Viime torstain lääkärikäynti tuottikin sitten odotettua enemmän tulosta. Kipi kun oli ainakin ihan satavarma ettei siellä tapahtuisi mitään mullistavaa, vaan lääkäri kehottaisi vaan jatkamaan yritystä. Kuitenkin toisin kävi ja se määräsi minut labraan ja gynelle. Labrassa katotaan huvinvuoksi sokerit ja otetaan virtsakoe, josta selviää jonkin aineen pitoisuus, joka voi vaikuttaa raskaaksi tulemiseen. Nimeä sille en tosiaankaan muista. Ja gynelle ihan vain perustarkastukseen. Kipi sai lähetteen myös labraan, sperma-analyysiin. Homman saa onneksi suorittaa kotona ja toimittaa sitten vain purkki labraan. Saatiin kaikki nämä järkättyä huomisaamulle. Klo 9 Kipin labra, klo 9.50 minun labra ja klo 11 gyne.

Nyt jänskättää ihan hirveästi molempia!!  Emme ole antaneet sille ajatukselle valtaa, että jommalla kummalla olisi jokin vikana. Kipiä se mietityttää enemmän kuin minua, tai siis jos se vika olisi hänessä niin se söisi miestä aika paljon tietysti. Puhuttiin tuossa viikonloppuna asiasta ja Kipi vatvoo suurimmaksi osaksi päässään sitä, että miten se itse suhtautuisi siihen jos ei pystyisikään saamaan lapsia. Sekin ajatus kuulemma kävi mielessä, että miten mä suhtautuisin asiaan ja jättäisinkö sen tän takia. Sanoin että en todellakaan jättäisi, mä rakastan sitä ja jos me ei pystyttäis Kipin takia saamaan lapsia niin sitten keksitään vaan joku muu keino. Itse ajattelen että vika on minussa, siitä sairastamastani klamydiasta tämä johtuu. Mutta toivottavasti jo huomenna oltaisiin hieman viisaampia, no ainakin loppuviikosta viimeistään tulosten pitäisi tulla. Ja toivon totisesti että kaikki olisi molemmilla kunnossa, menee joulu pilalle jos tulisikin huonoja uutisia! :(

Ja joulusta puheenollen, jää nähtäväksi lähdenkö sittenkään mummulaan Henkan ja Samin kanssa joulunviettoon. Äiti nimittäin kerto mulle viikonloppuna, että oli jutellu muutama päivä sitten mummun kanssa puhelimessa ja se kerto olevansa tosi väsyny, niin en mä sitten halua sinne tupata veljien kanssa vaivoiksi jos ei jo muutenkaan jaksa. Tampereelta oltiin Taussista soitettu viime viikolla että äkkiä verikokeisiin, kuulemma jotkut arvot olivat heittäneet ihan päälaelleen ja tästä johtuen mummun olokin on heikentyny. Tyhmää ja surullista että tuo arvojen huonontuminen tapahtuu aina näin joulun alla! :( Tai kai se siitä joulustressistä johtuu... :( Silloinhan kun olin vielä Karkussa koulussa -08, mummu joutu ensimmäisen (ja ainoon toistaseks) kerran sairaalaan kun se ihosairaus ja diabetes oli puhjennu ja kaikista pahimmillaan. Mä toivon, että vaikka me ei päästäiskään mummulaan jouluksi, niin ettei silti mummun ja pappan joulunvietto menisi ihan pilalle sen takia ettei mummu jaksa tehdä mitään. Soittelen mummulle huomenna ja kyselen vointia, varmasti tässäkin asiassa ollaan sit taas paljon viisaampia! :)

Vi ses!