime kevään jälkeen. On siinä sitten hieno olla vaivaantuneena kun mä en ainakaan keksi tikustakaan asiaa. Varsinki jos satutaan eksyyn johonkin kahvilaan.

Ihan ku olisin joku 12 vee ja menos ekaa kertaa treffeille kun niin kuumeisesti mietiskelen noita asioita!  Ja treffithän ne eivät ole. Eikö?? No ei!! Olis ihan kivaa ellei jopa suotavaakin käsittää se tälläin lähes vuoden viiveellä =)
Mun mielestä tästä johtuen vois myös olla parempi jättää "reffit" väliin ja nähdä vaan se Miia. Se mun ystävä jolle tätä purnasin, oli siltikin sitä mieltä että kannattais ees kysyy Santulta haluaisko se nähä ja jättää tyystin tollaset mietinnät että mistä puhuttais. Empä tiiä... Se olis eri asia jos olis mukana joku kolmaskin. Tai jos olis kevät kun sillonhan me nähtiin Santerin kans joka päivä ja käytiin kaksin millon Häijäässä skootterilla, millon Tampereella tai oltiin muuten vaan koulun alueella kaksin. En varmana enää osais olla sen seurassa :(

Noniin kyllä nyt on taas tullu vuodatettua tarpeeks Santerista. Katotaan nyt kysynkö sitä vai enkö. Kallistun kuitenkin mitä todennäkösemmin jälkimmäiseen. Meen nyt nukkumaan, hyvää yötä!

En laittanu otsikkoo ku en keksiny mitään hyvää, kaikenkattavaa luritusta. Kun mä tykkään että otsikosta selviää mahdollisimman hyvin, mistä postauksessa jaaritellaan...

Pääsin päiväkoti Pörriäiseen! Soitin taas aamulla johtajalle kun se oli eilen yrittäny tavotella mua mutta ei sitte enää vastannu ku yritin soittaa takasin. Johtaja pyysi mua käymään päiväkodilla että saadaan tehtyä sopimus. Lupasin mennä käymään.

Heräsin aamulla kymmenen aikaan, puol 12 lähdin Hipan kanssa kävellen käymään tossa lähellä kun joku nainen halus taas lahjottaa yhdistykselle koiranruokaa ja tavaroita. En kyllä muista puhuinko jo tästä eilen tai joskus.... Noo, kahdentoista aikaan oltiin sit jo takasin. Juutuin sohvalle syömään ja kattoon telkkarista Eläinsairaalaa ja sen jälkeen nauhotuksessa olleen tiistain BB-jakson. Vähän ennen puolta kahta sit jo sainkin itteni ylös ja lähdin sinne päiväkodille. Sieltä olin takasin viittä vaille 2. Sen jälkeen taas hiukan söin ja soitin vuokranantajalle ja puol kolme lähdin ajeleen keskustaan. Kävin ensin työkkärissä viemässä sen sopparin ja sit menin töihin. En edes myöhästyny viittä minuuttia enempää ja tästäkin informoin Leenalle ennen kotoota lähtöö.

Vuokranantajaeukolle tosiaan soittelin, kun se sano että soittele sitten mitä tykkäsin kämpästä. Ja tykkäsinhän mä :> Se kyseli tietoja musta, mitä teen, missä asun tällä hetkellä yms. ja lupas, että mä saan sen kämpän kun ne edelliset lähtee pois. Tammikuulla varmaan siis. Nyt ei sitten auta kun kärsiä vaan tää reilu kuukausi. Tai niin no, ei se sopimus välttämättä ensimmäinen päivä ala.. Kärsiä, siis Timon takia. Varmaan otetaan yhteen vielä ihan riittämiin. Tai no riittäis jo.

Joulua oon taas miettiny että mitenköhän sen vietän.. En varmaan enää kyllä pääsis SAKKI:n joululomaleirille Nauvoon, kun en opiskele :< Vaikka jäsen oon kyllä. Mummulaan ei toisaalta huvittais yhtään mennä, on tosi mielenkiintonen joulu sielä Henkan kans "kaksin". Sami sano menevänsä serkuille, Timo ja äitee on kotona. Mua niin harmittaa tää tilanne, jouluna pitäis olla kaikkien yhdessä eikä jokanen eri paikassa. Mutta äiti ei suostu tulee Timon kans mummulaan, hän haluaa viettää ensimmäisen joulunsa kotona. Ei tunnu joululta yhtään, jos mummulassa on vaan mä ja Henkka ja tietysti mummu ja pappa. On sielä kyllä sillain joulunen tunnelma kun haetaan kuusi ja koristellaan se aattona ja mummu pistää taas pöydän koreeks (vai pistääköhän... jos se ei enää jaksa kun sillä on se sairaus...) mutta se ei oo sama asia. Sieltä puuttuu se tärkein asia, perhe. Vaikka muuten riidelläänki ja välillä tuntuu että en halua nähdä ketään näistä enää ikinä, niin silti toivoisin että jouluna kaikki olis yhdessä.
Muita vaihtoehtoja "ei" sitten ole, serkut ei tule kysymykseen, ei kotiinjääminen Timon ja äiteen kanssa enkä iskällekään halua. Kahdesta valiten menee, jos nyt tosiaan edes pääsisin sille joululomaleirille. Millekään kaverillekaan en voi mennä kun kaikki viettää joulua oman perheensä kans. Ahdistaa tämmönen ihan sairaasti :< Mulla ei oo paikkaa mihin mennä.

VAROITUS: KIROSANOISTA SENSUROIMATON TEKSTI.

Johan sitä rauhaa kesti melkein 24 tuntia. Mutta hyvä että tuli tuokin raja taas rikottua. Jälleen kerran Timo vs. Tintti. Katoin BB:tä ja välillä kävin hakemassa iltapalani, muut oli syöny jo. Tänään oli BB:ssä aika jännät paikat enkä halunnu missata sekunttiakaan, joten siksi hain iltapalan telkkarin ääreen, eli Timon ja äiteen makkariin. Niko sano saman tien että ei täälä saa syödä ja vastasin että minähän syön missä tahdon, niin sitte se kysy että kysyiks luvan ja vastasin että en tartte siihen lupaa. No sitte tuli kärppänä paikalle Timo, ja alko huutaa mulle siitä että eilen on imuroitu että minäkö muruset siivoon. Sanoin että en oo enää viis vuotias joten osaan syödä leipäni murustelematta. Joo kuulemma en osaa. Että pitää mennä keittiöön syömään, se on sitä varten että siellä syödään.
Jätin sitte iltapalani teeveetason reunalle enkä syöny sitä. Timo siihen jäi vielä jotain mussuttaan mutta suljin siltä korvani ja tuijotin vaan tiukasti telkkaria. En kyllä sillon kuullu juurikaan telkkaristakaan mitään. Niko sieltä taas sängyltä - minä siis istuin lattialla - että noni Tiina mees ny sit, mees ny sit. Vastasin sille vähän tiukkaan sävyyn että no en mä sitte syö niitä vielä, niin eikö Timo taas marssinu paikalle ja sano: Sun ei tartte Nikolle kiukutella, jos jotain on asiaa ni sano mulle, mä sulle tosta asiasta sanoin eikä Niko. Mulle voit huutaa ni huudetaa sit kilpaa.  .... En vastannu vieläkään mitään, tuijotin vaan tiukasti ruutua.

Että mua sitte vituttaa toi ihminen!!! Oikeesti, voi VITTU MÄ SANON!!! Mä niiiin toivoisin, että löytyis pian joku kämppä että pääsisin muuttaa pois täältä helvetistä!! Voi vaikuttaa siltä että tää on vaan jotain pientä napinaa, mutta ei todellakaan ole! Ei oo todellakaan kiva asua täälä, kun toi yks vaan huutaa koko ajan ja sitte on kaikki muutki pahalla päällä! Se vaikuttaa tähän päivään, se vaikuttaa huomiseen. Se vaikuttaa huomenna mun työntekoon ja mielialaan töissä. Se vaikuttaa myös siihen, että mietin aina kahteen kertaan palaanko töitten jälkeen kotiin vai enkö. Mutta ainaki tähän asti oon palannu, koska ei oo muutakaan paikkaa.

Mä en vittu enää jaksa tätä! Mulla menee niin hermot tohon vitun kusipäähän!! En oikeesti tajua, miten pojatkaan kestää tätä! Tosin Timo ei niille huuda läheskään näin paljoo ku mulle, vois verrata että ei ollenkaan. Mutta kyllä sillon ku huutaa niin kyllä pojatki huutaa takas. Mutta siis niin, eikö niille tuu muka ikinä pinna täyteen?!

Eilinen oli kaikkee muuta kun ilonen päivä. Tapeltiin jälleen kerran. Tintti vs. Timo enimmäkseen. Timo alko ensin valittaan mulle ja Henkalle siitä että ku ei tehdä mitään, ollaan vaan niinku hotellis ja silti pyydetään rahaa koko ajan. HENKKA PYYTÄÄ, en minä!!! Sitte sitä tekstiä alko tulee... ja lopulta mulla meni hermo, mun pitäs muka imuroida ja viedä koirat. Äiti oli pyytäny että vien vaan koirat. Olin sitä huutoo kuunnellu melkein tunnin, ennenku mitta täytty. Pistin vaatteet päälleni ja menin hakee koirat äitiltä takapihalta. Timo tuli viä terassillekki jotai valittaa että imuroimaan nyt sieltä ja mä huusin sit sille takas et viekö se sitte koirat. Ei luvannu viedä. Äiti oli mun vieres ja sano Timolle et se on kyllä pyytäny mua viemään vaan koirat. Timo painu sisälle ja minä koirien kans kävelylle. Koirilla ei ollu hihnoja joten ei voitu mennä pitkälle, vaan mentiin tohon meidän takana olevalle puistoalueelle. Meidän talosta viistosti vasemmalla on urheilukenttä ja viistosti oikeella se puisto. Käytiin ensin kääntymäs urheilukentällä ja sitte mentiin puiston ohi, josta lähti metsäpolku. Polku on jotain 500m ja kilometrin välillä, en tarkkaan tiedä.. Käytiin päässä ja tultiin takas, koko kävely"lenkkiin" meni aikaa reilu puol tuntia, koska halusin kävellä hitaasti ja päästää pahimmat höyryt ulos.

Meinasin jo tossa kävelymatkan aikana soittaa Tiialle että ottaisko se mut kyytiin tänään kun se on Porissa nyt.... ja sen jälkeen olisin soittanu töihin että otan viikon hermolomaa. En sit kuitenkaan soittanu. Mentiin takas sisälle ja sillä aikaa oli ruoka valmistunu. Sitte alko äiti jotain selittään että pitäs keskustella nyt tosta äskösestä. En enää muista mitä se puhu, mutta jotain että ei oo Timolle helppoo tää meidän tilanne, kun se on kaks vuotta asunu eronsa jälkeen yksin ja nyt asuuki meidän kans ja pälä pälä pälä. Ja että me ollaan päästy niin helpolla, kaikki vaan tuotu eteen eikä oo mitään tarvinnu tehä. Että Timo on kasvattanu lapsensa paljo tiukemmalla kurilla mitä se nyt täälä pitää. (En uskalla ees kuvitella millasta se niitten entinen elämä on sit ollu, kun mun mielestä tääki on jo todella liikaa!!)
Ai niin ja sitte äiti sano, että meinaa soittaa sille mun psykologille ja jutella sen kans, että mitä mun kans pitäs tehdä. Kun mulla on kuulemma päivärytmi ihan sekasin ja herään kuulemma aamusin vaan sitä varten että lähden töihin. (esim. jos meen 12:sta töihin niin herään 10.30, jos 11:sta niin sit 9.30) Että juu =)

Parin tunnin päästä ku oltiin saatu syötyä, lähdettiin käymään Porin pieneläinhautausmaalla eli Ujon ja Nallen haudalla. Tällä kertaa löydettiin se, kun soitin iskälle viime viikolla ja kysyin missä se hauta on. Huomas kyllä ettei iskä ja Merja ollu käyny sielä varmaan koko kesänä, sen verran oli pitkää heinää (kuten kuvasta näkyy).

Revin heinät pois ja siistin haudan ja haettiin mettästä kuusenoksia. Kuusenoksia otettiin myös jätesäkillinen kotiin... En vaan huomannu ottaa kuvaa sit enää siistitystä haudasta :/ Olin ostanu tällä viikolla haudalle lyhdynkin, mutta ei jätetty sitä sinne kun sielä olikin jo toi iskän ja Merjan lyhty. Vaihdettiin vaan uus kynttilä palamaan :) Käyn vielä ens viikolla ostamassa haudalle pari kanervaa.

Illalla vielä mopoiltiin Henkan kanssa kuvailemaan Porin siltoja ja muita maisemia. ^^ Tuossa Porin Puuvilla kuvattuna Etelärannasta.

 Taavinsilta kuvattuna Porin sillalta.

Porin silta kuvattuna Etelärannasta. Tosi sumee kuva harmi vain :/

Tänään leivoin aamulla masaliisaa yhdistyksen Siru-luentoo varten. No ei se kyllä ollu sit mikään siruluento, vaan joku nainen tuli Helsingistä puhuu jostain ihme palvelusta, joka toimii netissä ja johon voitas kirjata kaikki yhdistyksellä olevat eläimet ja niiden tiedot. Lehdessä silti oli mainos, että koirien ja kissojen sirutus 15€ tänään yhdistyksen tiloissa. Koko juttu ei liittyny siruihin mitenkään ennenku se nainen oli lähteny ja sen jälkeen siruttamaan tullut nainen sirutti yhden sirutukseen tulleen koiran. Se asiakas joutu koko kaks tuntia aivan turhaan kuunteleen sitä nettipalvelin juttua ja odotti että sais koiralleen sirun. Mun mielestä aivan älytöntä!! Viiden minuutin homma ja odotusta kaks tuntia. Mitähän se nainen mahto ajatella...  Yleensä sitä toivoo että tulispa meidän tapahtumiin enemmän porukkaa, mutta tällä kertaa onneks ei tullu. Munkin paikallaolo oli aivan turhaa, mutta tietysti sinne haluttiin paljon hallituksen porukkaa että näyttäis aktiiviselta toiminnalta ja sillain. Joo-o....

Ton jälkeen minä, Tetti ja Tiia laadittiin vielä tän vuoden jäsenkirje, kun ei sitä lehteä sit saatu tehtyä. Muuta en sitte tänään ookaan tehny, vois lähtee pienelle kävelylle kun tuntuu että oon ollu koko päivän vaan sisällä - ja oikeestaan oonki.

Vaikka oon unilääkkeitä ottanut nyt joka ilta viikon verran, ei silti henkinen väsymys helpota yhtään. Yöt saan nukuttua hyvin lääkkeiden ansiosta ja aamulla on kutakuinkin levännyt olo, mutta kun lähtee töihin, se levännyt olo kaikkoaa saman tien. Edelleen sama työtahti jatkuu, eli me kokeneemmat saadaan tehdä alottelijoidenkin työt. Onneks oon tällä viikolla ollu vaan yhden aamun töissä ja loput illassa, niin ei oo ollu niin raskasta. Tosin onhan toi iltavuoro kellonaikansa puolesta raskas, ei niinkään työtehtävien puolesta.

Eilen sain vihdostaviimein aikaseks lähtee baariin. Ensin mua ei huvittanu yhtään, mutta hetken tuumailtuani päätin, että nyt se on mentävä eikä meinattava. Ja niin mä päätin, kävin äkkiä suihkussa, vaihdoin vaatteet, meikkasin ja laitoin hiukset. Katottuani peiliin ennen lähtöö, olin IHME KYLLÄ mielestäni ehkä jopa kaunis. Uus musta toppi päällä, hiukset kerranki hyvin, meikitkin ihan kivasti ja kaiken "kruunas" se mun uus laukku  Saappaat jalkaan ja menoksi ;) Pyörällä jouduin menee, koska kumpikaan noista ei lupautunu kuskiks. No ei se kyllä sinänsä haitannu, kun ei satanu enää. Paikan päälle pääsin puol 12. Porukkaa oli ihan kivasti vaikka meno ei päätä huimannut. Kiertelin ympäri baaria, suurimman osan ajasta istuin karaoke-puolella kuuntelemassa kun muut laulo. Mua ei jostain syystä huvittanu, vaikka oikeesti rakastan karaoken laulamista. Yhden maissa siirryin discopuolelle ja hetken tanssilattian reunalla kateltuani mun viereen tuli joku arviolta 23-24 vuotias jätkä. Se oli ihan komee ja mukava. Jutteli niitä näitä ja ilmeisesti yritti saada mua tanssiin, kun se kysy että miksen oo tanssimassa.. Sanoin vaan että en osaa ja että ei huvita yksin tanssia. Ennenku se lähti, niin sanoin sille että en mä täälä enää kauaa ole ja se vastas että juu ei hänkään, aamulla pitäis nousta kuudelta kouluun (Ilmeisesti SAMK:issa) ja että kai tässä vois silti vielä yhden juoman hakee - ja sitte se lähti. En ollu yhtään sillä tuulella että olisin menny tanssiin saatika pokaillu sieltä jotain jätkiä...

Lopuks vielä tän päivän ihana piristys: SLY-pakettini tuli! :) Sieltä tuli paljon kaikkee ihanaa aiheena mokkapalat. Nyt en kuitenkaan jaksa enää tähän aikaan pakettia kuvailla. Huomenna tulee paketista kuva ja selvitykset! Kiitos ihanasta paketista SLY:ni!

Eipä ole kauheasti täällä päässä mitään tapahtunut, jotta siksi taas muutama päivä hiljaiseloa. Tai no on nyt muutaman päivän ajalle sattunu "paljon" kaikkee vähemmän mukavaa...

Tämä postaus käsittelee paljon muitakin aiheita kuin otsikossa, mutta empä keksinyt parempaakaan.

Käytiin eilen kattomassa taas yhtä kämppää kun pääsin töistä. Äiti ja Timo tykkäs siitä melkolailla saman tien, mutta mä en. A) se on liian pieni, vaan 26 neliöö. koirat ei viihtyis enkä kyllä mäkään. B) siellä haisee tupakka. C) se talo on kauheen sokkeloinen, eksyn varmaan 500 000 kertaa ennenkun löydän esim. pyykkitupaan tai saunaan. D) ei omaa partsia, joka käytävässä on yhteinen PIENI tuuletusparveke. E) kuudennes kerrokses. on hissi mutta mua hirvittää kattoo ikkunasta alas

Mutta olis siinä kyllä hyvääkin: A) pieni vuokra ja pieni vuokratakuu. B) vuokratakuun saa takas kun on asunu siinä vähintään 3 vuotta. C) rempattu 2005, nyt rempataan seinät ja lattia. D) enempää keskustasta ei kämppää voi saada kun torille ei myydä tontteja ;)

Äiti ja Timo olis tosiaan voinu ottaa sen kämpän vaikka heti, mutta mä en halua. Mä en mahdu elään sielä, kun haluan että sänky ja sohva on erikseen. Saa muuten koko ajan olla nostamassa patjaa takas sänkyyn kun kaikki makaa siinä. Ja muutenkin on pikkusen huono asento kattella telkkaria sängystä kun ei aina maata viitti. Se kämppä on kyllä liian pieni koiriakin ajatellen, niillä tulee tylsää täällä 180 neliöises kämpässäkin niin entäs sitten 26 neliöisessä =) Tai vaikka en ottaskaan koiria mutta niitä gerbiilejä Tiialta otan. En mä niitten häkkejä aatellu ruokapöydälle laittaa...

No mutta sitten toiseen asiaan. Mua alkaa pikkuhiljaa taas kypsyttää tuol töissä olo. Mä luulin että alkaisin viihtyyn sielä kun alan oppia "talon tavoille", mutta nytpä mä tosiaan alan oppia talon tavoille ja huomaan kuinka perseestä sen paikan ihmiset on! Leenaa pidin alussa tosi inhottavana ja Eevaa mukavana. Vaan nytpä onkin osat vaihtuneet oikein kunnolla! Leenasta on tullu tosi mukava, se kuuntelee ja auttaa kun on pulmia, sen kans voi mennä jutteleen toimistoon pitkäksikin aikaa jos ei oo muita hommia ja se on sellanen ilonen ja nauravainen ja vitsailee vähän väliä. Eevalle taas en puhu juurikaan mitään, kun sille ei oo mitään asiaa eikä sen kans voi mennä toimistoon istuskeleen. Se neuvoo aika nihkeesti missään asiassa, mutta moittii kyllä sitäki enemmän joka asiassa.

Perjantai varsinki oli ihan kaaospäivä ja sitä mietti koko ajan että millon kello tulee kaks ja pääsee lähteen pois! Aamuun menin mä, klo 9 tuli muut, Elisa ja Juha. Elisa on ollu meillä nyt viikon ja tekee tuplaten töitä verrattuna muhun, triplattuna verraten Juhaan. Juha on ollu meillä 3 viikkoo. Ja tää seuraava pätkä käsitteleekin just Juhaa. Se on valmistunu vuonna nakki catering-alalta kuulemma, mutta ihmettelen vaan millä! Ei ainakaan kovin korkeilla arvosanoilla.
Mäkään en ollu alussa mikään loistokokki, tai en ole vieläkään, kun ei ole mitään pohjaa kahvilatyölle tai ylipäänsä keittiöhommiin. Mutta Juhalla pitäis olla jos on valmistunu. Se ei kuitenkaan osaa tehdä yhtään mitään ilman apua ja sillä kestää joka hommassa sata vuotta ja kaks ja puoli päälle!
Perjantaina sen hommiks annettiin valmistaa salaatinkastike. Ohjetta etsitään kansiosta ensin 10 minuuttia. Käsineiden käteen laittamiseen se käytti sen ajan, minkä mä olisin käyttäny laittaessani viidet hanskat käteeni. Aineita se haki vartin, viis minuuttia se luki ohjetta ja suunnitteli missä järjestyksessä se ne aineet kippoon laittaa. Viis minuuttia sillä kestää hakea vatkain laatikosta ja laittaa ne....sekottajat  paikalleen. Johto seinään ja taas se alkaa ihmettelee ja miettii miten se ne aineet sekottaa. Ehkä kymmenen minuutin päästä se on saanu kastikkeen tehtyä ja alkaa hakeen kippoo. AARGH!! Saatiin se kastike sentään pöytään ennen klo 11.
Lounaan jälkeen Juhalle annettin tehtäväks valmistaa puolen litran sämpylätaikina. Ensin se ettii varmaan varttin kansioista ohjetta niihin, kunnes sitten muistaa että rehukylmiön ovessa on laminoituna eniten käytettyjä ohjeita, kuten sämpylöiden ohje. Sitä sitten ihmetellään taas aikansa ennenkun se muistaa että ainiin aineitakin varmaan tarvis hakea. Siinä vaiheessa poistuin paikalta, aamuinen riitti! Joten en tiedä miten se loput teki. Paitsi sitten kun taikina oli jo lähes valmista,  erehdyin kulkemaan Juhan ohi ja sillon se ihmetteli ääneen onkohan tässä nyt tarpeeksi jauhoja. En vastannu mitään, vaikka mieli teki sanoo että eikö se nyt saakeli sentään osaa edes sämpylöitä leipoa ilman ohjetta! Kai sen nyt näkee takaraivollaankin onko taikinassa tarpeeks jauhoja öljyn laittamisen jälkeen! Jos taikina irtoo kiposta eikä kiillä sillain että olis öljyä pinnassa niin sillon se on valmis!! Eeva sitä sitten tuli ohjeistamaan varsin ilosella äänellä, eikä sillä edes ollut taikinassaan öljyä vielä.

Juha ei oo kyllä mikään kiireapulainen todellakaan! Se ei osaa kulkee ripeesti paikasta toiseen ja on AINA tiellä. Kaikki hommat saa aina tehdä ite. Kun mä oon tiskinurkassa tiskaamassa, se tuo sinne tiskejä varsin hitaalla tahdilla ja jää aina palloileen sinne tiskinurkkaan kun on tuonu yhden korillisen tavaraa. Se laahustaa vaan ympäri keittiöö eikä osaa väistää vaikka näkee että sen takaa tai edestä tulee ihmisiä kädet täynnä tavaraa tai on kiireellä menos hakeen jotain!

Onneks tähän puuttu Eeva perjantaina ja sano Juhalle lounaalla että se vois pikkusen ripeentää tahtiaan eikä aina vaan ihmetellä kaikkee. No samaisella kerralla sain sitte myös minäki noottia ihan tarpeeks. Eeva sano että kun on lounasaika ja kiire, niin ei voi kuulemma vaan paeta tiskinurkkaan hoitaan tiskejä, vaan pitää kattoo mitä vois jonkun asian hyväks tehdä. En vastannu Eevalle mitään, vaikka mieli teki. Meinasin sanoo että rouva on hyvä vaan ja menee sitten itse tiskaamaan tiskit lounaan jälkeen, minä en sitä tiskivuorta kattele! Perjantainakin kun meillä oli pitsapäivä ja isoja gn-vuokia tuli tiskiin melkosella vauhdilla. Sinnekkö ne olis pitäny sit vaan jättää ja tiskivuori olis ollu kaks metriä lounaan jälkeen?!?! Ei kiitos. Silloin kun sinne tiskinurkkaan meen, ei yleensä oo mitään muuta tekemistä ja sitäpaitsi siinä palloilee kyllä kaks tai kolme muutakin työntekijää kun minä, että kyllä varmasti yks liikenee tiskinurkkaankin!!!

En sitte puhunu Eevalle tai kenellekään muullekaan enää mitään koko päivänä, otti sen verran aivoon. Mulle ei tartte koko ajan valittaa joka asiasta, mä sentään teen jotain toisin kun Juha ja saan ainakin aikaan enemmän kun se! Viime viikollahan Eeva valitti mulle siitä kun olin Mellun kans iltavuorossa, että mun nimi oli työlistassa vaan kerran vai kaks ja Mellun nimi sitten varmaan kolme tai neljä kertaa. Että kun oli kuus tuntia aikaa enkä tehny mitään.
Mua niin kypsyttää toi ihminen nyt!! En jaksais kattella sitä sekunttiakaan ja sen vuoks toivonkin että löytäisin pian uuden harjottelupaikan tai vielä parempaa - työpaikan!

Okeii.... Tänään on ollu vähän tällänen löffäilypäivä, käytiin kaupungilla ja sellasta... Uuden Halpa-Hallin avajaiset oli torstaina, mut päästiin käymään vasta tänään. Ostin sieltä uuden käsilaukun, baarikokoa  Sellanen hieno ruskehtava nahkalaukku. Eikä maksanu kun 5,95€ No se varmaan hajookin sitte jostain kohtaa aika nopeeta mutta eipä tuo hinta päätä huimannut niin ei haittaa =)
Värjäsin myös hiukseni tänään. Ei oo enää juurikasvua ja hiukset on taas yksiväriset  Saunassakin käytiin ja telkkaria on tullu katottua.. Ja mua masentaa ku haluan baariin mutta en halua yksin lähtee eikä mulla oo kavereita täällä!! En oo varmaan kuukauteen päässy käymään Porin yöelämässä!

Huomenna me mennään, siis mä, Henkka ja Samppa, päivällä iskälle kun on Inkeri-mummun 80-vuotispäivät. Inkeri on siis Merjan äiti eli meille kuin mummupuoli  Ensin meitä ei oltu kutsuttu, mutta tulipa sitten kutsu yhtäkkiä torstai-ehtoona (Merjalta - tekstarina) että onkin kutsuttu. En ihan loppuun asti pysyny kärryillä äitin kaavailuissa, mutta varmaan se on Merjasta johtunu ettei meitä haluttu sinne. Kuitenkin kun Henkka meni viikonlopuks mummulaan ja pappa oli Henkalta kysyny että tuleeko juhliin ja oli vastannu että joo ja tää oli sit menny iskän korviin, niin sitten oli pakko ollu kutsua loputkin. Vaikee selittää tälläin... Mutta äiti vaan sano, että taitaa olla siellä päässä kova komento, kun iskä oli tällä viikolla äitille sanonu kun ne oli keskustellu mun asuntojutuista, että hän ei oo viä ehtiny Merjalle puhuun mitään että pitää kysyä siltä... Äiti oli pikkasen yllättyny tosta vastauksesta, on luullu ja ollaan kaikki luultu että iskä on perheen pää. Kuulin vaan kun äiti noita selitti puhelimessa siskolleen eli mun kummitukselle Kaarinalle... ja mullekin kyl sit jälkeenpäin. Äiti sano vielä että on varmaan sillon joskus johtunu Merjasta sekin, ettei iskä oo pitäny meihin yhteyttä niin paljoo. Ettei Merja oo antanu. (Liekö luullut että iskä palaa takasin meidän luo, kun ei kerran äiti ja iskä ollu virallisesti eronnu...) Iskähän siis kävi meillä ehkä kerran kuussa ja vielä harvemmin vei meitä mihinkään. Jos vei niin se oli sitten johonkin Niinisaloon laavulle paistaan makkaraa tyyliin. Ei juurikaan soitellu, se oli aina me kun soitettiin sille. Muistan ku monet kerrat soittelin iskälle itkien että ku on ikävä ja miksei se voi tulla tänne takas. Sami teki sitä toisinaan myös, Henkka taas ei puhellu paljon mitään ja sillonki vaan "ilosia" asioita. Tai ei ainakaan itkeny.

No nyt taas lopetan tältä erää, että pääsen huomenna ylös. Klo 14 on kutsuttu synttärijuhliin.

Jäi Tampereen reissu tekemättä sitten, kuten arvelinkin. Olin jossain määrin niin poikki, etten jaksanut edes Porin yöelämään lähteä, vaikka ensin niin ajattelinkin..

Olen istunut vain kotona koko viikonlopun ja on kyllä niin tylsää ollut ettei tosikaan! Viikolla töitten jälkeen kaipaan todella sitä että ehtisin enemmän vain olla ja rentoutua, mutta näin viikonloppuna tätä aikaa on ollut kyllä jo ihan liikaa! Valitin äidille koko perjantai-illan että kun ei ole mitään tekemistä ja on niin pirun tylsää! Lauantaina menin puoli viideksi töihin (ja pääsin 22.30) ja sitä ennen meillä oli se äidin ystävä ja ex-naapuri Kirsti kylässä, joten eilen ei ollut niin tylsää.. Tänään taas oli ja on väsyttänytkin niin hirveästi. Heräsin klo 10.30 kun kelloja ei oltu vielä käännetty, eli siis "oikeasti" 9.30. Aamupäivän yritin lukea anniskelupassi juttuja, mutta parin tunnin jälkeen tuli niin uni että nukuin sohvalla n. kolmeen asti, jolloin äitee tuli herättämään että olisi ruoka-aika. Kun saatiin juuri syötyä tuli Timon vanhemmat Seija ja Matti kahville, he viipyivät puolen kuuteen. Sain itsestäni irti sen verran, että olin klo 18 koirien kanssa pihalla. Kävelimme tavanomaisen lenkkimme, siihen meni kolmisen varttia. Sen jälkeen olen taas vain istunut möffännyt sohvalla ja datannut. Että sellaista!  (Ihanaa että täällä on nyt nämä mesehymiöt, paljon parempia!)

Juu anniskelupassi"kuulustelu" olisi 27. pv, eli tiistaina. Töissä Leena sanoi toissaviikolla että olisi mahdollisuus suorittaa anniskelupassi ilmaiseksi, paja siis maksaa. No tottakai halusin osallistua! Harjoittelin edellisviikon to-pe ja viime viikon alun kysymyksiä aina välillä töissä koneella, mutta se harjoitteluaika sulkeutui tiistaina :< Otin sitten töistä nivaskan aanelosia kotiin, joissa tietysti lukee niitä anniskelujuttuja.. On kyllä ihan utopiaa mulle, kun en niistä jutuista mitään tiedä! Mahtaakohan mennä läpi edes....

Sain perjantaina Melinalta kutsun sen Halloween-pirskeisiin ens lauantaiks. Saa nyt nähdä että meenkö kun en tunne sieltä juhlista ketään niin istun sitte varmaan vaan hiljaa paikallani koko illan  Oon niin ujo etten uskalla puhua kellekään mitään  No ei sen puoleen oo mitään asuakaan.. Mennään kai äiteen kans huomenna tai tiistaina kattoon jostain jotain pukua jos löytyis.. Arina kyllä ehdotti kaikenlaisia pukuvaihtoehtoja, mutta tyrmäsin järjestänsä lähes kaikki  Merirosvo-aiheeseen tartuin, kun äitipuolella eli Merjalla on merirosvopuku niin soittelen sille huomenna että osaisko se yhtään arvioida että mahtuisko se puku mulle... Epäilen kyllä ettei.. Äitee sano että pistä iskän puku, jos sitä sais vaikka vyöllä "korjattua" yläosasta ja puntteja kääntämällä tietysti alhaalta. No en kyllä tiiä siitä vaihtoehdosta, enemmän tykkäisin Merjan puvusta...
Vaikka eihän merirosvo millään tavalla liity halloveeniin mutta onkohan tolla sit niin väliä, kunhan nyt jonkun puvun vaan saa... =)

Täytyy nyt raportoida välillä taas vauvoistakin... Asia ei tosin ole millään lailla edistynyt, vaan päinvastoin kun siitä on töissä puhuttu (siis että haluan 11 lasta), niin oon alkanu nähdä unia synnytyksestä ja viime hetkistä ennen sitä sillain välähdyksinä ja jotain ihme masennus-ajatuksia tullu mieleen kans.. Mutta edelleen oon kyllä sitä mieltä, että haluaisin lapsen vaikka heti ja ne kaikki 11. Se mies kyllä auttais asiaa melkosesti
Olis kiva saada hoitoon jotain tuttavien lapsia taas niin sais hiukan tatsia pikkulapsiin piiitkän tauon jälkeen :) Varmaan viimenen pikkulapsi jota oon hoitanu, on Nooran veljen poika jota oltiin Nooran kans hoitamas öö... viime keväänäköhän se oli...

 Muutama päivä on taas mennyt niin etten ole ehtinyt enkä jaksanut kirjoittaa. Asiaa ehkä olisi ollutkin, mutta sitten kun meinaa alkaa kirjoittaa niin ei saakaan mitään pihalle.....

Tästä on nyt tullu jotenki outo tästä ikkunasta ja kuvan lisäys ikkunasta vielä oudompi, joten en saa kuvia lisättyä  Ärsyttää! Nyt joudun sitten vaan kertomaan, että Maarulta on saapunut kyllä jo toissapäivänä hänen bloginsa arvontavoitto :) On vaan hiukan viivästyny tämä raportointi.... Paketissa oli neljä tosi ihanaa isoa huonekasvia, ne löytävät paikkansa Villa Helmestä varmaankin kukin eri huoneesta :> Tulee vähän eloa taloon! :) Jos Maaru huonekasveilla on joku oikea nimikin niin kerrohan ;>

Toivoisin saavani tässä lähiaikoina taas kipinän nukkekoteiluun, sillä haluaisin niin päästä laittamaan kaikki ihanat saadut tavarat paikoilleen. Pitäisi vaan alkaa kyhäilemään niitä isompia huonekaluja kuten hyllyköitä ja keittiön kaappeja, jotta voisi alkaa noita pienempiä tavaroita paikoilleen laittaa. Keittön kaapit kyllä pitäisi saada tehtyä pian senkin takia, että pääsisin tapetoimaan keittiön. Minähän kesällä jätin sen tapetoimatta, jotta olisi helpompi tehdä kalusteet.

 Jäi tämän päivän Fazerin reissu sitten väliin, koska Leena ei ollutkaan ilmoittanut meitä vaikka lupasi niin. Sain asian selville, kun soittelin eilen illalla matkan järjestäjälle Marikalle ja hän alkoi kysellä olenko ilmoittautunut. Matkasta olisi jo aiemmin pitänyt pyytää vanhemmilta lupalappu ja maksaa matkan hinta eli 5€. Lisäksi bussi on ollut täynnä jo aikoja sitten. Vaikka minä kyllä "ilmoittauduin" Leenalle mielestäni aika alussa. Mutta eihän se mitään auta kun ei ilmoittautumiseni mennyt eteenpäin. No sanoin tästä sitten Leenalle ja hän oli hyvin pahoillaan unohduksestaan.

Turhaa otin siis tälle päivälle vaparin ja joudun maanantaina töihin. Kun mulla on lauantaina työvuoro niin siitä kuuluisi olla maanantai vapaa, mutta oltiin aiemmin sovittu että käytän maanantaivapaani tähän reissuun. Noh ei voi mitään...

Huomenna olis Santerin luona Tampereella pileet. Kuulin asiasta tiistaina ja Santeri sano että olisin tervetullu kans. Muuten voisin mennäkin, mutta kun Henna on tulossa sinne kans ja oli jo kuulemma valmiiks ilmottanu että vittuilee mulle koko illan. Santtu sano sitte että ne on sen pippalot eikä Hennan, että sielä ei kyllä kukaan dissaa toisia mutta empä usko että se mitään autto. Ansku oli kans lupautunu puhuun Hennalle mutta en usko että sekään mitään tehoo. Henna on niin ihana ihminen!  Nyt en sitten oikeen tiiä meenkö vai en... Aattelin kyllä sitten että voisin kysyy Miialta, yhdeltä Ahlman-kaveriltani että olisko se vkonloppuna kotona, että jos tilanne vaatii niin pääsisinkö hänen luokseen yöksi.. Noh vielä on päivä aikaa miettiä mitä teen..

Toisaaltahan se on vähän tyhmää sinne lähtee, työpäivän päälle ja lauantaina pitäis tulla viimeistään 12 junalla takas jotta kerkeisin lauantaina töihin. Ensin siis kyllä kotiin, ei matkaan mee kun 1½ h. Iltavuoro, joka alkaa 16.30.

Kouluissa alkaa lomat olla ohi jo ennen kuin ovat ehtineet kunnolla alkaakaan. Tänäänhän on JO torstai! Mihin nää päivät katoaa?! No onneksi meillä on vielä edessäpäin :) Tai siis veljillä on, ei mulla mitään lomaa ole :< Yhden päivän ens viikolla (to) saan pitää vapaata kun on se Fazerin reissu. Reissusta johtuen joudun ensi lauantaiksikin töihin :<

Olen töissä vääntänyt eilen ja tänään kakkuja. Ensin tein Pätkiskakun. Ohjetta katselin sekä netistä että kahvilan ohjekansioista ja kansion ohjeeseen sitten lopulta päädyin - mutta sekin joskus netistä haettu. Toinen kakku minkä tein on Kolmen kerroksen juustokakku, ja sen ohjeen bongasin Ninalta Ninan leipomukset -blogista vähän aikaa sitten. Tai no siis kakusta on valmiina vasta kaksi kerrosta, kun ei ole ikinä niin pitkää työvuoroa että saisi kakun tehtyä kerralla - sen pitää tietysti hyytyä joka kerroksen välissä. No huomenna se on valmista vihdoin! Otan kameran mukaan, yritän ehtiä nappaamaan siitä kuvan minulle "muistoksi" seuraavaa kertaa ajatellen. Aika ohut kakusta tulee, kun työpaikan irtopohjavuoka on niin suuri  En osannu ajatella määrää etukäteen, joten valitsin tietenkin kahdesta vuuan koosta isomman, jotta mahtuu. No keksipohjaa ainakin oli tohon isoon vuokaan just sopiva määrä, olis tullu aika paksu siihen pienempään tungettuna...

Olin tänään reipas ja pyöräilin töihin!  Ja matkaa keskustaan on se huimat 2,5 kilometriä  Oli siihen kyllä syykin, nimittäin iskän PITI korjata mun skootteria kun tulee töistä... Niimpä niin, kun tulin töistä niin mopo seiso pihassa suojapeite päällä ihan samassa asennossa mihin eilen sen jätin, joten ei siihen oltu koskettukaan! En nyt sitte yhdeksän jälkeen enää sille viittiny soitella, oon kumminkin huomena kotona siihen aikaan ku se tuo Henkkaa, joten sanon sille siitä sitte.
Niin eli oli tänään töissä iltavuoro, klo 14.45-20.30. Leena oli mun kans ja se oli tänäänki tosi mukavalla päällä. Mikähän sillä aina aamuvuoroissa on, ku aina pitää tiuskia ja olla sellanen...noh kyllä te tiedätte, kerroin siitä jo joku päivä...

Ihanaa, kun kohta alkaa taas se aika kun voi poltella kynttilöitä! <3 Niin no miksei vois jo nyt, mutta ei vielä oo silleen tarpeeks kylmää ja pimeetä :D Mutta pari-kolme viikkoo tästä ku mennään eteenpäin niin ávot! Laitan kyllä koko kämpän täyteen kynttilöitä niin että heikompaa jo varmaan hirvittäis, mutta RAKASTAN kynttilöitä! :D Ne tuo tunnelmaa ja erilaista valoa ku lamput tähän synkkään syksyyn (ja kohta talveen). Meillä oli viime vuonnakin vanhan kodin olkkarissa varmaan yhteensä parisenkymmentä tuikkua erilaisissa kipoissa ja muissa kun vähän innostuin!  Mutta oli siellä sillon kyllä kaunistakin <3

Mulla on nyt kauhee kutsuvimma  Haluaisin koko ajan kauheesti järjestää jotain kutsuja tai mennä ite johonki kutsuille. Eilen kattelin netistä Me&i:n nettisivuja ja teki mieli samantien lähettää sinne ilmotus että haluaisin pitää kutsut. No en tietenkään voi lähettää sellasta ennenku oon kysyny äiteeltä että koska kävis.. Tänään vähän kyselin siltä niin ei se kovin innostunu asiasta ollu ylläripylläri  Tai sanotaanko näin että ei kieltäny muttei luvannukkaa. Ne on vaan niin ihania ne kaikki lastenvaatteet, varsinki ne uudet Pilvet! ;) Ei tää nyt ihan vielä ajankohtanen meikäläiselle oo, mutta mikä estää ostamasta lastenvaatteita kaappiin odottaan?  Vauvakuume heräis kyllä kummasti entisestään jos jotain lastenvaatteita tultais meille esitteleen ja sitten saisin niitä jopa itelleni! ;P 
    Toinen, minkä kutsut haluaisin pitää on Avón. Äitin yks kaveri on Avón-tuotteiden myyjä ja varmasti tulis pitään meille kutsut jos pyytäis : ) Ne on niin ihania ne kaikki tuoksut ja kaiken lisäks halpoja! Vaniljan tuoksunen bodyspray on mun kestosuosikki, sitä oon ny pari vuotta jo käyttäny<3 Toisiks lemppari on cherry :)
    Kolmas kutsujen aihe olis meikit. Mun kummitäti ja serkkujen äiti on pari kertaa pitäny niillä meikkikutsut, mutta en oo vielä kertaakaan päässy mukaan kun sillon oli aina koulua :< Olis kyllä varmasti hyödyllistä päästä meikkianalyysiin, jos vaikka sen jälkeen osais valita värit oikein.. tai no osaan mä kai jo nytkin.. Ja muutenkin sieltä sais taatusti vinkkejä minkälainen meikki just mulle sopis :>

Tällästäpä tällä kertaa... Viikonlopun laivareissua odotan jo innolla! Toivotaan vaan että se menis hyvin ilman turhia riitoja. Hyttijärjestelyistä nyt varmana tulee riitaa, ei noi vanhukset anna meidän nukkua sillain ku haluttais! :< Yhteen hyttiin menee Kaarina ja Vesa, sinne jää siis mitä ilmeisemmin paikka Pialle, vanhimmalle serkulle, jonka kanssa ei kukaan jaksa olla (meistä muista siis). Toiseen hyttiin menee äite ja Timo, ja toivon, että sinne menis myös Henkka ja Samppa, jotenka kolmanteen hyttiin jäis parhaat eli minä, Kai, Juha ja Mira. Sen nyt tietää että Juha ja Mira nukkuu joka tapaukses samas hytis, koska ne seukkaa... Yhteen hyttiin jää siis yks paikka vapaaks ja niin piti ollakin, meitä kun on "vaan" 11
Toinen asia, mistä varmaan tulee riitaa, on se, että mitä me saadaan tehdä sillä aikaa kun vanhukset on kattomas Jannee. Mä ainaki aattelin mennä baariin ja mitä ilmeisemmin sillon Pia ja varmaan Juhaki seuraa perässä (tai sitte Piakin menee kattoo Jannee). Mira on vasta 17, joten sitä ihan satavarmasti vituttaa se, että se joutuu jäämää hyttiin "pikkupoikien" kans. Henkkaa, Samppaa ja Kaita ei varmana lasketa hytistä vapaalle jalalle klo 23 jälkeen. Tosin millä ne sen vahtii, jos on Jannee kattomas.. Että niin.

Silja Linen nettisivuille on tullu uus ominaisuus, Ostoslista, jolla voi jo valmiiks kattoo mitä laivalla myydään ja paljonko ostokset tulee maksaan. Listan voi sitte lähettää sähkäriin ja vaikka tulostaa sieltä. Mä listasin tuotteita joita aattelin varmaankin ostaa ja mun ostokset tulis maksaan 39,20€ :D Ei toisaalta kovin paljoo, mutta sitte taas toisaalta se on aika paljon.. Ja tosta vielä puuttuu kartsa tupsuja, koska niitä ei näköjään netissä ollu.. Mutta ainaki siideri- ja lonkerolavat sieltä kannattaa kantaa, koska ne on aika paljon halvempia sielä kun maissa. Pisang-pullokin maksaa laivalla 7€, kun taas maissa 10.20€, joten senki aion hankkia!  Kallista litkuahan se on, mutta niin pirun hyvää! Sitä ei oo siinä pullossa ku 50cl eli siis puoli litraa, vai ? joten 7 euroo siitä on mun mielestä ihan ylihinnoteltua, mutta ei voi mitään...
Siinä kartsassa tupsuja vaan on kiva homma, kun jokanen aski pitää aukasta ja polttaa niistä yks tai laittaa johonkin, että se olis avattu. Tai en nyt muista, että tarkottaako se yhtäki kartsaa, mutta Santeri ainaki joutu tekeen niin sillon kun se viime vuonna Ruottin reissullaan toi kaks kartsaa..

Ainiin, meinas unohtua: Postipoikakin muistaa mua taas joku päivä ;) Nimittäin voitin ihka ensimmäisen arvontani blogistaniassa, Maarun blogissa! =) Saas nähdä mitä ihanuuksia sieltä taas tulee ;)

Nyt meen nukkuun, huomenna aamuvuoro :<

Tänään tuli varmistus Kaverikoiratoiminta-kurssille osallistumisesta postissa :) Kurssi järjestetään 31.10-1.11 Merikarvialla. Ensimmäisenä päivänä eli lauantaina ollaan ilman koiraa ja toisena sitten koiran kanssa. Kurssille saa ottaa yhden koiran per omistaja ja minä päätin ottaa Hipan. Se murisee vähemmän toisille koirille ja tulee toisten koirien kanssa paremmin toimeen. Se ei myöskään pelkää uusia tilanteita niinkuin Leisku, vaan on iloisesti häntä heiluen menossa joka suuntaan :) Kyllä Leiskukin niiden vanhusten kanssa tulisi hyvin toimeen varmasti, mutta sitä ennen on tosiaan oltava myös koirien kanssa tekemisissä ja uusien ihmisten ja tilanteiden keskellä, joten ajattelin että pärjään paremmin Hipan kanssa, enkä näytä aivan tyhmältä omistajalta ja ehkä jopa läpäisen kurssin.

Kauheesti olis taas asiaa päässä mutta en saa kirjotettua niitä tänne :/ Viikonlopun reissustakin piti kirjottaa jo eilen, mutta en nyt pysty tuottaan tekstiä jostain syystä  Oonko niin väsyny, vai levoton vai mikähän mulla taas on?  Tekis vaan mieli koko ajan syödä, syödä, syödä ja vielä vähän syödä. Ja dataa. Ja kuunnella koneelta musiikkia, mutta seki alkaa jo kyllästyttää koska oon kuunnellu noi samat luritukset jo sataan kertaan.
Koirien kans kävin melkein tunnin lenkillä ja luulin, että se jotenki parantas oloo mutta ei. Ei se nyt pahentanukaan, mutta ei ainakaan parantanu. ÄRSYTTÄÄ!!

Töissäki olin taas tänään niin levoton ja jotenki kärsimätön. En osaa keskittyä. En ny kai mitään virheitä tehny, mutta ravasin koko ajan paikasta toiseen enkä osannu keskittyä mihinkään. Tiskistä hain vaan aina muutaman tavaran kerrallaan (siis pestyjä), jotta mulla olis koko ajan jotain tekemistä, enkä haahuilis vaan ympäriinsä tai jotain. Keskittyisin edes johonki. Kai sen muutki huomas - tai on voinu huomata jo aiemmin - että mulla ei nykyään oo keskittymiskykyä juuri lainkaan. En aina keskity siihen mitä mulle sanotaan, esim. ny vaikka sillon ku mua ohjeistetaan... Kohta kysyn uudestaan samalta tyypiltä että jaa mitä?? Tai jos en kehtaa mennä samalta kysyyn niin sitte toiselta. Ne varmaan aattelee että voi vittu toi ei kans osaa mitään!

No mutta en voi sille mitään, onko mulla nyt taas niin kauhee ressi päällänsä vai mitä.... Kyllä mulla on juu.

Tänään alko muuten aamu tosi mahtavasti, olin ajatuksissani laittanu herätyskellon soimaan väärään aikaan, eli sillon, kun mun pitäs olla jo töissä (8.30). No Timo oli kotona ja herätti mut jotain 10 yli 8 ja marmatti että jos meinaan töihin ehtiä ajoissa niin kannattas nousta, hän ei enää kuulemma sano. No voi helvetti ku en aiemmin ollu kuullu yhtään et se on käyny mua herättämäs!! Ku kerran olin ihan täydes unes! No pääsin keittiöön asti aamupalalle, niin sit tää alko jotain mutisee itekseen varmaanki siitä että ku ei väki herää ajallaan.. en jaksanu kuunnella. Sain aamupalani syötyä ja olin menos pukeen niin sit se alko valittaan että peti on sitte tehtävä ennenku lähden. Joo ihan ku mulla ei olis jo tarpeeks kiire muutenki ilman jotain petin petaustaki! Kuitenki sitte petasin sen, etten sais kuulla siitä heti ensimmäisenä ku tuun töistä. Pääsin lähteen töihin jotakuinkin puolelta, ja töissä olin 8.39. Kerroin Leenalle miks olin myöhästyny ja se sano, että jos sulla on noin paha olla kotona niin asialle täytyy alkaa tehdä jotain, ettei tarvi joka aamu tulla naama norsun tavaralla töihin. (No siis en oo tullukaan, mutta ettei vastedeskään tarvii..) Leena oli tosi ymmärtäväinen, kyseli että oonko sanonu äitelle jne. Ja sano, että järjestää keskustelun sen työpaikan vastuuhenkilön, Anun, ja Palken kanssa. (Palke siis on joku työkkäri-talossa oleva jutska, kai joku palkansaajien systeemi...) Olis tosi hyvä jos niillä olis aikaa keskustella jo vaikka tällä viikolla! Mä niin haluan pois täältä "kotoo", en jaksa enää olla tää! Juuri aamulla mietin että miks helvetissä mä tulin lauantaina Vihdistä kotiin varta vasten Timon synttäreiden takia, että saatais vietettyä kivat synttärit yms. ?!! Olisin voinu jäädä Tiialle Vihtiin vielä sunnuntaiks ja tulla vasta su iltana kotiin. Ja miks näin vaivaa niitten juhlien takia, leivoin muffinseja ja omenapiirakkaa ja meinasin jopa tehdä sen kakkupohjan!?!

Oon usein töissä vaan hiljaa, jotta en sano toisille pahasti enkä muutenkaan halua näyttää muille pahaa olooni tai vitutustani tai muutakaan - haluan näyttää työkavereitten ja asiakkaitten silmissä vaan aurinkoiselta ja iloselta ja sellaselta että kaikki olis hyvin. No mutta tämä tästä taas...

Sain tänään postissa myös lähetteen Nupon lääkärille, kun sillon viime viikolla ekalla käynnillä sanoin, että haluaisin edelleen hankkia niitä masennus- ja unilääkkeitä, joita en siis vieläkään oo saanu... No oli aika tehokasta toimintaa, sillä se nainen sano että hän vie sanaa eteenpäin heti seuraavana päivänä. Ja nyt jo sieltä tuli lappu. Aika on varattu 9.11 klo 9. Näillä näkymin se aika sopii, saa nähdä sopiiko vielä parin viikon päästä... Leena kyllä sano että tollasille käynneille saa töistä mennä koska vaan.

Noh eipä mulla muuta tällä kertaa taas... Huomenna on työvuoro klo 9-15 ja klo 14 Leena ja Anu pitää jonku välipalaverin mun kans, et kuinka on menny ja silleen.. Kai ne sitten ottaa huomenna puheeks myös sen asuntoasian ja kotikurvit yleensä...
Iltasella olis sitte taas posliininmaalauksen vuoro, sinne meen varttia vaille viis. Sen jälkeen palailen taas tänne :) Hyvää yötä nyt!

Mä luulin, että tää olis hyvä päivä - mutta näköjään erehdyin. Töissä on nyt menny ihan kivasti, jopa Leenan kans. Melinaa en oo vielä tällä viikolla nähnykään... Noh, tänään töissä meni muuten ihan hyvin, mutta aamupäivällä maistaessani Heidin tekemää keittoo poltin vasemman käteni kun sitä keittoo tippu lusikasta kädelle. Taas. Viime viikollahan poltin sormeni kun olin ottamassa sitä tulikuumaa mukia pois mikrosta.... No joo ei sitte muuta ihmeellistä tapahtunukaan...

Kävelin tänään töistä kotiin kun mentiin aamulla rankkasateen takia Timon kyytillä kaupunkiin. Äitin meidät piti ensin viedä mutta eipä sitte vienykään.. No, matkaa töistä kotiin on suurin piirtein 2,5 kilsaa, siis ihan sopiva matka. Matkan kävely kesti puoli tuntia koska mun jalat oli niin kipeet.

No, jouduin odottaan Hekaa koulusta kotiin n. puoli tuntia, koska mulla on kotiavain samassa nipussa mopon avaimen kans eikä mulla tietenkään ollu nippua mukana kun ei ollu mopookaan..

Äitee ja Timo lähti Vammalaan illalla, mutta ei ottanu mua tai ketään muutakaan mukaan, vaikka varsinki mä olisin halunnu lähtee. En tiä mikä se oikee syy oli, meille sano vaan että ku ne ei oo moneen viikkoon ollu kotona tai missään muuallakaan kahdestaan, että haluaa nyt mennä kahestaan ajelulle.
No oli sitte melkosen tylsä ilta, ei huvittanu tehdä mitään eikä kyllä ollu oikeen tekemistäkään. Koiria nyt tietysti olis voinu viedä, mutta sanoin äiteelle ennnenku ne lähti että en varmana vie ku en päässy mukaan.
Leipookin olisin halunnu muffinseja, mutta eipä ollu vuokia niin leipomukset jäi. En jaksanu lähtee kauppaan, vaikka äiti anto viiden euron plussasetelin että kävisin sillä ostaa niitä kun sillä ei nyt sattunu oleen rahaa pussissa....

Mutta se illan vituttavin juttu: Henkka oli käymässä mun läppärillä, joka oli mun huoneessa kun olin kattomas Lemmen Viemää. No ei se sielä kauaa ollu, tuntu siltä ettei koneella käynykään. Se tuli mun huoneesta melkosella vauhdilla ja oli jo pukemas takkia päälle, ku se ilmotti, että mun kirjahyllystä oli muka pudonnu lattialle iskän eilen antamat viiskymppiä Hesan matkaa varten. Kaks kahdenkympin seteliä se löysi, mutta yks kympin seteli oli mystisesti kadonnu. No ei Henkka sitä tietenkään myönnä että oli sen ottanu, mutta ei se seteli voi tosta noin vaan kadota mihinkään! Ja en usko siihenkään selitykseen että ne rahat olis mihinkään tippunu, koska kävelin ohi rauhallisesti ja sitä ennenkin olin viilettäny siitä ohi täysillä eikä setelit ollu mihinkään tippunu. Hekaa vastaan puhuu myös se, että se on eilen ja tänään vinkunu multa ja äiteeltä taas rahaa kun sillä ei itellään oo. Kun ei saanu niin päätti varastaa!! Saatana että mua vituttaa se, mä tarviin ne joka sentin viikonlopun Hesan reissulle!! Ja aattelin siitä jättää myös seuraavan viikon Fazerin reissulle Hesaan jonkun verran, kun kerran Jumboon shoppaileen mennään samalla reissulla!

Noh enää asialle ei voi mitään, yritän saada rahan Henkalta takas mutta tuskin saan, se kuitenki kävi syömäs ABCilla sillä rahalla!

Noniin, nyt tulee selostusta pitkän kaavan mukaan :) Kuviakin eksyy tällä kertaa väliin aika reippaasti

Raskaan työn raatajilla on raskaat huvit, sanotaan  Pätee munkin kohdalla, olin siis työviikon päätteeksi perjantaina baarissa ;P Ihan yksin menin, kun en saanu kaveria.. Mutta eipä haitannu ollenkaan, oli ihan kiva välillä olla baarissa yksinkin niin ei tarvinnu kävellä kenenkään perässä tai mitään.. inhoon meinaan sellasta säätämistä että kierretään ympäri baaria vaan lasit kouras eikä oikeen asetuta mihinkään kuunteleen musiikkia jne... Tosin sitten kun on yksin, on tylsää mennä tanssiin..
Niin, menin siis Ilon Taloon, koska mulle tuli päivällä viesti IT:ltä että mun lisäks pääsis kolme kaveria ilmaseks sisään klo 23.30 asti. No olisin menny kyllä muutenkin koska mulla on Silveri, eli alennuskortti jolla olis päässy sisään kans ilmaseks... Ensin istuskelin Suomipopissa jonkun aikaa, jonka jälkeen kiersin discoalueen ja menin sitte karaokepuolelle. Sielä istuin suurimman osan iltaa ootellen lauluvuorojani :> Puoli kolmelta siirryin takas discopuolelle ja aika pian bongasinkin sieltä Nuokkarin työkaverini, Savaksen, jonkun toisen tytön kans tanssimasta.. Aluks seisoskelin vaan sen tanssilattian reunalla ja sanoin Savakselle että en mää nyt tuu, mutta sitte se tyttö tuli vetää mut sinne tanssii  En siis edelleenkään tiedä mikä neidin nimi oli mutta eipä sillä niin väliä  Siinähän se sitte meni viimenen tunti tanssiessa ja kivaa oli! Hävettää vaan kun ite en osaa tanssia yhtään ja kaikki muut vetää ihan täysillä :< Pitäs vissiin tanssia kotona NRJ:n biisien tahdis vähä useemmin  
Koko reissu kävi aika halvaks, koska join koko illan aikana vaan kaks siideriä ja niistäki toisen jo kotona  Mutta se kyllä riitti mulle, olin niin väsyny työviikosta taas että nousi kyllä päähän saman tien  *nolo* No, selvisin vähemmällä kapulalla

Lauantaina oli työvuoro, onneks vasta 16.30 -> 22.30. Kotona olin yöllä neljältä, joten heräsinkin lauantaina vasta vähän ennen kahta... :D No eipä tuo haitanne, tuli vähän univelkoja makseltua kanssa :P No ei oikeesti tullu....... Töistä kävin välillä yhdistyksen kokouksessa, eli klo 19. Se vähän venähti, olin töissä takasin vasta vähän ennen yheksää. No eipä Leena mua olis kai tarvinnukaan sillä välillä, niin hiljasta oli ollu...niinku kuulemma aina lauantaisin... Noh kuitenkin... Eipä siellä kokouksessa oikeestaan mitään uutta ollu, kun oli niin vähän ihmisiä paikalla :< Ketaraan, siis Porin yhteen pieneen saareen mennään ampuun kissat kun ne on sielä ihan villeinä elelly ties kuinka kauan ilman ruokaa ja suojaa ja lisääntyy keskenään ilman mitään rajaa. Sakari, eli puheenjohtaja soittaa kaupungin eläinlääkärille että hankkii meille ampumaluvat... Tän vuoden puolella se on vielä pakko hoitaa kun ilmat alkaa kylmetä eikä kissat pärjää luonnossa.

Tänään käytiin Henkan kummeilla Parkanossa kylässä, kun oli perheen nuorimmaisella, äiteen kummipojalla synttärit jo 15.9 mutta ei aiemmin oo keretty sinne.. Eilen oli myös perheen äidillä synttärit, että tuli sitten juhlittua tuplasynttärit :) Ei ehditty sielä montaa tuntia oleen kun mentiin vasta neljältä sinne... Kuudelta siis lähdettiin ja takas tulles poikettiin ex-naapurilla kylässä kun sillä oli Friendtex-vaatekutsut. Vähän jälkeen kahdeksan lähdettiin sieltäkin ajeleen kotiin päin...

Tää ilta tässä nyt on menny ihan kivasti.. Syötiin iltapalaa ja silleenki ja sitte jämähdin koneelle. Ai niin, se piti kertoo, että kun on lauantaina töissä, niin illalla saa vitriinistä ottaa vaikka kaikki tuotteet mitä sielä on :) Kun sunnuntaina sielä ei oo ketään ja maanantaina leivotaan taas uudet.. Mäki sitte otin sieltä lauantaina masaliisaa ja vadelmatorttua, jauhelihapasteijoita ja kala-kasvispiirakkaa ja mun tekemää pekonipiirakkaa. Ne tosin ei oo mitkään tuotteet tuoreita, vaan tehty jo jopa keskiviikkona... Tuola Nuokkarilla on mun mielestä kummaa se, että kun yleensä kahviloissa tehdään uudet tuotteet myyntiin joka päivä, niin tuola ei. Vasta sitten kun edelliset on kulunu. Paitsi sitte jos joku piirakka on tyyliin seissy vitriinis kolme päivää eikä juurikaan oo kulunu niin kyllä se sit heitetään pois..
Lauantaivuorossa on myös se kivaa, että sillon ei tosiaan paljookaan oo trafiikkia eli ei tarvii juosta pää kolmantena jalkana ja tukka putkella koko ajan.. :) Ja sekin, että sitte on maanantai vapaa, kun on ollu illan töissä :) Lakisääteinen kahden päivän vapaa viikossa pitää kuulemma olla :>

Postipoikakin mua ilahdutti tällä viikolla oikein kahteen otteeseen - tai siis oikeesti Sanna S ja Maaru :) Tässä Maarun lähetys:

Maaru oli nopea Anna hyvän kiertää -lahjansa kanssa :) Eihän osallistumisesta ole kuin pari viikkoa.. Paketissa oli siis:

- luuta
- kolme kirjaa
- kaksi ulkotulta
- päivänvarjo
- kaksi pikaria
- violetti kukallinen kangas

En minä tietenkään mitään mittatikkuja muistanut laitella, mutta nuo pikarit ovat korkeudeltaan jotain kolme senttiä :) Aivan ihana paketti!! <3 Kyllä jotkut osaa ;)
Jahka saan aikaiseksi laittaa tavaroita paikoilleen Villa Helmeen, niin taatusti nämäkin siellä paikkansa löytävät, niin ihania ovat! Kiitoksia vielä Maarulle :>

Sitten Sanna S:n lähetys:

Sannalta ostin siis Askartelukirppiksen kautta Nalleleimasimen ja sen mukana tuli nämä viisi aivan ihanaa korttia <3 En minä näiden niitä oikeita nimiä tiedä muutakuin tuon viimeisen, se on Magnolia tyttö.  Aivan tavattoman ihana paketti tämäkin, kiitosta vain Sanna! ;)

.....ehei, vaan meillä se alkaa tappelemalla. Jälleen kerran. Saman tien kun nousin puolen tuntia sitten sängystä, kävin vessassa ja sattumalta kuljin eteisen ohi, jossa Henkka laitto koiria kuntoon. Oli siis lähdössä kävelylle niiden kans. No minä sitte huomautin Henkalle että pistää Hipalle pannan eikä valjaita, koska mä oon huomannu että Hippa tykkää liikkua paremmin pannalla ku valjailla. Oon huomauttanu aiemminkin...... No, ei siinä mitään, Henkka kiltisti alko vaihtaa pantaa kaulaan. Huomasin, että olipas panta kireellä että ei sitä niin voi pitää tai raukkaparka kuristuu. Hippa siis. No jotain Henkka alko marisee että se on ennenki ollu niin että ei sitä saa löysemmälle, niin sitte ylläripylläri Timo pisti taas nokkansa väliin ja alko jotain valittaan keittiöstä! Asia ei sille kuulunu millään lailla ja se ei ees ollu nähny koko tilannetta, vaan teki keittiössä ruokaa. Me ei edes Henkan kans riidelty, sillä nyt vaan sattu ääni muuttuu hiukan kärsimättömäks, mutta meillä ei todellakaan ollu riitaa!! No Timo sitte valitti mulle että pitäs taas vaihtaa hiukan äänensävyä ja jotain blaa blaa blaa, en jaksanu ees kuunnella! Ja ku sanoin että eipä näköjään taida täs persees kukaan muu välittää koirista ku minä jos tollasestaki asiasta (Hipan pannasta) täytyy sanoo ja siitä saa vielä riidan aikaseks! Niin tämä taas laukas että "no sun pitää sitte itte alkaa hoitaa koirias jos ei kerran mikään suju" Joo en jaksa kuunnella enää sitä!

No, ilosempi asia väliin: Pääsen ens viikonloppuna sinne SEY:n yhdistyspäivään, kun ilmottautuneet ei pääse :) Meen siis Tiian ja Tettin kans :) Ja äsken soitin iskälle niin iskä lupas mulle vähä rahaakin sinne. Matkakulut kyllä korvataan, mutta vasta jälkeenpäin ja syödäkin ehkä pitäis =) Eli luulisin että sieltä jotain neljäkymppiä tulee :)

Syyslomalla Porin kaupungin vapaa-aikatoimi tai mikälie, järjestää matkan Fazerin tehtaille 22.10. Ilmotin mukaan mut ja pojat. Leenalle siitä sanoin niin se yrittää järjestää sillain että mulla ei oo sinä päivänä töitä =) Matkan hinta 5€ per naama, eli ei tuu kalliiks. Ruuat sitte päälle tietysti.. Samalla reissulla mennään myös Jumboon (vai mikäsenyoli) shoppaileen, saa nähä onko laivamatkan jälkeen rahaa ostaa sieltä mitään..

On jääny ny parin päivän tapahtumat informeeraamatta, mutta sitä en ehdi tehdä nytkään kun lähetään Parkanoon Henkan kummeille ja takas tulles poiketaan vielä Kankaanpäässä Kirstillä, sillä meidän naapurilla... :)

Ehdimpäs nyt täällä mummulassakin koneelle hetkeksi. On kyllä ollu monenlaista touhua ja menoa, tai ainaki musta tuntuu ihan siltä.. Eilen kun tultiin, käytiin vaan rantasaunassa ja sellasta, siinä se ilta meni BB:tä ja Bondia kattoessa..

Tänään käytiin mummun kanssa päivällä ruuan jälkeen sienessä. Miä olin jo reilussa puolessa tunnissa melkein saanu ämpärini täyteen kun mummulla ei ollu vielä ees puolillaan  No kerättiin se melkein täyteen ja lähdettiin sitte autolle. Näissä mummulan lähimettissä ei kuulemma tänä vuonna oo ollu sieniä tai marjojakaan, joten jouduttiin mennä autolla toiselle puolelle järvee, se metsä myöskin pappan omistuksessa. Pari tuntia sillä reissulla meni, miinus ajomatkat n. puol tuntia sivu, eli siis noin tunnin verran mettässä oltiin. Kun tultiin takas mummulaan, perattiin sienet ja niissä meni kans reilu pari tuntia... Tosin syötiin välillä.

Perkauksen jälkeen mentiin taas rantasaunaan, pappa oli alkanu lämmittään saunaa sillä välin ku me oltiin mettässä. Oli kyllä mahtavat löytyt jälleen kerran! <3 Kyllä vaan vanha rantasauna on se paras sauna !<3

Hmm, ai niin, pitää ny seki kertoo että miä oon ollu sen sienestysreissun jälkeen jotenki tosi ilosella tuulella, tuntuu etten oo aikoihin ollu näin ilonen ja onnellinen! Mikähän siinä reissussa sai mut näin hyvälle tuulelle :O No kumminkin.. Vaikka vasta vähän aikaa sitte pistin poikki Janin kaa, tai siis katkasin siivet parisuhdetoiveilta= sanoin että ei meistä tuu paria, niin Janillekin oon tekstaillu koko illan sitte kaikkee että pitäs tulla sinne Seinäjoille täs joskus pian ja pistää tätä juttua kehittyyn johonkin suuntaan... Että ku nää tekstarisuhteet on niin teinimäistä. No siis totta joka sana tietenki olikin. Mielelläni Sjoille menisinki jos vaan olis rahaa  Ja Janista puheenollen näin siitä untaki viime yönä... Hmm.. en tiedä kirjotanko sitä tänne... mutta aika ihana uni se oli ;) Kyllä mulla vaan sitä immeistä ikävä on, vaikka en ensin sitä itelleni myöntänykään.. Ja tykkään siitä ;>

Huomenna lähetään kotiin täältä, sitä ennen meen käymään mummun ruusunmarjapuskilla ja vien täältä niitä marjoja kotiin ettei tarvi sitte naapureilta mennä kyselee  Niin munhan piti lähtee jo tänään, mutta päätin sitte että en mee huomenna sinne Lemmikkitapahtumaan. Pistin yhdelle ihmiselle tänään aamupäivästä viestin että ketä sinne on menos meidän pöydän taa, että tarvittaanko mua, mutta ei se vastannu.. No nyt sitte vasta illalla se vastas että mua tarvittas.. Tosi kiva! Meni ny ohi se tapahtuma sitte.. Vaikka mielelläni olisin kyllä sinne menny kattoon millanen tapahtuma se on...

Jaa mutta nyt lopetan tältä erää ja lähden tonne vähän matkan päähän sinne meidän mökille, missä iskä ja Merja nyt on.. Katotaan sielä BB ja sen jälkeen Bondi. Gute nacht!

Sunnuntaina olis ollu kahdessakin paikkaa Porissa mätsäri, mutta yllätys yllätys kumpaankaan en päässy ku vanhukset päätti ettei niil oo aikaa viedä mua sinne. Timon ymmärränki, se alko tapetoida seiniä, mutta äiteellä taas ei mitään muuta ollukaan ku aikaa koko päivän. Olis ollu kiva mennä niihin, täälä kun ei kovin usein mitään järkätä.. Noh joo..

 Tää päivä, tai siis iltapäivä ja ilta, on taas menny tapellessa. Äitin kans enimmäkseen. Se ei edelleenkään usko, että mun unettomuus ei johdu koneesta, vaan siitä, etten yksinkertasesti vaan saa unta! Vaikka joka päivä sitä sais sille tolkuttaa. En jaksa enää tapella sitä vastaan, haluan pois täältä! ..mutta eihän se onnistu ilman rahaa.. Äiti on koko illan tänään ollu yhdestä sattuneesta syystä tosi kiukkunen, se kielsi jopa multa BB:n kattomisen ja käski sammuttaa koneen sen takia ku on ollu niin rankka päivä. No ei auttanu ku totella, ku Timo tuli siihen viereen kans jotain tärkeileen. Enkä jaksa kuunnella sitäkään enää yhtään! Niin no oli äiteellä syy olla kiukkunen, mutta sen kerron vasta huomenna kun pääsen koneelle, nyt en jaksa. Oon nimittäin puhelimella täälä ja tää on melko hitaanlaista kirjottaa näin. Mutta pakko oli päästä jotain kirjottaan.

Tein muuten tänään taas omppuhilloo, hiukan isomman satsin ku viimeks. Mutta pilalle se meni, nimittäin poltin sen vahingossa pohjaan! :/ Ei se nyt ihan hirveeltä maistu, kyllä se kai alas menee, mutta kyllä siinä maistaa ettei ihan priimaa tullu. Harmi, siihen meni niin paljo sokeriaki.

Huomenna se olis taas posliininmaalauspäivä, mutta jostain syystä ei yhtään innostais mennä sinne.. En tiedä itekään että miks. Jos suinkaan huomenna jaksan ja viittin, niin meen iskälle posliinin jälkeen. Siinä on vaan ongelmana se, etten taida osata sinne ja siks toisekseen ei kauheesti huvittais ajella pienellä mopolla tota suurta valtaväylää, jossa rekat ja muutkin menee täysiä ohi, niin että meinaa ilmavirran mukana ajautua pois ajoradalta.
Nyt alkaa puhelimella näppäily riittää ;) Huomenna fiksaan tän tekstin kuosiin :)

*edit 15.9 klo 13.18*

Niin se äiteen kiukkusuus johtu Samista. Sami pääsi kolmelta koulusta ja odotettiin sitä vielä viideltäki kotiin, kun ei ollu pojasta kuulunu mitään eikä vastannu puhelimeen. Sanoin vaan äitille että se on jossain kaverilla ja puhelin on äänettömällä niinku aina. Eipä ollu... Nimittäin vähän yli viis sitte tuli äitille puhelu - poliisiasemalta. Ei äiti sitä sanonu vaan kuulin sen puhelimen läpi, ku joku nainen pälätti ensin nimensä ja loppuun sano Porin poliisiasemalta. Sitte se kysy, että oletko Samin äiti. Enempää en kuullu, mut sit taas lopusta että "koska pääsisit tulemaan tänne" Äiti vastas että vaikka samantien. Se oli jo eteisessä takki päällä ennenku lopetti puhelun, koska se arvas että sitä pyydetään sinne. Ei sanonu mulle mitään, vaikka kysyin että mitä nyt on tapahtunu. Lähti vaan. Pari tuntia ne sielä oli, sitte tuli äiti kotiin autolla ja Samppa hetken päästä peräs pyörällä. Kumpikaan ei puhunu asiasta ensin mitään, vaikka äiti sano vielä ennenku Sami oli tullu että kertoo sit ku se tulee. No mä ja Henkka tivattiin asiaa sen verran että äiti sitte kerto. Sami oli menny koulun jälkeen Sokokselle ja meinannu pölliä sieltä jonku laturin, mutta oliki sitte menny maksaan sen. Vartija oli kuitenki nähny tapahtuman ja ottanu Samin puhutteluun ja kutsunu poliisit. Lopun sitte jo kerroinki...
Lisäks äiti oli pois tolaltaan Porissa viikonloppuna sattuneen auto-onnettomuuden takia. Se 15v poika, Valtteri, oli nimittäin Henkan kaveri ja samalla luokalla. Kuski oli isoveli, nimee en nyt muista. Mukana oli myös toinen veli ja serkku oli se Niinisalossa armeijassa oleva. Henkalle tuli koko päivän kauheesti soittoja, mummuilta ja iskältä ku kaikki kyseli tunsiko Henkka niitä yms. ja kuinka Henkka nyt voi. Jjoo...

Piti laittaa niitä tapetointikuvia nyt, mutta empä ehdikään ku pitää lähtee sinne posliininmaalaukseen. Laitan sitte illalla ku palaan =)

Hiljasta on taas ollu, mut ei mitään oo kyllä tapahtunukaan - paitsi "kotisaralla". Oon nyt todellakin sitä mieltä että mä lähden menee täältä! EN kestä enää! Löysinki netistä pitkällisen etsinnän jälkeen yhden kivan paikan johon voisin mennä jos ne vaan ottaa mut sinne.. Sen nimi on Lehmuskolo.
Eilen oli ihan kumma päivä, itkin vaan "koko ajan" ja olin muutenki tosi herkillä. Mikään ei sujunu, ei sitte mikään.
Timo ja äiti oli aamulla nähny lehdes MiniMessujen ilmotuksen ja Timo yrittikin mua sinne saada. Mä olin nähny saman ilmotuksen jo viime viikolla ja päätin saman tien että en sinne mee vaikka kuka pakottas. Aivan turhaa mennä kuuntelee ja kattelee sinne jotai koulutusvaihtoehtoja ku en todellakaan oo kouluun menos!
Nukkiksen lattioita yritin tehdä mutta oli sen verran paksua värkkiä että ei taida ilman sahaa katketa. Yhden lattian kuitenki sain saksilla sahaten. Timo sen toi ja se on siis tosi paksua pahvia, lennokkivaneria ku ei just ollu.
Timo meni vasta neljään töihin, joten taas tuli sanaharkkaa joka asiasta. En oo siitä tänne tainnu paljoo vuodattaa, mutta joka päivä me riidellään eikä tulla toimeen. En jaksais kuunnella sitä sekunttiakaan! Sitte ku Timo vihdoin lähti töihin, äiti tuli vasta kattoon missä olin ja mitä tein ku ei ollu puoleen tuntiin kuulunu mitään. Jotain se yritti mua lohduttaa ku itkin, mutta eipä paljoo auttanu. Olis tehny mieli kertoo sille että mä en jaksa enää tätä soppaa ja nostan kytkintä, mutta en sitte.. Päätinki että saa sitte ite huomata ku en ookaan enää kotona. Jep.

No tänään ei oo ollu kyllä yhtään parempi päivä. Itkeny en oo pahemmin mutta heti aamusta alko Timon kans sota. Jostain niinkin turhasta asiasta ku aamupala, mutta itepähän alotti taas kerran! Mä herään sillonku herään jos ei oo mitään menoa, en sen mukaan ku Timo sanoo. Mä myös syön aamupalani siihen aikaan ku haluan, en aamulla seittemältä niinku Timo. Joo, heräsin siis vähän ennen puolta kahtatoista. Meinasin mennä saman tien takas nukkuun, mutta en sitte mennykään. Loikoilin sohvalla suurimman osan ajasta ja siitäkös Timo taas sai valittamisen aihetta. No mitähän vittua mun olis sit pitäny tehdä, ku ei ollu tekemistä?!! Hääräillä vaan ympäri taloo muka tärkeen näkösenä ja muka tekevinäni jotain?! Kais'sitte. Onneks se lähti taas töihin neljäks ja tulee vasta 11 mais.

Meinasin lähtee tänään Ilon Taloon, siis baariin, kattoon Aste -räppäriä. Se on ihan hyvä, mutta Cheek on ny ainaki toistaseks viä parempi ku Aste on niin tuore tulokas vasta. Mutta niin, tässä mä nyt vieläki vaan löffään sohvalla eikä oo aikomustakaan lähtee mihinkään. No, ei mulla enää oo samanlaista fiilistäkään ku päivällä. Eikä kaveriakaan. Äiti olis kyllä luvannu rahottaa, että se ei olis ollu ongelma..

Noh, huomenna on kampaaja klo 12.30 ja päätin leikkauttaa sen ekan mallin, jonka esittelin taannoin :) Kampaajan jälkeen otan kuvan ja pistän tännekin jotta näätte millanen tuli  Nyt meen kattoon C.S.I:tä ja sit BB! <3

Miten voisin auttaa ystävääni, joka ei halua apua? Hän on todella pahasti masentunut ja minuu surettaa hänen puolestaan. Olen sanonu, niinkuin kuulemma kaikki muutkin, että hänen tarvis mennä psykiatrille jutteleen. Mutta hänpä ei suostu menemään, sanoo vaan että ei se mitään auta, hän on joskus kokeillu eikä siitä mitään tullu. Ja että kukaan ihminen ei häntä pysty auttaan, vaan Jumala voi. Joo, hän on siis todella uskovainen.
Sanoin hänelle keväällä monta kertaa että mee nyt hyvä ihminen johonki jutteleen ja hän lupas mennä syksyllä monen päivän pitkällisen taivuttelun jälkeen. No, nyt on se syksy ja tää alotti taas että en varmana mene. Että kaikki vaan masentaa häntä enemmän kun tyrkkii tollasilla jutuilla, ja jatkaa kielloista huolimatta, eli kukaan ei kuulemma välitä hänestä. Että hän ei enää luota kehenkään kun kaikki vaan tyrkkii.
Mulla meinaa loppua vähitellen järki sen kanssa! En kykene auttaan enempää täältä Porista käsin, ja vaikka olisinki Tampereella hänen kotonaan, en silti vois raahata sitä psykiatrille tai puhua sille järkee yhtään enempää. Mitä mä teen?!?!?? En tahtois jättää sitä ihan yksinkään oman onnensa nojaan.
Nyt hää on sitte keksiny, että kun Karkussa koulussa olo ei suju paniikkihäiriöiden ja masennuksen takia, että hän kävis koulua kotootaan. No eihän se onnistu. Vaikka hän on kova lukemaan ja tosi ahkera koulussa, niin se teettäis silti niin paljon lisähommaa ja stressiä. Eikä se mun mielestä muutenkaan oo hyväks sulkeutua täysin neljän seinän sisälle, niinku tää jo kesällä teki :<

Ensin luulin, että hän on vaan itte kehittäny ittelleen päänsä sisällä sellasen kuvitelman (eikä pääse siitä eroon), että hän on masentunu ja paniikkihäiriöinen, kärsii sosiaalisten tilanteiden pelosta, viiltelee itteensä ja vaikka mitä, ei kykene niinku normaaliin elämään.. Mutta nyt alkaa oikeesti tuntua että se ei oo sitä, vaan hän on oikeesti masentunu. Tai en tiiä, voihan se olla sitä kuvitelmaa edelleenki, mutta sitä ei vaan helposti huomaa, en minä saatika hän itte, ku tää on eläny siinä jo niin kauan ja vahvasti. Noh en tiiä..

Toivosin vaan voivani jotenki auttaa häntä, saamaan hänet käsittään tilanteensa ja hakeen apua. Mutta miten??!? Ich keine Ahnung :(

Tää on taas niitä päiviä, että kun aamulla menee joku pieleen, on koko päivä pilalla. Äiti, kummitus, serkku, ja se verho-ompelija Tuula tuli kahden aikaan kaupungilta ja syötiin sit. Sen jälkeen alettiin esitellä verhoja ja siitäkös mun mieli synkkeni taas entisestään! Etenkin sen yhden tietyn verhon kohdalla... Juu, mun. Äiti olis halunnu keittiön tapettiin koivunrunkoja, mutta ku ei niitä saanu, niin valitti niitä sitte mun verhoihin! Ja voi vittu ne oli rumat!! Yks musta koivunkarahka valkosella pohjalla. Ne ei oo kans mitään miettiny ku on sen verhon valinnu! Ja taisin sanoo ennenku ne lähti että et sitte valitte mun huoneeseen minkäänlaista rättiä ettei sitte tuu sanomista! Hyvin usko.. Että pitikin mennä sanoon että pelkät sivuverhotkin käy, mutta mielellään kappa. Jos olisin pitäytyny siinä mitä ensin päätin, että pelkkä kappa, ei sivuverhoja, niin tollasta ei olis tullu! Se kangas ei ois meinaan sopinu kapaks.

Mä en ainakaan pistä niitä rättejä mun ikkunaan! Ihan sama minkälaiset niistä tulee ja makso mitä makso! En saatana kattele niitä sekunttiakaan! Jos se iskee ne mun ikkunaan ku oon jossain ja nään ne ku tuun takas, niin revin ne kyllä saman tien alas!

Muut verhot yllätys yllätys oli osannu valita sentään, tosin keittiön verho olis mun mielestä kuulunu kyllä makkariin. Mutta ihan sama mulle. En oo ny pariin tuntiin puhunu kelleen mitään, näyttäny vaan synkkää ja perin vittuuntunutta naamaa. Onneks noi ihmiset lähtiki jo äsken.

Juu tällästä, nyt ei kyllä ainakaan huvita ruveta tapiseeraamaan laatikostosta nukkekotia. Jos huomena olis parempi päivä =) Toivoo sopii.

...mihinkään. Yöpöytälaatikosto tuli tänään aamulla kummituksen ja serkun mukana Yläneeltä, ja vaikka vielä eilen suunnittelin intoa piukassa mitä tapetteja laittelisin seinille ja mitä huoneita tulis ja kuinka päin, niin tänään kaikki into oli tipotiessään. Liekö johtunut siitä, että ankea herätys tuli jo puoli yhdeksältä. Olisin halunnu nukkua kun keskiviikosta asti joutunu heräämään klo 7.50 että ehti töihin. Mutta juu.. Ehkä se inspis tästä vielä tulee, tänään tai huomenna. Ainakin se on helpompi tapetoida kun se edellinen oikee nukkis. Hehheh, vaikka sekään ei oo vielä täysin valmis !

Eipä sitten ollu inspistä lähtee sinne mattotalkoisiinkaan. Pistin vaan viestin Tettille että meille tuli vierai.. Joka siis on kyllä ihan tottakin, tuli meille kummitus, yks serkku ja kummituksen työkaveri, joka suunnittelee ja tekee meille verhot.
Ja verhoista puheen ollen, piti lähtee kankaita katteleen ja ostaan kaupungista, mutta ku mä huomasin että mun hyllynreunalta oli hävinny euro, tiesin heti ketä syyttää ja sain kauheen itkupotkuraivari kohtauksen  No en ihan sentään mutta suutuin kyllä ihan riittävästi että ei enää huvittanu lähtee kaupungille. Ja Henkka sen euron siis vei! Pistin eilen kirjahyllyn reunalle 3,50€ ja aina kun menin aamulla siitä ohi, ne oli siinä. Eikä ollu varmaan viittä minuuttia kun viimeks huoneessani kävin ja hypistelin niitä rahoja, niin ku sitte menin hakeen käsiveskaani laittaakseni rahat rahapussiin, siitä oli euro poissa! Mitä tästä taas opimme?! - ÄLÄ JÄTÄ MITÄÄN VELJENI NÄKYVILLE MITÄ ET HALUA VARASTETTAVAN !! Henkka tietysti kiisti vieneensä sen rahan, mutta eipä täällä muitakaan oo joka varastaa ja koirat ei ylety niin korkeelle ja siks toisekseen niitä ei kiinnosta mun rahat vaikka olis lattianrajassa! Eikä ollu ees eka kerta, eilen se kävi mummun kassilla sillä välin ku äite ja mummu oli pihalla ja otti mummun rahapussista 7€! Se oli aiemmin käyny kinumas äitiltä rahaa mut ku ei antanu, tuli kinuu multa mutta ku en kans antanu niin kävi sitte mummun kassilla. Saatanan kusipää! Eikä siis ollu kyllä toi eilinenkään eka kerta, Henkka on varastanu kaikilta koko ikänsä! Jos ei rahaa, niin kaikki karkkipiilot ja limpparipullopiilot se on aina löytäny. Oli ne sitte keskellä keittiön pöytää, vaatekaapissa vaatteitten seassa tai munalukollisessa kaapissa niin Henkka ne kyllä vie! En ymmärrä miten jätkällä voi olla niin saatananmoinen himo, ihan ku ei olis koskaan mitään saanu, että on pakko varastaa! Eikä se usko tietenkään jos sille sanoo että ei nyt saa rahaa tai suklaata tai jotain! Ja on se kaupastaki varastanu monet kerrat ja melkein aina kiinni jääny, mutta silti ei jätkä opi mitään! Kai se tarvii ihan kunnon poliisin puhuttelun ennenku uskoo.

Oho, aihe vähä lipsu  No eipä mulla kai muuta asiaa ny tällä hetkel, ketuttaa ihan kiitettävästi mutta se ny ei varmaan mikään ihme ookaan..  Palaan asiaan iltasella jos asiaa ilmenee.. Muussa tapauksessa palaan astialle huomenissa onkikilpailujen jälkeen..

...blogissa siis, täällä talossa onkin sitten kaikkea muuta kuin hiljaista. Blogissa oli viikonloppuna tauonpoikanen, koska DNA:lla toiveista ja ohjeistuksista huolimatta ei juttu kulkenut tarpeeksi. Timo soitti sinne ja sano, että ei oo järkee katkasta yhteyttä ja taas pistää se päälle viikonlopun jälkeen. Puhelimeen sanottiin että joo ei niin, että yhteys pysyy. Mutta kuinka kävikään? Perjantai yöllä jotain klo 1 jälkeen en enää päässy nettiin. No netti kuitenki luvattiin takas maanantaina, Timo soitti sinne aamupäivällä että ku ei pelannu, niin ne lupas hoitaa asian kuntoon päivän aikana. Eivät kuitenkaan pitänee lupaustaan, netti toimi vasta tänään. Noh se siitä...

Niin, täälä oikeessa elämässä ei ookaan sit ollu kovin hiljasta... En taas ymmärrä mikä mulla on. Ihan ku olisin kovinki herkillä jostain syystä - ihan ku raskaana  tai siis enhän mä siitä herkkyystilasta mitään konkreettisesti tiedä, kuullu ja lukenu oon vaan... Mutta niin.. Oon taas itkeny ihan kauheesti, loukkaannun tosi helposti aiheesta ku aiheesta ja on muutenki ihan kumma olo  Eikä kyllä riidoiltakaan olla taas vältytty :(
Toissapäivänä eli sunnuntaina iltapalapöydäs ku äiti alko selittää mulle siitä että pitää maanantaina mennä työkkäriin ja herätä "jo" klo 8, niin aloin poraan siitäki. Kuuntelin sen selitystä reilun varttin verran kasvot käsiin painettuna ja ku se lopetti, pyyhin kasvoni ja söin kesken jääneen iltapalani sanaakaan sanomatta ja painuin nukkuun. Tai no, en saanu nukuttua koska jatkoin poraamista sängyssäni. Itkin sit jotain 20 min ennenku sain itteni rauhottuun. Silti pyöriskelin sängys pari tuntia ennenku nukahdin.

Maanantaiaamuna sit menin sinne työkkäriin puol 10 aikaan. Se nainen sano mulle just sen asian, mitä olin pelänny koko ajan: Jouduin jollekki helvekon odotusajalle viideks kuukaudeks, eli rahaa ei tuu ennen 6.12! Voi vittu, joudun nyt sit palloileen tääl viä koko loppuvuoden!! En jaksa niin kauaa! Mietin sitäki et jos muuttasinki iskälle... mutta sitte todellisuus palas takas pääkoppaani ja tajusin, että eipä siä iskälläkään kovin hohdokasta olis. Jhu...

Palatakseni taaksepäin, oltiin lauantaina ja sunnuntaina koiranäyttelyssä. Siis mä ja haukut. Lauantaina aluks ku oltiin menos raviradalle, tuli vettä n. 10 min niin paljo ku taivaasta mahtu, mut onneks se sit loppu. Mutta se riitti silti kasteleen mut kokonaan, vaikka oli sadetakki päällä, koiratki oli ihan märkiä ja tietysti kaikkien näytteilleasettajien teltat ja tavarat oli ihan märkiä  Niin meidänki, siis Satesyn :( Mutta onneks ne sit kuivu ku ei loppupäivästä enää satanu :) Samoin kävi sunnuntaina. Silloin mulla ei kyllä ollu koiria mukana, koska oli mun työvuoro.. Aattelin että ne häirittis mun hommia, mutta kyllä ne olis sittenki sinne voinu ottaa, ei meidän teltalla käyny paljookaan porukkaa.. :/ Noh, näyttelyt meni kuitenki ihan hyvin :)

Ja sitte... Mistä näitä senttejä eiku santereita oikeen tulee? Meinaan siis sitä, että Santeri on taas alkanu tulla mun uniin. Luulin perjantaina että se olis ollu vaan yksittäinen kerta, mutta ei - se on tullu mun uniin taas joka yö ! Sinänsä en valita, ne on ollu aikas kivoja unia ;) mutta silti kyllä valitan, koska haluan päästä siitä ihmisestä eroon. Lopullisesti!

Että tällästä taas tällä kertaa...

Oon kuunnellu Voicelta ny vkonlopun aikana useampaan kertaan vielä toistaseks tuntemattoman esittäjän biisin Love is my druck ja oon ihan rakastunu siihen! <3 Se on niin ihana! <33 Ja sitten diggailen yhtä toistakin biisiä Voicelta, senkään laulajaa vaan en muista.. Sen nimi on What would mama do.. :) (*edit* esittäjä Pixie Lott) Onhan se aika rasittava sinänsä, mutta kun sen kuuntelee pariin kertaan, jää koukkuun niin ou-ou kohtiin ;) Tai ainaki mä jäin

Ei tällä kertaa muuta 8) Pojat on illalla menos Porin Viasvedelle johonki karting-tapahtumaan, saa nähä meenkö mäki :>

Niinpä niin, kohta se on jo loppusuoralla.. vai oliskohan jo? Autotalli ja varasto on vielä kokonaan koskematta, talosta lähti jo tänään melkonen kasa kamaa, kun Timo tuli pyörähtään iltapäivästä peräkärryn kanssa :) Mun huoneessa on vielä jokunen jätesäkillinen vaatteita ja joitain erinäisiä rojuja mitä en viel keksiny mihkään laittaa.. Olkkarissa on jotain kolme isoo pahvilaatikollista tavaraa, kirjoja, juhlaastioita ja ylimäärästä roinaa kans.. Poikien huoneessa taitaa olla eniten taravaa, Ankkoja, leegoja, autoja, ja muita melko lapsellisia leluja... Sekä joka huoneessa on viel nää isot kalusteet, sängyt, kirjahyllyt, pöydät yms.. Empä olis arvannu et munki huoneessa on noin paljon pölyä  Vaikka aina välillä siivoilin tota kirjahyllyäkin, ku muuttelin järjestystä ja muuten vaan pyyhin pölyjä ku alko oleen lasihyllyillä harmaa kerros..  Mut kyllä tää tästä varmaan =)

Koirat on ollu ihan poikki nyt pari päivää, kun ne tietysti ihmettelee että mitä tapahtuu kun kaikki painaa tukka putkella ja pakkaa tavaroita.. Ne on juossu kaikkien peräs vuoronperään ja etenkin mun touhuja ne seuraa erittäin tarkasti  Jos meen vaan pikasesti käymään jossain muussa huoneessa, ja sanon koirille että ei tarvii tulla, niin eiku ne pomppaa saman tien lattialle !  Aattelee varmaan että heitä ei ainakaan jätetä kyytistä  Tän hässäkän takia on koirien lenkki jääny ny eilen ja tänään väliin, mutta ompa ne onneks pihalla saanu juosta niin paljo ku tykkää.. vaikka ei se tietenkään oo sama asia..

Tänäänkään ei oo muuten selvitty riidoitta ja huudotta :/ En ymmärrä miks mua sorretaan koko ajan! Kukaan ei kuuntele mua, ärsyttää ja kiusaa vaan. Ja näin muuttaessa heitetään kaikkia mun tavaroita roskiin joita viel tarttisin ja haluaisin säilyttää. Ymmärrän kyllä että kaikkee ei voi säilyttää, mutta oon jo aikaa sitte kattonu ne mitä heitän pois, ja kyllä sitä on tänäänki tullu matkan varrella eteen.. Mutta että kysymättä heitetään mun juttuja pois. Viimesin oli mun tussit ja muut kynät, joita säilytin poikien huonees ton koulupöydän lähdön jälkeen.. Kuulin tänään Samilta, et äiti oli heittäny mun kynät roskiin jo EILEN! Äiti vaan sano että ku ne oli muka niin vanhoja. Ja paskat! No olihan siel vanhoja tussejaki, joista ei liiemmin enää väriä irronnu, mut ei äiti niitä oo testannu joten se ei voi tietää. Siel oli paljo sellasiaki kyniä, jotka toimi ihan hyvin. Todella toivon ettei sinne joukkoon oo eksyny yhtään stabiloo! Sillon mulla kilahti! Otin avaimet, kypärän ja lähdin ajaan mopolla kylälle. Mutta empä päässy pitkälle, rakas veljeni Henkka on tällä viikkoo lainannu mun mopoo kolmesti ja saanu noilla reissuillaan tankillisen käytettyä! Todella ihanaa =) Vaadin siltä kyl sen bensarahan takas. Heitin pienen kiesin kylällä, tulin takas mut ajoin meidän kadun ohi tolle meidän kadun takana olevalle asuinalueelle, kiersin sen ympäri ja tulin sit kotiin. Koko reissuun meni aikaa tuskin puolta tuntia.

Mun huono tuuleni on jatkunu siitä asti koko päivän. Välillä oli kyllä ihan ilosiakin minuutteja, mutta tosiaan se jäi siihen pariin minuuttiin. Että mua ärsyttää!! Mua ärsyttää nyt ihan kaikki! Mikään ei oo hyvin. Väsymys painaa päälle, mutta ku en saa nukuttua. Kaks edellistä yötä valvoin taas neljään asti. Mä en ymmärrä, miks se helvetin lekuri ei voinu kirjottaa mulle niitä unilääkkeitä, että saisin nukuttua! "Katotaan nyt vielä" Joo kato keskenäs.
Oon kärsiny huonoista unista koko ikäni, mutta erottuani Santusta, siis ei Santeri the kusipäästä vaan siitä ekasta Santusta, se unettomuus paheni. Ja siitä on nyt öö.. puoltoista vuotta. Oho, ompa aika menny nopeeta  Viime kesänä paheni entisestään, ku olin siä heppatallilla kesätöis ja paloin ihan loppuun. Viime syksykään ei ollu helppo koulussa. Navettatöitä oli ihan liikaa, siä olis saanu hypätä vaikka joka päivä jos olis halunnu. Perkuleen allergiatestit ku ei näyttäny viime keväänä että oon oikeesti homeelle ja turpeelle allerginen. En voi mennä navettaan, koska mulle tulee sielä kuumetta ja flunssanen olo, viime keväänä jopa turpos silmät sillain että ne oli melkein kiinni ja iho niin rutikuiva ku vaan voi olla, siis muualtakin ku vaan silmistä.. Oikein kivasti kirveli, varsinki naamasta ku rasvaili sitä aina aamu- ja iltanavettojen jälkeen.  Oho, aihe vähän karkas

Empäs muuten laitakaan vielä kuvia siitä kaakusta, kun kameran piuha eksy vahingossa pahvilaatikkoon siinä tohinassa  Ens viikolla varmaan sit

Nyt en keksi kyllä enempää kirjotettavaa, meen nukkuun ku huomenna herätys jo klo 8! Yritän päästä jollain konstilla koneelle lauantaina kertoon arvonnan voittajan ja kyseleen tietysti yhteystietoja =) VIELÄ PÄIVÄ AIKAA OSALLISTUA ARVONTAAN!!   Toivottavasti jossain koneella pelais viä lauantaina netti..

Eilinen ei taas menny ihan putkeen meidän perheellä. Tai itseasias se alko jo perjantai-iltana. Huudettiin, tapeltiin ja mä itkin. Ja mistä? No muutosta tietenki. Äiti ei edelleenkään usko, että jos kerran saan 700€ tukia ja ku vielä yritän ettiä töitä, että en muka eläis tosta summasta jäävällä n. reilulla 300€:lla! Todellaki elän! Sanoin, että ehkä ekana ja vielä toisenaki kuukautena voi tehdä loppua kohden tiukkaa, jos en sittenkää jostain syystä tajua sitä rahanmenoo. Mutta kyllä sitä sitte pikkuhiljaa alkaa tajuta. Mutta ei menny läpi. Äiti huusi mulle, mä huusin sille ja veljet viä vittuili ja huusi väliin. Mulla meni hermot! En muista enää mitä perjantai-iltana tapahtu, mutta eilen aamulla huudettiin kuitenki niin, että ku äiti lähti puol 2 töihin, pistin Nooralle viestiä että en jaksa enää. Se sitte kutsu mut niille ja tietenki menin. Poikia ei kiinnostanu mihin menin, vähin äänin pakkasin kassiin yhden yön tarpeet, sanoin pojille että morjes, mä lähen vittuun täältä ku mua ei täälä kaivata! Ja että ruokkii koirat viideltä ja sit lenkille.
No, pojat oli sitte jossain vaiheessa tajunnu että tosiaan en oo kotona ja oli soittanu äitille. Äiti soitti mulle töistä seittemän aikaan ja kysy missä olin. Sanoin että Nooralla. Se oli helpottunu, ku kuuli että olin "tallessa". Mutta toru silti, että pitäs ilmottaa jos lähtee. Sanoin vaan että no hemmetti, paljo mua varmaan kiinnostaa ilmotella mun menoista ku meillä menee niin "hyvin" nyt. Sitte mamma vaan sano että joo-o, ymmärtää mua. Toivotti viä hyvää yötä ja lopetettiin sit.

Meillä oli Nooralla hyvin hauskaa! Ensin olin tietysti vähä mieli maassa, ja mun naamasta näki että olin itkeny ja paljon, mun silmät oli punaset ja vetiset, näytin kuulemma siltä että voisin taas itkee koska tahansa. Pari kertaa meinasinki, mutta sain pidäteltyä. Kerroin Nooralle meidän illasta ja aamusta ja se yritti lohduttaa. Pikku hiljaa se sitte sai mun mielen piristyyn ja yöllä olin jo melko hilpee.  Vietiin Nooran koiria uimaan läheiselle lammelle, toinen makas vaan puskassa ja toiselle heitettiin keppiä veteen, eikä se olis millään halunnu lopettaa uimista.
Mentiin Nooran kaverin luo (tai no on se vähä munki kaveri) lainaan leffoja. Olin kyllä tuonu yhden leffan mukanani, mut Noora sano et valvotaan koko yö  No, sillä reissulla sit meniki melko kauan, alettiin laulaan karaokee ja Nooran äiti ja Evan, siis sen kaverin, isä lähti tänne Jämijärveltä hakeen kaljaa. Ne viipy sillä reissulla yli puoltoista tuntia. Evan äiti oli ihan kännis, selitti koko ajan jotain ihan omaansa ja me Nooran kans naurettiin välillä ihan katketaksemme sen jutuille!  No, sitte ku Nooran äiti ja Evan isä tuli, lähdettiin melko pian takas Nooralle. Alettiin kattoon saman tien leffoja. Ensin Ocean tribe, sen mun keskiviikkona ostaman leffan. Sitte katottiin V2. Oli viä Million dollar baby kattomatta ja kattomatta se jäiki, sillä se oli poltettu cd:lle eikä dvd-soitin tietenkää tukenu sellasta läpyskää. No, meni noissaki silti puol neljään asti, sitte katottiin hetken aikaa Se Oikea -chattia ennenku alettiin nukkuun, siis vähä neljän jälkeen.

Mun yö oli katkonainen, heräilin parin tunnin välein. Kahdeksalta heräsin viimesen kerran, ennenku sain sit kunnolla nukuttua ja sen jälkeen heräsinki vasta puol 12. Kolmeen asti vaan lötkötettiin ja pötkötettiin, sitte mentiin hakeen Nooran hevonen tarhasta, harjattiin se kunnolla ja vietiin vähä kauemmas toiselle laitumelle. Sen jälkeen taas takas sisälle, Noora ja Henkka, sen poikaystävä, alko siivoon ja mä juoksin lätkä kädes ympäri huushollia yrittäen saada kaikki kärpäset kiinni!  Jotenki saatiin aikaa kuluun seittemään asti kun Nooran äiti tuli töistä ja lähdettiin samoin askelin Kankaanpäähän, mää kotiin ja Noora, sen äiti ja Henkka meni yhdelle tutulleen saunaan ja suihkuun.. (Nooralla on vesivahinko eikä niillä tuu lämmintä vettä ollenkaan..)

Tää ilta on menny ihan kivasti, äiti oli ilonen ku tulin takas kotiin ja halas pitkään. Pojatki on ollu ihan hiljaa koko illan, kai äiti on sanonu niille että tuun kotiin pian että olis hiljaa eikä haastais riitaa. Ihan hyvä vaan että on ollu hiljaa, juuri ku sain pidettyä päivän hermolomaa ja mieleni takas ilosemmaks, ettei ne heti taas pilais sitä. Toivottavasti huominen menis taas yhtä kivasti =)

Charles Plogman - Mitä vastaisit?

Sanoja aina löydä en
ja se poispäin työntää
Sävyjä liikaa tulkitsen,
pakko on se myöntää.

Joskus sä puhut vaieten
eikä tiemme kohtaa
Sanon sen melkein kuiskaten:
Mihin tää johtaa?
Mietin mitä me teemme toisillemme?
Sitä kaikkein tärkeintä näe emme.

 kertosäe
Mitä vastaisit jos kysyn:
"Tahdotko jotain enemmän
vai riittääkö kaikki tää?"
Mitä vastaisit jos kysyn:
"Luuletko tämän kestävän
ja mikä on määränpää?"

Mieli hauraana,
sydän paljaana,
olen valmiina
ja toivoa täynnä.

Mitä vastaisit jos kysyn:
"Tahdotko että huomenna tässä pysyn?"

Tahtoisin kohti kulkea,
ottaa meille aikaa.
Rintaani vasten sulkea,
elää samaa taikaa.

Joskus sä puhut vaieten,
eikä tiemme kohtaa.
Sanon sen melkein kuiskaten:
Mihin tää johtaa?
Mietin mitä me teemme toisillemme?
Sitä kaikkein tärkeintä näe emme.

 kertosäe

Vahvistuu edelleen mun käsitys siitä ettei musta välitetä eikä kukaan halua olla mun kans. Tänään taas yks kaveri peru tulonsa meille, ihan muuten vaan, ettei siis olis ees niitä synttäreitä. Sano tulevansa joskus toiste. Niin kyllä se joskus toiste tiedetään, ei sitä tuu ikinä. En ymmärrä miksei sekään voi suoraan sanoo ettei halua tulla. Empä taida mäkään sit mennä sen luo heinäkuun lopulla. Sillä oli joku sovittu meno kaverinsa kans. No joo niin ollaan meki sovittu jo ennen ku Karkusta lähettiin et nähään sitte. Jjoo..

Mun ärsyttää. Mua ärsyttää niin suunnattomasti! Nimittäin mummu. Olis pitäny pitää vaan suunsa kiinni taas, ku tiesin mitä se aikoo sanoo. Kerroin sille meinaan sen, että päätin jättää menemättä kouluun. Tiesin tasan tarkkaan mitä se meinaa sanoo. Miks et mee, kyllä se olis hyvä mennä kouluun eikä pitää mitään välivuosia ja päläpäläpälä. Ja sille ei kelpaa noi kakut mitä oon tehny, tai siis millai aion koristella. Se meinas jopa tehä uudet lihapullat, ku pelkäs että heitin vähä liikaa sillon sitä sipulikeittoo sinne, että jos maistuuki liikaa sipulilta! Sille ei kans kelpaa mikään! Ja se ei voi sitä suoraan sanoo, kiertelemällä ja kaartelemalla, mut sen huomaa sen puheesta ja käytöksestä millon se valehtelee ja millon on tosissaan.
Joo olis todellakin pitäny pitää suu kii ja kertoo sit vasta loppukesästä. Tuli taas tietoo että he koittaa keksii mulle aktiviteettia sinne, voi tulla usein käymään ja voi vittu vaikka mitä! En jaksa. En jaksa kuunnella sitä, mummu on niin täydellisyydentavottelija ettei kyllä kukaan! Kaikki pitäs aina olla just eikä melkeen. Ei riitä sinne päin, pitää olla täydellistä.
Mutta en voi sille mitään että oon näin huono ihminen, mua ei kiinnosta enkä halua olla täydellinen. Enkä voikkaan olla. Oon jo tehny elämässäni niin paljon väärin. Väärin mummun ja muitten mielestä. En suorittanu peruskouluani kovin kunniallisesti. Jätin rakkaat harrastukseni, hevoset ja posliininmaalauksen ku lähin Tampereelle. Seurustelin tytön kaa. Menin amikseen, vaikka piti mennä lukioon. Marisin koko viime kesän ku olin kesätöis. Jätin koulun kesken, vaikka olis pitäny jatkaa loppuun. Nyt meinaan pitää välivuoden koulusta. Ja muuttaa omaan kämppään, omaan rauhaan.
Mutta en jaksa enkä halua tehdä aina niinku muut haluaa. En vaan jaksa. Eikä mua huvita miellyttää kaikkia, tää on mun elämäni ja elän sen niinku haluan!

Joo tällästä taas tällä kertaa.. Ei mee hyvin ei.

Johan tätä hyväntuulisuutta ja aurinkoisuutta jo olikin ihan "riittämiin". Odottelinki jo sitä päivää koska mun mieliala muuttuu, sillä tää oli liian hyvää ollakseen totta. Kestikin jopa kuukauden, miinus ne muutamat angstipäivät välissä.. Erehdyin jo tossa yks päivä luulemaan, että oonko mä SITTENKIN päässy masennuksesta ylös - mutta onneks vaan erehdyin.

Mä oon niin väsyny. Väsyny tähän kaikkeen. Elämään. Olemaan. Ajattelemaan ees. (tässäkään kirjotuksessa ei varmaan päätä ei häntää, en kykene enää ajattelemaan.) Eiks siinä Tiktakin laulussaki sanottu, että mä oon niin väsynyt, turta ja sekaisin. Musta tuntuu just siltä. On niin turta olo. En jaksa enää, se seinä tuli nyt vastaan. Liian monta yötä valvottuna, liian monta karikkoo matkalla. Santut. Koulu. "Kaverit". Kiusaaminen. Muutto. Ja ehkä kaikista pienin, mutta ei vähäpätösin: Nooran kans meni välit poikki, toistamiseen, ainaki hetkellisesti.

Mun tekis mieli vaan itkee, oon niin väsyny. Mutta ei, itkua ei tuu. Vaikka kuinka yritän, niin ei. Itku helpottais mun oloa, tosi paljon, ainaki jollain tavalla hetken. Toissailtana kyllä itkin hetken, kun tuli Janin kans puhe koirista, ja ku sanoin, että ei Hippakaan elä ikuisesti, purskahdin itkuun. Tajusin sen samalla kun sanoin sen - tosiaan, mun oma rakas pikku kultani ei ookkaan täällä mun kanssani mun koko elämääni. Ehkä enää vaan 10 vuotta. Se on niin lyhyt aika! Annoin tulla, varttin verran tuutin täydeltä, sit se loppu. Se loppu yhtä nopeeta ku alkoki. Hetken verran nyyhkytin, mut sit se loppu. Sitä ennen en oo itkeny varmaan kuukausiin, enkä sen jälkeenkää kertaakaan. Miks mä en itke vaikka mua itkettää?! Se helpottais mun olooni jos sais surra kaikki jutut pois. Ja sureminenhan ei tunnu miltään ilman itkua. Ei meikäläisellä ainakaan.

Kuten jo totesin, tässä kirjotuksessa ei oo päätä eikä häntää. Mun piti kirjottaa mun tuntemuksista ja ajatuksista yksinkertasesti, mutta koko paska levis käsiin. Aloin erottelee asioita ja selittään niistä. Noh jatketaan nyt samalla linjalla sit...

Mä haluaisin vaan kuolla. Kuolla pois. Mikään ei enää tunnu miltään, ei kiinnosta ja tuntuu että kukaan ei ees välitä musta. Ei oo ketään kaveria näkyny lomalla täällä vaikka oon pyytäny miljoona kertaa, ei kukaan juttele ees mesessä. Tai galleriassa tai naamakirjassa tai ylipäänsä yhtään missään! Ketään ei kiinnosta mitä mä teen, mitä mä ajattelen, minne mä meen. Ketään ei varmaan ylipäänsä kiinnosta onko mua olemassa. Kukaan ei kaipaa, kukaan ei välitä. Kuole pois siis, niin on parempi.

Synttäritkin meni sit varmaan ohitte tältä erää, kun kerran 4 pv ei meille sopinu Henkan rippijuhlien takia, vuokraajalle ei 10 pv, niin siinähän sitä sit jo olikin, ei siinä oo enää mitään mieltä juhlia juhlia loppukuusta, jotka on oikeesti ollu jo alkukuusta. Ja kukaan kaveri ei ees osaa sanoo päivää millon niille sopis. Sanoo vaan että kysy muilta tai päätä itte, kerro mulle sitte niin katon pääsenkö tuleen. Seki kertoo melko paljon, että ei ne oikeesti halua edes tulla. Ei mulla mitään kavereita ole. Jos ne haluais tulla, ne luettelis liudan päiviä jolloin niille sopis, voisin ite sit pistää ne ylös ja kattoo et mahdollisimman monen listassa olis sama päivä. Mutta ei. Ne vaan sanoo et joo tuun mä, olis kiva nähä pitkästä aikaa. Ja vitut.

Oon aina yksin. Aina. Vaikka mulla olis lauma kavereita vierellä, oon silti yksin. En kuulu siihen joukkoon. Mihinkään joukkoon. Vaikka mulla olis poikaystävä, oon silti syvällä sisimmässäni aina yksin. Kukaan tähän mennessä ei oo viä saanu mua tunteen olooni siltä, että mä olisin jossain. Jonkun kanssa. Etten olis yksin. Joskus se tunne vaan hukkuu arjen pyörteisiin, enkä aina huomaa sitä että oon yksin. Mutta kun pysähdyn hetkeks kuunteleen itteeni, vaikka ihan muistakin syistä, niin se tulee sieltä. Oon yksin tässä maailmassa ajatusteni kanssa, kukaan ei pääse niihin kiinni eikä kukaan osaa auttaa mua niitten kanssa. Hetkellinen tsemppi voi auttaa hetken, mutta koska kukaan ei tajua mua, niitten sanonnatki on myös yhtä tyhjän kans. Massatuotantoo, kaikki sanoo että tsemppiä, kyllä se tästä. Ne sanoo niin koska ne ei tajua mua eikä osaa auttaa.

Angst. Vajosimpa mä alas. Mä oon nyt pohjalla taas. Syvällä, syvällä kaivon pohjalla, josta ei taas ihan heti nousta ylös. Kuka mua siinä auttais, tsemppais oikeesti mua täältä ylös, koska yksin en siihen pysty? Ei kukaan, koska ei oo ketään. Oon yksin.

Hyvää jussia toivotteleepi teille kaikille Tintti & Hippa ja Lady Juhannuskuvan kera ;) (tosin vuodelta -07)
 Mummulan laiturilla edessä Leisku ja takana Hippa :)

Lähdetään huomenna mummulaan koirien kans viettämään jussia. Minäki peruin sit suunnitelmani enkä jää yksin kotiin.. Ei siinä kyllä olis mitään mieltä yksin tääl ryypätä ja popittaa, ku popit joutuu sulkeen jo klo 22 ku mamma tulee töistä...  Äiti käski eilen pistää mummelille sellasen viestin, et jos en saa ottaa siel nii en sitte tuu.. Ja tänää toteutin sen - ja sainki mummulta luvan! Jes! Ja ne kattelee paikallisista lehdistä jos jossain olis karaokelaulantaa.. Pojat sano et Kasinolla olis ainaki. Kutalan Kasino on siis sellane veneilijöitten kaljapaikka :D Siel pidetään kesällä Sikajuhlatki, joissa olin viime vuonnaki ja aion mennä tänä vuonnaki (: Toivottavasti en törmää Janneen tällä kertaa...
Iskä sano et Mari ja Timo tulis Turusta kans mökille juhannusta viettään.. Voi olla ihan kivaakin :) Pe ja la mennään sit mökille syömään... :)
Toi mökki on siis mummulan vieressä.. ja kuuluu mummulle ja pappalle.. se on ollu ennen monta vuotta vuokralla muille kesäisin, mut pari kesää sitte pappa lakkas vuokraamasta sitä ja anto sen iskälle ja Merjalle käyttöön.. Mummulasta mökille on tietä pitkin matkaa n. 200m, vettä pitkin n. 400m.

Sit pitää vuodattaa viel ihan "asiaakin".. Janin kans meni sukset vähä ristiin tossa toissa päivänä, se oli jostain saanu päähänsä et haikaillaan molemmat exiemme perään tai jotain, että tää juttu ei oikeen toimi just nyt... Ja sitte se meni viä lukeen ton jutun siitä uudesta tyypistä niin tuli vähä lisää vettä myllyyn.. Sano että kattellaan tässä ny hetken et mitä tapahtuu jne. En huomannu sitä aiemmin, mut ton jutun jälkeen huomasin melko selvästi, kuinka paljon olinki kiintyny siihen.. Päivällä ku oltiin syömäs siä Rollssis ja toi viesti pamahti mun puhelimeen, suu loksahti auki. Meinasin ruveta poraan sillä samalla sekunnilla, niin paljon ja syvältä se jotenki kolahti :/
Se ilta meni hyvin kylmissä merkeissä, eilinen jo hiukan paremmin : > Tänään Jani taas sano että hani ; ) En tiiä tarkottiks se sitä niinku oikeesti, vai vaan kirjotti niin.. Mut eilisen perusteella olis kyl voinu tarkottaakin : >
Mutta edelleen teen väärin.. sen toisen kans.. : / Sen kans vaan on niin ihanaa ;) Voisin kirjottaa siitä enemmänki, mut en viitti koska Jani edelleen käy lukemas tätä.. Ja siitä vasta soppa syntyis.. En haluais menettää kumpaakaan, mut tiedän ettei "kaksoiselämääkään" voi kovin kauan elää - ja se on väärin toista kohtaan..  mutta en osais valitakaan...

Noh, nyt meen nukkuun ja huomenna viettään sitä jussia.. Koneelle pääsen seuraavan kerran ehkä sunnuntaina.. See ya!

Eipä mitään kummempia tällä kertaa, kuhan nyt jotain rustailen..

Koska kaikkia kiinnostaa tietenkin, niin kerron, että siivosin eilen vaatekaappini. Mua alko ärsyttään se, kun kaikki vaatteet oli ihan hujan hajan siellä täällä, vaikka joskus talvella viimeks järjestin t-paidat, topit, housut ja pitkähiaset omiin pinoihinsa, niin nyt ne oli ihan sekasin. Ja muutenki niin täynnänsä vaatteita että ei sieltä ees saanu takanurkasta just sitä paitaa minkä tänään olis halunnu päällensä laittaa. Nyt ne on siististi omissa pinoissaan, vaihteeks taas löytääki jotain ) Otin paksuimmat talvipaidat kokonaan kaapista pois ja pistän ne pahvilaatikoihin. Ei niitä enää kannata kaappiin yläkomeroon tunkee jos kerran heinäkuussa muutetaan pois.. Sukille ja alushousuille pitäs viä saada isommat laatikot, kun niitä on niin paljon että pursuaa laatikoista yli.. Harmi vaan tohon kaappiin ei mahdu isommat laatikot, eli pitäs joku muu ratkasu keksiä.... Moneen laatikkoonkaan niitä ei voi jakaa, koska on vaan yks hylly vapaana niille ja hyllylle mahtuu vaan ne kaks lootaa. Jhu..

Tänään käytiin äiteen ja Timon kans mummun uudessa kodissa. Timo laitto mummulle keittiön seinään hyllyn mihin se saa pistää mikron, niin jää enemmän laskutilaa muille.. Naulakon kylppäriinki se Timo asensi.. Äitin kans otettiin verhoja ikkunoista pesuun ja pistettiin toisia paikalleen : )

Mua niin jänskättää ens maanantai, ku sillon vissiinki tulee tiedot kouluunpääsystä.Tai siis siitä, etten päässy Kannukseen. Toisaalta odotan sitä, jos sieltä kumminki tulis joku ylläripylläri, mutta toisaalta en, koska tiedän etten voi päästä siihen kouluun ku ei ees valintakokeisiin pyydetty. Ihan tyhmää. Menin kympille sen takia että saisin nostettua numeroita Kannusta varten. Ja nostinki niitä ihan reilusti. Ja mulla ku on tota harrastuneisuutta koira-alalle ihan kivasti :)  Sisustusalalle ei yhtään, paitsi mitä ny oon tehny tota mun unelmatalon pohjaa ja sisustusta... että silleenki... Soitan kyllä sit sinne Kannukseen ku saan ne tiedot ja kyselen, et olisko sittenkää mitenkää mahdollista päästä sinne kouluun... Ellei, sit pitää kehitellä jotain muuta, tonne Tyrväälle en halua.

Nyt pitää vuodattaa sit taas ihmissuhteista... Mä teen väärin. Mä teen niin väärin mut en "voi" sille mitään. Nää pari päivää ku on täs nyt ollu kiireitä, enkä oo ehtiny Janin kans meseen, on pistäny mut miettiin.. taas. En oo yhtään edistyny täs tunneasias..  ehkä pikemminki päinvastoin.. En ymmärrä mikä ihmeen kammo mulla on nyt sitoutua.. En anna itelleni jostain syystä lupaa tunteilleni. Normaaleille tunteilleni, sillä yleensä täs kohtaa olisin jo palavasti rakastunu tai ainaki vahvasti ihastunu. Miks ei nyt? Noh jos mä oonki aikuistunu sen verran, en ihastu enää ihan päätäpahkaa vaan järkeilen kunnolla.. Mutta oon mä silti ihastunu. Toiseen. Ehkä.. Tapasinki sen vasta tänää, siis netissä, mutta sen kanssa alko heti juttu luistaan, flirttiä tulee väliin ja meil on hauskaa ;) Mutta teen väärin Jania kohtaan. Vaikka ei me seurustella, mut sovittiin ettei kattella muita.. Ja mitä mä teen. Meen nettiin, samalle sivulle missä Janiin tutustuin, tutustun siihen toiseen ja ihastun. Tai ainaki kovasti tykästyn. Taas mulla on "monta" pyörityksessä samaan aikaan. Vaikka niin lupasin itelleni että edelliskerran jälkeen niin ei enää saa tapahtua! ..ja siitä on jo pari vuotta...
Noh, saa nyt nähä kehittyykö tosta ees mitään.. tai Janinkaan kanssa, jos en saa itestäni irti että meen tapaan sitä. Vaikka Alajärvelle oon kesällä menos luokkakaveria tapaan, niin en tiiä uskallanko silti Jania tavata... : /

Äh, ei sais tälläsiä kirjotella tänne ku nyt Janiki lueskelee sillon tällön tätä mun blogia.. Tästä ei tuu ku harmia. No mut nyt meen nukkuun, jos vaikka saisin unta. Viime yönä sain jopa jo yhdeltä unta, ku mamma pakotti sänkyyn kesken datauksen :/ Olin kai niin väsyny... Vaikka oonhan mä ollu jo monta aikaa, mut ei se auta siihen nukahtamiseen. Pitäs ny pian saada niitä unilääkkeitä et sais elämän taas mallilleen. Väsymys ku vaikuttaa mielialaan aika ratkasevasti... No mutta, hyvää yötä!

Skootteri on nyt haettu, ihan kivan näkönen peli - tosin se on keltanen.   Ja hinnastakin päästiin sopuun, iskä tinkas satasen ;DD Sillä ehdolla sen sai tingattua, että palauttaa rungon takas  Se pitää kuulemma palauttaa maahantuojalle, ku se on vaan sellanen varaosamopo.. En ihan tajunnu kaikkee mut ei kai mun tarviikkaa, hyvä että iskä tajus :D

Skootterin haun jälkeen kävin Pinjan kans kävelyllä, sitte tuli Merja töistä.. Mentiin käymään Terrassa hakemas trimmeri ja kukkia mökille. Sinne pitää päästä käymään viä joskus, siä oli vaikka mitä kaikkee ihanaa tälläselle viherpiipertäjälle! ;D Iskä ja Merja lähti sen jälkeen takas kotio ja jätti mut keskustaan. Kiersin Isokarhun vaateliikkeet ja vapsun, lopun kaks tuntia istuin pihalla terassilla 
   *edit*     Oli muuten aika  _tuskaa_  kierrellä niinkin isossa kaupungissa keskellä päivää, ku vähintään joka toinen vastaantulija oli lapsellinen. Siis äiti tai isä lapsi mukanaan.. :D Oli tosi pieniä vaunuissa työnnettäviä, vähä isompia rattaissa istuvia ja sitten oli niitä jotka jo ite jakso vanhempien perässä taapertaa :) Kyllä siinä vavvakuume taas heräs meikäläisellä.. : / Voi kun sais iteki lapsen niin vois mennä sen kanssa kaupungille ostaan sille uusia vaatteita ja välillä käydä syömässä jätskit ku on niin kuuma. Illalla syöttää sille tuttipullosta vellit ja pistää se nukkuun sille raskaan kävelyn jälkeen. Ah, mä niin haluaisin sen vauvan! Tulis elämäänki jotain sisältöö. Eikä tarvis mennä kouluun, sais olla vaan kotona.

Kokouksessaki siis olin, saatiin taas monta asiaa järjestykseen jotka on jääny roikkuun... Kesällä pidetään siis Porissa koiranäyttely, päivää en kyllä muista.. Lisäks osallistutaan johonki mahdollisuuksien torille, se oli joskus syyskuussa... Eläintenviikolla 4.-10.10 on tänä vuonna teemana kalat, ja 4.pv pidetään joku tempaussysteemi kalat-aiheen puitteissa... ja tietenki kaikkia muitaki juttuja käytiin läpi, noi nyt tärkeimpinä ja muitaki ihmisiä koskettavina juttuina.. Lisäks et oon Satesyn sihteeri, musta tehtiin nyt Kpään alueen hälytysvastaava. Eli, jos hätäkeskuksesta, poliisilta yms. tulee Sakarille (pj) tieto esim. auton alle jääneestä jäneksestä, niin se soittaa mulle, että meen kattoon tilanteen, joko siirtään kuolleen jäniksen tai sitte lopetan sen jos se on viä elossa.. Tämä siis siks, ettei Sakarin tarvi lähtee Yyteristä asti Kpäähän siirtään jotain jänestä tienposkeen.. Vastuuhenkilöitä tuli myös muille alueille, Kiikosiin ja Ulvilaan. Porissa siis Sakari ja Tetti =)

Tän päivän koiratarhatalkoot olikin peruttu jostain syystä, ihan hyvä toisaalta niin ei jää ittee harmittaan kun en olis päässy niihin :) Tänään meenki sitte Nooralle yöks, suunniteltiin yöllä et mentäs rannalle jos arska paistaa, mutta eipä sitte mennäkkää ku ei näy arskaa mailla eikä halmeilla..  Mutta kattellaan leffoja, neloselta tuli joku hyvä jota en nyt juur muista ja Teemalta tulis Fucking Åmål.. jos se vaan näkyy niillä, meillä ei mun mielestä ainakaan näy..

Jees, Nooran kans touhuiluista sit huomena enemmän ja ehkä jostain muustakin, nyt ei löydy enempää asiaa =)

Paitsi se, että hairahduin taas kuunteleen Cascadan Lonelya. Tuli taas kertsistä haikee mieli Santun suuntaan.. En taas muistanukkaan että se oli kiellettyjen biisien listalla niin kauan kunnes oon oikeesti unohtanu Santun.. Noh, ei voi mitään....

Remember the time
When you were here inside my dream
I wish you'll be mine
You're understanding what I mean
Discover and see
That you're the only one for me
Together we'll be free
That's how it's meant to be

Ja nyt tulee perään angst. Oon ihastunu. Tai en tiiä... Oon mä. Mutta oon tyhmä, enkä anna tunteilleni mahdollisuutta. Oon yrittäny "lämmetä", mut ei vaan jostain syystä onnistu.. Mikä mussa nyt on vikana? Tyyppi vaikuttaa tosi mukavalta ja asialliselta, haluaisin tavatakin sen kesällä jossain vaiheessa. Mutta miks en vaan pysty lämpeen enempää?! Oonko mä muka vieläki niin kiinni Santerissa tai jossain VIELÄ VANHEMMASSA että en anna uusille suhteille mahdollisuutta?! En tosiaan ole! No kai mä sitten hiukan oon.. Mutta en haluais olla. Se on taaksejäänyttä elämää, jonka ite tosin pilasin, enkä sille muuta voi - tiedän sen. Eli miks mun pääkoppa ei toimi, järki ei anna ihastua uudelleen?  Onks mulla joku ihastumiskammo? Se on kyllä totta, niinku naamakirjan jossain testin tuloksessaki sanottiin jotenkin näin, että olet ihastunut, mutta et anna tunteen nousta päähäsi...blaa blaa blaa. Uskalla heittäytyä. Vitsit ku löytäisin sen testin viä tuolta sovellushakemistosta ja näkisinki sen tuloksen viä. Mutta ku en kuolemaksenikaan ees muista mikä testi se oli  Selasin kyllä jo sopivimmilta tuntuvat testit mutta mistään en löytäny sitä tulosta :S Noh, ei voi mitään...

Okei, täytyy myöntää että oon mä sittenki vielä hiukan Santun perään  Oon kyllä tyhmä, kun tiedän sen kyllä että ei meistä enää koskaan tuu mitään, tuskin ees nähään ikinä, mutta silti elättelen jossain päänuppini nurkassa EDELLEEN toivoa siitä, että se jonain päivänä sanois mulle että haluaa sittenki olla mun kaa. Vaikka tiedän, että ei niin tuu käymään, mutta en vaan jostain syystä tahdo hyväksyä sitä. MIKS EN?! TYHMÄ MINÄ !!! Galleriasta bongasin sen jonku vanhemman kuvan, mutta en ollu sitä ennen nähny.. Se oli niin YLISÖPÖ, etten voinu vastustaa kiusausta.... ;) Edelleen tyhmä minä, kiusaan itteeni ja tuijottelen sitä kuvaa joka päivä monta kertaa tosi kauan!

Noniin, nyt tää loppuu taas ja meen nukkuun, on kyllä ollu senverran rankka viikko! Huomenna saattaa tulla kuvia juhlista ;)

Juu on taas hiukan jämähtäny tää kirjotus, blogissa oon kyllä käyny päivittäin, mutta en oo vaan viittiny kirjottaa pelkkää turhanpäivästä, ku en saa mitään aikaseks jostain syystä.  Vaikka joka päivä jotain pientä on tapahtunukki.

Viimenen kouluviikko meni tosi nopeesti ohi, vaikka välillä tuntu siltä että eikö tää päivä koskaan lopu.. Ku kirjotan nyt vasta, nii en enää kauheesti muista mitä viime viikolla tapahtu.. Ei kai mitään erityistä siis. Paitsi se, että Santtu oli taas eksyny tänne mun blogiin ja tietysti lukenu kaikki tekstit ihastuksista ja muista - no, nyt koko luokka tietää! Olis pitäny olla taas kaukaa viisas ja ottaa ne tekstit pois, niinku sinne yhteen postaukseen kirjotinki että otankohan sittenki pois.. Niin se menee että tyhmästä päästä kärsii koko ruumis ja se tuli kyllä jälleen kerran taas huomattua.

Perjantaina mun piti taas mennä yhdistyksen kokoukseen, mutta päätinki sitte jättää sen väliin. Ei jotenki huvittanukaan mennä..  Lähdin sitte suoraan serkuille Vammalasta koulun jälkeen, kun siis jokatapauksessa olisin menny niille illalla sen kokouksen jälkeen. Muuttuneen aikataulun johdosta ehdinki jo perjantaina Auramaalle hametta sovittaan  Oli edistyny tosi paljon, joten Tuula lupas hameen mulle sunnuntaiks.

Lauantaina ei tehty mitään, oltiin vaan.. Istuin lähes koko ajan koneella vaan ja datasin. Kävin kyllä ehtoopäivällä serkkujen koirien Demin ja Dustinin kans yli tunnin lenkillä  Sitte kävin saunassa ja taas koneelle  Viisujakin kattelin siinä toisella silmällä ku koneella istuin. Ei menny Suomella hyvin ei!  Vaikka Waldo on tällä hetkellä mun lempparibändi! Se Norjan kipale oli ainaki aivan surkee, en tajua kuinka sellanen voitti! Azerbaizan oli hyvä, se olis voinu voittaa Waldon sijasta

Sunnuntaina pelasin vaan Kain kans GH:ta eli Guitar Heroo, ajelin serkkuni Juhan skootterilla, istuin koneella taas ja sitte käytiin hakemassa se mun hame.

 Ei kannata meikäläistä vahdata, varsinkaan naamaa kun oon niin ruma ja läskikin. Mutta hametta sopii katsella, se on hieno

Tänään en oo sit kans tehny oikeen mitään, nukuin aika pitkään.. Imuroin kyllä ku mamma pyysi, koirien lenkitys on nyt vielä edessä.. Puol kolmelta lähdin käveleen keskustaan ku Hekan piti tulla mua hakeen mutta ei se sitte tullukaan.. Puoleenväliin pääsin ni kyllä se sieltä sitte mopoili vastaan ja otti kyytiin. Hyvä niin että tuli ollenkaan, muuten olisin myöhästyny kaverin tapaamisesta, kun sen piti tuoda mulle pari vyötä tohon hameeseen ennen kolmee ku sen bussi lähtee kotiin. Mun kummisetä ja serkkujen isä Vesa eilen sano, että siihen vois sopia valkonen levee vyö. Pyysin sitte mun kaverilta sellasia kun itellä ei oo.. En oo vielä testannu että sopiiko.. Nooran treffauksen jälkeen hain optikolta uudet lasit. Ihan hienot on  Ja tosi kiva kun saan ne nyt sit päättäreihin - vaikka ei hameen väriset ookaan  

Ups, unohtu sillon maanantaina kirjottaa juttu loppuun ja nyt en enää muista mitä piti kirjottaa..

Vähiin käy ennenkö loppuu. Tää viikko oli lyhyt, ja siks luulis että myös helppo, mutta ei - tais olla pahimmasta päästä.

TI: Tiesin, että meidän luokkaretkestä ei tulis kiva. Mä olin jo heti aamulla kärttynen, ja se vaan paheni päivän edetessä. Päätä särki ja oli muutenki vähä kipee olo ja vitutti. Katariina tunki samaan autoon mun, Tiian, Pandan (=Pauliina), Annin ja Juulian kans. Sitä oli tosi mielenkiintosta kuunnella koko kaks tuntia, ku se höpötti jotain omiaan ja vastaili muitten juttuihin vaikka ei ees puhuttu sille. Se ei osannu olla hetkeekään hiljaa! Se on tosi ärsyttävä, eikä tajua mistään mitään! Sille voi sanoo iha mitä tahansa ja se uskoo kaiken. Ja kysyy samat asiat kymmeneen kertaan. Opettajillaki menee siihen hermot ja ne piilovittuilee sille. Mut joo ei enempää Katariinasta..

Kuvassa meidän luokkalaisia. Vasemmalta Kimmo, Ansku, Tiia, joku ja Ramona. Takana AD eli Adrian ja joku. Kuvassa muuten myös se mun ihastus, mutten voi kertoo kuka noista..

Hahhaa, Juulia ja Anni

Tiia ja Panda. (älkää sekottako siihen Tiian jonka luona Vihdissä olin...)

 Merinäkymää enmuistamistä.

Samoja kallioita.

Rantaa vielä hiukan. Tosta näkee kuinka kova aallokko ja tuuli siellä kävi.

LailaLeila ja Juulia.

Näkymä alas näkötornista Linnakepuistossa, ei zoomattu.

Joku hiidenkivisysteemi Linnakepuistossa.

Santeri&Nintendo DS ja Henna

Päästiin Meri-Poriin, vietiin kamat Preiviikin koululle ja lähdettiin bongaan lintuja. Santeri tunki samaan bussiin meidän kans ja hääti Annin toiseen autoon. Santtu vittuili mulle koko matkan ja kiusas. Kaikki sano sille vuoronperään että lakkaa ny jo kiusaamasta mua, mutta eiku se vaan jatko ja jatko. Se ilmeisesti nautti mun kiusaamisesta. No, saatiin kuitenki jotenki oltua ja palattiin takas koululle kuudelta. Menin nukkuun samantien, ku vitutti niin paljon. Tai siis yritin nukkua, kaikki vaan huusi ja riehu ni eihän siä mitään saanu nukuttua. Mutta vetäydyin silti makuupussiini ettei kukaa näkis ku itkin. Tunnin päästä, eli seittemältä oli ruoka, mutten menny syömään. Tai kävin sitte jälkeenpäin hakemas pari leipää. Sitte oli jotaki laulua ja pelejä, mutten osallistunu niihin, vitutti niin paljon. Ilta meni siinä makuupussis kyhjöttäes ja nukkuvaa esittäes. Puol kymmenen mais mentiin nuotiolle paistaan makkaraa ja lihapiirakkaa, minäki sorruin. Siinä taas oikeen kunnon kasvissyöjä. Mutta ku oli niin kova nälkä, ni oli pakko syödä. Syömisen jälkeen puoli 11 aikaan menin LailaLeilan kans saunaan. Tultiin pois ja menin ulos jäähtyyn ja soitin äiteelle. Porasin sille ainaki varttin kuinka huono olo mulla on. Pää on kipee, mikään ei kiinnosta, kaikki vaan kiusaa, en edelleenkää saa nukuttua ja mikään ei auta tähän pahaan oloon. Ku sanoin ettei siitä Tertustakaan paljoo oo hyötyä, että jopa tää blogi auttaa enemmän ku Terttu, niin äiti sano että no sitte seuraava vaihtoehto on Harjavalta. Siellä on intensiivisempää keskustelua niitten hoitajien kans ja niin ees päin.. Kävis mulle, pääsis pois kotoo, pois ongelmista ja pois kaikkien kusipäitten luota. Sitä en äiteelle sanonu, että jos Juulialla tai Annilla olis ollu puukko mukana jolla ne aina viiltelee, niin olisin pyytäny sitä niiltä ja viillelly ite. Niin paha olo mulla sillon oli!
Puol 12 aikaan menin takas nukkuun, onneks 12 oli hiljasuus ja Kimmo kyllä piti siitä huolen että sillon hiljenee. En kuitenkaan saanu heti unta, pelasin puhelimella tunnin verran. Hetken pyöriskelin ja sitte nukahdin. Onneks.

KE: Aamulla oli 9 aamupala, joten heräsin varttia vaille. Puin äkkiä vaatteet päälle ku muut ei ollu viä heränny ja sitte pistin takas maate siks varttiks.. Sitte aamupalalle, sen jälkeen paikkojen siivous, tavaroitten pakkaus ja ittemme pakkautuminen autoon. Kello oli 12 ja lähdettiin ajeleen Poriin. Käytiin Yyterissä hiekkarannalla ja Ansku ja Henna otti kengät ja sukat pois ja haki merestä pieniä simpukoita. Mäki sitte keräsin niitä hiukan, ne oli tosi ihania ;). Mentiin syömään puol kahdelta opiskelijaravintola Sofiaan, joka oli Puuvillatehtaan sisäpihalla. Ihan hyvää ruokaa oli :) Tunnin päästä, eli puol kolmelta muut lähti Prismaan shoppaileen, ja mut heitettiin jo bussiasemalle, kun ne ei enää olis tullu takas keskustaan, vaan lähti sieltä takas Karkkuun. Ja mä kun pääsen Porista kotiin paljo paremmin niin ei ollu järkee lähtee Karkkuun enää. Oli jokseenki parempi päivä, ei enää särkeny päätä eikä ollu kipee olo enää :) Santtu kyllä edelleen tunki samaan autoon meidän kans, ja vaikka Pandaki sano että ei se tulis, niin se vaan tuli. Ja vittuili ja kiusas, mut päätin etten jaksa vastata sille mitään, eilinen riitti ihan tarpeeks.
Tulin neljältä kotiin, ilta oli ja meni, koneella istuin hetken mutten taaskaan ehtiny tänne asti.. Kävin kaupassa ostamassa blondivärin

Yyterin rantaa

Ja toiseen suuntaan

TO: Tänään nukuin 10.30 asti ja nousin sitte. Istuin koneella jokusen tunnin ja  kävelin sitte koirien kans kauppaan ostaan värinpoistoaineen. Pistin sen päähäni ja lopputulos miellyttää kyllä silmää ainakin hiukan :) Olis voinu antaa vaikuttaa kauemminki, nii olis lähteny paremmin punanen väri pois. Mutta kyllä tähän huomenna blondin saa varmaan ihan kivasti ;) Tänään oltiin muuten äiteen kans 18.30-20.30 Oriflame-illassa. Ostin kolme arpaa, joista kaks voitti. Mammalle pelargonian ja itelle Giordanin dödön ja huulikiillon. Se dödö on hiukan ihanan hajusta, oon sitä ennenki käyttäny <3 Melkeen ei tarvii hajuvettä ollenkaan ku se tuoksuu niin paljon :>

Menipä tähän nyt kauan aikaa, jäi L-kooditki väliin  No, parempi että meen nukkuun nyt vaan suoraan. Huomenna aamulla pitäs 9.30 mennä Tertulle. Sen jälkeen pitäs käydä silmälasiliikkees kysymäs jos Sampolla, eli liikkeen pitäjällä, olis aikaa, niin vois kattella uusia laseja :) On ny kulunu taas niin kauan aikaa että ei Kela varmaan kohta ees korvaa uusia laseja, ne kun osaa sitte vänkätä vastaan millon mistäki. Sitte pitäs käydä Lidlissäki, ku näin mainoksessa "halvan" Almondyn Daim-kakun, niin ostan sen äiteelle sunnuntaiks :> Ja Halpa-Hallista tai Tokmannista sitä Huopanen-lankaa, että sais tehtyä sen äitienpäivälahjan :>

Lady ja Hippa

Lady ja luu

Hippa. Tosta sen näkee selvästi kuinka laiskoja omistajia "raukkaparalla" on kun ei jaksa edes turkkia nyppiä, heh

Mutta nyt nukkuun, aamulla aikanen herätys. Öitämoi! :>

On taas jääny tää varsinainen kirjotus hiukan vähemmälle.. En oo ehtiny koneelle pariin päivään meinaan.. Kerrataanpa hiukkasen. Vappu ny meni miten meni, tylsää oli kyllä ettei mitään rajaa. Timo tuli meille perjantaina ja oltiin ulkona koko päivän. Lauantaina iltapäivällä lähdin serkuille, piti mennä sitä hametta tekeen. No, se meni ihan hyvin, saatiin mitat otettua ja Tuula alotti varmaanki jo eilen hameen teon. Ens viikonloppuna pitäs sit varmaanki mennä taas sovittaan..
Lauantaina mentiin myös illalla Valakselle, siis Valasrantaan. Kuulin Kaarinalta että Kai oli menossa, kun siel oli avajaiset ja kaiken kukkuraks viä Tommi Soidinmäki. Sinne oli pakko sit päästä! Kain mbk:lla taas mentiin ja meikäläistä hirvitti. Valaksella soitti myös Jani & Jetsetters, ja tietenki mun tuurilla ne oli ensin. En sitte viittiny maksaa sisälle ja onneks en maksanukaan, sillä en olis ehtiny kuulee Tommilta ku pari biisiä ennenku piti lähtee. Oli siis määrätty "kotiin"tuloaika yhdeltä. Siellä sitte pihalla hengattiin ja oli kyllä varmasti kaikki Yläneen teinit paikalla ja niin kännissä osa kuin vaan voi olla. Ainoot täysin selvät taidettiin olla me neljä, eli minä, Kai, Juha ja Juhan tyttöystävä Mira. Juha ja Kai siis niitä serkkuja..

Sunnuntai meni siinä sitte kans sivussa, vietiin koiria lenkille ja mää istuin koneella suurimman osan aikaa (en vaan tänne ehtiny jostain syystä) Kuudelta sitte lähdin Pian, vanhimman serkkuni, kans bussilla mummulle Vammalaan. Käytiin kattomas mummun uutta kämppää. Oli se ihan hieno, mitä nyt hiukan pieni että enää ei mahdu yövieraaks ainakaan kovin montaa.. Illalla katteltiin tansseja ja sitte nukkuun. Valvoin taas puoliyötä ku en saanu unta. Voi tulispa pian 19. pv! Sillon on meinaan mulle varattuna aika lääkäriltä sen psykologi Tertun lähettämänä, että saisin vihdoin niitä unilääkkeitä ja masennuslääkkeitä. Vois alkaa sen jälkeen taas elämä rullaamaan.. Hope so.

Tänään oli pääsykokeet Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitokseen. Meni kai ihan hyvin, hiukan vaan meinas tulla kiire piirustustehtävän kans. Eka oli siis piirustustehtävä, että piti piirtää joku itselle merkityksellinen tila tai paikka. No mä piirsin meidän mummulan lähellä olevan kallion peltotienlaidalla ja siitä näkyvän järvimaiseman. Se on mulle sillai merkityksellinen, että meen aina istuksiin kesällä sen kallion päälle koirien kans ja usein otan vähä eväitä mukaan ;) Siitä on myös hyvä ottaa arskaa kun siinä ei mee murkkuja eikä muita ötököitä :) Kakkostehtävä oli kirjottaa siitä piirustuksesta väh. 100 sanan pitunen selostus sen tueksi. Kolmanneks piti tehdä pop-up -tekniikalla joku systeemi. Tein vaan tosi yksinkertasen ku ei enää aivot pelannu siinä kohtaa.. Tehtävien välissä kävin myös syömässä Rollssissa ja sen jälkeen oli myös 20 min haastattelu. Meitä haastateltiin 5 hengen ryhmissä - onneks, muuten en olis uskaltanu varmaan puhua mitään.
Kokeiden jälkeen menin käymään luontaistuotekaupassa ostamassa kromia, kun kuulin Anskulta viime viikolla, että se auttaa makeennälkään. Innolla odotan nyt sitte että auttaako ; ) Hiukan kyllä houkuttas noi suklaapatukat tuol kassinpohjalla ja suklaakeksipaketti kaapissa

Noh, tässäpä nää sit taas oli.. Huomenna mennään sinne luokkaretkelle Meri-Poriin. Ei yhtään huvittas. Makuupussilla nukkua jossain koulun lattialla, no jes. Kaikkien kusipäitten kans. Nou tänks. Mutta poiskaan ei kuulemma voi jäädä jos ei oo lääkärintodistusta -.- No, kai mä siitä selviän.

Äitin kans oli taas vaihteeks hiukan riitaa eilen.. Se sano että oon laiska ja että tosta sisustusalasta olis mulle vaan hyötyä, ku jos meen Kannukseen koira-alalle, niin siä on taas kuitenki sellasta hommaa jota en jaksa. Ja vitut! Jos se on sellanen ala josta tykkään, niin kai mä nyt sillon kestän ne paskahommatkin. Että näin.. Sitte se sano, että jätä sitte menemättä tonne Tyrväälle jos kerran ei huvita enkä halua mennä sinne. No sanoin, että en sitte mene. Menin kuitenki. Mutta se, eikä kukaan muukaan sitä vielä tiedä. Kaikki on moneen kertaan kyselly mutten oo sanonu niille mitään..

SALKAT, JATKAN SEN JÄLKEEN

Tosiaan, vaikka oli koulua vaan neljä päivää, on silti ehtiny taas tapahtua vaikka mitä. On murheellista ja ilosta tapahtumaa.
Iloset tietysti ensin:

1. Ihana ilma koko viikon! <3 Ollaan oltu tosi paljon pihalla joka päivä, lähes joka päivä t-paidalla ja kääritty farkuista puntit ylös.
2. Se, että koulua oli vaan neljä päivää ja viimesenä päivänä vappu! (Harmi vaan ettei meikäläisellä ollu varaa ryyppäjäisii)
3. Meidän luokalla on tällä viikolla ollu tosi hyvä luokkahenki  Siis kaikkien kesken, ennen ei oo ollu..
4. Saatiin "väliaikatiedot" opinnoista, siis kurssien arvosanat ja jo päättyneiden kurssien loppuarvosanat. Mulla ei ollu yhtään 6, kaikki 7, 8 tai 9!!!  En meinannu uskoo silmiäni enkä nahoissani pysyä ku sain sen paperin käteeni! Olin tosi yllättyny että onko mulla tosiaan menny noin hyvin!  Ehkä tää kymppiluokka sittenki kannatti
   ...ja sitte ei kouluun liittyviä..
5. Kävin keskiviikkona Tampereella ja löysin tosi ihanan kankaan, josta pyydän Tuulaa tekemään sen päättärihameeni. Se on taftia ja sellanen savunvihree tai sellanen hieno.. täytyy yrittää ottaa siitä kuva ja laittaa tänne.
   ..ja..
6. täytyy ny hehkuttaa sitäki, että ollaan sen mun ihastuksen kans lähennytty lähiviikkoina tosi paljon ;) En tiiä mistä se johtuu, mut jostain vaan "löydettiin toisemme". Se tosin ei kyllä viel ite ees tiiä että tykkään siitä mutta ihan hyvä vaan..

Jhu. Ja sitte niitä ikäviä asioita..

1. Mun ihastukseni sai tällä viikolla paniikkikohtauksen ja hengenahdistuskohtauksen. Tai siis ne tuli samalla, ja kun en oo sairauteen perehtyny niin en tiiä että johtuko se hengenahdistus paniikkikohtauksesta, vai tuliko se vaan kaiken päälle..
2. En tiiä kuinka tästä kertosin, ettei Santeri tai asianosaset tunnistais, mutta melko vaikeeta se on.. No kuitenkin.. Tällä viikolla tapahtu jotain todella ikävää, ja tekis mieli ilmottaa poliisille, mutta ku asianosaset on varmaanki saanu asiansa selvitettyä niin en viitti.. Mutta yhtä ihmistä pahoinpideltiin tiistaina. Äh, en osaa nyt selittää tätä tarpeeks anonyymisti.. Lisään tähän koko jutun vaikka parin päivän päästä ku tapahtumasta on kulunu viä muutama päivä lisää... tosin eihän se kyllä lisää sitä tuntemattomuutta, koska toi on niin pieni koulu mutta juu..
3. Ja lisää sydänsuruja, jälleen aiheuttajana Santeri - tosin tällä kertaa ei mulle vaan Leilalle. En tiiä mikä niillä oli se kuvio ku ne "eros", enkä haluakaan tietää paitsi sen kannalta, että osaisin auttaa Lailaa paremmin. Mutta nyt kuitenki Leilalla on tosi paha olo, eikä Santtu suostu puhuun sen kanssa. Sama homma ku meillä aikoinaa: "mitä siitä ny enää puhumaa ku ei homma kumminkaan miksikään muutu". Joo ei varmaan niin, sillä Leilaki on huomannu kuinka kusipää Santtu oikeesti on, mutta silti se helpottas sen pahaa oloa tosi paljon, jos Santtu suostuis puhuun sille. Tyypillinen mies - pakenee ongelmia sillä, ettei se puhu niistä.
   Leila on joka ilta myöhään pimeellä käyny raivoomas ja riehumas pihalla ja hakkaamas puita, että se sais purettua oloonsa. Sen rystyset on ihan verillä siitä hakkaamisesta ja eilen se joutu laittaan siteen käteensä. Sitä ei huvita tulla kouluun, varsinkaan aamulla, päivällä saattaa ruokailun jälkeen olla pari tuntia ja kaffeen jälkeen taas häipyy.  Ja Santtu ei välitä yhtään, vittuilee, piikittelee ja kääntää veistä haavassa ja jos Leila lähtee paikalta suunnillee itku kurkussa ja me sanotaan Santulle että mee nyt vittu sen perään, niin se vaan sanoo että enkä mee! Että hienoo!

Pikkasen askarruttaa sittenki toi ku laitoin että _mun ihastuksella_ oli paniikkikohtaus.. Vaihdankin sen ehkä pois sieltä.. Santtu arvais muuten heti kuka se on..

Ei tällä viikolla sitte muuta ookkaan tapahtunu.. Eilinen tuli ja meni ja tänään oon kattonu aamulla Lemmen Viemää uusinnan ku en eilen nähny ja sitte vaan istunu koneella ja vähän nypin Hippaa. Hiljaa hyvä tulee, sen turkki on niin hirvees kunnos että sitä ei ihan heti nypitäkkään. Mutta jokanen karva pois sen turkista on parempaan päin.  Jos "normaalilla" russelilla karvat on 2-3 senttiä pitkiä, niin Hipalla on 5-6 senttiä  Pikkasen jääny tää nypintä vähemmälle

Jaaha, taas on kotona tapahtunu vaikka mitä paskaa. Oon todella nyt sitä mieltä että haluan veke' täältä ja äkkiä! Riidellään taas vaan koko ajan ja kaikki on huonolla tuulella. Todella toivon että saisin oman kämpän, vaikka tuskin niin tuleekaan tapahtuun ennen syksyä  Noh, sillon viimestään sitte. Mutta en jaksa odottaa sitä! Joo, nyt alkaa kuulostaa toistolta joten vaihdan aihetta..

Kävin perjantaina taas pitkästä aikaa Tertulla. Siis se on mielenterveysjuttuihin erikoistunu terveydenhoitaja. Öö, psykologi? Noh kumminki.. Alko oleen niin ahdistava olo kaikkien Santerijuttujen ja koulujuttujen ja muitten takia että oli pakko varata aika sille. Selvensi kyllä taas ajatuksia hiukkasen : ) Kerroin sille kaiken mitä täs nyt on taas tapahtunu: Santtu, äiti&Timo, muutto Poriin, koulussa "kaikkee pientä jäynää".. Ja näitten kaikkien takia on ressi ja en saa nukuttua kunnolla. Terttu oli samaa mieltä ku se joku tantta sillon Tampereella kun kävin pari kertaa (en kyll muista lukeeko siitä täällä..) että oon masentunu ja pahasti ja se sano että mun pitää ens viikolla mennä käymään kouluterkalla että se antaa mulle uni- ja masennuslääkkeitä. Jes! Jospa sitte saisin nukuttua paremmin ja elämäni kondikseen! Vaikka äitee sanoo että ei ne pillerit mitään ratkase ja että niihin jää koukkuun. Mutta en usko että jään. Kuvittelen, että käytän niitä ehkä pari viikkoo ja sitte lopettaisin, ku niitten vaikutus varmaan kestää sen jälkeen melko pitkään..

Btw, ton Tertun jälkeen kävin arvauskeskuksen neuvonnassa ja varasin ittelleni ajan johonki sokerirasituksen pitempään testiin. Kävin siinä jo joskus vuos sitten ja kun tuloksissa ei näkyny mitään, porilainen lääkäri sano että pitäs mennä uusiks.. Että näin kauan on sitte kestäny saada aikaseks.. No mutta parempi kai myöhään kun ei milloinkaan. Taas kauhulla odotan sitä kun ei saa syödä 12 tuntiin eikä käydä vessassa 04 jälkeen, jos testi on 8. Ja mulla on.. Kiva herätä keskellä yötä ja sitte taas 3½ tunnin päästä  Mutta ei voi mitään. Haluan varmuuden että onko mulla mitään sairautta, vai miks juoksen vessassa koko ajan ja juon iha hirveesti ja mielialat heittelee miten sattuu. < diabeteksen diaknoosi

Tänään oon taas siivoillu vähäsen. Taisinko kirjottaa tänne joskus että siivosin kirjahyllystäni suurimman osan kirjoista pois.. ? Noo, kumminkin, tänään sitte pistin ne vasta pahvilaatikoihin ja vein autotalliin. (Seuraavaa en kehtaa ees myöntää! ) Samalla heittelin sitte barbit sängynaluslaatikosta laatikoihin ja autotalliin. Lehtiä tuli myös laatikollinen, samoin vaatteita. Hienoo ku muuttoon on viä ainaki 4kk ja mä jo siivoon tavaroita pois!  Eikä sekään nyt enää niin kiveen hakattua oo...

Jes, ens viikonloppuna pääsen Tampereelle Hevoset 09- messuille! Noora, mun bestis, tulee kaiketi sinne mun kans :> Ne kestää koko viikonlopun, mutta mennään vasta sunnuntaina, ku pääsen sitte Tampereelta helpommin sunnuntai ehtoosti junalla Karkkuun :) Ja serkut tulee meille lauantaina.. Siitä ny en oo niin kovin innoissani.. Mutta onneks eivät jää yöks sentään!  Mutta se kiva siinä on, että pääsen taas leipoon huomenna. Äiti sano leipovansa niille Saminpäiväkakun viikolla, joten mä tarjouduin tekeen sen jo huomenna ettei sen tarvii :)

Huomenna varmaan palaan taas takas astialle, nyt meen kattoo lopun Pasilasta ja sitte nukkuu. Hyviä öitä!

Paljon on taas tapahtunu tällä välillä kun en oo ehtiny taikka muuten vaan jaksanu kirjottaa.. Ja nyt en enää tiedä mistä alottasin.. Alusta varmaankin. En vaan enää kovin tarkkaan muista ees mitä kaikkee paskaa on tapahtunu.. : /

No, ainaki se, että Santerin kans juttu on nyt lopullisesti loppu. Se ei edelleenkään oo sitä mulle ääneen sanonu, ettei halua jatkaa tai haluaa jatkaa, mutta ihan sama. En jaksa odottaa sen päätöstä, sikäli se kumminkin on kielteinen. En ymmärrä mikä siinä sillä on se ongelma, ettei pysty ääneen sitä sanomaan. Kai se sitte jollain tasolla kumminki haluais jatkaa, mutta siinäki on joku ongelma ilmeisesti.. Mutta kuten jo sanoin, ihan sama. Tässä viikko sitten tuli galleriaan sellasta tekstiä, että jos jätkä oikeesti on kaikkee sitä mieltä mitä se kirjotti, niin antaa olla koko kusipää. Tosin, se oli kyllä yks muu joka ne kirjotti, siis toisen nimimerkillä, mutta Santerin suusta ne silti oli. (Vaikka silti edelleen oon ainaki vähän tykästyny Santtuun) Ja vaikka olivat kännissä, ei se muuta asiaa mihinkään suuntaan, olis pitäny päänsä kiinni sitten jos tietää että kännissä tulee sanottuu kaikkee sitä mitä ei pitäis. Sen touhu on niin lapsellista! Pisti mut samantien gallerias mustalle listallekki, koulussa kumminki on ihan "hyvä" kaveri. Mutta juu, oon nyt päättäny päästä Santusta yli ja jatkaa elämääni. Ja oon jo hyvällä mallilla siinä.. : )

Oltiin tossa viikko sitte keskiviikkona Ramonan, Janin ja Maken vähän ryyppäämässä.. Oli kyllä hauska ilta vaikka mulla ei juomista paljoo ollukkaa.. Mutta se riitti, join ne niin nopeesti ja lisäks sain noilta pari kaljaa, että meinasin sammuu jo kahdentoista maissa  Olin niin sekasin, että harkintakyky laski selvästi.. Menin nukkuun ja hetken päästä Make seuras perässä. Sain päähänpiston ja hetken mielijohteesta kysyin Makelta mennäänkö suihkuun. No mehän mentiin sitten. Make oli ilmeisesti huomannu kuinka sekasin olin ja sammumispisteessä, joten se päätti käyttää tilanteen hyväkseen. Se alko koskettelee ja hiplaa. Ja halus tietysti että sille tehtiin samoin. No eihän siitä mitään tullu, horjuin melkosesti ja lisäks oli ihan helvetin kylmä, sillä Make oli ominu suihkun itelleen. Hetken päästä kumminki päästiin suihkusta pihalle ja mentiin taas "nukkuun". Make jatko hiplailua jonkun aikaa ja meinas siirtyä astetta pitemmälle mutta sanoin sille että ei todellakaan täällä (Siis ei kai siinä muuten mitään, mutta sillä ei ollu ees huppua. Tai no, ei sekään periaattees olis haitannu, olisin ainaki saanu sen lapsen nyt. Mutta, siinä oli vaan se epäkohta, että jätkä oli täysin väärä. Olisin halunnu siihen Santerin, sen kans olisin halunnu sen ekan kerran. Se vaan tuntu musta täysin väärältä. Nyt vaan täytyy alkaa tottuu ajatukseen että Santun kanssa ekaa kertaa tuskin tulee) ja onneks se sitte toisella yrittämällään usko ja jätti mut rauhaan. Nyt se lopetti sitte kaiken toiminnan parin pusun jälkeen ja alko nukkuu.  Mä menin käymään keittiössä ja jäin hetkeks viä juttelee Janin ja Ramonan kans ennenku menin kans oikeesti nukkuun. Marcus oli sammunu jo ja se oli kääntyny niin leveelleen, että mulle ei jääny paljookaan tilaa, mutta mahduin mä ny jotenki siinä punkkaan. Aamulla ei puhuttu asiasta enää mitään, eikä päivällä eikä ollenkaa ton jälkeen. Sunnuntaina ku kyselin siltä yhtä asiaa, niin samalla se sitte vaan tokas että "se mitä tehtiin oli virhe" ja että sitä ei kiinnosta mä ja että se seurustelee. Vitut se mitään seurustele, sano sen vaan sen takia ku luuli että olisin siitä jollain lailla kiinnostunu. En tasan oo, oon ihan samaa mieltä sen kans että se oli virhe eikä tuu toistuun.

Nonniin, nyt tuli seki aihe käsiteltyä ja siirryn seuraavaan: Sain äiteeltä kuulla viime torstaina, että se ja Timo meinaa pistää hynttyyt yhteen ja muuttaa saman katon alle. Suutuin sille ihan silmittömästi, tiuskin sille jotain ja löin luurin korvaan. En halunnu kuulla enempää, olin kuullu jo ihan tarpeeks. Siitä, kuinka ne Timonsa kans on tullu ny siihen vaiheeseen, että haluaa muuttaa yhteen. (Vaikka tietääkseni vielä hetki sitten äitee oli sitä mieltä, että Timo on ihan vääränlainen: lyhyt ja paksu ja kalju. Ja sano jopa, että ei se oo niin kovin varma niitten tulevaisuudesta, Timo vaan sattuu oleen tosi mukava tyyppi.) Ilmeisesti se sitte kumminki on tällä välin saanu ajatuksensa kasaan ja myöntäny itelleen tunteensa Timoo kohtaan. Sen meinaan mä oon tienny jo kauan, että ei ne ihan heti eroo, sen näkee niistä. Äitee on vaan ollu hukassa ittensä ja tunteittensa kans eikä tiiä mitä tuntee, tahtoo ja haluaa.
Joo, se siitä äiteen puolustelemisesta..
Niin mentiin sitte sunnuntaina Noormarkkuun ja Poriin katteleen kämppiä. Minäkin, vaikka olin torstaista vielä lauantai-iltaan asti uhonnu että en varmana lähe mukaan ja että en varmana ainakaa muuta sinne, että äitee saa hankkii jostai mulle oman kämpän. Joku sitte kummiski sai lähteen. Kaikki me "muksut" oltiin jo ihan kympillä muuttamas heti ekaan taloon sinne Noormarkkuun. Kieltämättä kyllä se olis ihan kiva talo, iso, valosa ja kodikas. Tuntu heti ihan kodilta ja oltiin kaikki ihan sillee että joo, tänne mä haluun. Iso piha, autotiestä melko kaukana että koirat tuskin tielle lähtis - vaikka ei niistä aina tie.. Kivat värit joka huonees, voi hyvin kuvitella jo kuka missäkin huonees punkkaa - tai no siis me siis suunniteltiin jo noita huonejärjestelyjä ku netistä kuvia katteltiin - ja ne kyllä piti paikkaansa vielä sillonki ku nähtiin talo luonnossa.  Ainoo miinuspuoli noitten vanhusten mielestä on sen talon sijainti, niillä tulis pitkä työmatka. Tosin toi 20km äiteellä ei oo paljoo mitään siihen verrattuna, että tähän asti sillä on ollu se 55km matka kouluunsa. Mut Timolla se olis ihan tuntuva lisä siihen n. kymmenen minuutin työmatkaan.. : / Mutta kaikkee hyvää ei voi saada kerralla, kyllähän sen ny jokanen tietää.
Kaikki muut kämpät mitä käytiin kattomas, oli jotenki tosi vanhanaikasia tai rumia tai jotain muuta vikaa niis oli.. Tai sitte se oli vaan sitä, että ku toi eka oli kaikista paras, että ei sitte vaivautunu ees kattoo noita muita sillä silmällä.. En tiiä. Mutta Noormarkkuun me halutaan! Tosin, seki olis taas yks "lipsahdus" pois mun periaatteesta. Mutta milläpä noita ny estät sitte.. Ku ei oo tosiaan sitä omaa kämppää, muutenha se onnistuis varsin helposti olla vaan menemättä sinne uuteen "kotiin" ja olla puhumatta äiteelle.

Joo-o, mitähän sitte.. Njääh, en ny keksi enempää vuodatettavaa, joten lopetan. Palaan sitte huomenna ku keksin taas jotain järkevää... : DD

Kuinkahan tyhmä ja sinisilmänen oon taas ollu, ku taas meni mönkään?! En tajuu, en vittu tajuu miten voin olla näin tyhmä, sokeesti luotan ihmisiin joista en kuitenkaan pohjimmiltaan tiedä mitään?! Uskon kaiken mitä ne sanoo, enkä epäile yhtään. Etenkään niitä, joihin oon ihastunu! Niin kävi taas!  Santeri kusetti ihan kuus-nolla. En nyt jaksa tässä alkaa ihan kaikkee tän viikon tapahtumia selittää, mutta sen voin, että meille tuli _vähän_ riitaa ja sitte jätin sen. Ja syy oli valehtelu. Porasin sitä koko viikon, poraan vieläkin, mutta tänään tajusin että ihan turhaan! Galleriakommentit, joita mun kaveri näytti Santun ja Hennan keskustelleen, pisti mut tajuamaan, että minkälaiseen kusipäähän saatoinkaa repsahtaa! Ellei tota riitaa olis maanantaina tullu, en tiiä kuinka kauan olisin joutunu elää täysin tietämättömänä tälläviikolla kuulemistani asioista! Tiesin, että Santtu ei halua niin montaa lasta ku mä, eikä koirahoitolaa ja kotieläinpihaa, mitkä taas on mun unelmia. Mutta en mä arvannu että se olis noin suuri ongelma! Unelmat on unelmia, ne ei välttämättä toteudu koskaan - mun mielestä tosta ei olis tarvinnu tehdä noin suurta asiaa! Mutta niin, ehkä oli sitte ihan hyvä että erottiin, jos se sille oli niin iso ongelma. Vaikka luulen  että en ihan hetkeen pääse tästä yli. Nyt tuntuu, etten voi enää kuvitellakkaa olevani samas koulus sen kans, saati sitte että se pyörii samojen kavereiden kans ku mä ja siis tulee samaan soluun, missä kaikki mun kaverit on ja missä mäkin asun. Mun on kyllä pakko lähtee menee tuolta koulusta! En kestä nähdä sitä joka päivä! En vittu pysty nielee sitä, että se nauraa, halailee, flirttaa ja jopa pussailee ihmisten kans, jotka on mun kavereita ja joiden kans joudun elää 24/7. (TAI AINAKI PITÄS OLLA MUN KAVEREI!)

Vittu saatana! Taas joudun pakoilee ja muuttaa omia suunnitelmiani exän takia! Tampereelta lähdin Santun takia, vaikkakaan ei olla nähty sitte viime helmikuun, mutta en pysty elään sen tiedon kans, että se on samas kaupungis ja saattaa jossain tulla mua vastaan - ja juur sillon ku vähiten sitä kaipaisin. En vittu pysty siihen! En halua nähdä sitä, meidän juttu tekee liian kipeetä. Ja nyt tää! Saatanan Santeri! Oon liian ihastunu siltikin, vaikka tää meniki näin. En pysty näkee sitä toisten kans!
Mutta mitä mää sit teen?! Äiti ei anna mun olla kotona puolta vuotta. Tuskin saan töitä mistään ja mihinkään muuhun kouluun ei pääse kesken lukuvuoden ku Karkkuun. Mutta en kykene siihenkään, et Santeri olis mulle vaan ilmaa. Tai en tiiä, ehkä se onnistuis muuten, mutta ku se kokoajan kyylää ja vilkuilee, tulee samaan aikaan tupsulle ja tosiaan käy ykkössolussa vähän väliä Anskun ja Jennin ja muitten sen kavereitten takia. Ja nyt, tahallaan ärsyttää mua halailemalla vähän viä lisää ja flirttailemalla! Se ilmeisesti haluaa että oon taas sellanen mustasukkanen paska, vaikka just pääsin siitä eroon. Ja että valitan joka päivä joka asiasta. *huoh* En jaksa! Mutta jos se noin jatkaa, en voi sille mitään että noin käy. Vaikka haluaisin, en vaan pysty. Se on sama ku laihdutus - päätin uutena vuotena alkaa taas laihduttaa ja alottaa karkkilakon, että sais taas ees sen seittemän kiloo pois, joka nyt on tullu jo moneen kertaan takas.. Että ehkä se 14 siis olis ihan kiva luku sittenki..  Mutta joo, ei tästä sen enempää. Ja nyt loppuu tää postaus - UNOHDAN SEN SAAKELIN KUSIPÄÄN, EN MIETI SITÄ ENÄÄ YHTÄÄN!!! Kuka Santeri??

Menipä asiat taas jälleen kerran niin, että minä "jouduin" tulemaan tänne Santerille.. Ei siinä muuten mitään, mutta ku sen isä ei oikeen pidä musta.. Onneks se ei oo nyt kotona. Ja sitte haluaisin, et Santtu joskus tulis tosiaan meillekkin.. Mutta joo.. Kuitenki oon tyytyväine et ylipäänsä nähdään : ) Kohta tulee kuukausi täyteen<3 ; )

Noniin, otin sitten pitkän pohdinnan jälkeen puhelimen käteeni ja pistin Santerille viestin. Hetken luulin, ettei se vastaa taaskaan, kun kesti niin kauan ja yleensä se vastaa samantien. Mutta sitten - yksi uusi viesti, Lähettäjä: Santeri<33 Mutta mitä siinä lukeekaan ?! "Kuka oot? Tää on varapuhelin niin ei oo numeroita talles, sori." Pistin sille sitte vaan että no kukakohan. Johan se sitten soitti ;> Olin ihan taivaissa! Puhuttiin ruhtinaalliset 13 minuuttia 28 sekuntia. Joo ei oo paljoo, paitsi Santun kans, sillä yleensä meidän puhelut kestää jotain pari minuuttia.    Mutta eipä tullut tänään meille. Eikä vielä huomennakaan. Maanantaina tulee! <3 Ja sano olevansa koko viikon!<3 Jes! Perjantaina se lähtee sitten ku meen kattoon Poriin sitä kämppää. Tai siis se tulee sinne kans, mutta sen jälkeen se ottaa junan alleen ja lähtee.. Ellei sitten meidän ne ryyppyjuhlat oo sillon, joihin mäki sitte meen.

   Eihän näitä tääl vissiin sais pitää mutta..

Oon niin onnellinen nyt! Kuulin murun äänen pitkästä aikaa ja näen sen "jo" ylihuomenna! <3 Siitä on jo kohta kaks viikkoo ku viimeks nähtiin :< Mutta niin onneks asia korjaantuu sillä että se on niin pitkän ajan : )

Niin, masentaa. Santtu ei oo antanu kuulua itestään nyt kolmeen päivään. :< Ei vastaa soittoihin eikä viesteihin eikä soittele tai tekstaa takaspäin. Niitten perhe on kyllä ollu Lapis tän viikon ja joskus tiistaina ku puhuttiin niin se sano et siel on huono kenttä.. Mutta luulis että vois silti viestii pistää vaikkei puhelut kuulukaan hyvin. Ja se sano sillon ku soitti tiistaina, että siel on joku yks puhelin mistä kuuluu hyvin. Vois ny sillä sitte ilmottaa itestään ees. Mutta ei. Ja niitten on tänään pitäny lähtee ajelee sieltä kotiinpäin, että ei se huono kenttä ny kovin pitkälle ylety, alaspäin ku ajelee ni palkit palautuu.

Wah, mä sekoon kohta! Oon odottanu sen yhteydenottoo ku kuuta nousevaa kolme päivää!! Ties mitä sille on sattunu : / Sen piti tulla meillekki viä tänää, tai ainaki viimeistää huomenna. Eipä taida "herraa" täällä näkyä kumpaisenakaa päivänä. Vittu. Ens viikko viä, sitte alkaa koulu. Tuskin nähdään ens viikollakaan kauheesti. Joku päivä pitäs mennä yhteiselle luokkakaverille ryyppää, kai me siel sit vasta nähdään. Hope so se päivä vaan ei oo perjantai, sillon meen Poriin kattoon kämppää ja yhteen kokoukseen enkä pääse sillon ryyppään. Ainaka kovin aikasin. Noi ryyppypäivät vaan usein tuppaa oleen perjantait.. :S En usko että se vaivautuu tänne ens viikolla mikään muukaan päivä.. Mun pitäs mennä sinne, mutta en halua, koska oon ny kaks kertaa peräkkäin ollu niillä, vasta sitä edelliskertana se oli tääl.. Siis sillon 121208 ; ) Mutta sillonki ryypättiin, molemmat oli ihan pelti kii, että ei siitä illasta paljo iloo ollu.. Paitsi tietysti se, että yhteen mentiin sillon..

Ah, Santeri. Sain Santerin vihdoin itelleni ja nyt oon onnellinen siitä. Kai. Luulin et sen kans olo olis jotenki hohdokasta tai muuten erilaista, jotenki hienoo ja "ylellistä". Ku oli tottunu Santun (siis ex) kans sellaseen "taivaalliseen" elämään ja sitte ku se loppu, tipuin taivaasta, korkeelta ja kovaa, niinku varmaan huomaa ku lukee sen mun ekan kirjotuksen siitä..
Mutta niin.. Joko odotin liikoja eli elin pilvilinnois tai sitte Santeri ei ookaan se unelmien kumppani tai muuten oikee.. Ei, kyllä se on! Odotin vaan jotain suurta ja ihmeellistä ja petyin, ku meillä astu "arki" heti kuvaan. Ja sehän siinä sinänsä onki tyhmää, et ollaan ekasta päivästä lähtien ku vanha aviopari, eli tuskin on odotettavissakaan mitään suurta ja ihmeellistä. Mitä avioliittoon tai yleensä seurusteluun tulee, niin ollaanko me yhdessä loppuun saakka? Onko tää sellanen vuosisadan rakkaustarina niinku kuvittelin? (Niin, sehän on meidän biisi...) Kestänkö mä sen, että "tiputtiin" keskelle suhdetta johonki monen vuoden päähän alusta, ei eletty alkua ollenkaan vaan se tulee vasta myöhemmin jos tulee. Alkuhuuma keskellä suhdetta?! Sitte musta vasta oudolta tuntuuki. Tosin jos se tulee jonku kriisin jälkeen niin sehän on sitte vaan hyvä, mutta jos se tulee yhtäkkiä vaan ihan ilman mitään, nii ohan se ny ihan järjetöntä.. Joo.
Ollaan ku kavereita kaveruusrajojen ulkopuolella. Pussaillaan sillon tällön, hellyyttä on joskus. Riidellään ku mennään nukkumaan. Ehkä Santeri ottaa ne riidat leikillään, sillä se ei hetken päästä ku oon kääntäny kylkee, tuu halaamaan ja sanoon "sori". (Ex Santtu olis aina tehny niin. Okei, kumppaneita ei sais vertailla, ehkä siks musta nyt tuntuuki niin oudolta ku vertailen niitä keskenään enkä pääse siitä eroon että exä oli näissä asioissa täysin erilainen.) Mun mielestä ne vaan ei oo leikkiä. Tai jos on, niin tosi ikävää sellasta enkä halua sitä.
Mutta silti tykkään Santerista valtavasti. Joka hetki on ikävä ku en näe sitä ja tekis mieli olla sen kans koko ajan. Ja jollain tasolla en luota Santeriinkaan, vaan oon mustis kaikista sen kavereista ja kyttään sitä koko ajan. En oikeesti pidä siitä itekään et koko ajan pitäis olla kyselemäs sen tekemisiä yms. ja sit ku se ei vastaa tai vastaa eri tavalla mitä toivoin ja sit petyn, niin kiukuttelen ja angstaan. Mutten pääse siitä eroonkaa, en millää, vaikka oon yrittäny. Toivon vaan, ettei Santeri huomaa sitä liikaa. Se voi meinaan melko äkkiä tappaa tänki jutun - ja sitä en halua. Mulle riittää tää juttu tälläsenä, oon onnellinen siitä. Ja siitä et mulla ylipäänsä on Santeri!<33

Ääh, miks oon niin idiootti, että pyöritän _kymmentä_ miestä samaan aikaan?! No okei, netistä niitä löytää, ne tulee ja menee, mutta siis siltiki. Jotkut niistä on niin mukavia ja kiinnostavia, että haluaisin tutustua niihin kunnolla. Sitte valehtelen kaikille että joo ei oo muita ja haluan vaan sut yms. Oon tosi kiva ihmisille, itte aina tolkutan joka paikas et vihaan pettämistä ja sillee, mut teenki sitä ite koko ajan. Tosin niinhän se on, että sitä yleensä vihaa just kaikkia niitä piirteitä mitä itellään on, tiedosti sen olemassaolon taikka ei. Yhdenki kans olin oikeen kaks viikkoo "suhteessa", mutta lopetin sen sitte ku huomasin ettei siitä tuu mitään. Ja tein sen kyllä toisen _miehen_ takiaki. Santerin. Ah, niin ihana ilmestys. Mutta ihastun liian helposti ja siitä tulee näköjään kerta toisensa jälkeen ongelmia. Ja sit ku viä se toinen ensin antaa vastakaikua ainaki jollain tasolla, mut sit se onki pelkkää leikkiä.

Tutustuin Santeriin ekana koulupäivänä Karkussa. Se oli eka oppilas johon törmäsin. Ja ihastuin siihen samantien. Koko viikon jopa flirttasin sille ja kuljin autuaan tietämättömänä siitä, että se oli varattu. Ei vaivautunu kertoo, vaikka tasan varmasti huomas että olin kiinnostunu. "Voinko tulla sun viereen nukkuun?" "Voi harmi, me ei nyt sitte päästä treffeille" Toi jälkimmäinen oli siitä, ku meidän piti ensin mennä kaksin leffaan, mut sit Santeri meniki pyytää kahta muuta mun luokkalaista mukaan.. Argh, ärsyttävää. Sillä noi oliki jotain pelkkää läppää. Meinasin pudota tuolilta ja saada slaakin, ku näin gallerias sen kuvissa jonku pimun pussaamas sitä ja kuvatekstin tyyliin "rakastan sua forever". Tietolaatikon viimenen kohta vahvisti järkytykseni: Siviilisääty: seurustelee. Suutuin Santulle tosta ja pidin pari tuntia mykkäkoulua. Se pisti viestiä ja vastasin niihin hyvin kiukkusesti. Salkkareitten jälkeen se tuli koputtaa ovelle ja kysy tupakille. Sen pojan hymy on niin ihana ja valloittava, et murruin täysin. Meinasin alkaa poraan siinä kohtaa. En voinu olla hymyilemättä takasin ja suotuin menee tupakille. Selvitettiin asiat ja kaikki on ny hyvin. Kai. En tiiä. Se avautu mulle sen ja Paulan seurustelumutkista ja jotenki mulle tuli sellanen olo, et säälin Santtua. Ei silläkää hyvin oo menny. Tasan ei käy (seurustelu)onnenlahjat.. Mutta siitä oon nyt ikionnellinen, et ne on eronnu ja Santeri sano mulle torstai-iltana myöhään ku menin viä käymään sen luona, et sit ku ne eroo, niin sit se tulee mun kans treffeille. Ja mehän ollaan sovittu menevämme leffaan maanantaina. Tosin sit täytyy vaan sanoo Annille ja Juulialle, että ne ei voi tulla. Noh, tuskin ne tuleekaa, ku Mira soitti et mentäs niitten kans.. 5€:n päivä.
Santeri pyörii mieles koko ajan. Ei lähe pois millään. En saanu viime yönä untakaa _ollenkaa_, siis vasta joskus ehkä lähempänä puolta kolmee nukahdin. Pyörin vaan sängyssä ympäri ja mietin ja mietin. Meillä oli niin kiva viikko ja ku loppua kohten saatiin asioita järjestykseen. Nyt vaan kauhun ja jännityksensekaisin tuntein ja miettein odotan maanantaita ja sitä, mitä tapahtuu. Niin haluaisin, et meistä tulee jotain. Ainaki vähän. Ainaki et kokeiltais miten toimii. Tosin, ellei toimi, nii sitte en tiiä miten kestän, koska oon kuitenki varmasti edelleen ihastunu siihen, enkä saa sitä pois mielestäni. Tulisin vaan mustasukkaseks kaikista sen kavereista, varsinki jostain Anskusta.. Se leffa olis just sopiva paikka mennä kaksin treffeille ja sit sen jälkee ehkä vaikka syömään johonki. Mut vitun Juulia ja Anni jos ne tunkee mukaa. Mutta joo, nyt loppuu tää pohdinta, ja yritän olla miettimättä Santtua liikaa!

Kaikenkaikkiaan elämä kai menee nyt taas hyvin. Ainaki hetken.. Timolle ja äitille en voi mitään, enkä siks jaksakaan kokoaikaa mököttää ja taistella vastaan. Mutta auta armias jos äiten maha alkaa pyöristyä! Se on sitte niinku viimene niitti! Tosin onneks äiti on jo neljänkympin "paremmalla" puolella, että tuskin niin tulee käymään.. Mutta ei sitä koskaan tiiä.. Ja sama koskee Merjaa. (Iskän uus vaimo)

 En tällä hetkellä uskalla luottaa kehenkää, en edes äitiin. Se nyt onki tällä hetkellä arveluttavin, mitähän se (/ne) seuraavaks keksii? Varmaan alkaa olee Poriin muutto aika lähellä... Ei kiitos.

Hmm.. Uus tuttavuus taas vireillä, seki on ihan kiva. Vaikuttaa tosi mukavalta ja varmaan olis ihan luotettavakin. Plus camin perusteella on ihan mukiinmenevän näkönenki. Juttelee mukavia ja huumoria löytyy, vois varmaan toimia mulle juomakuskinaki. Ärsyttää vaa itteni ku haluaisin tutustua siihen paremmin, mutten enää osaa enkä uskalla. Vaikka ei me olla ees puhuttu mistään sellasesta, mistä ei sinänsä vois puhua, enkä silti oo osannu/halunnu/uskaltanu vastata jostain syystä. Haluaisin alkaa taas luottaa ihmisiin, milläköhän se onnistuis. Mutta hope so saisin ny tutustuttua Kariin vähä paremmin, nii ehkä se siitä. Olis edes joku jolle kertoo asioistaan. Sillä sehän on tosiasia, että maailma muuttuu koko ajan, mutta kaipaan elämääni jatkuvuutta ja rutiineja. Tähän asti on ollu hyvin katkonaista ja kokoajan saa olla varuillaan että mitä nyt. Rutiinit tuo elämään sen jatkuvuuden, jatkuvuus tuo ne rutiinit ja ne yhdessä mahdollistaa sen, että mulla on turvallinen, mukava ja onnellinen olo.
Mun ruusuisissa kuvitelmissani se käy niin, että jos ja kun löydän jonkun oikein mukavan ja luotettavan tyypin, alan jossain vaihees luottaa siihen ja sitte voin kertoo sille kaikki juttuni eikä se kerro niitä eteenpäin ja sitte vaan luotan siihe ja kaikki on hyvin. Jossain vaihees alkaisin sitte pikkuhiljaa luottaa muihinki. Tai vaikkei niin käviskään, nii mulla olis silti ees yks tyyppi johon luottaa. Niin no, en tiiä meniskö se niin, mut ainahan sitä kuvitella voi. Taas mä alan toistaa itseäni. Sitä se teettää ku loppuu juttu.

Rakastan myös perinteitä. En ehkä sellasia oikeita perinteitä, vaan niitä, joita me ollaan yhdessä totuttu tekemään pienestä pitäen vuodesta toiseen. Esimerkiksi joulu. Se on itseasias peevelin hyvä ja yks parhaista esimerkeistä. Ollaan aina vietetty joulua mummulassa meidän perheen kesken mummun ja pappan kans. (Siis minä, äite, mun veljet Henri ja Sami plus koirat) Yks joulu lähti Sami iskälle. Toisena jouluna uhkas iskä itte tulla mummulaan. Nyt sitä saa sitte aina pelätä, että koska se sinne oikeesti tulee. Sillon sanon kyllä muutaman hyvin tarkoin valitun sanan! Se rikkois sillon meidän perinteen lopullisesti ja sitä en hyväksy koskaan! Muutenki taitaa mennä joulut pian uusiks näiden uusioperhesysteemien takia. Sitäkään en ihan helpolla niele että Timo, Noora ja Niko liittyis meidän joulunviettoon. Se on MEIDÄN perhejuhla, joten en tosiaan kaipaa sinne ulkopuolisia. Tai sitte äiti menee (siis luulee menevänsä) Timolle ja käskee meidät mummulaan iskän kans. Jos niin käy, nii sitte mä kyllä aion mennä sinne Nauvoon SAKKIn joululomaleirille.

Voi ***** että ihminen osaa olla tyhmä! Sokeesti luottaa ja uskoo lähes tuntemattomaan ihmiseen ja kaikkiin sen puheisiin! Olis pitäny huomata ja uskoo heti, että se tyyppi ei oo rehellinen! Baariinki vei vaan sen takia että sais ja yritti koko yön ja ku ei saanu nii aamulla "sano" että baibai. No ehkei mua enää se ketuta niin paljoo, mutta ennemminki se, että aikunen mies ei osaa eikä uskalla suoraan sanoo jos ja kun ei kiinnosta! Keksii vaan tarinan ulkomaille lähdöstä yms., jolla pääsis musta eroon. Ja minä niin tyhmä että uskoin siihen loppuun asti! Tai en tiiä uskoinko, mutta en myöskään halunnu päästää mieleeni sellasta ajatusta että Janne valehtelis. No, nyt oon oppinu sit välttää sellasiaki ihmisiä - onneks. Se säästää itseä.

Joo.... no.... mutta... ETEENPÄIN!

Oli Santus silti hyviäki puolia ja opin siltä aika paljo kaikkee. En olis täs nyt, jos Santtua ei ois ollu. Santtu oli kuitenki niin huomaavainen, avulias ja kiltti, paapo mua ja huolehti kaikesta. Teki pienistä hetkistä ikimuistosia, en mä vaan olis osannu. Olsin jättäny ne sellasiks ku oli eikä niistä sitte olis tullu yhtä hienoja. En mä olis varmaa ikinä keksiny lähtee keskellä yötä kävelee kuutamon valos  rannalle tai jotain sellasta, mut mähän ny oonki vaa tälläne tavallinen ja tylsä. Ja opin siltä kuinka kuljetaa Tampereella, se opetti mut syömää kasvisruokaa ja muutenki opin yhtä ja toista elämästä yleensä. -Ja naisista. 
 
   Opin ettei kannata jättää omia mielipiteitään, tunteita ja tuntemuksia, ajatuksia ja toiveita sanomatta vaan siksi, ettei muka pidä niitä tärkeinä, sillä ne ovat. Eikä siksi, että pelkää toisen loukkaantuvan. Jos niin käy, hän on ääliö. Ei kukaan voi tunteilleen mitään, eikä niistä siksi voi kiistellä, se on aivan turhaa. Eivät tunteet ja ajatukset puhumalla tai riidoillakaan miksikään muutu. Itseään voi kyllä huijata sanomalla itselleen että pitää jostakin, mutta se on aivan turhaa, jos ei oikeasti näin ole. Voi sanoa toiselle, että kaikki on aivan hyvin, mutta jos niin ei oikeasti ole, toinen huomaa sen kyllä hyvin nopeasti eleistäsi, liikkeistäsi, silmistäsi, olemuksestasi ja puheistasi. Jos yleensä olet hyvin puhelias ja iloinen, sen huomaa nopeasti jos olet allapäin. Silloin on turha yrittää kiistää mietteitään, sillä sinä tiedät - ja tasan hänkin tietää, että valehtelet. Pahinta, mitä toiselle voi tehdä, on valehtelu. Parisuhteen ei kannata eikä se voi perustua valheelle, sillä siitä ei seuraa mitään hyvää. Jossain vaiheessa se loppuu joka tapauksessa, sinä päätät missä vaiheessa se kannattaa tehdä. Puolen vuoden "harhasuhteessa" eläneenä tiedän, että se kannattaa tehdä ajoissa. Ei kannata jättää sanoja sanomatta siksi, että pelkää menettävänsä toisen. Jos ja kun suhde on kestävä, se kestää kyllä pienen, mutta hyvin tärkeän kritiikin. Ellei näin ole, suhde ei siis ole kestävä. Kannattaa miettiä tässä vaiheessa, alkaako juttua parantaa vai antaako toisen mennä. Päätös ei varmasti ole helppo, mutta se kannattaa tehdä. Mielipaha menee ajan kanssa ohi - sekään ei ole syy jatkaa tyhjää suhdetta, josta on ilo, valo, lämpö ja läheisyys kadonnut ajat sitten. Hetken maailma voi näyttää synkältä, mutta kyllä se siitä. Löydät varmasti uuden ja paremman kumppanin jonkin ajan päästä. Et samanlaista, yhtä hyvää, huonoa tai parasta, mutta erilaisen, hyvän, mukavan ja erilailla parhaan.
Kaikilla parisuhteilla on omat hyvät ja huonot hetkensä, ne tulevat ja menevät, jotkin muistetaan hetken, jotkut painuvat mieleen ainiaan ja jotkut taas unohtuvat hetkessä. Se, onko se hyvä vai huono asia, sen päättää jokainen itse. Mutta kaikkia asioita ei voi eikä kannata muistaa koko elämäänsä, etenkin surusta on jossain vaiheessa osattava vain päästää irti ja jatkaa elämäänsä. Se voi viedä - ja yleensä viekin aikaa, mutta kun aika on kypsä on annettava sen tehdä tehtävänsä. Sitä ei voi jouduttaa tai hidastaa, siinäkin vain huijaa itseään.
 
  Jos on huijannut itseään pitkän aikaa, siitä on vaikea päästä eroon. Vaikeampaa eroon pääsemisestä tekee se, jos on samalla asialla huijannut läheisiäänkin ja jopa suurennellut tai muokannut asiaa. silloin joutuisi selittämään virheensä muillekin siinä pelossa, että menettää heidät. Silloinkin ystävyys-, tuttavuus- tai perhesuhteita koetellaan oikein todenteolla. Tässäkin pitäisi olla niin, että jos läheisesi oikeasti pitävät ja välittävät sinusta, he antavat pienet ja suuremmatkin töppisi anteeksi. Kuitenkaan kaikkeen ei tarvitse eikä kuulukaan suostua. Missä sitten kulkee raja? Milloin voi sanoa toiselle, että tämä on ohi nyt. Lopullisesti. Jokaisella on oikeus päättää itse rajansa, mutta liian helposti luovuttava tai itsensä "tappiin asti" vievä on myöskin pelkkä idiootti. Liian helposti luovuttava ei tajua mitä menettää, mutta loppuun asti sinnittelevä ei osaa sanoa RIITTÄÄ ja palaa loppuun ja kuluttaa voimansa. Pohjalta ei ole helppo nousta, jos ei ole läheisten tukea, vankkaa ihmissuhdetta meneillään tai ammattiapua. Toisaalta, ainakin jos kahta viimeisintä olisi, tuskin olisi pohjalla.
  Itselläni rajat ovat teoriassa hyvinkin selvät ja tiukatkin, mutta kokemuksesta tiedän, tiedän että niiden toteuttaminen käytännössä on aivan toinen juttu. Olen asettanut mieleeni rajat tiettyyn pisteeseen asti ja yrittänyt noudattaa niitä, mutta toisin kävi. En siedä valehtelua, pettämistä enkä liioin pidä mustasukkaisuudestakaan, mutta olenkin itse kauhea mustis. Haluan, että minulle ollaan rehellisiä ja kerrotaan omat mielipiteet, ajatukset ja tuntemukset, mutta taaskaan en noudattanut sääntöäni täysin itse. Jätin asioita kertomatta, tuntemuksia tuntematta ja sanomatta ja kun ne loppusuoralla paljastuivat, tiesin, että peli oli pelattu. Pallo osui jälleen kerran omaan nilkkaan. Yritin pitää suhdettamme yllä lahjoilla ja yllätyksillä, kauniilla sanoilla ja läheisyydellä ja hellyydellä. Se ei kuitenkaan riittänyt, sillä se ei ollut sitä, mitä suhteemme tarvitsi - ja ennen kaikkea kumppanini kaipasi. Se ja hän olisi tarvinnut aivan toisia asioita, kuten toisen tarpeet huomioon ottamista - tai otin, mutta vääriä asioita. Hän tarvitsi tilaa ja rauhaa itselleen, kavereilleen ja muille omille jutuilleen. Olin niin kiinni hänessä, en osannut päästää hetkeksikään irti, sillä pelkäsin menettäväni hänet. En osannut luottaa. Hän halusi yhden illan viikosta itselleen ja kavereilleen, mutta tyhmyyttäni, silkkaa idioottimaisuuttani riistin sen häneltä. Oliko se muka liikaa vaadittu?! Yksi ilta viikosta? Silloin se oli. Viikonloppuisinkin hän oli minun, vaikka emme nähneetkään. Pyysin, joskus vaadinkin, häntä istumaan tietokoneelle meseen kanssani. Onneksi hän osasi parin tunnin päästä sanoa "heippa". Sen jälkeen pommitin taas tekstiviesteillä. Hän ei siis saanut olla hetkeäkään rauhassa, mennä minnekään ilman minua.  Alussa oli niin, että tiistaisin emme nähneet ollenkaan, sillä hän oli töistä tultuaan tosi väsynyt ja halusi vain olla yksin. Ja hän myös kielsi minua olla tekstailematta tai soittamatta klo 17 ja 20.30 välillä (työaikanaan). Aluksi se toimi, mutta sitten alkoi lipsua. Hänen töistä päästyään aloin taas mankua päästä hänen luokseen yöksi. En osannut olla ilman häntä enkä nukkua yksin omassa sängyssäni.

Jälkeenpäin minua kaduttaa ja syvästi. En varmasti itse olisi jaksanut moista. Mutta tajusin sen liian myöhään. Tai itseasiassa vasta nyt. Olemme olleet yli puoli vuotta erillämme, ei asialle enää mitään ole tehtävissä. Tosin ei ollut silloinkaan - tai ehkä, jos olisin tajunnut nämä asiat , korjannut tilanteen ja tuottanut hänellekin mielihyvää. Mutta enää ei jossittelu tai jälkiviisaus auta. Mennyt on mennyttä, huominen on tulevaisuus. Nyt yritän keskittyä uusimpaan tuttavuuteeni - mutta varon tukahduttamasta häntäkin heti alkuunsa. Kenties se on hän, kenties löydän vielä joku muu päivä sen oikean. Sen, joka kääntää katseeni heti, tunnen syvällä sisälläni heti että HÄN se on. (Janne teit sen jo ;>)

On se hyvä että erottii Santun kans. En olis pystyny elää sellases suhtees enempää, jossa joutuu koko ajan epäileen toista kaikista sen menemisistä ja tekemisistä, olee mustasukkanen ja kyttää sen kavereitaki. Viikonloput menee riidelles siitä, että onko se luottamuksen arvonen vai ei. Viikolla ei puhuta lainkaa tai kinataa siitä, että ku en oikee halua tehdä mitää tai ainaki hyvin vähän. Mut ei se oo mun vika. Syy siihen on se, etten mä halua tuottaa mielihyvää sellaselle ihmiselle johon en luota ja oikeesti tiedä, et onko se tosissaa vai ei. Ja miks mun pitäiskää?! Jos en halua, ku tunnen itteni vaa suunnillee hyväkskäytetyks, ni miks pitäs suostuu? Ei mulla ainakaa oo sit kivaa. Vielä vähemmän innostaa se, et mun pitäs tehä sille jotai ku et se tekis mulle. Mut joo..
  En tie millä olisin saanu itelleni rohkeutta ja itsevarmuutta niin paljo, et olisin pystyny tuottaa Santullekki mielihyvää ja ja tyydyttää sen tarpeet ja ennen kaikkee: lakannu epäilemästä sen tunteita ja sanomisia, vähentäny mustasukkasuutta. Sillä se on tosiasia, et mun mustasukkasuus, luottamuksen puute ja seksielämän vähyys tappo meidän suhteen. Ja taisin mä olla sille muutenki vähä liian erilainen. Olisin vaa halunnu olla sen vieres, viettää rauhallista koti-iltaa kattomalla telkkaa ja ryyppäämällä tai jotain sellasta, mut kuitenki, et sekstailu ei ollu mulle yhtään tärkeetä toisin ku Santulle. Se olis voinu tehdä sitä vaikka joka ilta ja koko ajan. Mut ei mua mua liiemmin kiinnostanu. Osin just siks, ku ei ollu luottamusta, osin siks ku ei vaan kiinnostanu ja osin myös siks, ku häpeen itteeni ja kroppaani.
Jos meidän seksielämä olis ollu kunnossa, ni olis kai meidän suhdekki kestäny pidempään. Niin Santtu ainaki väitti, ettei sitä toisaalta loppupeleis meidän muut eroavaisuudet haittaa. - Tiedä sit paljonko ne oikeesti todellisuudes haittas, ei vaan sanonu sitä mulle. Taas mä epäilen, hitto! En vieläkää oo päässy siitä eroo! Niinku en Santustakaa, vaikka mä itelleni niin uskottelen lähes joka päivä. Mut pakko se on, ei tästä muuten mitään tuu. Itkisin vaan sen perään joka saamarin päivä, lähettelisin viestejä eikä se edes vastais mulle ja ties mitä, mut yritän muistaa et se on jatkanu elämäänsä ja sillä on uus nainen. Ja epäilen Santtua siitäki sen kertomuksestaan kuinka se Merin tapas. Kyllä ihan varmana se on sen kans ollu jo aiemmin ku siel baaris Santun synttäreillä! Ei kukaa voi tehdä niinku Santtu väitti. Niiden pelin näki ainaki kilometrin päähän sillon aiemmin maaliskuus. Paskat ne mitää pelkkiä kavereita ollu! Mut mitäpä väliä sillä enää on, mennyttä mikä mennyttä, paitsi sitä väliä sillä on, että jos kuulen jostain Santun pettäneen mua. ****u haukkuisin sen kyllä niin maan alle ettei sen elämä riittäis nousee sieltä ylös!! Tekisin sen elämästä helvettiä!!  (Oon katkera, tiedän)